Voitelun sakramentti, jota kutsutaan myös vahvistukseksi, toimitetaan ortodoksisessa kirkossa aina kasteen yhteydessä. Aivan samoin kuin pääsiäiseen liittyy erottamattomasti helluntai, niin kasteeseenkin liittyy voitelu. Ortodoksisessa kirkossa voitelun sakramentti, Pyhän Hengen lahja, toimitetaan voitelemalla kastettu erityisellä öljyllä, pyhällä mirhalla, jonka valmistavat kirkon piispat suurena torstaina aina määräajoin. Mirhaa käytetään tässä sakramentissa merkiksi siitä, että alun perin Pyhän Hengen lahja annettiin Kristuksen apostolien kautta, joiden seuraajia maailmassa ovat piispat.

Voitelussa kastettu saa Pyhän Hengen lahjat, jotka kasvattavat ja vahvistavat häntä hengellisessä elämässä. Ne antavat voimaa asteittain täydellistyä hengellisesti ja säilyttää ja tunnustaa usko Jeesukseen Kristukseen. Kristus itse oli Jumalan Voideltu ja kirkon isien mukaan voitelun sakramentissa kasteltu voidellaan yhdessä Kristuksen kanssa ja niin hänestäkin "voideltu". Voitelun kautta meistä tulee Jumalan lapsia, joissa Pyhä Henki asuu ja vaikuttaa niin kauan kuin toimimme yhteistyössä Hänen voimakkaan ja pyhän vaikutuksensa kanssa.

Voitelua voi kutsua siis Pyhän Hengen johdattamisen sakramentiksi, joka on kasteesta erillinen sakramentti, vaikka toimitetaankin kasteen kanssa samassa yhteydessä. Apostolit toimittivat tätä sakramenttia kohta helluntain jälkeen. Apostolit eivät tehneet mitään oman tahtonsa mukaan, vaan Herran käskyn mukaisesti. Käskyn suorittaa voitelun sakramenttia Jeesus luultavasti antoi ilmestyessään heille ylösnousemuksensa jälkeen, jolloin Hän puhui heille Jumalan valtakunnan salaisuuksista.

Voitelun sakramentti toimitettiin aluksi kahta eri käytäntöä noudattaen. Aivan aluksi se tapahtui kätten päällepanemisen kautta. Useat UT:n kohdat mainitsevat voitelun, esim. Joh.7: 37 -39: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, "hänen sisimmästään kumpuavat elämän veden virrat, niin kuin kirjoituksissa sanotaan". Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu". Tämä evankeliumin kohta sisältää lupauksen Pyhästä Hengestä.

Toisaalla Apostolien teoissa (Apt.8:14 -17) mainitaan selvästi kätten päällepaneminen voitelun sakramentin toimittamismuotona: "Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen...Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen ja he saivat Pyhän Hengen".

Kätten päällepanemisen jälkeisestä Pyhän Hengen välittömästä vaikutuksesta mainitaan apostolien teoissa (Apt.19: 1-6): "Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat". Apt. 2: 38:ssa Pietari kehottaa: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen".

Tätä sakramenttia nimitetään voiteluksi mm. 1. Joh.2:20,27:ssa: "Te taas olette Pyhältä saaneet hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto...Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi..." Myös 2. Kor. 1: 21 käytetään voitelu-nimitystä: "Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen".

Voitelun sakramentin toimittaminen tapahtuu välittömästi kastamisen jälkeen. Rukouksessa pappi pyytää, että Jumala lahjoittaisi kastetulle "Pyhän Hengen lahjan sinetin" ja "Kristuksen Ruumiin ja kalliin Veren osallisuuden", että Jumala säilyttäisi kastetun hänelle annetussa pyhityksessä ja vahvistaisi oikeassa uskossa. Sitten seuraa voiteleminen pyhällä mirhavoiteella ristinmuotoisesti ruumiin jäseniin, samalla kun lausutaan: "Pyhän Hengen lahjan sinetti. Amen." Voiteella tehdään ristinmerkki otsaan mielen ja ajatusten pyhittämiseksi, rintaan sydämen ja halujen pyhittämiseksi, silmiin, korviin ja huuliin aistien pyhittämiseksi sekä käsiin ja jalkoihin töiden ja käytöksen pyhittämiseksi.

Näkymättömästi voitelun sakramentissa kastettu saa Pyhän Hengen armolahjoineen. Alkuseurakunnassa Pyhän Hengen saaminen ilmeni erityisinä lahjoina, esimerkiksi ennustamisena, kielilläpuhumisena jne. Voitelu ymmärrettiin alkuseurakunnassa "sinetiksi", joka painetaan ihmisen sisimpään. Kirkon alkuaikoina voitelua kutsuttiinkin "sinetöinniksi". Tämä sinetti kehotetaan säilyttämään rikkomattomana. "Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten" (Ef. 4: 30). Voitelun kautta ihmisistä tulee Jumalan temppeleitä: "Ettekö tiedä, että te olette jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä!" (1 Kor. 3:16 - 17)

Roomalaiskatolisilla voitelun toimittaa piispa, papit ainoastaan poikkeustapauksissa. (7 Apost. Sääntö: 22,43, 44: Voitelun saa toimittaa myös pappi piispan ohella). Piispa toimittaa kätten päällepanemisen kutsuen Pyhän Hengen voideltavaan. Piispa voitelee vain otsan sanoen: "Minä merkitsen sinut N. ristinmerkillä..." Sitten hän lyö voideltua hiljaa poskelle lausuen: "Rauha olkoon kanssasi". Katolisessa kirkossa voitelun sakramenttia ei toimiteta kasteen yhteydessä, vaan 7 - 12- vuotiaana.

Protestantit eivät hyväksy voitelua sakramentiksi, vaan ymmärtävät sen vain kastetta täydentävänä ulkonaisena toimituksena, konfirmaationa. He eivät myöskään käytä voidetta, vaan konfirmaatio tapahtuu kätten päällepanemisena 12 - 18-vuotiaana. Kysymyksessä on vanhempien ja kummien antamien lupauksien vahvistaminen.

Ortodoksisen opetuksen mukaan voitelun sakramentti sinetöi kastetun henkilökohtaiseen ja ainutlaatuiseen suhteeseen Pyhään Kolminaisuuteen Pyhän Hengen läsnäolon kautta. Voitelun sinetti painetaan kaikkiin ihmisruumiin jäseniin merkiksi siitä, että kastettu on liitetty kokonaisuudessaan Kristuksen Ruumiiseen. Jokainen sakramentti kasteen ja voitelun jälkeen liittää ihmisen uudelleen siihen ihmisluonnon täydellisyyteen, joka alkoi kasteessa. Kasteen jälkeen ihminen lankeaa kutsumuksestaan. Se on luonnollista. Hänen on mahdollista palata takaisin katumuksen sakramentin kautta. Sen tarkoitus on todellistaa totuutta ihmisestä, samalla myös Jumalasta.