Kummiperinne on vanha ja yltää juurillaan varhaiskirkon käytäntöön. Alkukirkossa kummin tehtävä oli ilmaista kasteelle tulijan tahto ottaa vastaan kaste sekä olla kastettavan uskon ja lupausten todistajana ja takaajana.

Alun perin kasteelle tulijalla oli vain yksi kummi. Myöhemmin käytäntö muuttui. Kummeja saattoi olla kaksi, mutta he kuuluivat aina sekä aikuis- että lapsikasteen yhteyteen. Uudessa Testamentissa ei puhuta kummeista ja varhaiskristillisessä kirjallisuudessakin hyvin vähän. Sen sijaan apostolisissa säännöissä ja opetuksissa, kirkon isien säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa kummit ovat selvästi mainittu.

Kasteelle valmistautujan opetusaika kesti yleensä 2 - 3 vuotta, joskus se saattoi olla poikkeuksena lyhyempi tai pitempi. Kummi ja kasteeseen valmistautuja olivat mukana kirkon opetustilanteissa. Erityisesti kummin merkitys korostui kastettaessa sairaita, jolloin kummi antoi sairaan kastettavan puolesta lupauksen, jos tämä sairauden vuoksi oli siihen itse kykenemätön. Sellaisissa tapauksissa, että kummia ei ollut kastetta suoritettaessa, kastajalle lankesivat kummin vastuu ja velvollisuudet.

Alkukirkon käytäntö tunsi vain yhden kummin käyttämisen. Hänen tuli olla samaa sukupuolta kuin kastettava. 600 - ja 700 - lukujen vaihteesta on tietoja, että oli olemassa sekä mies - että naiskummi. Tämä käytäntö lienee yleistynyt 5. vuosisadalla, jolloin lapsikaste tuli yleiseksi. Mies - ja naiskummit ymmärrettiin eräänlaisiksi hengellisiksi vanhemmiksi. Kastettavan vanhemmat eivät kirkon perinteen mukaan voi olla kummeja lapselleen. Aviopuolisot sen sijaan ovat voineet olla kummeina jollekin kummilapselle. Kummeina eivät saaneet olla munkit eivätkä alle 14 - vuotiaat lapset. Aikoinaan ei hyväksytty kummiksi toisuskoista, eikä toiseen perinteeseen kuuluvaa kristittyäkään. Suomessa ortodoksisessa kirkossa hyväksytään kummiksi toisuskoinen kristittykin, mutta vain jos pääkummi on ortodoksi, poikalapselle mieskummi ja tytölle naiskummi. Hän antaa uskonlupaukset kummilapsen puolesta ja sitoutuu kummilapsen hengelliseen kasvattamiseen. Näin ollen kummi ei ole vain kasteen muodollinen todistaja ja kasteessa mukana olija, vaan kummin tehtävä on luonteeltaan kutsumustehtävä. Hänen tulee tuntea kristinuskon perustotuudet, tietää sakramenttien merkitys ja ymmärtää antamiensa lupausten tärkeys. Hän on myös hyvänä esikuvana kummilapselleen kristillisessä elämässä.

Heidän välillään vallitsee koko elämän ajan henkinen ja hengellinen side. Kirkko käyttää tästä nimitystä "hengellinen sukulaisuus". Kummi toimii ikään kuin välittäjänä kummilapsensa kasteessa tapahtuvassa uudestisyntymisessä. Kirkon perinteessä kummin ja kummilapsen suhde on nähty samanarvoisina kuin lapsen ja luonnollisen isän tai välinen suhde. Tätä hengellistä sukulaisuutta on pidetty joskus jopa tärkeämpänäkin kuin varsinaista fyysistä sukulaisuutta.

Tästä seuraa monia asioita. Avioliitto on kielletty kummin sekä kummilapsen välillä, samoin kuin kummin ja kummilapsen leskeksi jääneen äidin välillä.

Kuten edeltä on käynyt ilmi, asetettiin kummille suuria vaatimuksia. Omana aikanamme tarvitsemme kummeuden hengellisen merkityksen uudelleen ymmärtämistä. Kummin tehtävä ei ole vain muodollinen, vaan kirkollinen ja syvästi hengellinen.

Kirkko opettaa, että kastettava saa kasteessa suojelijan, näkymättömän seurakunnan edustajan, suojelusenkelin, joka suojelee, varjelee ja ohjaa ihmistä täällä näkyväisessä seurakunnassa, rukoillen hänen puolestaan ja pysyen kastetun vierellä kaikissa vaiheissa. Kummia voitaneen verrata suojelusenkeliin siinä mielessä, että hänetkin asetetaan ohjaamaan kastettua, pysymään hänen vierellään elämän eri vaiheissa, ohjaamaan häntä kulkemaan taivaallisia polkuja, jotka johtavat iankaikkiseen elämään. Suojelusenkeli toimii näkymättömästi. Kumminkin tulisi toimia enemmänkin esimerkillään. Heijastamalla omaa uskoaan, toisin sanoen elämällä itse kirkon yhteydessä sen kaikissa ulottuvuuksissa, kummi omalla elämällään ohjaa myös hengellisen lapsensa samaan. Niin kuin suojelusenkeli rukoilee aina, myös kummin tärkeä tehtävä on tehdä samoin suojattinsa puolesta. Kummin tulisi myös pystyä tarvittaessa neuvomaan ja ohjaamaan ja se vaatii oman uskon perusteiden ja sisällön tuntemista.

Nykyaikana, jolloin lapsikaste on normaalikäytäntönä, kummin tehtävä alkaa siitä, että hän pitää lasta sylissään kastetoimituksen ajan. Kummi antaa myös lapsen puolesta uskon lupaukset. Varhaiskirkossa kummi oli lupausten takaajana aikuistenkin kasteen ollessa kysymyksessä, niin kuin edellä on todettu. Kummia tarvitaan siis silloinkin, kun aikuinen liitetään Kirkon yhteyteen.

Kummin tehtäviin kuuluu tuoda hengellinen lapsensa mahdollisimman usein Ehtoolliselle ja osallistua perheen yhteisiin kirkkomatkoihin. Tavaksi on myös tullut, että kummi antaa lapselle lahjaksi kasteristin. Se on ikään kuin hengellisen suhteen symboli. Myöhemmin kummi voi hankkia erilaisia asioita lapselleen: nimikkoikonin, ikonilampukan, rukouskirjan, Raamatun jne. Samoin hän voi kertoa kummilapsen suojeluspyhän elämänvaiheet ja ohjata ortodoksisen kirjallisuuden pariin sekä omalla esimerkillään opettaa kummilastaan rakastamaan kirkkoaan.

Murrosiässä kummi voi olla hengelliselle lapselleen läheinen ystävä ja toveri.

Kummin ja lapsen suhde on tietenkin molemminpuolinen. Lapsen ensimmäisinä vuosina kummi on antavana osapuolena. Myöhemmin voidaan ajatella kummilapsella olevan myös jonkinlaisia velvollisuuksia kummiansa kohtaan. Jos kummi hoitaa hyvin tehtävänsä, kummilapsi palkitsee sen kummilleen tämän vanhuuden päivinä huolenpitona ja muistamisena.

Aikuisena kirkkoon liittyvät ovat yleensä hyvin selvillä kirkon perinteestä ja tavoista. Mutta heillekin on tarpeen kummi, joka rakkaudella tukee ja ohjaa kummilastaan eteenpäin ja jolta voi arkailematta tulla kysymään neuvoa silloin kun sellaista tarvitsee.

Kummin ja kummilapsen ihmissuhde on syvällinen, ja siihen liittyy korkeita ihanteita. Kummin tehtävä tuntuu haasteelliselta ja jopa pelottavalta. Silti tulee uskaltautua tuohon vuorovaikutussuhteeseen. Ajan myötä itse elämä ohjaa täyttämään kutsumusta hengellisenä isänä ja äitinä, mikäli vain tahtoo ja tekee oman osuutensa, jotta kummin huostaan uskottu elämä kypsyisi Jumalan tahdon mukaisesti.