Ensimmäinen Jerusalemin ulkopuolinen seurakunta syntyi lähetystyön tuloksena Syyrian Antiokiaan, josta tuli lähetystyön keskus (Apt 11: l9-2l). Kristinuskon tulosta Syyriaan on tutkijoilla kaksi erilaista teoriaa. Toisen mukaan niistä kristinuskoa julistettiin ensin Edessasta käsin juutalaisen Addain (Taddeus) toimesta luultavasti toisen vuosisadan keskivaiheilla. Tämä teoria perustuu niin sanottuun Abgarin legendaan. Abgarin legenda on kerrottu edessalaisessa asiakirjassa Acta Edessana, joka tunnetaan kahtena laitoksena, Acta Thaddei, Taddeuksen Teot ja Doctrina Addaei, Taddeuksen oppi. Molemmat kuuluvat apokryfisiin apostolien tekoihin. Doctrina Addaeissa on kertomus Kristuksen Abgarille lähettämästä kuvasta. Käsitys ns. "Käsittätehdystä ikonista" perustuu tähän. Kertomuksessa selostetaan laajemmin apostolien suorittamaa lähetystyötä. Taddeuksen oppi on syntynyt vuoden 400 jälkeen.

Toinen teoria on saksalaisella tutkijalla W. Bauerilla. Hän väittää teoksessaan (Rechtgläubigkeit und Kezerei im ältesten Christentum, l939), että vanhin kristinusko Edessassa olisi ollut harhaoppista ulottuen noin vuoteen 150. Bauer tarkoittaa Markionin (k. 160) harhaoppia. Hän loi Roomassa erityisen gnostisismin haaran. Bauer perustaa teoriansa edessalaiseen kronikkaan, jossa mainitaan Markion sekä pari muuta gnostikkoa, mutta piispoja mainitaan vasta vuodesta 313 eteenpäin. Kristitty- nimitys tarkoitti pitkän aikaa todennäköisesti markionilaisia. Ortodoksisuus saavutti asemansa vasta vähitellen Syyriassa. Bauerin mukaan Edessan ensimmäinen piispa Kune loi perustan kirkolle vuonna 313. Piispa Rabbulan aikana ortodoksisuus voitti, vaikka gnostilaisuus jäikin vaikuttamaan. Muutkin saksalaiset tutkijat tukevat Bauerin näkemystä. Bauer näyttää kuitenkin ihannoivan hereetikkoja, mikä on huomioitava.

Tunnetun Syyrian kirkon varhaishistorian tutkijan Arthur Vööbusin mukaan tiedot siitä, että kristinuskon leviäminen Syyriaan olisi tapahtunut hellenistisen kristillisyyden puitteissa, eivät ole pitäviä. Tietoa siitä, että piispa Serapion Antiokialainen (189- 209) olisi vihkinyt Palutin Edessan piispaksi, hän pitää epävarmana. Antiokian niin keskeinen rooli tuohon aikaan on Vööbusin mukaan kuviteltua. Eusebius viittaa pääsiäisen vieton ajankohtaa koskevaan riitaan piispa Viktorin (189 -199) aikana ja mainitsee kirkollisesti järjestäytyneet synodit. Vööbusin mukaan tieto ei pidä paikkaansa

Tarkkoja tietoja Edessasta on vasta 2.vuosisadan loppupuolelta ja vasta silloin kristityt ovat voineet vihkiä Palutin piispaksi. Heterodoksit olivat ottaneet käyttöönsä nimen "kristitty" ja ortodokseja kutsuttiin palutiaaneiksi. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että Edessassa oli jo ennestään vanhan tradition kristittyjä.

Nykyisin, kun tiedot Vähä- Aasiasta ovat lisääntyneet muun muassa tekstilöytöjen perusteella, on kolmaskin teoria noussut esiin. Vähä- Aasian alue oli hengellinen sulatusuuni, jossa eri uskonnot, lahkot ja ryhmät vaikuttivat toisiinsa. Kristinusko oli näistä vain yksi. Ei ole luultavaa, että kristinusko heti aluksi esiintyi kahtena eri versiona, ortodoksiana ja hereettisena. Uudempi tutkimus painottaa juutalaista leimaa Edessan vanhimmassa historiassa.

Arbelin kronikan mukaan kristinusko tuli Hadiabiin ja sen ympäristöön vuonna 100. Saman kronikan mukaan kristinusko ei levinnyt vain Arbelaan, vaan myös vuoriston kyliin. Jos näin oli toisen vuosisadan alussa, silloin kristinuskoa on täytynyt olla Edessassa jo ensimmäisen vuosisadan lopulla. On osoitettavissa yhteyksiä Palestiinan aramealaisten kristinuskoon, mikä onkin luonnollista, koska juutalaisten yhteisö oli se kanava, jonka kautta kristillinen sanoma juurtui muissakin idän maissa. Vööbus hyväksyy Abgarin legendan tiedon, jonka mukaan Addai (Taddeus) johti juutalaista yhteisöä Edessassa ja kylvi ensimmäiset kristinuskon siemenet Syyriaan. Palestiinalainen Addai aloittaa siis työn Edessassa ja yhdistää uuden kristillisen liikkeen Palestiinan aramealaiseen liikkeeseen. Hadiabissa tapahtuu ilmeisesti samanlainen kehityskulku. Myös Syyrian kirjallisuuden tuotteissa näkyy juutalaista vaikutusta, mikä viittaa synagogatradition ja muinaisen Syyrian kirkon yhteyteen. Samoin kristillisen taiteen alueella on nähtävissä juutalaista vaikutusta. Todennäköistä siis on, että pioneerityön näillä seemiläisillä alueilla tekivät arameankieliset kristityt eikä hellenistikristityt.

Kaiken kaikkiaan kristinuskon tuloa Syyriaan ei voi yksiselitteisesti selittää. Esteenä on kirjallisten todisteiden puute. Parhaiten teoria juutalaiskristillisestä gnostilaissävytteisestä taustasta selittää monet erityispiirteet Syyrian kirkon traditiossa ja hurskauselämässä.