Näillä kolmella päivällä, joita Kirkko nimittää suuriksi, on Suuren viikon jumalan palvelusten historian kehittymisessä määrätty tarkoituksensa. Ne asettavat koko Suuren viikon juhlallisuuksien vieton lopun ajan perspektiiviin muistuttaen meitä pääsäisen lopun aikaa koskevasta merkityksestä. Pyhää viikkoa pidetään usein vain "kauniina" perinteenä" tai "tapoina" tai "itsestään selvyytenä kirkkokalenterissamme". Meistä se kuuluu kirkkovuoteen ikään kuin luonnostaan lankeavana tapahtumaketjuna, josta nautitaan rakkaana vuotuisena tapahtumana, jonka olemme ottaneet huomioon jo lapsuudestamme saakka. Ihailemme palvelusten kauneutta, jumalanpalvelusten loisteliaisuutta, ja niiden lisäksi eikä aina vähäisimpänä asiana sitä, mitä herkkuja pääsiäiseksi tällä kertaa laatisi. Ja sitten kun kaikki tämä on ohi, palaamme takaisin normaaliin elämään.

Mutta ymmärrämmekö, että kun maailma hylkäsi Vapahtajansa, kun "Jeesus alkoi tuntea kauhua ja ahdistusta ja hänen sielunsa oli ahdistettu aina kuolemaan asti", kun Hän kuoli ristillä, "ns. normaali elämä" päättyi eikä se ole enää mahdollistakaan. Nuo "normaalit" ihmiset huusivat "ristiinnaulitse hänet!" ja sylkivät häntä ja naulasivat Hänet ristille. Ja he vihasivat ja tappoivat Hänet juuri sen vuoksi, että Hän aiheutti harmia heidän jokapäiväiselle elämälleen. Todellakin, juuri täysin normaali maailma piti pimeyttä ja kuolemaa parempana kuin valoa ja elämää. Jeesuksen kuolemassa "normaali" maailma ja "normaali elämä" vääjäämättömästi tuomittiin. Tai paremminkin niiden todellinen ja epänormaali luonne paljastui, samoin niiden kyvyttömyys valon saavuttamiseen sekä niihin sisältyvä pahuuden voima. "Nyt tämä maailma on tuomiolla" (Joh.12: 31) Jeesuksen pääsiäinen merkitsee "tämän maailman loppua" ja se on elänyt tätä lopun aikaa siitä lähtien. Tämä lopun aikaa saattaa kestää satoja vuosisatoja. "Näiden viimeisten aikojen luonne " ei muutu. "Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa", sanotaan 1. kirjeessä korinttolaisille.

Pääsiäinen tarkoittaa "läpikäymistä", "pääsemistä". Juutalaisten Pääsiäinen oli heidän jokavuotista historian muistelemista pelastumisena vapauteen Egyptin orjuudesta, ja maanpaosta Luvattuun maahan. Se oli myös lopullisten tapahtumien ennakointia, Jumalan valtakunnan aavistelua. Ja Kristus oli pääsiäisen täydellistymä. Hän teki täydelliseksi tien kuolemasta elämään, tästä "vanhasta maailmasta" uuteen maailmaan, Jumalan valtakunnan uuteen aikaan. Ja Hän avasi tämä tien mahdollisuuden myös meille. Vaikka elämmekin "tässä maailmassa" voimme jo elää niin, ettemme ole "tästä maailmasta", ts. vapautettuina kuoleman ja synnin orjuudesta, jo osallisina "tulevasta maailmasta" Mutta tätä varten meidän on suoritettava oma osuutemme, meidän tulee tuomita itsessämme oleva vanha Aadam, meidän tulee pukeutua Kristukseen kasteen kuolemassa ja saada Kristuksessa Jumalaan kätketty todellinen elämä, joka on niin sanoaksemme "tulevaa maailmaa"

Ja näin ymmärrettynä pääsiäinen ei ole kaunis ja juhlallinen menneen tapahtuman vuosittainen muisteleminen, vaan tapahtuma, joka on annettu meille paljastamaan aina yhtä tehokkaasti sen, että oma maailmamme ja aikamme ja elämämme on tullut loppuunsa ja julistamaan uuden elämän alkamista. Suuren viikon kolmen ensimmäisen päivän tarkoitus on juuri haastaa meidät ymmärtämään ja hyväksymään pääsiäinen lopullisessa merkityksessään

Lopun aikaa koskeva, ts. viimeisiä, lopullisia tapahtumia koskeva, haaste, käy ensiksikin ilmi näiden päivien troparista:

"Katso, Ylkä tulee puoliyössä, ja autuas on se palvelija, jonka hän valveilta löytää; vaan kelvoton on se, jonka hän löytää suruttomana. Varo siis, minun sieluni, ettet unen valtaan vaipuisi, ettet kuolemaan tulisi heitetyksi ja ulkopuolelle Valtakuntaa suljetuksi; vaan herää ja huuda: Pyhä, Pyhä, Pyhä olet sinä, Jumala, Jumalansynnyttäjän tähden armahda meitä! "

Keskiyö on hetki, jolloin vanha päivä päättyy ja uusi alkaa. Näin se on vertauskuvana sille ajalle, jota kristittyinä elämme. Sillä toisaalta kirkko on vielä tässä maailmassa, osallisena sen heikkouksissa ja murhenäytelmissä, toisaalta taas sen todellinen olemassa olo ei ole tästä maailmasta, sillä se on Kristuksen Morsian, ja kirkon tehtävänä on julistaa ja ilmituoda Valtakunnan ja uuden päivän tulemista. Kirkon elämä alituista tarkkailua ja odotusta, joka kohdistuu tämän uuden päivän koittoon. Mutta tiedämme, kuinka voimakas meidän kiintymyksemme tuohon "vanhaan päivään" vielä on, samoin kuin maailmaan ja sen himoihin ja synteihin.. Tiedämme kuinka lujasti vielä kuulumme "tähän maailmaan". Olemme nähneet valon, tunnemme Kristuksen, olemme kuulleet Hänen antamastaan uudesta elämästä ja sen ilosta ja rauhasta, mutta kuitenkin maailma pitää meitä orjuudessaan. Tämä heikkous, tämä alituinen Kristuksen kavaltaminen, kyvyttömyytemme antaa rakkautemme kokonaan rakkauden todelliselle kohteelle on ilmaistu ihmeellisesti näiden kolmen päivän eksapostilarioveisussa:

"Minä näen, oi Vapahtajani, Sinun häämajasi kaunistettuna, mutta ei ole minulla vaatetta siihen mennäkseni; valista, oi Valonantaja, minun sieluni puku ja pelasta minut!"

2. Sama aihe jatkuu edelleen näiden päivien evankeliumijaksoissa. Aivan ensimmäisenä koko neljän evankeliumin teksti aina Johanneksen evankeliumin 13: 31 saakka luetaan 1., 3., 6. ja 9. hetken palveluksissa. Tämä pääkohtien kertaaminen osoittaa, että risti on Kristuksen koko elämän ja palveluksen huippu, avain niiden oikeinymmärtämiseen. Kaikki evankeliumeissa johtaa tähän Jeesuksen äärimmäiseen hetkeen ja kaikki on ymmärrettävä tässä valossa. Jokaisella palveluksella on oma evankeliumikappaleensa:

Suurena maanantaina:

Tämän päivän kirkkoveisut vertaavat Jeesuksen elämää ja kärsimyksiä hurskaan Joosefin, Jaakobinpojan elämään. Raamatunluku Vanhasta testamentista kertoo toisestakin vanhan liiton tunnetusta kärsijästä, hurskaasta Jobista. Luku uudesta testamentista kertoo pahoista viinitarhureista (Matt 21: 18—43). Tässä vertauksessa Jeesus ennusti omat kärsimyksensä ja kuolemansa.

Aamupalveluksessa: Mt. 21: 18–43: Kertomus viikunapuusta, joka on vertauskuva maailmasta luotuna kantamaan hengellisiä hedelmiä ja joka epäonnistuu vastuussaan Jumalalle.

Ennenpyhitettyjen Lahjain Liturgiassa: Mt. 24: 3- 35: Jeesuksen laaja lopunaikaa koskeva puhe. Lopun julistaminen ja tuntomerkit. "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa".

Suurena tiistaina:

Suuren tiistain veisut ja raamatun luvut teroittavat mieliimme Kristuksen toisen tulemisen odottamisen tärkeyttä. Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä on veisujen aiheena (Matt.25: 1—13).

Aamupalveluksessa: Mt. 22:15 - 23: 39:

Fariseusten tuomitseminen, ts. sokean ja tekopyhän uskonnon tuomitseminen, niiden jotka ajattelevat olevansa ihmisen johtajia ja maailman valkeus, mutta jotka itse asiassa " estävät ihmisiä pääsemästä Jumalan valtakuntaan".

Ennenpyhitettyjen lahjain Liturgiassa: Mt. 24:36 – 26: 2: Käsittelee uudelleen loppua sekä loppua koskevat vertaukset: Kymmenestä viisaasta neitsyestä, joilla oli tarpeeksi öljyä lampuissaan sekä kymmenestä tyhmästä, jotka eivät päässeet hääillalliselle... "Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.." Ja lopuksi vertaus viimeisestä tuomiosta.

Suurena keskiviikkona:

Jumalanpalvelusveisut selostavat, kuinka syntinen nainen voiteli Vapahtajan jalat mirhalla, kuinka Juudas Iskariot kavalsi opettajansa ja kuinka suuri neuvosto päätti, että "parempi on, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa kuolee" (Joh.11: 49—53).

Aamupalveluksessa: Joh.12:17 - 50: Jeesuksen hylkääminen, lisääntyvä selkkaus, lopullinen varoitus: "Nyt tämä maailma on tuomilla... Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä".

Ennenpyhitettyjen Lahjain Liturgiassa: Mt. 26:6 - 16: Nainen, joka voiteli Jeesuksen kallisarvoisella öljyllä; kuva rakkaudesta ja katumuksesta, jotka ainoastaan yhdistävät meidät Kristukseen.

3. Näiden päivien veisut ja hymnit selostavat ja selventävät näitä evankeliumeja. Niissä kaikissa on läpikäyvänä varoitus ja kehotus: loppu ja tuomio ovat käsillä ja niihin meidän tulee valmistautua:

"Herra ollessaan matkalla vapaehtoisille kärsimyksilleen sanoi apostoleille: Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan vihamiesten käsiin, niin kuin on Hänestä kirjoitettu. Tulkaamme mekin, kulkekaamme puhdistetuin mielin hänen kanssaan, ja kuolettakaamme Hänen tähtensä itsessämme elämän hekumat, jotta saisimme myös elää Hänen kanssaan, ja jotta kuulisimme Hänen huutavan meille: en enää ole menossa maalliseen Jerusalemiin kärsiäkseni siinä, vaan minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja otan teidät ylhäiseen Jerusalemiin, taivasten valtakuntaan."(Suuren maanantain aamupalvelus; 1. kiitosstikiira)

"Sieluni, katso, Herra uskoo sinulle leiviskät. Ota ne pelolla vastaan! Maksa lainaajallesi velka: jakele almua köyhille, saa Herra ystäväksesi, jotta voisit tulla seisomaan hänen oikealle puolelleen, kun Hän tulee kirkkaudessaan, ja kuulisit Hänen autuutta uhkuvat sanansa: palvelija, mene Herrasi iloon! Vapahtaja, suuren laupeutesi mukaa tee minut, synteihin eksynyt, siihen kelvolliseksi!"(Suuren tiistain aamupalvelus: virrelmästikiira, 7.säv.)

4. Koko Suuren paaston ajan ehtoopalveluksissa on luettu Vanhaa testamenttia 1. Mooseksen kirjasta ja Sanalaskuista. Suuren viikon alussa niiden sijaan tulevat 2. Mooseksen kirja ja Jobin kirja. 2. Mooseksen kirja on kertomus israelilaisten vapautumisesta Egyptin orjuudesta, heidän pääsiäisestään. Se valmistaa meitä ymmärtämään Kristuksen lähtöä Hänen Isänsä luo, Hänen koko pelastushistoriansa täyttymystään. Tämä lukeminen julistaa Kristuksen kärsimysten, kuuliaisuuden ja uhrin suurta salaisuutta.

5. Näiden kolmen päivän liturginen rakenne on luonteeltaan vielä Suren paaston kaltainen. Siksi niihin sisältyy Efraim Syyrialaisen rukous maahankumarruksineen, psalmien lukeminen aikaisempaa suuremmassa määrin, ennenpyhitettyjen lahjain liturgia ja suuren paaston liturginen laulu. Katumuksen aika vielä jatkuu, sillä vain katumus tekee meidät osallisiksi Herramme pääsiäisestä ja avaa ovet pääsiäisillallisille. Kaikkina näinä kolmena päivänä toimitetaan erityinen hetkipalvelus ja ennenpyhitettyjen lahjain liturgia Jumalanpalvelussäännöt määräävät lukemaan hetkipalveluksen aikana koko evankeliumin. Seurakunnissa tämä tapahtuu nykyisin lyhentäen.

Ja sitten suurena keskiviikkona, kun viimeinen ennenpyhitettyjen lahjain liturgia on toimitettu ja pyhät lahjat siirretty alttarilta, pappi lukee viimeisen kerran Efraim Syyrialaisen paastorukouksen. Siihen hetkeen päättyy valmistautuminen. Herra kutsuu meitä sen jälkeen Viimeiselle Ehtoolliselle.

 

SAIRAANVOITELUN SAKRAMENTTI SUUREN KESKIVIIKON ILTANA

Osallistujat valmistautuvat osallistumalla katumuksen sakramenttiin. Voitelun sakramentin jälkeen he osallistuvat Pyhään Ehtoolliseen Suuren Torstain liturgiassa tai papin kanssa sovittuna ajankohtana. Sairaanvoitelu suoritetaan keskellä kirkkoa, johon asetetaan pieni pöytä. Sen päälle asetetaan astia, jossa on puhdasta öljyä, sekä toinen, jossa on viiniä, samoin muut tarvittavat välineet.

Analogi asetetaan pöydän taakse alttarin puolelle ja sille asetetaan

Evankeliumikirja ja käsiristi. Pappi on pukeutunut viittaan, epitrakiliin, hihoihin ja feloniin. Sakramentin aikana pyhät ovet ovat avoinna. Luettaessa psalmia 50 pappi suorittaa suitsutuksen. Osallistujat pitävät käsissään kynttilöitä tai tuohuksia.

Koko palvelus tapahtuu pöydän ääressä. Rukous evankeliumin edellä luetaan kansaan päin.

Pyhä evankeliumi avataan ja käännetään teksti alaspäin niiden pään päälle, jotka lähestyvät päät kumartuneina ja polvistuen. Kaikki muutkin kirkossa polvistuvat. Kaikki toimittavat papit pitävät kättään evankeliumin päällä. Esimies lukee rukouksen, muut toistavat hiljaa mielessään saman.

Pappi sekoittaa öljyä ja viiniä pieniin astioihin, yhtä monta kuin on pappeja.

Osallistujat lähestyvät, suutelevat evankeliumia ja ristiä analogilla.

Pappi voitelee ristinmuotoisesti otsaan ja käsiin sanoen jokaiselle:

"Meidän Herramme ja Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaus Jumalan palvelijan...sielun ja ruumiin parantamiseksi nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen"

Jos on useita pappeja, kukin osallistuu voitelemiseen toinen voitelemalla otsan, toinen kädet, seuraava silmät, rinnan jne. Jäljelle jäävän pyhitetyn öljyn osallistujat voivat käyttää kotinsa seinien voitelemiseen tai käytettäväksi sairauksiin. Se voidaan myös kaataa alttari-ikonin lampukkaan, josta sitä voidaan käyttää kuolleen ruumiin voitelemiseen hautajaisissa.