ascension.jpg - 14.7 kB

Neljä suurinta kristinuskoon sisältyvää tapahtumaa ovat Jumalan Pojan tulo Ihmisen Pojaksi, Ylösnousemus, Taivaaseen astuminen sekä tulevaisuudessa Kristuksen uudelleen tulo maailmaa tuomitsemaan. Ihmiskunnan suuri päiväoli silloin, kun Kristus syntyi maan päälle keskellemme. Suuri päivä oli myös silloin, kun Hän nousi ylös haudasta. Mahtava päivä oli myös silloin, kun pilvi vei Hänet taivaaseen.  Ja vieläkin suurempi päivä tulee olemaan silloin, kun Hän laskeutuu vielä kerran kunniassaan maan päälle.

Aivan kuten Jeesus tuli maan päälle yliluonnollisella tavalla, Hän myös lähti maan päältä yliluonnollisella tavalla. Paras kuvaus taivaaseen astumisesta on Apostolien Teoissa: "Kun Jeesus oli sanonut tämän, he näkivät kuinka Hänet otettiin ylös ja pilvi vei Hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle. Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavalla kuin näitte Hänen taivaaseen menevän".

Herran taivaaseenastuminen on pelastuksen täyttymyksen juhla. Koko pelastushistoria - Vapahtajan syntymä, kärsimys, kuolema ja ylösnousemus loppuunsaatetaan taivaaseenastumisessa. "Täytettyäsi Jumalan kaitselmuksen meissä ja yhdistettyäsi maan päällä olevan taivaallisen kanssa Sinä, oi Kristus, meidän Jumalamme, menit kunniassa taivaaseen. Mutta Sinä et kuitenkaan eronnut meistä, vaan olet aina kanssamme ja lupaat niille, jotka Sinua rakastavat: Minä olen teidän kanssanne eikä kukaan voi olla teitä vastaan."(Kontakki)

Apostolien Tekojen sanat "Hänet otettiin ylös" eivät suinkaan tarkoita sitä, että Hänet olisi ikään kuin otettu ylöspäin, korkeammalle maan pinnalta katsoen, vaan sitä, että Hän siirtyi kunniaan, elämän valtakuntaan, taivaaseen, joka on aivan erilainen kuin maanpäälliset valtakunnat.

Taivaaseen astuminen tapahtui pilven päällä. Raamatussa pilvi on aina Jumalan läsnäolon merkki. Pilvi peitti Siinain vuoren, kun Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä. Kun Jeesus kirkastui Taaborin vuorella, ” kirkas valo varjosi Hänet”.  Luultavasti pilvestä kuului myös Isän Jumalan ääni Jeesuksen kasteen yhteydessä:” Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt."

Kun siis luemme Apostolien Teoista, että "pilvi vei Hänet heidän näkyvistään", se tarkoittaa, että Jeesus siirtyi Jumalan todellisuuden läsnäoloon.

Taivaaseen astumisen ikonin alaosan keskelle on kuvattu Jumalansynnyttäjä kahden enkelin väliin ja heidän ympärilleen apostolit. Enkelit seisovat valkeissa vaatteissa ja sanovat apostoleille: -Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."(Ap.t. 1:11) Pyhä Johannes Krysostomos toteaa enkeleistä: "Apostolien Teot mainitsevat kaksi enkeliä, koska siellä todella oli kaksi, ja siellä oli kaksi koska vain kahden todistus on pätevä."

Jumalanäiti on ikonin sommitelman keskipisteenä. Hän on kirkon fyysisenä tunnuskuvana - Äitikirkkona, jonka Herra perusti maan päälle Pyhän Hengen vuodattamisessa. "Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." (Apt. 1:8) Neitsyt Maria otti jumaluuden itseensä ja tuli lihaksi tulleen Sanan temppeliksi ja on siksi Kirkon Kristuksen ruumiin - personifikaatio. Sen vuoksi Jumalanäiti ja Kristus kuvataan ikonin keskelle samaan linjaan, ikään kuin täydentämään toinen toistaan.

Useimmissa ikoneissa Jumalanäiti on esitetty kädet kohotettuna esirukousasentoon, kuvaten sillä Kirkon tehtävää esirukousten kantajana. joissakin ikoneissa hänellä on, aivan kuin marttyyreillä, palmunoksa kädessä. Tässä tapauksessa halutaan korostaa Kirkon uskon lujuutta.

Juhlaikoni kuvaa Kirkon täyteyttä, eikä vain Herran taivaaseenastumisen historiallista tapahtumaa. Siitä todistaa Jumalanäidin Raamatun teksteistä poikkeavan esiintymisen lisäksi myös apostoli Paavalin kuvaaminen ikoniin. Hänhän oli vielä tapahtuman aikaan kristittyjä vainoava Saulus.

Ikonin yläosaa hallitsee enkelien kannattelema taivaaseen kohoava Kristus. Eri ikoneissa enkelien määrä vaihtelee. Kristusta ympäröi taivaallista kunniaa kuvaava ovaalin tai ympyrän muotoinen mandorla.

"Herra meni ylös taivaisiin lähettääkseen maailmalle Lohduttajan. Taivaat valmistivat Hänelle istuimen, pilvet alustan Hänen taivaaseen astumiselleen; enkelit ihmettelivät nähdessään ihmisen kohoavan heitä korkeammalle; Isä odotti sitä, joka on iankaikkisesti ollut hänen helmassaan. Pyhä Henki antoi käskyn kaikille enkeleillensä: Te ylimmäiset avatkaa porttinne! Kaikki kansat, riemuitkaa, sillä Kristus meni ylös sinne, missä Hän on ennen ollut."(Avuksihuutostikiira)

Miksi sitten Jeesus meni pois, vaikka Hänellä olisi ollut niin paljon täällä maan päällä tekemistä?  Jeesus antoi itse vastauksen tähän kysymykseen:" Teille on hyväksi, että minä menen pois, sillä ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän Hänet luoksenne".

Näin Jeesus kertoo meille, että Hän on oleva kanssamme Lohduttajan ja Auttajan, Pyhän Hengen läsnäolona. Sillä tavoin Hän saattaa meidät vielä läheisempään yhteyteen itsensä kanssa, kuin mitä Hän ihmishahmossaan oli.  Tässä valossa nähtynä taivaaseenastuminen ja helluntai eivät ole kaksi erillistä juhlaa, vaan taivaaseen astuminen on helluntain alkusoittoa. Jeesus menee ylös voidakseen lähettää Pyhän Hengen.  Hän menee pois voidakseen muuttaa meidän kanssamme toimimisen tavan ja muodon. Hän haluaa jatkaa työtään meidän kauttamme, jotka olemme Hänen kunniansa Hengen täyttämiä ja Hänen jäseniään.

Jeesus tuli maan päälle Isän iankaikkisena Poikana, mutta kun Hän meni takaisin Jumalan oikealle puolelle kunnian valtaistuimelle, Hän otti mukaansa meidän inhimillisen luontomme. Hän palasi Isänsä luokse Jumalihmisenä ja istui valtaistuimelle meidän luontomme kaltaisena, paitsi ilman syntiä.  Jumalan Poika laskeutui alas ja tuli yhdeksi meistä ja Hän meni ylös yhdistääkseen meidät kanssaan, kun me astumme taivaaseen.  Kristuksen taivaaseen astumisen ja valtaistuimelle asettamisen kautta koko ihmisluonto on asetettu isän oikealle puolelle valtaistuimelle.

Koska Jeesuksen ihmisyys otettiin taivaaseen, meidänkin ihmisyytemme tullaan ottamaan sinne. Taivaaseen astuminen on todiste siitä, että ihminen luotiin taivasta varten eikä hautaa varten, kunniaan eikä turmelukseen.

Taivaaseen astuminen oli samalla Jeesuksen valtaistuimelle asettaminen. Hänestä tuli koko maailmankaikkeuden hallitsija, jolle annettiin kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän ei ole enää ajan ja paikan vanki. Hän ei enää vaikuta vain ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa, vaan iankaikkisesti.  Hän on koko maailmankaikkeuden hallitsija.

Taivaaseen astuessaan Jeesus siirtyi toisenlaiseen maailmaan, näkymättömään, hengelliseen maailmaan, joka kuitenkin on yhtä todellinen, kuin tämä, missä me elämme joka päivä. 

Tämän juhlan sanoma kertoo, että meille kuolevaisille on olemassa jossakin maailmankaikkeudessa muukin koti kuin tämä maanpäällinen. Jeesus sanoi:" Minä menen valmistamaan teille sijaa, että missä minä olen myöskin te olisitte."

Näin meillä on varmuus siitä, että meillä on ystävä, ei vain täällä maan päällä, vaan myös taivaassa. Hän on meidän edelläkävijämme, joka on mennyt tekemään valmisteluja meidän saapumistamme varten. Kuolema ei näin ollen merkitse pimeyteen joutumista, vaan Hänen luokseen menemistä.

Tämän juhlapäivän sanoma on yhteydessä myös Kristuksen palaamiseen." Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin samalla tavoin kuin näitte Hänen taivaaseen menevän", enkelit sanoivat.

Taivaaseen astunut Jeesus on tulevaisuuden Herra. Hän on palaava joskus samalla tavoin kuin meni taivaaseen. Hän lähti täältä persoonana. Hän on myös palaava persoonana, henkilökohtaisesti. Hän palasi taivaaseen kirkastetussa ruumiissa, niin Hän on myös vielä takaisin maan päälle.  Hän lähti ihmisten nähden, ihmisten nähden Hän on myös palaava. Mutta kun Hän tulee takaisin, Häntä ei ole näkemässä vain kourallinen valittuja opetuslapsia, vaan kuten Ilmestyskirjassa kertoo:” Kaikkien silmät saavat Hänet nähdä".  Hänen tuomiolleen ilmestyvät kaikki ihmiset, jotka ovat eläneet. Kukaan kristitty ei voi kevytmielisesti suhtautua tuohon viimeiseen ilmestymiseen. Kaikki ihmisten ajatukset, sanat ja teot käyvät silloin ilmi.

Jumalan armon suuri salaisuus on se, että Hän joka tuomitsee maailman, on sama, joka antoi elämänsä pelastaakseen maailman.

Jeesus ei mennyt taivaaseen päättääkseen puolestamme tekemänsä työn, vaan jatkaakseen sitä. Nyt Hän on esirukoilijamme Jumalan valtaistuimen edessä. Sitä Hän oli ennen taivaaseen menemistäänkin. Hän rukoili opetuslastensa puolesta, erityisesti Pietarin, ettei hänen uskonsa raukeaisi.

Ylimmäispapillisessa rukouksessaan viimeisellä aterialla Hän rukoili kaikkien kristittyjen puolesta, menneen ajan, nykyisen ajan ja tulevien aikojen. Nyt, kun Hän taivaassa, Hän jatkaa tätä esirukoustaan puolestamme. Hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme, niin kuin roomalaiskirjeessä sanotaan.

Evankelista Luukas kertoo, että taivaaseen noustessaan Jeesus kohotti kätensä ja siunasi:” Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä Hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan Hän erkani heistä".

Hänen koko elämänsä ihmisten keskellä oli siunaamista. Hän kuoli siunaten. Hän nousi ylös siunaten. Hän lähti seuraajiensa luota siunaten. Melkein kaikissa ikoneissa Hänet on kuvattu kädet siunaavassa asennossa. Hän siunaa myös papin kautta hänen siunatessa kädellään seurakuntalaisia sanoen: rauha olkoon teille kaikille!

Kirkkonsa kautta Hän pyrkii rikastuttamaan meitä kaikkia suurimmalla siunauksella, mitä voi olla: lupauksella anteeksiannosta, rauhasta ja elämästä.

Herramme lupasi opetuslapsilleen, että he saavat nähdä taivaat avoinna ja Jumalan enkelien tulevan ja laskeutuvan Ihmisen Pojan päälle. Mitä nämä sanat mahtavat tarkoittaa? Luultavasti ne viittaavat siihen, että Kristuksen läsnäolo maailmassa jatkuu myös taivaaseenastumisen jälkeenkin. Kristuksen maailmaantulo merkitsi taivaan avautumista.  Hän tuli taivaasta ikään kuin tikapuita pitkin ja siitä saakka taivaat ovat olleet avoinna. Voinemme sanoa, että Hän itse oli nuo tikapuut, ainoa tie Isän luokse ja taivaaseen. Noilla tikapuilla on jatkuva liikennevirta. Enkelit, jotka kulkevat ylös ja alas, niin kuin patriarkka Jaakobin unessa, ovat meidän rukouksemme. Ylös noutamaan apua ja innostusta; - ja alas: - tuomaan pienen palan taivasta, jumalallista hengitystä kamppailevan ihmiskunnan keskelle.

Johannes Klimakos on sanonut: "Rukous on lakkaamatonta taivaaseen nousemista". Tähän voimme lisätä, että niin on liturgiakin ja Jumalan sanan kuuleminen ja lukeminenkin.

Jeesus teki kaiken, mitä teki, meidän puolestamme. Puolestamme Hän astui taivaaseenkin. Meidän puolestamme Hän istui Isän oikealle puolelle. Meidän puolestamme Hän rukoilee, meidän puolestamme Hän meni valmistamaan meille sijaa Jumalan läsnäolossa. Meidän puolestamme Hän avasi taivaat, jotta rukouksemme kohoaisivat Hänen luokseen. Meidän puolestamme Hän on tuleva takasin ottaakseen meidät luokseen, jotta voisimme ikuisesti olla Hänen kanssaan.