Tsasounan suunnalta
                                                          WWW. TSASOUNA. NET

21. helluntainjälkeinen sunnuntai

Lk. 8:8

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän  Hengen.

"Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän. Tämän sanottuaan Hän lausui suurella äänellä: "Jolla on korvat se kuulkoon" (Lk 8:8)

Jumalan luonto ympärillämme on valmistautunut talveen. Kasvit ovat lakastuneet ja niiden varret ovat kuolleet. Mutta niiden siemenet ovat tippuneet multaan odottamaan kevään lämpöä ja. aurinkoa tuottaakseen uuden varren ja hedelmät Maanviljelijät ovat kylväneet syysrukiinsa, peltoon, jotta seuraavana kesänä saisivat runsaan sadon. Puutarhurit ovat istuttaneet kukkien mukuloita odottamaan uutta kesän väriloistoa ja kauneutta.              

Tämän päivän evankeliumi kertoo meille kylväjästä ja siemenistä, jotka hän kylvää maahan. Vertauksesta käy ilmi, että kylvösiemen on Jumalan sana.

Jumala on kautta koko ihmiskunnan historian ilmoittanut oman tahtonsa ihmisille palvelijoittensa profeettojen kautta. Jumalallinen Kaitselmus on nähtävissä läpi koko Raamatun. Ihmisen pelastussuunnitelma toteutuu VT:n ennustusten mukaan. Jumalan poika- Sana - tulee lihaksi, syntyy ihmiseksi Neitsyt Mariasta, ja sovittaa kuolemallaan maailman synnit, kukistaa Kuoleman ja, antaa ylösnousemuksen Häneen uskoville.

Tuo Jumalan Sana- Kristus- vaeltaessaan lihansa päivinä ihmisten keskellä toteutti Isänsä tahtoa, ilmoittaen ihmisille todellisen Isän kirkkauden. Jeesus puhui juutalaisille heidän lähtökohdistaan lähtien, ottaen esimerkkejä heidän omasta elinpiiristään. Hän puhui vertauksia, joiden aiheet olivat jokapäiväisestä elämästä, niin että jokainen ymmärtäisi.

Jeesuksen pyrkimys on valaista ihmisille, että "'kansa joka pimeydessä vaeltaa, sille on koittanut valkeus.

Vertauksin Hän pyrkii             osoittamaan ihmisille, että Jumalan valtakunta on lähellä, että sen todellisuus on jotain muuta kuin tarkkaa perinnäissääntöjen noudattamista ja ulkonaisen lain mukaan elämistä.

Hän tahtoi osoittaa Jumalan valtakunnan olevan rakkauden ja laupeuden valtakunnan, johon sisälle pääseminen vaatii katumusta ja ponnistelua. Kaikkien Jeesuksen opetusten, vertausten, läpi näkyy punaisena lankana kehotus: "Tehkää parannus, sillä Jumalan valtakunta on tullut lähelle".

Mistä sitten tuli tehdä parannus?

"Jolla on korvat se kuulkoon”, Jeesus kehotti.

Parannuksenteko tarkoitti kokonaan uudenlaisen elämäntavan aloittamista ja, uusien elämäntotuuksien hyväksymistä. Se tarkoitti sisäisen ihmisen valmistamista vastaanottamaan Jumalan valtakunnan siunausta, sydämen pellon muokkaamista ottamaan vastaan Jumalan Sanan Kristuksen.

"Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Joka tulee ja avaa, minä tulen hänen luokseen ja aterioitsen hänen kanssaan”.

Vertauksillaan Jeesus tahtoo opettaa, että tuo Sana- Hän itse - kohtaa sydämissämme monenlaista maaperää.

Kuinka helposti voimmekaan soveltaa itseemme noita maaperän kuvauksia. Eikö monta kertaa Herramme rakkaus ole tippunut aivan kuin tien oheen? Olemmeko huomanneet Hänen hyvyyttään ja laupeuttaan elämässämme ja antaneet Hänen rakkautensa kasvaa meissä, kastellen tuota kallisarvoista       siementä katumuksen kyynelin ja rukouksen virroin tai osallistumalla Ehtoollisen sakramentista virtaavaan elämän veteen.

Vai olemmeko kallion tapaisia, jotka kyllä mielellämme kuulemme Jumalan sanaa korvillamme, mutta heti unohdamme, luovumme kilvoittelemasta katumuksessa, unohdamme, että lähtiessämme temppelistä maailmaan ihmisten keskelle meidän itsemmekin tulisi olla Sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita, että jokaisessa, vastaantulijassa on Kristus, jota meidän tulee palvella  rakkaudessa.             

Vai olemmeko orjantappurapensaan tapaisia, jotka kaikissa aineellisen elämän houkutuksissa unohdamme elämämme tarkoituksen; häärien turhuuksien parissa, juoksemalla rahan, maineen, ja arvoasemien perässä, ollen sellaisia, joista Herramme sanoo: "Että he vaikka näkevät, eivät näe ja vaikka kuulevat, eivät kuule”. Olemmeko sellaisia, jotka kyllä korvin kuulevat Jeesuksen kehotuksen parannukseen ja uudistumiseen, mutta eivät sydämellään.                

Jeesuksen sanat: ”Jolla on korvat, se kuulkoon", tarkoittaa, että se joka kuulee korvillaan, kuunnelkoon myös sydämellään.                

Jos olemme pehmentänet sydämemme maaperän katumuksen kyynelin kitkien sieltä pois synnin ohdakkeet ja himojen rikkaruohot kuolettavine myrkkyineen rukouksin, silloin Kristus, Jumalan Sana- tuo Kallisarvoinen siemen, peltoon kätketty aarre tai hapatus, joka hapattaa koko taikinan, saa kasvaa  sisimmässämme. 

Niin tuo siemen alkaa kasvaa sydämessämme, Itse Kristus ruokkii sydämemme maaperaä antaen kasvun Kristus-elämälle ja yhteydelle Jumalan rakkauteen. Niin kaikista pienimmästä sinapinsiemenestä kasvaa mahtava puu, jonka, oksille taivaan linnutkin tekevät pesänsä. Niin myös ottaessamme vastaan Kristuksen sydämemme maaperään Jumalan valtakunta kasvaa, ja kehittyy meissä.

Olemme silloin Jeesuksen mukaan se, joista Hän sanoi: " Ja osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja teki satakertaisen sadon".

Jumala antaa kasvun ja hedelmät. Puutarhuri tai viljelijä perkaa maan puhtaaksi rikkaruohoista, jotta kasvua pääsisi tapahtumaan. Me voimme perata sydämemme kasvualustan itsekeskeisyyden, itsekkyyden ja vihan rikkaruohoista rukoillen, nöyrtyen  ja katuen, asettumalla Marian tavoin Jeesuksen jalkojen juureen kuullaksemme Jeesuksen sanovan: "Sinä olet valinnut hyvän osan, jota ei oteta sinulta pois".

Jeesuksen käyttämä kylväjä-vertaus on vain yksi Hänen käyttämistään ja siinä mielessä erikoinen, että Hän myös selitti vertauksen niin, että jokainen voi sen ymmärtää.

Jeesus itse on tuo sana. Hän on myös kylväjä.

Tänä päivänä Kirkko on Hänen valtuuttamansa kylvötyöntekijä. Siemen on Jumalan sana jota julistetaan kirkoissa rukoushuoneissa ja tiedotusvälineiden kautta. ”Hyvä sato" kuvaa tämän julistuksen perillemenoa sekä taivasten valtakunnan hengellistä iloa ja riemua.

Kristus kuvasi itseään paimenena, joka kaitsee lammaslaumaansa. Kirkko jatkaa tätä paimentehtävää maan päällä suorittaen sanan kylvöä rukoillen, että siemen itäisi ja kantaisi hedelmää ajallaan.

Me kristittyinä olemme kylvetyn sanan vastaanottajia ja myös hedelmää tuottavia. Kristuksen armon mukaan kukin omalla paikallamme. Olemme myös tämän kylvön todistajia ja edistäjiä uskossa ja rakkaudessa.

Vapahtaja puhui vertauksensa siksi, että meillä olisi mahdollisuus ja kyky ymmärtää Jumalan valtakunnan salaisuutta.

Meidän tulee kuulla ja nähdä, mutta vieläkin tärkeämpää on Jumalan valtakunnan sanoman vastaanottaminen.

Ottaessamme sydämeemme vastaan Jumalan sanan siemenen, taivasten valtakunta alkaa toteutua elämässämme ja alamme elää Jumalan tahdon mukaista elämää epistolassa kuulemiemme pyhän apostoli Paavalin sanojen mukaan: ”Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua  ja antanut itsensä minun edestäni”.

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Joka avaa, minä tulen hänen huoneeseensa ja aterioitsen hänen kanssaan."                

Meidän taivaallinen juhla-ateriamme on valmistettu. Isäntänämme palvelee itse Herramme, Kristus. Maanpäällisen elämänsä aikana Hän palveli meitä antaen uhriksi edestämme ja koko maailman edestä oman henkensä ja ruumiinsa.                

Nyt, kun Hänet on korotettu kunniaan ja Hän istuu Isän Jumalan oikealla puolella, Hän palvelee meitä uhraten ruumiinsa ja verensä puolestamme pyhässä Ehtoollisessa. Niistä osallistuen tulemme osallisiksi myös Hänen pelastavaisen- uhrinsa hedelmistä, syntien anteeksisaamisesta ja iankaikkisesta elämästä.

"Se on täytetty”, Jeesus huusi ja. antoi henkensä.                

Jumalan valtakunnan ilmoittamistehtävä ja ihmiskunnan pelastus- ja lunastustehtävä oli saatettu päätökseen. Kansa joka pimeydessä vaelsi, sille oli koittanut suuri valkeus. Jumalan valtakunta oli tullut. Meidän tehtäväksemme jäi ottaa se vastaan ja tulla, Jumalan armosta osallisiksi tuon valtakunnan mittaamattomista siunauksista.

"Ja kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi”.

Kirkkojemme kupoleitten huipulla kimaltelevat ristit kuin Kristus levitetyin käsivarsin, kutsuen syntisiä ja ahdistettuja ihmisiä, sulkeakseen heidät syliinsä. Kirkonkellojen kumahtelussa kaikuvat lempeinä Kristuksen sanat: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon".

"Jokainen joka janoaa, tulkoon ja ottakoon elämän vettä lahjaksi".

”Autuaat ovat ne, jotka isoavat ja, janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.”              

Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.