Tsasounan suunnalta
                                                          WWW. TSASOUNA. NET

18. helluntainjälkeinen sunnuntai

Lk. 5: 1- 11

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Metropoliitta Anthony Bloom kehotti kerran ortodoksisuuteen tutustuvia jättämään kirjat, joita lukivat, ja keskittymään jumalalliseen Liturgiaan. ”Palvelus on pitkä, mutta jopa ortodoksinenkin jumalanpalvelus lopulta päättyy. Ja jos vain pelkästään seisot ja olet avoin sille, mitä tapahtuu, jotakin todella saattaa tapahtua.” Avain tapahtumiseen on avoinna oleminen. Jotain saattaa todella tapahtua, jos olemme avoimia löytämään, vastaanottamaan ja hyväksymään sen, kun se tulee.

Islamilaisessa kirjallisuudessa kerrotaan mielenkiintoisesta henkilöstä nimeltään Nasrudin. Hän on henkilö, jota monissa uskonnoissa kutsutaan ”jumalan hulluiksi”, ja joka ortodoksisessa perinteessä vastaa ”Kristuksen tähden houkiksi” nimitettyjä. He ovat henkilöitä, jotka tekevät näennäisesti järjenvastaisia tekoja opettaakseen hengellisiä totuuksia, tavallisesti ihmisille, jotka eivät ole kiinnostuneita niistä tietämään. Eräänä päivänä Nasrudin istui torilla ja hänen olonsa näytti tulevan aina vain tukalammaksi. Hänen kasvonsa olivat punaiset ja muuttuivat yhä punaisemmiksi ja hän näytti olevan kovissa tuskissa. Ihmiset kokoontuivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa, ja he huomasivat, että Nasrudinilla oli kasa erittäin tulisia pippuripalkoja edessään. Hän söi niitä toinen toisensa jälkeen tullen yhä huonovointisemmaksi. Lopulta joku kysyi, miksi hän teki tuolla tavoin itselleen. Hän vastasi: ”Etsin miedompaa”.

Pyhä Pietari ja hänen kumppaninsa olivat kalastaneet koko yön. He olivat ammattilaisia. He tunsivat Gennesaretin järven kuin omat taskunsa ja he osasivat ammattinsa.    Kuitenkaan he eivät olleet saaneet mitään, vaikka olivat työskennellet kovasti.  Jeesus tuli näiden väsyneiden, turhautuneiden ammattikalastajien luo ja antoi heille neuvon.  ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne, niin saatte kalaa.”

Voimme yrittää asettua Pietarin sijaan. Emmekö ärtyisi Jeesuksen julkeudesta? Kuka hän luulee olevansa, tuo kuljeskeleva rabbi, meitä neuvomaan? Mutta Pietari suostuu, ehkä saadakseen Jeesuksen silmistään tai ehkäpä jopa toivoen, että tuo mies kenties tietäisi enemmän kalastuksesta. Hän meni takaisin veneeseen, laittoi verkot kuntoon ja heitti ne toiselle puolelle venettä ja hämmästyksekseen suuren määrän kaloja.

Viime sunnuntain evankeliumissa puhuttiin itsekieltäymyksestä. Tämän päivän ja viikon evankeliumeissa käsitellään itsekieltäymystä käytännössä. Ei sillä väliä, kuinka haluton Pietari oli, hän kuitenkin kuuliaisesti teki, mitä Jeesus ehdotti. Hän meni veneeseensä ja heitti verkot vastakkaiselle puolelle venettä. Itsekieltäymys tarkoittaa hyväksymistä ja muutoksen haluamista. Ehkä se tapa, jota ajattelemme, ei auta, ehkä tekemämme asiat eivät toimikaan. Nasrudinin tavoin syömme hassusti pippureita ja elättelemme yhä enemmän turhaa toivoa löytää se mieto pippuri, joka muuttaisi elämämme sellaiseksi kuin toivomme ja kenties vieläkin paremmaksi. Pidämme kiinni tutuista elämän kuvioista, vaikka ne johtaisivat vielä suurempaan kärsimykseen. Pitämällä kiinni näistä tavoista, noista ajattelemisen ja elämisen tutuista kuvioista, elämme päinvastoin kuin mitä itsekieltäymys tarkoittaa. Tunnemme nuo tavat, jotka ovat huonoja, koska ne johtavat suurempiin huoliin, ärtymykseen ja turhautumiseen. Itsekeskeisyys johtaa aina vahingollisiin käyttäytymisen tapoihin ja mielen tiloihin.

Pietari hämmästyi tapahtuneesta ja löysi katumuksen. ”Mene pois minun luotani, Herra! hän sanoi, ”minä olen syntinen mies.” Hän ei saanut vain joitakin kaloja hyväksymällä Herran ehdottaman erilaisen tien, Hän löysi Vapahtajan.

Meidän pitää kiinnittää huomiomme Jumalan mietiskelyyn, niin että Hänen valossaan voisimme nähdä totuuden siitä, mitä elämässämme tapahtuu ja mikä elämäämme vahingoittaa. Sillä tavoin löydämme sen kapean polun, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Mutta me pelkäämme lähteä tuolle kapealle polulle. Se on itsensä kieltämisen tie, harhakuvitelmista irrottautumista, vapaehtoista köyhyyttä, riippumattomuutta ”riittämättömästä” itsestämme, jota olemme parannelleet yhdessä elämämme raunioiden sirpaleista.

Suuri päätös kieltäytyä merkitsee päästämistä irti siitä, mikä pidättää, ja toisaalta ”antaa mennä”- asenteen hyväksymistä.

On tarpeen lopettaa teeskentely, että elämäntapamme ja tiemme on oikea, että kaikki on kunnossa.  Pippuripalkokasassa ei todellakaan ole mietoa pippuria!  ”Antaa mennä”- toiminta on ahdistavaa ja epämukavaa, mutta meidän on hyväksyttävä se rohkeasti. Olemme saattaneet sijoittaa kaiken siihen, mitä me ajattelemme unelmissamme ja jonka uskomme olevan tehtävänämme, tai jota janoamme, jotta lopultakin hyväksyisimme sen, ettemme pääse yhtään lähemmäksi minkään tavoittelemisessa, vaikka kuinka kovasti yrittäisimme. Tavallisesti yritämme puuduttaa itsemme, kun tunnemme olevamme kykenemättömiä. Ikään kuin pitäisi puolimakeasta suklaasta. Jotkut pitävät eniten shoppailusta, tai syömisestä, alkoholista tai seksistä. Mutta itsensä puuduttaminen pienimmässäkin epämukavuuden tilassa on itsekieltäymyksen vastakohta. Itsekieltäymys tarkoittaa sitä, että elämme tunteinemme, kohtaamme ne ja tutustumme niihin, hallitsemalla oman tuskamme, myötätunnolla ja välittämällä, tuomalla kaiken Jumalan eteen rehellisinä, rakkaudella ja rukouksella. Hyväksymme sen, mikä meissä on todellista ja kaiken sattumanvaraisen, ja Pyhän Hengen armosta me muutumme. Jeesus tuli parantamaan meidät, ja siksi meidän on lakattava teeskentelemästä, ettemme tarvitse parantumista.

Luopumisen ja itsekieltäymyksen tie on Ristin Tie, totuuden tie. Pietarin tavoin meidän tulee haluta kulkea vastavirtaan, yrittää jotain erilaista, kuunnella huolella Jumalan ääntä ja tehdä niin kuin Hän sanoo, vaikka se merkitsisikin erilaisen polun valitsemista, kuin minkä itse todennäköisesti valitsisimme.  Nasrudinin tavoin meidän on hyväksyttävä, että tulisen pippuripalkokasan syöminen miedomman löytämiseksi on tuomittu epäonnistumaan, koska tuossa kasassa ei ole mietoa pippuria. Metropoliitta Anthonin neuvoa seuraten meidän on oltava kärsivällisiä ja avoimia. Jos niin teemme, jotain hyvää tulee tapahtumaan. Aamen.