Tsasounan suunnalta
                                                          WWW. TSASOUNA. NET


18. helluntainjälkeinen sunnuntaina

Lk. 5: 1-11

 Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Kaikkialle kansa seurasi Jeesusta kuullakseen Hänen opetuksiaan. Sen jälkeen kun Hänen oman kotikaupunkinsa. asukkaat olivat yrittäneet surmata Hänet, kun Hän oli opettanut heitä synagogassa, Jeesus oli lähtenyt pois Nasaretista Kapernaumiin, Gennesaretin rannalla sijaitsevaan kaupunkiin, josta käsin Hän jatkoi toimintaansa Galileassa.               

Tämän järven rannalta, tapaamme nytkin Jeesuksen. Ehkä Hän oli opettamassa Beetsaidan kylässä, josta olivat kotoisin Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes.               

Jeesus itse oli oppinut puusepän ammatin Nasaretissa. Kapernaumin ja Beetsaidan asukkaat olivat melkein kaikki kalastajia. Beetsaidan kaupungin nimikin merkitsee "kalastuksen taloa”. Kalastajia pidettiin Jeesuksen aikana suuressa arvossa. Hehän tuottivat hyvin tärkeän osan jokapäiväisestä ravinnosta. Heitä pidettiin myös hyvin hurskaina. Joskus liiankin, sillä pääsiäisen ja lehtimajan juhlana heidän kieltäytyessä tekemästä työtä, ei ollut saatavissa kalaa.  Mitä silloin syötäisiin?               

Koska Jeesus toimi Galileassa kalastajien keskuudessa, kalastus kuvastuu monissa Jeesuksen opetuksissa.               

Tämän päivän evankeliumissa tapaamme Jeesuksen väsyneenä. Pidettyään pitkän opetuspuheen kansalle venheestä käsin Hän kehottaa opetuslapsiaan laskemaan verkot osoittamaansa paikkaan. Päivän mittaan opetuslapset olivat jo useamman kerran yrittäneet saada kalaa ravinnoksi mutta saalista ei ollut tullut. Hekin olivat jo väsyneitä, eivätkä oikein uskoneet saavansa kalaa tuona päivänä olleenkaan. Sellaisiakin päiviä kalastajien elämässä sattui. Ehkä he eivät olisi ryhtyneetkään toimeen, ellei Jeesus olisi niin käskenyt.

”Herra, sinun käskystäsi minä heitän verkot”, Pietari sanoo.              

Kalastustavat olivat ikivanhat. Oli kahdenlaisia verkkoja: heittoverkko ja nuottaverkkoja. Heittoverkko, jonka Simon Pietari heittää veteen, oli noin neljän metrin levyinen pyöreä verkko, joka levitetään yhdellä heitolla järveen. Verkossa on lyijypainoja ja se peittää kalat alleen, niin että ne tarttuvat siihen. Tänäkin päivänä Gennesaretin kalastajat pyydystävät samalla tavalla.

Ymmärrämme, että ruumiillinen tarve, nälkä, saa aikaan kaiken tämän toiminnan, mutta Jeesuksen toiminnan tarkoitus oli paljon syvällisempi ja tähtäsi aivan muihin päämääriin. Jeesus, Jumal-ihminen, oli tullut maailmaan ilmoittamaan Isänsä tahdon, jotta maailma uskoisi Häneen ja antaisi pelastaa itsensä syntiinlankeemuksen turmeluksesta, synnistä, sairauksista ja kuolemasta. Evankeliumin jakson toiminta Jeesuksen osalta tapahtuu siksi, että Hänen töistään ymmärrettäisiin, että Hän on Jumalan Poika. Kaikki ihmetekonsa Jeesus teki osoittaakseen jumalallisen voimansa todisteena siitä, että Hän on Isän maailmaan lähettämä Ainokainen Poika.                

Saalis, jonka opetuslapset saavat, on ihme. Venheet ovat uppoamaisillaan kalojen paljoudesta.                

Kalastajan elämä kasvattaa luonnetta.. Ammatti vaatii sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Heillä oli myös syttyvä temperamentti, lujat periaatteet ja voimakasta intomieltä, niin kuin evankeliumit kuvaavat esimerkiksi Pietaria. Jaakobille ja Johannekselle annettu lisänimi ”Ukkosenjyrinän pojat" viittaa, myös tähän.                

Tänäkin päivänä voi nähdä galilealaisten kalastajien hyppivän ilosta saatuaan hyvän saaliin ja kuulla heidän laulavan kovalla äänellä laulujaan kuumassa, auringonpaisteessa..               

Toisenlainen oli tällä kertaa saaliin aikaansaama vaikutus.  Pietari, tuo voimakas ja tulinen mies polvistuu Jeesuksen eteen ja sanoo: ”Mene pois minun tyköäni Herra, sillä minä olen syntinen ihminen”.                

Välähdyksenomaisesti Pietari tajuaa, kuka Jeesus on. Hän näkee tapahtumassa Jumalan teon. Vähän aikaisemmin hän oli napissut ja pitänyt aivan turhana jatkaa kalastusta, epäillyt ja kenties salaa nauranut Jeesuksen kehotusta heittää verkot. Nyt hän tajuaa epäuskonsa, ja tuntee itsensä Jumalan kirkkauden edessä suureksi syntiseksi.

Evankeliumi opettaa, että epäusko on syntiä. Synti on luonteeltaan Jumalan vastustamista. Synti epäilee Jumalan mahdollisuuksia. Synti saa aikaan omiin voimiin turvautumista ja, Jumalan mahdollisuuksien vähättelemistä.

Syntisyytensä tajuaminen voi saada aikaan aluksi Pietarin reaktion. Hän tahtoi peittää kasvonsa jumalalliselta valolta, jossa valossa hän nyt itsensä näki. ”Mene pois minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen".

Isät opettavat, että kun ihminen näkee syntinsä lukuisina kuin meren hiekka, silloin ihminen on alkanut parantua, hän on alkanut nähdä oikealla tavalla itsensä ja muut ja on päässyt pelastuksen tien alkuun. Pietarille tämä kalansaalis osoitti Jumalan kirkkauden, jonka valossa hän näki syntisyytensä ja löysi itsensä.

Isät käyttävät myös toista vertauskuvaa: Jumalallinen kirkkaus on kuin auringon valo. Mitä lähemmäksi valoa esine tuodaan, sitä selvemmin siitä näkyvät virheet ja lika. Samoin mitä lähemmäksi Jumalaa, jumalallista valoa, ihminen tulee, sitä syntisemmäksi hän itsensä näkee. Oman syntisyytemme tajuaminen osoittaa sen kehitysvaiheen, jossa olemme matkallamme kohti iankaikkista elämää.

Jeesus on julistanut, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Syntisiä pelastamaan Hän tuli. Hänen kirkkautensa valossa me kaikki olemme syntisiä. Paavalin opetuksen mukaan ”kaikki ovat syntiä tehneet”. Vanhan Testamentin mukaan "ei ole ketään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään".

Mekin saatamme Pietarin tavoin torjua Jumalan luotamme tajutessamme syntisyytemme, tai Aadamin tavoin kätkeytyä Herran kasvojen edestä puiden siimekseen, niin kuin hän teki lankeemuksensa jälkeen. Katsomme olevamme liian syntisiä. ”Katso, syyllisyyteni on liian raskas jaksaakseni sen kantaa" sanoi Kain surmattuaan veljensä Aabelin. Ja niin hän lähti pakenemaan Jumalaa ja itseään. Hänestä tuli kiertolainen maan päällä. Niin myös tuhlaajapoika vaelsi tuhlaten kaiken isältä saamansa.

Viimeiseen saakka hän vitkasteli voidakseen elää oman tahtonsa mukaan. Vaikka koettelemukset ja sairaudet opettivatkin häntä näkemään oman tilansa, vasta sikojen ruuan syöminen sai hänet ymmärtämään, että elämä poissa Jumalan, Isän, yhteydestä, on eläinten elämän kaltaista, eikä vastaa sitä elämää, mihin ihminen on kutsuttu. Niin hän tekee päätöksensä mennä takaisin isänsä luo. Tiedämme, kuinka isä otti hänet vastaan. Tuo tapahtuma merkitsi tuhlaajapojan uutta syntymistä ja uutta elämää.  Se merkitsi myös työskentelyä hänen isänsä elopellolla, työskentelyä nyt uudesta näkökulmasta, ei enää itselleen, vaan Isälleen.

Tarvitsemme tuhlaajapojan tai Pietarin kokemuksen voidaksemme elää sitä elämää, johon meidät on kutsuttu. Jumalallinen ihme saa aikaan arvomaailman ylösalaisin kääntymisen. Syntisyyden tajuaminen on alku parantumiselle. Sen tajuaminen saa aikaan myös pelkoa, kun ymmärtää, ettei voikaan omin voimin pelastaa, itseään, vaan siinä asiassa on täydellisesti riippuvainen Jumalan rakkaudesta ja armovoimasta.

Niin Jeesuskin sanoo opetuslapsilleen: ”Älkää pelätkö!" Nämä rohkaisevat sanat kuulemme Jee- sukselta monessa kohdassa evankeliumia. "Älä pelkää sinä piskuinen lauma, sillä Jumala on hyväksi nähnyt antaa teille valtakunnan”. "Älkää pelätkö, sillä minä olen voittanut maailman.”

Ihmeellinen kalansaalis saa opetuslapset, ammattikalastajat, näkemään myös ammattinsa. uudessa valossa, kun Jeesus sanoo Pietarille: ”Tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä". Jumalan rakkauden valtakunnan heittoverkko tai nuotta on heitetty maailmaan. Meidän kalastajien tehtävämme on ohjata ihmisiä tähän valtakuntaan, tähän verkkoon. Itse olemme kaikki jo Jumalan rakkauden verkossa

Jeesuksen opetuksen mukaan kerran Jumalan valtakunnan nuotta vedetään, ja siinä on löytyvä kaikenlaisia kaloja, kaikki maailman ihmiset.                

Kristuksen kirkko on Hänen työnsä jatkaja maan päällä. Se on nuotta, joka on heitetty maailmaan. Me olemme Jumalan kutsumia kalastajia. Heittäkäämme Jeesuksen kehotuksen mukaan verkkomme syvälle, jotta saisimme runsaan saaliin. Emme kalasta itsellemme vaan Jumalalle. Emme seuraa enää omaa tahtoamme, vaan Herramme tahtoa.

Niin opetuslapsetkin veivät venheensä maihin, jättivät kaiken ja seurasivat Häntä. Mitä merkitystä venheillä tai omaisuudella tai muulla maailmallisella olisi. Tärkeintä olisi saada olla Herran kanssa, Jumalan Pojan työtoverina, Hänen palkkaamanaan kalastajana. Niin opetuslapset luopuivat kaikesta, ja seurasivat Kristusta, jopa kuolemaan saakka, niin kuin tiedämme heidän elämänsä päättyneen marttyyrikuoleman kautta yhtä, Johannesta lukuun ottamatta.                

Meidät on kasteessa liitetty Kristukseen, seuraamaan Häntä hänen askelissaan. Kasteveteen ovat hukkuneet Aadamin, Kainin ja tuhlaajapojan syyllisyys. Uudestisyntyneinä olemme nousseet kasteen haudasta Kristuksen kanssa ylös elääksemme maailmassa uutta elämää, iankaikkista elämää. Kaste on syntien anteeksiantamus, liitto Jumalan kanssa. Voitelussa olemme saaneet Kirkon, Jumalan valtakunnan työn jatkajan täydelliset kansalaisoikeudet. Ehtoollisen sakramentin kautta olemme yhteydessä Herraamme, pysymme Hänessä ja Hän pysyy meissä. Synninkatumuksen sakramentin kautta voimme heikkoina ja helposti syntiin lankeavina, katumuksen kautta palata ja uudistua jälleen kasteen armoon, niin kuin tuhlaajapoika. Kristus jatkaa parannustyötään sairaanvoitelun sakramentin kautta ja siunaa perhe-elämän avioliiton pyhän salaisuuden kautta. Pappeuden kautta Kristus on keskellämme.

Jumalan valtakunnan kalastusveneessä, Kirkossa, me toimimme ihmisten kalastajina, sillä Kristuksen, Jumalan, rakkaus vetää           ihmisiä pelastukseen. Sitä varten Vapahtajamme kehottaa meitä heittämään verkkomme.

Meidän ei tule olla epäuskoisia, vaan uskovaisia. Jumala tekee edelleenkin ihmetekoja. Ihmeelliset kalansaaliit ovat mahdollisia tänäkin päivänä. Meitä kehotetaan heittämään pois kaikki turha ja ryhtymään tästä päivästä toteuttamaan kutsumustamme Herramme kalastajina, eläen tietoisena siitä, että Vapahtajamme on kanssamme joka hetki ja kaikessa, antaen meille kaiken sen, mitä pelastukseksemme tarvitsemme. Meitä kehotetaan elämällämme kutsumaan ihmisiä Kirkkoomme, Jumalan pelastuksen nuottaan, jotta, kaikki tulisivat tuntemaan Jumalan rakkauden ja ylösnousemuksen ilon. Aamen.