Suuren paaston aika on valmistautumista Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan ja se on elävä vertauskuva koko ihmisen elämästä, joka on täydellistyvä hänen omassa ylösnousemuksessaan kuolleista Kristuksen kanssa. Se on aika uudistaa oman elämämme kutsumus, se on rukouksen, paastoamisen ja almujen antamisen aika. Se on katumuksen aikaa, mielemme, sydämemme ja tekojemme saattamista sopusointuun Kristuksen ja Hänen opetustensa kanssa. Se on ennen kaikkea paluuta elämään Jumalan rakkauden kaksoiskäskyn mukaan.

Ortodoksisessa kirkossa paasto ei ole sairaalloisuuden eikä synkkyyden aikaa. Päinvastoin, se on ilontäyteistä puhdistautumisen aikaa. Meitä kehotetaan "voitelemaan kasvomme" ja "puhdistamaan ruumiimme kuten sielummekin".

Aivan ensimmäinen Suuren paaston jumalanpalvelusveisu antaa meille sopivan sävyn alkavalle paastolle:

"Aloittakaamme valoisin mielin paaston aika ja antautukaamme sen hengellisiin kilvoituksiin. Puhdistakaamme sielumme, tehkäämme puhtaaksi lihamme. Paastotkaamme sekä kieltäytymällä ruuista että kakista himoista ja yltäkyllin nauttikaamme hengen hyveitä sekä niissä yhtämittaisesti halulla pysyen tulkaamme kaikki arvollisiksi hengellisellä ilolla näkemään Jumalan Kristuksen suuriarvoisimpia kärsimyksiä ja pyhää pääsiäistä."

"... Herra, nyt on armosi kirkastunut meille: on kirkastunut sielujemme valo. Katso, nyt on otollinen aika, nyt on parannuksen tekemisen aika".

Jumala halajaa katumustamme ja uudistumistamme, ei tunnontuskiamme. Suremme syntejämme, mutta teemme sen iloiten Jumalan armosta. Kuoletamme lihaamme, mutta teemme sen iloiten omasta ylösnousemuksestamme iankaikkiseen elämään. Suuren paaston aikana valmistaudumme ylösnousemukseen, sekä Kristuksen ylösnousemukseen että omaamme.