Tsasounan suunnalta
                                                          WWW. TSASOUNA. NET

21. helluntainjälkeinen sunnuntai

Lk. 8: 27 – 39

Eräässä ikonissa kuvataan varhaiskirkon marttyyrin kuolemaa siten, että marttyyri on sidottu käsistään ja jaloistaan hevosiin, jotka vetävät häntä eri suuntiin. Voimme kuvitella tämän marttyyrin kohtalon. Hän repeytyy kappaleiksi, pirstoutuu palasiksi.

Tämän päivän evankeliumi kertoo miehestä, joka on sanan mukaisesti vedetty kappaleiksi. Kun Jeesus kysyi, mikä hänen nimensä on, hän vastasi: ”Nimeni on Legioona”. Markuksen evankeliumissa hänen vastauksensa on: ”Nimeni on Legioona, sillä meitä on monta”. Legioona oli muinaisessa Roomassa armeijan osasto, johon kuului noin 600 sotilasta. Tämän miehen persoonallisuus oli niin rikkiraastettu ja hajaantunut tarpeiden ja viettien ristiriidoissa niin, että näytti siltä, ettei hän enää ollut yksi henkilö, vaan meluisa joukko ihmisiä, jotka vetivät häntä eri suuntiin.

Evankeliumi jatkaa määrittelemällä tarkemmin niitä, joiden vallassa mies oli sanoen: “Sillä häneen oli mennyt monta pahaa henkeä”.

Nykyään ei kielletä pahojen henkien olemassaoloa. Olemme ainakin havainneet niiden olevan olemassa. Jopa psykiatrit myöntävät, että, että pahoja henkiä on olemassa: vihan, koston, kaunaisuuden henki; ahneuden, syyllisyyden ja pelon henget, nykyisen kilpailun, stressin, ristiriitojen ja kasvojen säilyttämisen suurta painetta aiheuttavat demonit. Nykyään on paljon sellaisia ihmisiä, joissa nämä pahat henget asuvat. Niiden nimi on Legioona.

Shakespearen eräs näytelmähahmo sanoo: “Omalle itsellesi ole vilpitön, ja sen anna seurata sinua kuin päivä yötä, silloin et voi olla epäaito kenellekään ihmiselle”. Tämä on tietenkin totta, mutta jäljelle jää kuitenkin kysymys: Mille itselle minun tulee olla vilpitön. Yhteiskuntaitsellenikö, taloudelliselle, uskonnolliselle vai seurapiiri- itselleni? Sillä nimeni on Legioona.

Meillä kaikilla on siis olemassa ”itse”, joka ajattelen olevani. On myös se ”itse”, jonka toiset minussa näkevät. Sitten on olemassa se todellinen ”itseni”, jonka kätken kaikilta muilta. Sielumme ovat kuin kummitustaloja, joissa pyhät ja pahat henget asuvat.

Se on jokaisen ihmisen ongelma. En ole yksi, vaan monta. Jospa voisi joskus saada selville, mikä olen. Useimmiten emme ole niinkään persoonallisuus, vaan taistelukenttä, joka on sodassa itsensä kanssa ja jota kiskotaan tuhansiin eri suuntiin.

Hajanaisuus ja pirstoutuminen ovat omaa aikaamme ja tätä päivää kuvaavia sanoja. Olemme persooninakin usein pirstoutuneita: perheet pirstoutuvat, kansat jakaantuvat, vaikka päinvastaisia pyrkimyksiäkin on, atomeja hajotetaan. Sellaiset ovat usein päänsärkymmekin. Tarvitsemme epätoivoisesti koossapitävää voimaa, jotakin, joka estäisi persoonaamme hajaantumasta ja hajoamasta yhä useampiin asioihin. Eräässä lehtijutussa sanottiin: ”Yritämme elää monta elämää yhdellä kertaa ilman, että meillä olisi sisällämme mitään ohjaavaa elämää, joka pitäisi järjestyksessä persoonallisuutemme eri puolet”.  Jeesus ilmaisi tämän saman asian sanoessaan: ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa”. Toisin sanoen, emme ole luodut palvelemaan monia herroja. Meitä ei ole tehty palvelemaan Jumalaa ja mammonaa, Jumalaa ja väkijoukkoja, Jumalaa ja Paholaista pirstoutumatta tai hajoamatta. Yritämme sekoittaa sellaisia asioita keskenään, joita ei voi sekoittaa. Nitroglyseriini on voimakas räjähde sisältäen typpihappoa, rikkihappoa ja glyseriiniä juuri sen vuoksi, että sen sisältämät aineet eivät luonnostaan kuulu yhteen. Pienikin täräys saa sen räjähtämään lennättäen sen ainekset niille sopivaan seuraan. Sama tapahtuu, kun me yritämme suorittaa sanallista palvelustamme Kristukselle ja Hänen kirkolleen ja todellisuudessa palvelemme maailmaa tai ihmisjoukkoja. ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa”, Jeesus sanoi. Jumala on yksi.  Yhtä ja ainoaa tarvitaan elämässä.  Jos on mitään muuta lisäksi, se saattaa pirstoa elämämme palasiksi.

Psykologia sanoo, että kypsän persoonallisuuden kehittämiseksi on nivottava elämä yhteen päämäärään. Jeesus sanoi saman asian: ”Etsikää ensin Jumalan valtakunta…” Monet tämän päivän pirstoutuneista persoonista ovat kuva pirstoutuneesta uskollisuudesta: osa Kristukselle, osa itselle. Osaksi jättäydymme Kristukselle, toisen osan itsestämme pidämme itsellemme, osan annamme Jumalan valtakunnalle, toista osaa emme. Meitä ei luotu löytämään onnellisuutta ja itsemme eheyttä sillä tavoin, vaan nivomalla elämämme maailmankaikkeuden suuripaan päämäärään, Jumalaan, Kristuksen persoonassa. Hän on Ainoa, joka yhdistää kaiken”, Ainoa, jossa tulemme täydellisiksi ja ehjiksi, Ainoa joka voi pitää elämämme koossa ja estää sitä pirstoutumasta.

Meillä on oltava joku, joka on elämämme komentaja, jota seuraamme, yksi elämämme päämäärä, yksi rakkaus, Jeesus Kristus. Hänestä tulee elämämme hallitseva periaate, kuin liikennepoliisi, joka on risteyskohdassa ja kontrolloi liikennettä. Kun liikennepoliisi jättää paikkansa sisimmässämme, syntyy kaaos, kun viettimme ja pakottavat halumme vapautuvat hallinnasta ja törmäävät toisiinsa aiheuttaen sekaannusta ja ristiriitaa.

Kun sanomme moraalittoman henkilön olevan piittaamattoman tai lepsun, osumme asian ytimeen. Sellainen ihminen ei ole yhdentynyt tai tehokkaasti paneutunut itseensä. Hän tekee asioita, ei siksi, että haluaa niitä, vaan siksi, että ihmiset hänen ympärillään tekevät niin. Tai kuten pyhä apostoli Paavali tuntee demonisen voiman yrittävän saada häntä tekemään sellaista, mitä hän ei halua. Hän ei ole yksi vaan monta.  Hän tarvitsee jonkun, jonka voisi sitoa ja sulauttaa itseensä, joka voisi järjestellä ja eheyttää hänen persoonallisuutensa.

Hänen on luovutettava elämänsä, ei vain osittain, vaan kokonaan Kristukselle. antaa Kristuksen istua sydämensä valtaistuimelle, sallia Kristuksen olevan elämänsä järjestäjä ja ohjaaja. Hänen avullaan kykenemme voittamaan ja ristiinnaulitsemaan monet itsemme, jotka aiheuuttavat tuhoa meissä; kunnianhimoisen itsemme, vihaisen itsemme, mustasukkaisen ja synnillisen itsemme.

Onpa sitten kysymys evankeliumin kertomuksessa mainitusta haudoissa asuvasta miehestä tai tänään kirkoissa tai muualla olevista ihmisistä, ongelma on sama – jaettu sydän, jakaantunut alamaisuus, jakautunut persoonallisuus. Tästä tilasta ei ole muuta ulospääsyä kuin itsensä kokonaan antaminen Kristukselle, Herralle.

Evankeliumi kertoo: ”Silloin monet lähtivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta pahat henget olivat lähteneet. Mies istui Jeesuksen jalkojen juuressa vaatteet yllään ja täydessä järjessään…”.  Jeesuksen jalkojen juuressa istuminen ja Häntä kuuleminen ja Hänen pitäminen elämänsä järjestäjänä tarkoittaa riidan päättymistä sielussa, tervejärkisyyden takaisin saamista, täydellisen käskyvallan saavuttamista persoonallisuutemme valtakunnassa, jotta voisimme sanoa apostoli Paavalin kanssa: ”Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä, juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen”. Aamen.