Aivan Raamatun alkulehdillä luomiskertomuksessa sanotaan: "Jumala oli saanut työnsä päätökseen, seitsemäntenä päivänä hän lepäsi" (1 Moos. 2: 2). Jumalan työn päättyminen ei kuitenkaan tarkoita Jumalan toiminnan lakkaamista. Sanat "Jumala oli saanut työnsä päätökseen" ilmaisee ajatuksen, että Jumala lakkasi luomasta uusia olentoja. Maailman luominen on Jumalaan täydellisen rakkauden vaikutusta, ja Hän loi sen pitääkseen siitä huolta, eikä jättääkseen sen oman onnensa nojaan. Tästä huolenpidosta käytetään nimeä kaitselmus.

Jumalasta ja Hänen kaitselmuksestaan on historian aikana vallinnut erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä. Eräs niistä on skeptisismi, joka epäilee kaikkea, myös Jumalan olemassaoloa. Kysymykseen Jumalasta ja absoluuttisesta totuudesta skeptisimi vastaa: "Emme tiedä".

Filosofi Immanuel Kant (1724- 1804) edustaa kritisismiä, jonka mukaan absoluuttinen totuus on käsittämätön. Jumalakin on käsittämätön, eikä hänestä voi tietää tarkasti. Absoluuttista totuutta tieteellisesti mahdotonta todistaa. Kuitenkin voidaan kysyä, millä kokeella voidaan todistaa, että Jumalaa ei ole. Kristityt eivät pyri todistamaan Jumalaa, vaan he uskovat Häneen. Kysymyksessä on uskon todistus.

Positivismin, 1800- luvulla syntyneen filosofisen suuntauksen mukaan kokemukseen perustuva tiede on inhimillisen tiedon ainoa pätevä muoto. Tunnettu positivisti August Comte omaksui käsityksen ihmishengen kolmesta kehitysvaiheesta. Sen mukaan ihmiskunnan kehityksessä on ollut kolme vaihetta. Ensimmäinen vaihe on teologinen vaihe, jolloin vallitsee usko. Toinen vaihe on metafyysinen vaihe, jolloin vallitsee spekulatiivinen filosofia. Kolmas vaihe on positiivinen vaihe, jolloin vallitsee tieteeseen perustuva tieto. Itse asiassa positivismi ei haluakaan tietää Jumalasta ja absoluuttisen totuuden olemassaolosta.

Ateismi on käsityskanta, jonka mukaan Jumalaa ei yksinkertaisesti ole. Ateismikin on tosiasiassa uskoa, sillä on mahdotonta tietää ja todistaa, että Jumalaa ei ole. Ateismi on siis uskoa siihen, että Jumalaa ei ole, eräänlaista ei-uskoa Jumalaan. Tästä ateismi kylläkin vaikenee.

Panteismin mukaan Jumala sisältyy kaikkeen ja kaikki on Jumalan ilmentymää. Lyhyesti sanottuna Jumala on Luonto. Tämän tietäminen ei onnistu, mutta siihen uskominen on mahdollista. Panteismi johtaa materialismiin, ja se puolestaan ateismiin.

Deismi on käsityssuunta, jonka mukaan Jumala kyllä on maailman luoja ja sen lakien synnyttäjä, mutta luomisen jälkeen hän on vetäytynyt pois maailmasta, eikä enää puutu sen asioihin.

Teismi puolestaan käsittää Jumalan Luojana ja maailman ylläpitäjänä. Jumalaan voidaan olla yhteydessä rukouksen ja sakramenttien kautta. Teismin täydellisin muoto on kristinusko.

Johannes Damaskolainen opettaa kaitselmuksesta: "Kaitselmus on siis Jumalan huolenpitoa olevaisista. Ja vielä: Kaitselmus on se Jumalan tahto, jonka tähden olevaiset saavat soveliaan kulkunsa...Tulee tietää, että Jumalan kaitselmus toimii monella tapaa, eikä niitä voi sanoin selittää, eikä järjellä käsittää. (Ortodoksisen uskon tarkka esitys II: 29)

Kristillisen uskon mukaan Jumala lakkaamatta huolehtii maailmasta ja erityisesti ihmisestä. Huolenpitoa kaipaa eloton, epäorgaaninen maailma, jotta siinä vaikuttavat voimat ja lait säilyisivät voimassaan ja olisivat tasapainossa. Orgaaninen maailma tarvitsee huolenpitoa ylläpitääkseen ja säilyttääkseen elämää.

Ihminen on luontonsa puolesta rajoitettu ja epätäydellinen, sillä hän menetti lankeemuksessa Jumalalta saamiensa henkisten voimien suhteellisen täydellisyyden. Siksi hän ei voi omin voimin ilman Jumalan apua, tukea ja ohjausta saavuttaa päämääräänsä maan päällä.

Kaitselmus siis on kaikkivaltiuden, viisauden ja hyvyyden lakkaamatonta toimintaa, jonka kautta Jumala pitää voimassa luotujen olemuksen ja säilyttää niiden voimat sekä johdattaa niitä hyviin tarkoituksiin, jonka kautta hän myös edistää kaikkea hyvää. Mutta sen pahuuden, joka hyvyydestä poikkeamisen kautta syntyy, Hän estää tai korjaa ja johtaa hyviin seurauksiin.

Jumalallinen kaitselmus ilmenee maailman säilyttämisessä ja ohjaamisessa. Jumala säilyttää koko maailman kaikkine voimineen ja lakineen, koko maailman elämän rakenteen ja järjestyksen sekä kaikkien luotujen olentojen olemuksen ja elämän. Tämä koskee erityisesti ihmisen olemusta ja elämää Jumalan kuvana.

Jumala johtaa maailmaa ja sen luotujen, erityisesti ihmisen, elämää edeltä määrättyjen tarkoitusten saavuttamiseen. Tämä ilmenee siten, että Jumala auttaa ihmistä hyvään ja estää, parantaa tai johtaa hyviin seurauksiin sen pahuuden, joka johtuu ihmisen vapaan tahdon vääristymisestä.

Kaitselmus tunnetaan jo Vanhassa testamentissa: "Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani", kertoo Job (Job 10: 12). Sananlaskut vakuuttavat: "Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?" (Sananl.20: 24) Psalminkirjoittaja on vakuuttunut: "Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni" (Ps.139: 5) ja "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu"(Ps.139: 16)

Raamatussa on todisteita maailman säilyttämisestä, mm. Hepr.1:3: "Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla." Samoin kaitselmus ilmenee Mt. 6: 26: ssa: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne." Vanhan testamentin puolella profeetta Jesaja julistaa: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda." (Jes.49:15)

Se, että Jumala myös ohjaa maailmaa, käy ilmi mm. Siir. 43: 26-27: "Hänen voimastaan menestyy, mitä hän tarkoittaa, ja hänen sanansa kautta on kaikella olemuksensa. Paljon voimme puhua, mutta loppuun emme pääse; ja meidän sanojemme loppusumma on: Hän on kaikki kaikessa". Kuningas Salomolle annettiin hänen rukoillessaan kuuliaista sydäntä Jumalalta suuri viisaus (1 Kun. 3: 5-12). Se, että Jumala estää pahuutta, näkyy mm. vedenpaisumuksessa (1Moos.6.ja 7.luku) ja Sodoman ja Gomorran hävityksessä (1 Moos. 18: 20 - 19: 25). Jumala johtaa myös pahaa hyviin seurauksiin ja näkee kaiken jo ennakolta. Tämä ilmenee mm. Joosefin elämässä (1.Moos. 37: 39 - 47) sekä mm. Aam. 3: 5 - 6:ssa.

Johannes Krysostomos huomauttaa, ettei kaitselmusta pidä epäillä, vaikka se toimii joskus tuskaa tuottaen: "Mene lääkärin luo ja olet näkevä, että kun joku kärsii pahasta haavasta, lääkäri leikkaa ja polttaa sen" (In ep. ad Eph. hom. 19: 4). Teodoretos opettaa: "Ajatelkaamme ihmistä, joka istuu aluksessa ja kulkee merellä. Hän näkee perämiehen edessään ja havaitsee, kuinka tämä liikuttaa ruoria laivan tarpeiden mukaan milloin oikealle ja milloin vasemmalle ja vie laivan, mihin lahteen haluaa. Ja kuitenkin pelkästään vastustaakseen totuutta matkustaja sanoo: Ei, laivalla ei ole mitään perämiestä, alus on ilman peräsintä ja antaa itse suunnan itselleen. Se pitää itsestään puoliaan aaltojen painetta vastaan, ja se pitää yllä itseään myrskytuulissa. Se ei tarvitse laivamiehiä eikä perämiestä, joka komentaisi matruuseja ja sanoisi näille, mitä kulloinkin on tehtävä"( De Prov. 2). Näin Teodoretoksen mielestä maailma olisi ilman kaitselmusta kuin laiva ilman perämiestä.

Ihmisen elämässä kaitselmus ilmenee loppumattomana sarjana Jumalan rakkauden tekoja: rangaistuksina tai armahtamisena, tapaturmilta ja onnettomuuksilta suojaamisena, lohdutuksena ja vahvistamisena vaikeina aikoina sekä elämän järjestämisenä ja hyvään ohjaamisena. Vuorisaarna (Mt.6:25-34) ja Jeesuksen vertaus hopearahasta sekä vertaus kadonneesta lampaasta (Lk.15:8-10,3-7) opettavat myös Jumalan kaitselmuksesta ihmiselämässä.

Mitä tulee Jumalan kaitselmuksen ja ihmisen vapaan tahdon väliseen suhteeseen, kirkon isät ovat ratkaisseet asian selittäen, että kaitselmus sulkee sisälleen vapaan tahdon. He eivät myöskään hyväksyneet astrologiaa eivätkä tähdistä ennustamista. Tästä mm. Johannes Damaskolainen sanoo: "Pakanat sanovat, että näiden tähtien, auringon ja kuun nousu ja lasku ja yhteen osuminen ohjaa kaiken meitä koskevan. Sitä käsittelee astrologia. Mutta me sanomme, että niistä saa kyllä sateen ja sateettomuuden, kylmyyden ja lämpimyyden, kosteuden ja kuivuuden, ja tuulten ja senkaltaisten asioiden merkkejä, mutta ei suinkaan tietoja meidän teoistamme. Sillä Luoja on tehnyt meidät itsenäisiksi, ja olemme siis omien tekojemme herroja. Sillä jos teemme kaiken tähtien vaatimuksesta, teemme pakosta sen, mitä teemme, ja se mikä tapahtuu pakosta, ei ole hyvettä eikä pahuutta." (Ortodoksisen uskon tarkka esitys II: 7)