Itsensä arvostaminen

Itsensä arvostamiseen kuuluu huolenpito niin ruumiin kuin mielen kunnosta. Jokainen toivoo itselleen mielen hyvinvointia nimitimmepä sitä onnellisuudeksi, mielenrauhaksi, tyytyväisyydeksi, iloksi. Se liittyy olennaisesti jokaiseen päiväämme, ja olemme myös itse vastuussa sen löytymisestä. Hyvä olo ja mielekäs elämä koostuvat pienistä ja enimmäkseen arkisista asioista kuten itsensä arvostamisesta, toimivista ihmissuhteista, tutusta säännönmukaisuudesta ja päivärytmistä, mielen ja ruumiin kunnosta. Kaiken kaikkiaan hyvä olo ja mielekäs elämä koostuvat pienistä yksinkertaisista palasista. Vanha kansanviisaus kehottaa arvaamaan oman tilansa ja antamaan arvon muillekin. On  tärkeää tuntea omat voimavaransa; itsensä vähättely ei ratkaise mitään. Tervettä on oppia sanomaan ei ja olemaan terveesti itsekäs. Epäonnisina päivinä on hyvä palautella mieliin, missä on hyvä ja onnistunut. Itsekunnioitus syntyy ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Itsensä arvostamiseen kuuluvat niin fyysisestä kuin psyykkisestä kunnosta huolehtiminen.Tarvitsemme sekä yksityisyyttä että yhdessäoloa toisten kanssa. Ihmissuhteet perustuvat vastavuoroisuudelle; on siis oltava valmis kuulemaan myös ystävien huolia ja ilon aiheita. Säännönmukaisuus on tärkeää hyvinvoinnille. Päivän rytmittäminen ja rutiinit lisäävät turvallisuuden tunnetta ja selviytymisen kykyä, eikä aikatauluista pidä tehdä liian tiukkoja. Hiljentyminen ja tauot kuuluvat kiireisiin päiviin. Hyvä mielen ja ruumiin kunto tukevat toisiaan. Terveellinen ruoka, riittävä liikunta ja lepo tekevät hyvää keholle ja virkistävät mieltä. Mielen hyvinvointi on jotain sellaista, jota jokainen toivoo itselleen, nimitimmepä sitä onnellisuudeksi, mielenrauhaksi, tyytyväisyydeksi tai iloksi. Jokianen meistä toivoo itselleen ja läheisilleen hyvää ja mielekästä elämää. Se koostuu itselle tärkeistä yksilöllisistä seikoista: mitä pidän tärkeänä, mihin uskon, mitä toivon, mitä tavoittelen. Useimmille hyvää arkea kuvaavat onnellisuus ja mielenrauha, tyytyväisyys ja ilo.  Tyytyväisyys rakentuu usein pienistä ja enimmäkseen hyvin arkisista perusasioista. Sen edellytykset ovat pitkälti meissä itsessämme, ainutkertaisuudessamme, ainutlaatuisuudessamme, mahdollisuuksissamme. Ihmissuhteet ovat tärkeitä hyvän olon yllä-pitäjiä ja tuki vaikeuksien tullen. Kokemus tarpeellisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta omassa ympäristössä tukee mielen hyvinvointia. Jokaisella pitäisi olla halutessaan mahdollisuus kuulua johonkin, osallistua, olla vuoro-vaikutuksessa muiden kanssa, tulla kuulluksi ja vaikuttaa tärkeinä pitämiinsä asioihin. Ulottuvillamme on aina monia hyvän mielen ja ilon lähteitä. On kuitenkin syytä pohtia, mistä oikein puhumme, kun puhumme ilosta?  Tarkoitammeko ilon nimissä tarjoiltua räiskyvää remakkuutta ja pikkutuhmille vitseille hohottamista? Tarvitsemmeko ilolle aiheen oman itsemme ulkopuolelta? Jos näin on, ei ihme, että ajatus Jumalasta, pyhyydestä tai pyhän läsnäolosta saa tavoittelemaan harrasta ilmeettömyyttä. Evankeliumista kuitenkin löytyy toivomus, tai lupaus, “että teidän ilonne olisi täydellinen”. Ja apostoli Paavali asettaa ilon toiselle sijalle heti rakkauden jälkeen hengen hedelmien listalla. Ilo ei ole tehtävissä eikä käskettävissä. Ilo on armolahja. Ilo on useinkin hiljaista, melkein näkymätöntä. Se on tyyntä tyytyväisyyttä, levollista liittymistä oman elämäntilanteen eri puoliin, itseen ja toisiin ihmisiin. Yhteys omaan sisimpään - mistä Jumalan valtakunta sanan mukaan löytyy - saa näkemään, että ilo on jo koko ajan olemassa ja vain odottaa antaakseen tuntea armon, että saan olla mitä ja kuka olen, ihminen tunteineen ja tarpeineen. Ilo on kokemus yhteydestä, niin itkussa kuin naurussakin. Ilo on voimaa, yksi elämän voiman laaduista. Luonnossa sen näkee kukkaniittyjen heleässä ja keveässä kauneudessa ja kuulee lintujen kevätlaulujen pohjattomassa riemussa. Koko luomakunta on puhdasta ilon julistusta, joka tarttuu: elän, olen olemassa minäkin. Luonnolla on aina ollut merkittävä osa suomalaisten elämässä. Niin syksyn pimeys kuin kevään puhkeaminen voivat vuorotella voiman antajina. Myös tänä päivänä voisimme ottaa luonnosta mallia ja antaa itsemmekin levätä ja elpyä ja samalla hyväksyä myös se, ettei kukaan aina ole parhaassa terässä. Nauru on ilmaista iloa; toivottavasti emme koskaan kadota kykyämme leikkiä, vapauttaa itsessämme asuva lapsi. Musiikki, taide, kirjallisuus antavat elämyksiä ja sisältöä elämään. Jokainen tarvitsee myös unelmia ja toivoa. Toivo on luottamusta siihen, että elämä kantaa, vaikka olosuhteet ja ympäröivä todellisuus puhuisivat aivan muuta. Se auttaa meitä jaksamaan ja ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet. Aina emme voi kovin paljon vaikuttaa elämäämme, saati hallita sitä kokonaan. Elämään kuuluvat myös surut ja pettymykset. Arkea voi horjuttaa yllättävä käänne tai vakava vastoinkäyminen. joskus vain sairastuu, vaikka on yrittänyt pitää huolta terveydestään, joutuu vaikeuksiin, vaikka on yrittänyt olla rehellinen ja kunnon kansalainen tai ei saa työtä, vaikka miten yrittäisi. Terveys on hyvän elämän keskeisiä asioita. Mutta itsensä terveiksi tuntevilla voi olla erilaisia sairauksia, ja sairaallakin on aina myös terveyttä jäljellä. Myös vakavasti sairas voi elää hyvää elämää, tärkeintä on jäljellä oleva toimintakyky, mahdollisuus toteuttaa itselle tärkeitä asioita, olla riittävän itsenäinen ja tulla mahdollisimman pitkälle toimeen omin neuvoin. Monien muutosten maailmassa tunnemme joskus olevamme eksyksissä. Elämän ja maailmankatsomuksen pohjaksi tarjotaan monenlaista tietoa ja uskomusta. Elämälle antaa tarkoitusta, turvaa ja sisältöä se, että itse tietää, mitä arvostaa ja kunnioittaa ja minkälainen on oma asioiden tärkeysjärjestys. Se vaikuttaa myös elämän asenteeseen: miten suhtaudun elämään ja etenkin sen mukanaan tuomiin kolhuihin. Moni meistä elää kuitenkin tulevan toivossa odottaen aina jotain parempaa ikään kuin lottovoittoa. Silloin nykyhetki jää ehkä elämättä, ja jätämme huomaamatta käyttämättä monet sen tarjoamat mahdollisuudet. Nostamme usein myös onnellisuuden riman liian korkealle. Olisi parempi laskea se sellaiselle korkeudelle, että itse kykenee ylittämään sen. Elää omien mittojen mukaan tyytyväisenä eikä toisten mittojen mukaan tyytymättömänä. Mielekkään elämän kannalta on tärkeää asettaa omat tavoitteensa ja pyrkiä saavuttamaan ne pienin askelin, vähän kerrallaan lähtökohtana itsensä arvostaminen.

Rakkaat muistot ovat suunnaton hyvän olon lähde. 

Jokainen toivoo olevansa omassa yhteisössään hyväksytty ja kuuluvansa johonkin. Jokainen myös tarvitsee toista ihmistä, läheisyyttä ja hyväksyntää voidakseen säilyttää tasapainonsa. Myös minuus ja käsitys itsestä syntyvät vuorovaikutuksessa. Toisen ihmisen avulla me näemme itsemme ikään kuin peilistä. Toinen on tuki ja auttaja. Ystävän kanssa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu. Vaikka olemme ainutlaatuisia, synnymme jäseniksi erilaisten ihmisten muodostamaan yhteisöön. Kehitykseemme ja käyttäytymiseemme vaikuttaa vuorovaikutuksemme muiden kanssa. Tutkimusten mukaan johonkin yhteisöön, vaikkapa harrastusryhmään, vaikkapa tiistaiseuraan kuuluminen vähentää stressiä ja lisää terveyttä, jopa elinikää. Myös vaikeassa elämäntilanteessa tarvitsemme ympärillemme tuttuja ihmisiä. Jokainen ihminen kaipaa turvallisuutta. Toisella se on hänessä itsessään, ja hän saattaa viihtyä sekä yksin että muiden kanssa. Toisella turvallisuuden tunne rakentuu enemmän itsen ulkopuolelle ja hän kokee olonsa turvalliseksi enimmäkseen vain silloin, kun asiat ovat omassa hallinnassa. Ystävien ja sosiaalisen kanssakäymisen ohella tarvitsemme tilaa myös itselle ja ajatuksille. Tarvitsemme hiljaisuutta, mietiskelyä, latautumista ja muista vetäytymistä. Vapaaehtoinen yksinäisyys on jopa edellytys sille, että voimme hyvin henkisesti. Mutta yksinäisyys voi olla myös pelottavaa. Silloin se on hyvin todellista: läheisiä ihmisiä ei ole ja tuntuu kuin joutuisi elämään muiden ulkopuolella. Me myös kestämme yksinäisyyttä eri tavoin. Taakka yksinäisyys on yleensä silloin, kun olemme siihen pakotettuja. Usein yksinäisyyttä kuvataan erheellisesti ystävien määrällä eli mitataan määrällistä yksinäisyyttä. Sen sijaan laadullinen yksinäisyys on nykyisin yleistä: kuulutaan vain heikosti johonkin ryhmään ja syvälliset suhteet puuttuvat. Ihmissuhteet eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan vaativat hoitoa ja huolenpitoa. Hyvään ihmissuhteeseen kuuluu keskinäinen kunnioitus, toisen mielipiteiden arvostus ja kuunteleminen. Kuuntelemisessa olennaista on kyky olla läsnä ja asettua toisen asemaan. Se ei aina ole helppoa, mutta ei sitä ole aina puhuminenkaan. On opeteltava keskustelemaan sinua kiinnostavista asioista ja miettimään, mitä haluaisit kertoa lapsuudestasi, tästä päivästä, toiveistasi. Yksinäisyyden karkottaminen on monesti itsestä kiinni. On rohjettava lähteä muiden pariin, vaikka ei aina haluaisikaan. Aina ei ole helppoa lähteä kotoa tai liittyä muiden seuraan. Moni pelkää tilanteita, joissa tutustuisi uusiin ihmisiin. On helpompi jäädä taka-alalle kuin joutua huomion kohteeksi. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi kuitenkin vähentää ja itsetuntoa vahvistaa - samoin valmistautua etukäteen kiperiltä tuntuviin tilanteisiin. Kannattaa myös muistaa, että monet muut ovat yhtä epävarmoja ja ujoja tutustumaan toisiin. Kun on saanut astuttua ensimmäisen askeleen, seuraavat ovat jo helpompia.

Ystävän kanssa ilo kaksinkertaistuu ja suru puolittuu.

Mielen kuntoa voi vaalia monin tavoin:

* Anna vapaa hetki mielellesi kävelemällä, unelmoimalla, rentoutumalla.

*Ilahduta ystävää tai tuntematonta kanssaihmistä.

* Nuku riittävästi.

* Nauti hetki hiljaisuudesta.

*Naura tai itke sydämesi pohjasta.

* Innostu uudesta asiasta.

* Laiskottele hyvällä omallatunnolla.

* Koe mielihyvää asiasta jonka sait tehdyksi.

* Lue kirja tai nauti musiikista. 

Hyvinvoinnista huolehtimiseen liittyvät myös terveellinen ja monipuolinen ravinto, riittävä liikunta ja lepo. Ne tekevät hyvää keholle mutta virkistävät myös mieltä. Ruoka on ihmiselle enemmän kuin pelkkää ravintoa, se on myös nautinto ja elämänhalun symboli. Hyvä ruoka antaa myös hyvän mielen. Ruuan merkityksestä terveydelle on saatavilla paljon tietoa. Myös ravintoaineiden merkitystä mielen hyvinvoinnille on alettu tutkia enemmän. Ruokailun liittäminen osaksi päivärytmiä on tärkeää. Kiireettömästi nautittu ruoka mukavassa seurassa on arkipäivän ylellisyyttä, joka helposti jää kiireen alle. Esimerkiksi lounastauko työpäivässä rytmittää työtä sen lisäksi, että elimistö saa polttoainetta. Samalla tulee vaihdetuksi kuulumisia työkavereiden kanssa. Ruuan valmistamiseen osallistuminen ja yhteiset ateriat perheessä ovat tärkeitä niin yhdessäolon kuin lasten kehittymisen ja viihtymisen kannalta. Ruokailutilanteeseen ei tule aina kiinnittäneeksi erityistä huomiota, etenkään yksin asuessa. Sillä on kuitenkin suuri merkitys sille, että syömisestä tulee miellyttävä tapahtuma eikä vain ohimenevä tankkaushetki. Kannattaa kattaa itselleenkin pöydän ääreen ja miettiä myös ruuan ulkonäköä. Yksinsyöminen ei aina ole ilo, eikä itselleen tule aina valmistaneeksi monipuolista ateriaa. Jos mahdollista, kutsu ruokavieras silloin tällöin. Ystävän kanssa syödessä ei ole tärkeintä se, kuinka hienosti ruoka on onnistunut vaan aterian jakaminen. Kiireettömästi nautittu ruoka mukavassa seurassa on arkipäivän ylellisyyttä

Liikkumalla terveyttä ja hyvää mieltä 

Säännöllisesti liikkumalla voi parantaa ja ylläpitää fyysistä kuntoa. Mutta omista mieltymyksistä ja tarpeista lähtevällä, haastavalla ja sopivasti kuormittavalla liikunnalla on myös mielen hyvinvointia edistäviä ja iloa tuottavia vaikutuksia. Liikunta on myös tapa saada vaihtelua, virkistystä, jännitystä, iloa ja mielekästä tekemistä elämään. Liikunnan yhdistäminen vaikkapa musiikkiin tuo mukaan esteettisen kokemuksen. Kävelemällä säännöllisesti vähintään tunnin kolmesti viikossa voi jopa lievittää masennusta. Kävelemien aktivoi aistit ja aivot pumppaamalla verta ja sen mukana happea. Luonnossa on helpompi ajatella myös omaa elämäänsä ja vaikeatkin asiat tuntuvat asettuvan kohdalleen, Liikunta on tarpeen kaiken ikäisille. Säännöllisen liikunnan avulla työteho, mieliala ja terveys paranevat. Liikunnalla on merkitystä myös iäkkäille toimintakyvyn säilymisessä ja ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisemisessä. Fyysinen aktiivisuus pidentää elinikää ja antaa suojaa useita yleisiä pitkäaikaissairauksia vastaan. On jopa sanottu, että tunti liikuntaa lisää tunnilla elinikää. Terveyttä edistävään liikuntaan ei aina vaadita merkittäviä muutoksia ajankäytössä. Avainsanoja ovat säännönmukaisuus a arkiset tavat. Yhteensä puoli tuntia jonkinlaista liikuntaa joka päivä on hyvä nyrkkisääntö. Fyysisen kunnon kohottamiseen tarvitaan lisäksi puoli tuntia hikiliikuntaa kolmesti viikossa. Liikunta auttaa ja tukee myös vaikeuksissa. Se vähentää ahdistusta ja jännitystiloja, unettomuutta ja unihäiriöitä. Se lisää itseluottamusta ja suoriutumiskykyä, parantaa aloitteellisuutta ja ajattelukykyä. Myös aivot tarvitsevat liikuntaa toimiakseen keskittyneesti. Esimerkiksi käveleminen aktivoi aistit ja aivot pumppaamalla verta ja sen mukana happea. Samalle se on hyvä keino saada etäisyyttä mieltä askarruttaviin asioihin; liikkuessa aivot voivat hengähtää ja ajatukset selkiytyvät fyysisen rasituksen myötä. Terveys ja sairaus ovat henkilökohtaisia kokemuksia. Terveyttä tavoitellaan siksi, että sen avulla on mahdollista saavuttaa jotain. Mutta vaikka ihminen on sairas, hän voi tuntea muilta osin itsensä terveeksi ja edistää omaa terveyttään.

Ilo Raamatussa

Raamatussa puhutaan paljon ilosta. Jo VT puhuu hurskaan ilosta Jumalassa. Psalmeissa kuvaillaan voimakkain värein sen eri muotoja. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein” jne. Hurskas iloitsee Herran laista, ja Jumalan suurista töistä luomakunnassa ja pelastusteoista. Nehemia sanoo Israelille: “Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”. UT:ssa ilo on evankeliumin sanoma murheellisille sydämille. Se julistettiin jo Vapahtajan syntyessä. Jeesuksen tuoma Jumalan valtakunta on iloa Pyhässä Hengessä, jota kukaan ei ota pois sen saaneilta. Kun Jeesus sen antaa, se muuttaa murheenkin iloksi, jolloin se antaa voimaa ilolla kärsimäänkin Jeesuksen nimen tähden. Jeesus itse ja hänen työnsä on ollut aina hänen opetuslastensa ilon lähteenä. Hän, joka täällä maan päällä vaeltaessaan oli tuskien mies, sai kuitenkin sisimmässään kokea alati taivaallisen, pyhän riemulähteen pulppuilevan. Se johtui hänen katkeamattomasta yhteydestään taivaalliseen Isään. Uskonveljien ja –sisarien seurassa uskovat iloitsevat. Veljien usko ja vaellus ilahduttaa. Kristityt iloitsevat myös Jumalan teoista syntisten joukossa, samoin kuin niistä taivaan enkelitkin iloitsevat. Jumala tahtoo täyttää meidät ilolla, ja hänen palvelijansa auttavat meitä siihen. Rukous voi tehdä ilomme täydelliseksi. Raamatun mukaan kristittyjen tulisi aina iloita, Herran omistamisesta, ja siitä, että saa tehdä Herran työtä, jopa kiusauksistakin. Suurena ilon aiheena on, että nimemme on kirjoitettuna taivaissa, jonka vuoksi sopii iloita kirkkauden toivossa, Uudessa Jerusalemissa on Karitsan morsiamella oleva täydellinen lohdutus ja siunaus ja siis täydellinen ilo. Tämä Jeesuksen tuoma perintöoikeus on vaelluksen voima ja ilon lähde. On selvää, että tämä ilo, josta Raamatussa puhutaan, on aivan toisenlaatuista kuin se, mitä tavallisesti iloksi sanotaan. Se ilo, jota kristinusko tarkoittaa, on jotakin aivan uutta, alkuperäinen voima ja luonteeltaan aivan erikoislaatuista, joka ei kokeinamme empiirisen ilon tavoin ole riippuvainen mistään kohteesta, vaan on iloa itsessään, iloa Kristuksessa, uusi tapa elää ja tuntea. Tämä ilo on sen rakkauden toinen puoli, joka myös on jotain aivan erikoisen uutta, ei sellaista, joka suuntautuisi johonkin kohteeseen pyytääkseen sitä omakseen, vaan päinvastoin säteilee omasta sisimmästään, joka antaa, lämmittää ja valaisee” (Odeberg).