Tapa siunata koti on erityisen kaunis ja merkityksellinen. Se ei ole vain tarkoitukseton, tunteikas perinne eikä vain pelkkä tapa, jonka merkityksen olemme unohtaneet aivan kuin vanhan ystävän, jonka kasvot muistamme, mutta jonka vaikutuksen elämäämme olemme unohtaneet.

Kun ortodoksikristitty muuttaa uuteen kotiin, hän pyhittää uuden kotinsa Kristuksen seuraajan kodiksi. Hän pyytää Jumalaa, kaiken hyvän lähdettä ja jokaisen täydellisen lahjan Antajaa siunaamaan hänen asumuksensa ja kaiken, mitä siihen sisältyy. Hän kutsuu uudelleen Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa tuomaan sille pelastuksen kuten Hän toi pelastuksen Sakkeuksen kodille. Hän rukoilee, että Pyhä Henki asuisi siinä, ohjaisi siinä asuvia vanhurskauden teillä.

Pyhitämme uudelleen kotimme alkuperäiseen tarkoitukseensa aivan kuten meidän tulee määräajoin uudelleen pyhittää elämämmekin Kristukselle. Erityisesti teemme sen tämän juhlan, Teofanian, aikana, koska tämä on se päivä, jota muistelemme kirkkovuodessa Kristuksen tulemisen päivänä, jolloin Hän aloitti saamansa pelastustehtävän laskeutumalla Jordanin vesiin Johannes Edelläkävijän ja Kastajan kastettavaksi.

Hän tulee uudelleen elämäämme muistuttamaan meitä siitä, että meidän tulee "katua, sillä Jumalan valtakunta on lähellä".

Ortodoksikristityn tulee pyhittää, ei vain itsensä ja kotinsa Herralle, vaan päivittäin työnsä ja kaikki pyrkimyksensä samalla tavoin. Kaikki tulee tehdä Jumalan kunniaksi. Siksi ortodoksisessa kirkossa siunataan ei vain uskonnollisia esineitä, kuten ikoneita, ristejä, kirkkoja ja jumalanpalveluspukuja, vaan myös kodit, pellot, eläimet ja kaikki, mitä käytämme jokapäiväisessä elämässämme ihmisen hyväksi.

Tällä tavoin kirkko ilmaisee uskoaan siihen, että Pyhän Hengen pyhittävä toiminta ulottuu koko luomakuntaan