Ortodoksisen kirkkokalenterin mukaan kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäisenä päivänä. Kuitenkin todellinen ortodoksisen jumalanpalveluselämän keskus on Kristuksen ylösnousemuksen juhla. Kaikki ortodoksisen kirkon liturgisen uskonnollisuuden ainekset saavat alkunsa pääsiäisestä ja viittaavat aina siihen. Kirkon kiinteät juhlatkin, kuten joulu ja teofania, joita vietetään kalenterissa määrättyinä päivinä, saavat liturgisen muotonsa ja innoituksensa pääsiäisen juhlasta.

Pääsiäisen jumalanpalveluskierto alkaa suuren paastosta, jota edeltää erityiset valmistussunnuntait. Paaston jumalanpalvelusjärjestys täydellistyy Suuren viikon ja Kristuksen ylösnousemuksen päivän palvelusjärjestyksellä. Pääsisäisen jälkeen juhla jatkuu 50 päivää aina helluntaihin saakka. Sen jälkeen jokaista vuoden viikkoa Kirkon jumalanpalveluksissa pidetään "helluntain jälkeisenä sunnuntaina". Viikot lasketaan siten, esimerkiksi "ensimmäinen sunnuntai", "toinen sunnuntai" jne., kunnes paaston valmistussunnuntait jälleen alkavat, jolloin viikot saavat nimensä ja keskeisen jumalanpalvelussisältönsä pääsiäisen vuotuisen kierron mukaan.

Pääsiäisajan jumalanpalveluskiertoa varten on kaksi erityistä liturgista kirjaa, Paastotriodion ja Pääsiäistriodion, joita kutsutaan myös Pentecostarioniksi. Näitä kirjoja kutsutaan Triodioniksi siksi, että näinä kausina kirkoissa jumalanpalveluksissa lauletaan usein "kolme oodia".

Helluntaita seuraavilla viikoilla ja sunnuntailla on myös oma erityinen jumalanpalveluskirjansa, jota kutsutaan Oktoekhokseksi, mikä sananmukaisesti tarkoittaa "kahdeksaa säveltä". Oktoekhos sisältää palvelukset viikon jokaiselle päivälle. Sunnuntai on pyhitetty Kristuksen ylösnousemukselle. Keskiviikkoisin ja perjantaisin muistellaan Kristuksen kärsimyksiä ja kuolemaa. Maanantain aihe on "ruumiittomat voimat", ts. enkelit. Tiistaina muistellaan Johannes Kastajaa, torstaina apostoleja ja pyhää Nikolaosta, Lyykian ja Myrran arkkipiispaa, ja lauantaina Jumalansynnyttäjää sekä poisnukkuneita.

Kunakin viikon päivänä, alkaen Herran päivän, sunnuntain, aatosta eli lauantai-illasta, palvelukset lauletaan samalla sävelmällä eli melodialla. Palveluksia on kahdeksan ryhmää kahdeksalla eri äänellä. Siitä johtuu nimitys "oktoekhos". Sävelmäkierto alkaa uudestaan aina kun on päästy kahdeksannen sävelmän loppuun. Niinpä esimerkiksi toisena helluntain jälkeisenä sunnuntaina pitäisi olla ensimmäinen sävel, kolmantena helluntain jälkeisenä sunnuntaina toinen sävel, neljäntenä helluntain jälkeisenä sunnuntaina kolmas sävel ja niin edelleen aina kymmenenteen helluntain jälkeiseen sunnuntaihin asti, jolloin alkaa jälleen ensimmäinen sävel. Sävelmien kierto on olemassa vuoden jokaiselle viikolle, vaikka suuren paaston lähestyessä painopiste siirtyy uudelleen pääsiäisen viettoon valmistautumiseen.

Pääsiäisen jumalanpalveluskierron lisäksi mukaan lukien "helluntain jälkeiset viikot" ja niiden kanssa yhdessä on olemassa Kirkon jumalanpalvelus vuoden jokaiselle päivälle, jotka kukin on omistettu määrätylle pyhälle ihmiselle tai tapahtumalle. Kullekin kuukaudelle on erityinen jumalanpalveluskirja, jota kutsutaan Menaioniksi eli Mineaksi. Se sisältää erityiset palvelukset kunkin kuukauden jokaiselle päivälle. Päivän juhlavuus on riippuvainen muisteltavan pyhän ihmisen tai tapahtuman tärkeydestä tai suosiosta.

Kirkossa on kaksitoista suurta juhlaa, joita vietetään maailmanlaajuisesti: Kristuksen syntymä, epifaniajuhla eli loppiainen, Herran temppeliintuomisen juhla, jota kutsutaan myös kynttilänpäiväksi protestanttisessa perinteessä, Kristuksen kirkastumisen juhla, Neitsyt Marian ilmestysjuhla, Jumalansynnyttäjän temppeliintuomisen ja kuolonuneen nukkumisen juhlat, pyhän ristin löytämisen ja ylentämisen juhla, sekä pääsiäisen kiertoon kuuluvina Herran Jerusalemiin ratsastamisen juhla eli palmusunnuntai, Herran taivaaseen astumisen juhla sekä helluntai. Pääsiäistä ei lasketa kuuluvaksi kahdentoista juhlan joukkoon, koska sitä itseään pidetään "juhlien juhlana".

Eri ortodoksissa kirkoissa vietetään vuoden muinakin päivinä juhlia sen mukaan, kuinka ne kuuluvat tuon kirkon perinteeseen tai ovat muuten merkityksellisiä. Venäjällä muun muassa vietetään pyhän Sergein juhlaa, Kreikassa pyhän Spiridonin ja Amerikassa pyhän Hermanin juhlaa. Joillakin päivillä kuten pyhien Pietarin ja Paavalin, pyhän Nikolaoksen ja pyhän Mikaelin, on erityinen maailmanlaajuinen suosionsa kirkossa. Joulun juhlalla on oma rukouskiertonsa pääsiäisen tavoin. Joulua edeltää 40-päiväinen paasto sekä jälkijuhlan vietto. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaa sekä pyhien Pietarin ja Paavalin juhlaa edeltää myös lyhyempikestoinen paasto. Useimpia suuria juhlia edeltää esijuhla-aika valmistavin liturgisin rukouksin sekä myös jälkijuhlan vietto. Tämä tarkoittaa sitä, että juhlasta muistutetaan ja sitä juhlitaan kirkon liturgisissa palveluksissa ennakoiden sen tuloa sekä myös juhlitaan veisuin ja rukouksin muutamia päiviä juhlan jälkeenkin.

Ortodoksisen kirkkovuoden suuret juhlat ovat:

8.9. Jumalasynnyttäjän syntymäjuhla

14.9. Ristin ylentämisen juhla

21.11. Neitsyt Marian temppeliintuomisen juhla

25.12. Kristuksen syntymän juhla

6.1. Epifania: Herran kasteen juhla

2.2. Herran temppeliintuomisen juhla

25.3. Neitsyt Marian ilmestyksen juhla

6.8. Kristuksen kirkastumisen juhla

15.8. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhla

Riippuen kevätpäiväntasauksen ajankohdasta:

Palmusunnuntai eli Herran ratsastaminen Jerusalemiin

Pääsiäinen

Kristuksen taivaaseenastumisen juhla eli helatorstai

Helluntai eli Pyhän Hengen vuodattamisen juhla