Klemens Roomalainen

"Koska nyt tämä kaikki on meille täysin selvää ja olemme saaneet luoda silmäyksen jumalallisen tiedon syvyyksiin, olemme velvolliset järjestään tekemään kaiken, mitä Valtias on käskenyt toimeenpanemaan määräaikoina. Uhrit ja palvelukset hän on käskenyt suorittaa, eikä miten sattuu tai epäjärjestyksessä, vaan määräaikoina ja hetkinä. Missä ja keiden toimesta hän niitä tahtoo toimitettavan, sen hän on itse määrännyt tekemällä ylhäisen ratkaisunsa, jotta kaikki tapahtuisi arvokkaasti ja olisi näin hänen mieltymyksensä mukaista ja hänen tahdolleen otollista. Ne siis, jotka tuovat uhrinsa määrättyinä aikoina, ovat hänelle otollisia ja autuaita. He eivät näe syyllisty rikkomukseen, koska he noudattavat Valtiaan säädöksiä. Ylipapille on näet uskottu omat uhripalveluksensa, papeille määrätty oma paikkansa ja leeviläisten huolena ovat heidän omat palvelustehtävänsä. Kansaan kuuluvaa ihmistä velvoittavat kansaa koskevat määräykset." (Kleemensin kirje korinttolaisille 40;Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 41)

 

Apostolien opetus (Didache)

"Mitä tulee kiitosateriaan, lausukaa kiitosrukous seuraavasti. Ensinnä maljasta: Me kiitämme sinua, Isämme, sinun palvelijasi Daavidin pyhästä viinipuusta, jonka olet ilmoittanut meille palvelijasi Jeesuksen kautta. Sinulle kunnia iankaikkisesti! Sitten murretusta leivästä: Me kiitämme sinua, Isämme, elämästä ja tiedosta, jonka olet meille ilmoittanut palvelijasi Jeesuksen kautta. Sinulle kunnia iankaikkisesti! Samoin kuin tämä leipä oli siroteltuna hajallaan vuorille, mutta sitten koottiin ja tuli yhdeksi, samoin tulkoon kirkkosi kootuksi maan ääristä sinun valtakuntaasi. Sillä sinun on kunnia ja voima Jeesuksen Kristuksen kautta iankaikkisesti. Teidän kiitosateriastanne älköön syökö älköönkä juoko kukaan muu kuin Herran nimeen kastetut. Tarkoittihan Herra myös tätä, kun hän sanoi: Älkää antako pyhää koirille."(Apostolien opetus 9, Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 154)

 

Ignatios Antiokialainen

"... Huomatkaa kuinka räikeästi Jumalan tahtoa vastaan ovat ne, joilla on vieras oppi osaksemme tulleesta Jeesuksen Kristuksen armosta: hei eivät välitä rakkaudesta, eivät leskestä, ei orvosta, ei ahdingossa olevasta, ei vankilassa olevasta eikä sieltä päästetystä, ei nälkää eikä janoa kärsivästä."(Ignatioksen kirje smyrnalaisille 6, Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 107)

"He pysyttelevät poissa ehtoollisesta ja rukouksesta, koska eivät tunnusta, että ehtoollinen on meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ruumiillinen olemus, joka on kärsinyt meidän syntiemme sovitukseksi ja jonka Isä hyvyydessään on herättänyt. Mutta ne, jotka torjuvat Jumalan lahjan, kuolevat kiistellessänsä." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 7, Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 107)

"... Älköön kukaan ilman piispaa toimittako mitään seurakunnallista toimitusta. Sellaista ehtoollista pidettäköön pätevänä, joka tapahtuu piispan tai hänen valtuuttamansa henkilön toimesta. Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma, samoin kuin katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on..." (Ignatioksen kirje smyrnalaisille 8, Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 107)

"... En ole mieltynyt katoavaan ruokaan enkä tämän elämän nautintoihin. Tahdon Jumalan leipää, nimittäin Jeesuksen Kristuksen lihaa, hänen, joka on Daavidin siemenestä, ja ruoakseni tahdon hänen vertansa, nimittäin katoamatonta rakkautta." (Ignatioksen kirje roomalaisille 7, Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 94)

"Pyrkikää siihen, että teillä olisi käytössä yksi ainoa ehtoollinen. Onhan Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis yksi ainoa, samoin malja yksi ainoa yhdistymiseksi hänen vereensä, ja alttari on yksi ainoa samoin kuin piispa on yksi, yhdessä presbyteerin ja diakonien, palvelustovereideni kanssa. Niin tehkää, jotta toimisitte Jumalan mielen mukaan kaikessa, mitä teette." (Ignatioksen kirje filadelfialaisille 4, Apostoliset isät. Suomalaisen teol. Kirjallisuusseuran julkaisuja 100,s. 100)

 

Justinus Marttyyri

"Älköön kenenkään muun sallittako osallistua siihen ruokaan, jota me kutsumme Eukaristiaksi, paitsi hänen, joka uskoo meidän opettamiemme asioiden olevan totta, joka on puhdistettu pesussa(kasteessa) uudestisyntymiseksi ja syntien anteeksisaamiseksi ja joka elää Kristuksen meille jättämän tavan mukaan. Sillä me emme pidä näitä tavallisena leipänä ja tavallisena juomana. Kuten Vapahtajamme Jeesus Kristus tuli lihaksi Jumalan Sanalla ja omaksui lihan ja veren pelastukseksemme, niin myös meille opetettiin, että ruoka, mitä varten kiitosrukous lausuttiin hänen antamiensa rukouksen sanoin, ja josta lihamme ja veremme ravitaan muuttumisen jälkeen, on tuon lihaksitulleen Jeesuksen liha. Todellakin apostolit muistiinmerkityissä kirjoituksissaan, joita kutsutaan evankeliumeiksi, ovat jättäneet jälkeensä sen, mitä heidän oli käsketty, tällä tavoin: Jeesus otettuaan leivän ja kiitettyään sanoi: "Tehkää tämä minun muistokseni, tämä on minun ruumiini." Samoin otettuaan maljan ja kiitettyään hän sanoi: "Tämä on minun vereni" ja hän antoi sen yksistään heille." (Apology I.66; Early Christian Fathers, ed. by Cyril C.Richardson. MacMillan Publishing Co.,Inc.New York. s.286)

"Näiden palvelusten jälkeen me alituiseen muistutamme toisiamme näistä asioista. Ne, joilla on enemmän, tulevat apuun niille, jotka ovat puutteessa, ja olemme kaiken aikaa yhdessä. Kaikesta, minkä saamme itsellemme, siunaamme kaiken Luojaa hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta ja Pyhän Hengen kautta. Ja auringon mukaan nimettynä päivänä (sunnuntaina) on kokous, johon kaikki kaupungeissa ja maaseudulla asuvat kokoontuvat. Luetaan apostolien muistelmateoksia tai profeettojen kirjoituksia niin kauan kuin aika sallii. Kun lukija lopettaa, se joka johtaa kehottaa ja pyytää meitä saarnalla jäljittelemään noita jaloja asioita. Sitten me kaikki nousemme ylös ja kohotamme rukouksemme. Ja niin kuin sanoimme edellä, lopetettuamme rukouksen ja kiittämisen, kannetaan esiin leipä ja viini ja vesi. Se joka johtaa kohottaa rukousta ja kiitosta kykynsä mukaan ja seurakunta ilmaisee suostumuksensa sanoen "aamen". Tapahtuu kaikkien pyhitettyjen aineiden jakaminen ja niistä osallistuminen ja niitä lähetetään diakonien välityksellä poissaoleville... Noudatamme tätä tapaa kokoontua sunnuntaina, koska se on ensimmäinen päivä, jona Jumala muutti pimeyden ja aineen maailmankaikkeudeksi ja Jeesus Kristus Vapahtajamme nousi kuolleista samana päivänä. He ristiinnaulitsivat hänet lauantaita edeltävänä päivänä, ja lauantain jälkeisenä päivänä hän ilmestyi apostoleilleen ja opetuslapsilleen ja opetti heille nämä asiat, jotka olen antanut myös teille vakavasti tutkittavaksi." Apology I, 67; Early Christian Fathers, ed. by Cyril C.Richardson. MacMillan Publishing Co, Inc.New York. s. 287 -288)

 

Irenaeus Lyonilainen

"Jos ruumis ei pelastu, silloin itse asiassa ei myöskään Herramme lunastanut meitä verellään, eikä myöskään Eukaristian malja, osallisuus Hänen Verestään eikä Leipä, jonka murramme osallisuudeksi Hänen Ruumiistaan... Hän on selittänyt maljan, osana luomakuntaa, olevan Hänen oman Verensä, jonka kautta Hän saa aikaan meidän veremme virtaamisen, ja leivän, osana luomakuntaa, Hän on asettanut omaksi Ruumiikseen, josta Hän saa ruumiimme kasvamaan." (Against Heresies V:II:2, ANF,Vol.I)

"Toistamiseen antaen neuvon opetuslapsilleen kantaa Jumalalle ensihedelmät luotujensa joukosta, ei siksi että Hän niitä tarvitsisi, vaan siksi etteivät itse olisi hedelmättömiä ja kiittämättömiä, Hän otti luotujensa joukosta leivän, kiitti ja sanoi: "Tämä on minun Ruumiini". Samoin maljan, joka on luotujen joukosta, johon me kuulumme, Hän tunnusti olevan Hänen Verensä. Hän opetti Uuden liiton uudesta uhrista, johon Malakia, yksi kahdestatoista profeetasta, oli etukäteen viitannut: "... En välitä teistä, sanoo Herra Sebaot, eivätkä teidän uhrilahjanne ole minulle mieleen. Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa, sanoo Herra Sebaot. (Mal.1: 10 - 11)" Mutta näillä sanoilla Hän tekee selväksi, että aikaisempi kansa lakkaa uhraamasta Jumalalle, mutta että joka paikassa Hänelle tullaan uhraamaan puhdasta uhria, sillä Hänen nimeänsä tullaan kunnioittamaan pakanain joukossa."(Against Heresies IV:XVII:5; ANF,Vol.I)

"Eivät uhrit sinänsä ole kohdanneet paheksuntaa. Vanhastaan oli uhreja ja nyt on uhreja. Israelin kansa uhrasi teurasuhreja, Kirkko uhraa uhreja. Ainoastaan uhrin laji on muuttunut, nyt niitä uhraavat vapaat, ei orjat. Herra on yksi ja sama, mutta orjien uhraaman uhrin luonne ilmenee selvästi, niin myös poikien uhraaman uhrin luonne: heidän uhrillaan vapauden merkki. Meidän tulee kantaa uhreja Jumalalle, ja perustukoot ne kaikkiin Jumalalle Luojalle otollisiin asioihin, oikeaan opetukseen, vilpittömään uskoon, lujaan toivoon, palavaan rakkauteen, kun uhraamme luotujen ensihedelmät, jotka ovat hänen. Yksin Kirkko uhraa tämän puhtaan uhrin Luojalle, kun se kiittäen tuo uhrinsa hänelle hänen luomakunnastaan. Uhraamme hänelle, mikä on hänen, ja niin julistamme yhteyttä ja ykseyttä ja julkisesti tunnustamme uskomme lihan ja hengen ylösnousemukseen. Aivan kuten maasta kasvanut leipä, kun huudetaan avuksi Jumalaa, ei enää ole tavallinen leipä, vaan Kiitosuhri (Eukaristia), joka muodostuu kahdesta aineksesta, maallisesta ja taivaallisesta, niin eivät myöskään ruumiimme vastaanotettuaan Eukaristian ole enää turmeltuvaisia, sillä niillä on ylösnousemuksen toivo."( Against Heresies IV:XVIII:2; ANF,Vol.I)

 

Klemens Aleksandrialainen

"Kun rakastava ja hyväntahtoinen Isä vuodatti alas Sanan, tuo Sana tuli niiden hengelliseksi ravinnoksi, joilla on hyvä ymmärrys." (The Instructor, Book I, VI:41.3;ANF,Vol. II)

"Oi mystistä ihmettä! Kaiken Isä on todellakin yksi, yksi on myös universaalinen Sana, ja Pyhän Henki on yksi ja sama kaikkialla, ja Neitsyt Äiti on yksi. Rakastan hänen kutsumistaan Kirkoksi. Ainoastaan tällä Äidillä ei ollut maitoa, koska vain hänestä ei tullut vaimoa. Hän on samalla sekä Neitsyt että Äiti, neitseenä tahraton, Äitinä täynnä rakkautta. Kutsuen siitä (Kirkosta) lapsiaan, hän ravitsee heitä pyhällä maidolla, joka on Lapsukaisessa Sanassa... Sana on lapselle kaikki: sekä Isä että Äiti, sekä Ohjaaja että Hoitaja. "Syökää minun lihani", Hän sanoo, "ja juokaa minun vereni", Herra ruokkii meitä tällä sisäisellä ravinnolla. Hän jakaa Lihansa kaikille ja vuodattaa Verensä, eikä hänen lapsiltaan puutu mitään kasvuun tarvittavaa. Oi käsittämätöntä salaisuutta! (The Instructor, Book I, VI.42.1; ANF,Vol. II)

"Herran veri on todellakin kaksinkertainen. Hänen ruumiillisella verellään meidät lunastetaan turmeluksesta ja Hänen hengellisellä verellään meidät voidellaan. Toisin sanoen, Jeesuksen Veren juominen on osallisuus Hänen kuolemattomuudestaan. Sanan voima on Henki aivan kuten veri on ruumiin voima." (The Instructor, Book II, II:19.4;ANF, Vol. II)

"Samalla tavoin kun viiniin sekoitetaan vettä on Hengen laita ruumiiseen nähden. Toinen, vedellä sekoitettu viini, ravitsee uskossa, toinen, joka on Henki, johtaa meidät kuolemattomuuteen. Kuinka hyvänsä, molempien yhteyttä... juomista ja Sanaa, kutsutaan Eukaristiaksi, ylistettäväksi ja loistavaksi lahjaksi. Siitä uskolla osallistuvien sielut ja ruumiit pyhitetään. Isän tahdosta ihminen, jumalallinen seos, yhdistyy salaisesti Henkeen ja sanaan." (The Instructor, Book II, II:20.1;ANF, Vol. II)

 

Tertullianus

"Niinpä liha pestään, jotta sielu puhdistuisi. Liha voidellaan, jotta sielu vihkiytyisi pyhyyteen. Liha merkitään ristinmerkillä sielun vahvistamiseksi. Liha varjostetaan kätten päällepanemisella, jotta sielukin valaistuisi Hengen vaikutuksesta. Liha ravitaan Kristuksen Ruumiilla ja Verellä, jotta sielu lihavoituisi Jumalasta. Heiltä ei voida ottaa pois heidän palkkaansa, kun ne yhdistetään heidän tekoihinsa." (On the Resurrection of the Flesh, Chapter VIII. 2; ANF ,Vol. III)

"Sillä Herra antoi sen lisäksi käskynsä: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin tämä kaikki annetaan teille sen lisäksi." vaikkakin voimme ymmärtää sen mieluummin henkisesti: "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme". Sillä Kristus on meidän Leipämme, koska Kristus on Elämä ja leipä on elämä. Hän sanoi: "Minä olen Elämän Leipä, ja vähän aiemmin: "Leipä on elävän Jumalan Sana, joka tuli alas taivaasta.". Niinpä voimme myös ymmärtää, että Hänen ruumistaan pidetään leipänä: "Tämä on minun Ruumiini." Ja niin anottaessa "jokapäiväistä leipää", pyydämme Kristuksessa pysymistä ja ettemme eroaisi Hänen ruumiistaan." (On Prayer, 6:2; ANF ,Vol. III)

"Samalla tavoin koskien paastopäiviä monet eivät ajattele, että heidän tulisi olla mukana Eukaristia-rukouksissa, koska heidän paastonsa katkeaisi, jos he osallistuisivat Herran Ruumiiseen. Ehkäisisikö Eukaristia siten Jumalalle antautuneen toiminnan, vai sitoisiko se sen enemmän Jumalaan? Eikö paastonne olisi vaikuttavampi, jos sen lisäksi olet seisonut Jumalan alttarin äärellä? Kun on ottanut vastaan ja säilyttänyt Herran Ruumiin jokainen seikka on varmistettu, sekä uhriin osallistuminen että velvollisuudesta vapautuminen." (On Prayer, 19:1; ANF ,Vol. III)

"Pidämme tarkoin huolta, ettei Leivän maljasta putoaisi mitään maahan."(The Crown, 3.4)

 

Origenes

"Emme ole sydämeltämme kiittämättömiä ihmisiä. On totta, ettemme uhraa... sellaisille olennoille, jotka, kaikkea muuta kuin lahjoittaisivat meille hyötyä, ovat vihollisiamme; mutta Jumalaa kohtaan, joka on lahjoittanut meille yltäkylläisesti hyvyyttään...pelkäämme olla kiittämättömiä. Merkki tästä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan on Leipä, jota kutsutaan Eukaristiaksi." (Against Celsus, Book VII, LVII;ANF,Vol. IV)

"Haluaisin varoittaa teitä esimerkein uskonnostanne. Olette tottuneet ottamaan osaa jumalallisiin mysteereihin, niin kuin tiedätte, ottaessanne vastaan Herran ruumiin peläten ja mitä suurimmalla varovaisuudella, niin ettei pieninkään pala siitä putoaisi ja ettei mitään pyhitetyistä lahjoista joutuisi hukkaan. Te pidätte itseänne syyllisinä, ja oikein teette niin uskoessanne, jos mitään siitä katoaa laiminlyönnin takia. Mutta jos olette niin varovaisia pitäessänne Hänen Ruumistaan, mikä onkin sopivaa, kuinka ajattelette Jumalan sanan laiminlyömisen olevan pienempi rikos kuin Hänen Ruumiinsa laiminlyöminen?" (Homilies on Exodus 13:3)

 

Kyprianus Karthagolainen

"Kun rukous jatkuu, me pyydämme ja sanomme "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme". Tämän voi ymmärtää sekä hengellisesti että sananmukaisesti, koska kummastakin ymmärtämistavasta on hyötyä pelastukseksi jumalallisessa käyttökelpoisuudessaan. Sillä Kristus on elämän leipä ja leipä tässä on kaikkien leipä, vaikka on meidän. Ja kun sanomme "Isä meidän", koska Hän on kaikkien niiden Isä, jotka ymmärtävät ja uskovat, niin sanomme myös "leipämme", koska Kristus on kaikkien meidän leipämme, jotka pääsemme Hänen Ruumiiseensa. Lisäksi vielä pyydämme, että tämä leipä annettaisiin meille päivittäin, ettei meitä, jotka olemme Kristuksessa ja nautimme Eukaristian päivittäin pelastuksen ruokana, langettuamme vielä raskaampiin synteihin, kun meidät suljetaan pois ehtoollisyhteydestä eikä sallita tulla osalliseksi taivaallisesta leivästä, erotettaisi Kristuksen ruumiista, niin kuin Hän itse ilmoittaa sanoessaan:" Minä olen elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti." Lisäksi: "Leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän edestä." Siitä asti Hän sanoo, että jos joku syö Hänen leipäänsä, hän elää ikuisesti, kuten on ilmiselvää, että ne elävät, jotka pääsevät Hänen ruumiiseensa ja ottavat vastaan Eukaristian yhteisön oikeudella, niin toisaalta meidän täytyy pelätä ja rukoilla, ettei kukaan poisleikattuna ja erotettuna Kristuksen ruumiista jää osattomaksi pelastuksesta niin kuin Hän itse uhkaa sanoessaan: "Ellette syö ihmisen pojan lihaa tai juo hänen vertansa, teillä ei ole elämää itsessänne." Ja niin me anomme, että leipämme, joka on Kristus, annettaisiin meille päivittäin, niin ettei meitä, jotka pysymme ja elämme Kristuksessa, erotettaisi Hänen pyhityksestään ja ruumiistaan." (Treatise IV: On the Lord´s Prayer, Chapter 18; ANF, Vol. 5)

"Lopuksi, Herran uhrit julistavat lujasta ja rikkomattomasta armon siteen yhteen liittämästä kristittyjen ykseydestä. Sillä kun Herra puhuessaan leivästä, joka valmistetaan monista yhteenliittyvistä vehnän jyvistä, viittaa siihen Ruumiinaan, Hän kuvaa meitä, joiden ykseyden Hän on vahvistanut, ja kun Hän viittaa monista rypäleistä ja marjoista puristettuun viiniin Verenään, Hän puhuu monien yhteenliittyneiden muodostamasta laumastamme. "(Letter to a Certain Magnus, 6.76.5)

"Pappi, joka jäljittelee sitä, mitä Kristus tekee, on todella Kristuksen paikalla ja uhraa Kirkossa todellisen ja täydellisen uhrin Isälle Jumalalle."

 

Kyrillos Jerusalemilainen

"Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."(1 Kor.11:23) Tämä autuaan Paavalin opetus on yksinään tyydyttää meidän täydellisesti varmuuden suhteen koskien noita jumalallisia mysteereitä, jotka vastaanotettuanne olette Kristuksen kanssa "sama ruumis" (Ef.3:6) ja veri. Sillä hän edellä selvästi sanoi: "Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini; ja otettuaan maljan ja kiitettyään hän sanoi: "Ottakaa, juokaa, tämä on minun vereni" (1 Kor.11: 23 - 25). Siitä asti Hän itse ilmoitti sanoi leivästä: "Tämä on minun ruumiini", kuka uskaltaisi enää epäillä? Ja kun Hän vahvisti ja sanoi: "Tämä on minun vereni", kuka koskaan arkailisi sanomalla, ettei se ole Hänen verensä?

Hän muutti erään kerran omasta tahdostaan veden viiniksi Galilean Kaanassa, ja eikö tuntuisi uskomattomalta, että Hän olisi muuttanut veden viiniksi? Tuon ihmeellisen teon Hän teki kutsuttuna maallisiin häihin, ja eikö Hän paljon mieluummin myöntäisi lahjoittaneensa Ruumiinsa ja Verensä nauttimisen häähuoneen lapsille?

Siksi mitä suurimmalla varmuudella osallistukaamme Kristuksen Ruumiista ja Verestä, sillä Leivän muodossa sinulle annetaan Hänen Ruumiinsa ja Viinin muodossa Hänen Verensä, jotta sinä osallistumalla Kristuksen Ruumiista ja Verestä voisit tulla samaksi ruumiiksi ja samaksi vereksi Hänen kanssaan. Sillä näin me kannamme Kristusta itsessämme, koska Hänen Ruumiinsa ja Verensä hajautuu jäseniemme läpi, mikä tarkoittaa autuaan Paavalin mukaan sitä, että "tulemme osalliseksi jumalallisesta luonnosta"2 Piet.1:4).

Kristus erään kerran keskustellessaan juutalaisten kanssa sanoi: "Ellette syö ihmisen pojan lihaa ja juo hänen vertansa, teillä ei ole elämää".(Joh.6:53). Käsittämättä Hänen sanojaan hengellisessä merkityksessä he loukkaantuivat ja vetäytyivät pois luullen Hänen kutsuvan heitä syömään lihaa.

Jopa Vanhan testamentin aikana oli näkyleipä, mutta sen käyttö Vanhaan liittoon kuuluvana loppui. Mutta Uudessa testamentissa on Taivaallinen Leipä ja Pelastuksen malja (Ps.116:13), jotka pyhittävät sielun ja ruumiin, sillä mitä leipä on ruumiille, niin sitä Sana on sielulle.

Älkää siksi mietiskelkö Leipää ja Viiniä vain pelkkinä aineina, sillä ne ovat Herran ilmoituksen mukaan Kristuksen Ruumis ja Veri, sillä vaikka aistit houkuttelevat sinua niin ajattelemaan, perustaudu uskoon. Älä ratkaise asiaa maun perusteella, vaan uskon perusteella epäilemättä, täysin vakuuttuneena, että sinulle on annettu Kristuksen Ruumis ja Veri.

Autuas Daavidkin opastaa sinua tässä tarkoituksessa sanoessaan: "Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen" (Ps.23:5). Hän tarkoittaa sanoillaan tätä:" Ennen tuloasi pahat henget valmistivat pöydän vilpillisille, saastuneille ja pahojen henkien vaikutusta täynnä oleville ihmisille, mutta Sinun tulosi jälkeen, oi Herra "Sinä olet kattanut minulle pöydän". Kun ihminen sanoo Jumalalle "Sinä olet kattanut minulle pöydän", mitä muuta hän tarkoittaa kuin tuota mystistä ja hengellistä Pöytää, jonka Jumala on kattanut "jonkun suhteen", tosin sanoen pahoja henkiä vastaan?

Tultuanne tietämään nämä asiat ja täysin vakuuttuneina, että se, mikä näyttää leivältä ei ole leipää, vaikka maistuu leivältä, vaan Kristuksen Ruumis, ja se, mikä näyttää viiniltä ei ole viiniä, vaikka onkin sen makuista, vaan Kristuksen Veri, ja että tästä on Daavidin vanha laulu, "leivän hänen ruumiinsa voimaksi ja öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan" (Ps.104:15), "sydämesi voimaksi", kun se ymmärretään hengellisesti, ja "saa sielusi kasvot loistamaan". Näin päästyänne siitä selville puhtain omintunnoin voitte "katsella Herran kirkkautta kuin kuvastimesta" ja kulkea "kirkkaudesta kirkkauteen" (2 Kor.3:18) Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme... jolle olkoon kunnia, valta ja ylistys iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Mystagogic Catechesis , 4 : 1 )

"Hengellisen uhrin jälkeen veretön jumalanpalveluksen toimittaminen saatetaan loppuun. Kumartuen tämän lepyttävän uhrin ylitse pyydämme Jumalaa suomaan rauhaa kaikille kirkoille, saattamaan sopusointuun koko maailman, siunaamaan hallitsijoitamme, sotilaitamme ja kanssamme olevia, auttamaan sairaita ja kärsiviä ja yleisesti auttamaan kaikkia tarpeessa olevia. Ja sitten me uhraamme uhrin myös edesmenneiden pyhien esi-isiemme ja piispojemme ja kaikkien kuolleittemme puolesta. Näin tehdessämme tulemme vakuuttuneiksi siitä, että tämä Uhri on mitä suurimmaksi avuksi noille sieluille, joiden puolesta rukouksia kannetaan pyhän ja kunnioitusta herättävän Uhrimme todellisesti läsnä ollessa... Samalla tavalla, kun rukoilemme Jumalaa kuolleiden puolesta, vaikka he ovatkin syntisiä, emme hanki heille kruunua, vaan sen sijaan uhraamme Kristukselle, syntiemme vuoksi teurastetulle, anoen armollista Jumalaamme säälimään sekä heitä että itseämme."(Mystagogic Catecheses, 5:23. 8-18)

 

Gregorios Suuri

"Vaikka Hän (Kristus), joka nousi haudasta, ei enää kuole - kuolemalla ei enää ole valtaa Häneen -kuitenkin, vaikka Hän on kuolematon ja Hänen elämänsä katoamaton, Hänet teurastetaan edestämme tässä pyhän uhrin mysteeriossa. Koska Hänen ruumiinsa antaa ravintoa, kun Hänen lihansa jaetaan ja verensä vuotaa - ei enää epäuskoisten käsiin, vaan uskovien suuhun". (Dial. IV:58)

 

Efraim Syyrialainen

"Herramme Jeesus otti käsiinsä, mikä alussa oli vain leipää, ja Hän siunasi sen, merkitsi sen ja pyhitti sen Isän nimessä ja Hengen nimessä, ja mursi sen ja armollisessa hyväntahtoisuudessaan Hän jakoi sen kaikille opetuslapsilleen yksitellen. Hän kutsui leipää eläväksi Ruumiikseen ja itse täytti sen Itsellään ja Hengellä." (Homilies 4:4)

"Sen jälkeen kun opetuslapset olivat syöneet uuden ja pyhän Leivän ja kun he uskolla ymmärsivät Kristuksen ruumiin, Kristus jatkoi selittämistä ja antoi heille koko sakramentin. Hän otti ja sekoitti viinimaljan. Sitten Hän siunasi sen ja merkitsi ja pyhitti sen selittäen sen olevan oman Verensä, jota oltiin vuodattamassa... Kristus käski heidän juoda ja Hän selitti heille, että malja, josta he joivat, oli Hänen oma verensä: "Tämä todella on minun vereni, joka vuodatetaan kaikkien edestä. Juokaa tästä te kaikki, koska se on uusi liitto minun veressäni. Niin kuin näitte minun tekevän, tehkää myös te minun muistokseni, aina kun kokoonnutte yhteen minun nimessäni kirkoissa kaikkialla, tehkää se, mitä minä tein, minun muistokseni. Syökää minun lihani ja juokaa minun vereni!" (Homilies, 4:6)

 

Hilary Poitierslainen

"Kun puhumme meissä olevasta Kristuksen luonnon todellisuudesta, puhuisimme typerästi ja jumalattomasti... ellemme olisi saaneet tietää sitä Häneltä. Sillä Hän itse sanoo: "Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä" (Joh.6:55 -56). Mitä tulee Hänen lihansa ja verensä todellisuuteen, jää vähän tilaa epäilylle, koska nyt itse Herran opetuksien ja oman uskomme mukaan se on todellinen Liha ja todellinen Veri. Kaikki nämä ainekset aikaansaavat, kun ne otetaan ja käytetään, että me olemme Kristuksessa ja Kristus meissä. Eikö se ole totta? Pitäkööt ne, jotka kieltävät Jeesuksen Kristuksen olevan todellinen Jumala näitä asioita totuudenvastaisina. Mutta Hän itse on meissä lihansa kautta ja me olemme Hänessä ollen samalla sellaisina Jumalassa." (On the Trinity, Book VIII:14; NPNF, Ser. II, Vol. IX)

 

Johannes Krysostomos

"Antakaamme itsemme Jumalan haltuun kaikissa asioissa, ja älkäämme vastustako Häntä, vaikka Hänen sanomansa olisikin vastoin järkeämme ja älyämme, pikemmin saakoot Hänen sanansa vallita järkeämme ja älyämme. Toimikaamme tällä tavoin ottaen huomioon (eukaristiset) salaisuudet, pitämällä Hänen sanansa eikä vain katsomalla sitä, minkä lumoihin aistimme joutuvat. Sillä Hänen sanansa ei voi johtaa meitä harhaan... Kun sana sanoo "tämä on minun Ruumiini", ole siitä vakuuttunut ja usko siihen ja katso sitä sielun silmin... Kuinka moni nyt sanookaan, "toivoisin näkeväni Hänen hahmonsa, Hänen ulkonäkönsä, Hänen vaatteensa, Hänen sandaalinsa." Katso vain! Sinä näet Hänet! Sinä kosketat Häntä! Sinä syöt Hänet! " (Homilies on the Gospel of Matthew, LXXXII. 4; NPNF,Ser. I, Vol.XIX)

"Aion sanoa jotakin, mikä saattaa tuntua oudolta, mutta älkää hämmästykö tai kiihtykö. Uhri, sillä ei väliä, kuka uhraa, Pietariko vai Paavaliko, on aina sama kuin se, jonka Kristus antoi opetuslapsilleen ja jonka pappi nyt uhraa. Tämän päivän uhri ei millään tavoin eroa tuosta Kristuksen uhraamasta, koska ihminen ei pyhitä nykyuhria, vaan sama Kristus, joka pyhitti omansa. Sillä aivan samoin kuin Jumalan puhumat sanat ovat samat kuin nyt papin puhumat, ehtoollinenkin on aivan sama." (Homilies on the Second Epistle to Timothy, II.4; NPNF,Ser. I, Vol. XIII)

"Ihmisen voima ei saa aikaan sitä, mitä eteemme tuodaan Kristuksen Ruumiina ja Verenä, itsensä Kristuksen, joka ristiinnaulittiin edestämme. Pappi seisoen Kristuksen paikalla sanoo nämä sanat, mutta niiden voima ja armo ovat Jumalasta. "Tämä on minun Ruumiini", hän sanoo, ja nämä sanat muuttavat sen, mitä hänellä on edessään." (Homilies on the Treachery of Judas, I:6)

"Miksi apostoli sanoo: "Leipä, jonka murramme"? (1.Kor.10:17. Voimme nähdä tämän tapahtuvan Eukaristian aikana, mutta emme ristillä. Kuitenkin sen, minkä hän uhrasi ristillä, hän uhraa meidän puolestamme tässä Uhrissa. Hän sallii jaettavan itsensä, niin ravitakseen kaikki Eukaristian uhriin osallistuvat."

"Veri on sielujemme pelastus, se puhdistaa sielumme, se kaunistaa sielumme... se saa sen loistamaan kirkkaammin kuin kulta. Hänen verensä vuodattamisen kautta tulee mahdolliseksi kulkea taivaaseen johtavaa polkua."

 

Ambrosius Milanolainen

"Olkaamme varmoja, ettei tämä ole luonnon muovaamaa, vaan siunauksen pyhittämää ja että siunauksessa on suurempi voima kuin luonnossa, sillä siunaamalla luonto muuttuu... Varmasti Kristuksen sana, joka loi olemattomuudesta sen, mitä ei ollut olemassa, voi muuttaa myös jo olevat asiat sellaisiksi, mitä ne eivät olleet. Sillä ei ole vähemmän eriskummallista antaa asioille uusi luonto kuin muuttaa niiden luontoa... Kristus on tuossa sakramentissa, koska se on Kristuksen Ruumis, kuitenkaan se ei ole siitä johtuen ruumiillista ruokaa, vaan hengellistä. Mistä myös Hänen apostolinsa sanoo viitaten esikuvaan: "Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja söivät samaa hengellistä juomaa." (1 Kor.10: 2-4) Sillä Jumalan ruumis on hengellinen ruumis." (On the Mysteries, IX:50-52, 58; NPNF,Ser.II, Vol.X)

"Milloin tahansa Kristuksen veri vuodatetaan, se virtaa syntien anteeksiantamiseksi." (On the Mysteries)

 

Augustinus

"... Lupasin teille kastetuille saarnan, jossa selittäisin Herran Pöydän sakramenttia, jota nyt seuraatte ja josta eilen illalla tulitte osalliseksi. Teidän tulee tietää, mitä olette vastaanottaneet, mitä tulette vastaanottamaan ja mitä teidän tulisi päivittäin vastaanottaa. Jumalan sanalla pyhitetty Leipä, jonka näette alttarilla, on Kristuksen Ruumis. Jumalan sanalla pyhitetty Malja, tai paremminkin se, mitä on maljassa, on Kristuksen Veri. Leivän ja viinin välityksellä Kristus Herra halusi antaa haltuumme Ruumiinsa ja verensä, jonka Hän vuodatti edestämme syntien anteeksiantamiseksi. Jos otatte vastaan arvollisesti, tulette siksi, mitä olette vastaanottaneet." (Sermons, 227)

"Näette leivän ja maljan, niin omat silmänne teille kertovat. Mutta teidän uskonne velvoittaa teidät hyväksymään, että tuo leipä on Kristuksen Ruumis ja malja on Kristuksen Veri... Kuinka leipä on Hänen Ruumiinsa? Ja kuinka malja, tai mitä maljassa on, on Hänen Verensä? Veljet, noita aineksia kutsutaan sakramentiksi, koska niissä nähdään toinen asia kuin mitä siitä ymmärretään. Mitä nähdään ruumiillisena lajina, mutta ymmärretään hengelliseksi hedelmäksi... "Kuitenkin te olette Kristuksen Ruumis ja Hänen jäseniään". Siksi jos olette Kristuksen Ruumis ja Hänen jäseniään, teidän salaisuutenne on esillä Herran pöydällä, vastaanotatte salaisuutenne. Sille, mitä olette, vastaatte: "Aamen", ja vastaamalla allekirjoitatte sen. Sillä kuulette" Kristuksen Ruumis!" ja vastaatte: "Aamen!". Olkaa Kristuksen Ruumiin jäseniä, niin että "Aamenenne" olisi totta." (Sermons, 272)

"Paavali kykeni saarnaamaan Herraa Jeesusta Kristusta merkkien kautta, toisella tavalla kirjeillään ja toisella tavalla Kristuksen Ruumiin ja Veren sakramentin kautta, sillä kun puhumme Kristuksen Ruumiista ja Hänen Verestään, emme varmastikaan tarkoita Paavalin puhumista, emme hänen pergamenttejaan, emmekä hänen mustettaan, emmekä hänen kieleltään kuuluvien äänteiden merkitystä, emmekä nahalle kirjoitettuja kirjoitusmerkkejä. Kristuksen Ruumiilla ja Verellä me viittaamme ainoastaan siihen, joka on saatu maan hedelmistä ja on siunattu salaisella rukouksella, ja joka on jumalanpalvelusmenojen kautta otettu hengelliseksi terveydeksemme muistellen, mitä Herra on kärsinyt meidän edestämme." (The Trinity 3:4:10)

"Sillä koko Kirkko huomioi tämän käytännön, jonka olemme saaneet Isiltä, että se rukoilee niiden puolesta, jotka ovat kuolleet Kristuksen Ruumiin ja Veren yhteydessä, kun heitä muistellaan määrätyssä kohdassa itse uhrissa ja uhri uhrataan myös heidän muistokseen avuksi heille heidän puolestaan." (Sermons 172:2)

"Sinä uskon sakramentti! Sinä ykseyden merkki! Sinä rakkauden leipä! Joka haluaa, löytää tässä paikan elää ja keinon, jolla elää. Lähestyköön, uskokoon, liittyköön yhteyteen, jotta saisi elämän. Älköön hänen sallittako kieltäytyä yhteydestä jäsenten kanssa, älköönkä olla turmeltunut jäsen, joka ansaitsisi yhteydestä poissulkemisen, eikä rumentava jäsen, jota on hävettävä. Olkoon hän kiitollinen, arvonmukainen ja terve jäsen. Riippukoon hän ruumiissa, eläköön Jumalasta ja Jumalalle. Tehköön työtä nyt täällä maan päällä, jotta voisi hallita taivaassa." (Lectures or Tractates on the Gospel according to St. John, XXVI :13, NPNF,Ser.I, Vol. VII)

"Se tosiasia, että varhaiset isämme uhrasivat uhrieläimiä, joista tämän päivän Jumalan kansa lukee, mutta ei niin tee, on ymmärrettävä juuri tällä tavalla: että nuo asiat merkitsivät asioita, joita teemme lähestyäksemme Jumalaa ja suositellaksemme lähimmäisellemme samaa. Näkyvä uhri on sentähden sakramentti, toisin sanoen pyhitetty tunnusmerkki, näkymättömästä uhrista. Kristus on sekä itsensä uhraava Pappi että itse Uhri. Hän halusi, että tämä sakramentaalinen merkki olisi Kirkon jokapäiväinen uhri jotta Kirkko, joka on Hänen Ruumiinsa ja Hän Pää, oppisi uhraamaan itsensä Hänen kauttaan." (The Trinity of God,X:5, X:20; NPNF,Ser.I, Vol. II)

 

Kyrillos Aleksandrialainen

"Kristus sanoi osoittaen (leipää ja viiniä):"Tämä on minun Ruumiini" ja "tämä on minun Vereni", jotta ette pitäisi näkemäänne pelkästään kuvauksena. Kaikkivaltiaan Jumalan salatusta voimasta uhriaineet muuttuvat Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, ja ottamalla ne vastaan tulemme osallisiksi Kristuksen elämää antavasta ja pyhittävästä vaikutuksesta."( Commentary on the Gospel of Matthew XXVI:27)

" Meitä on neuvottu näissä asioissa ja meillä on järkkymätön usko, että se, mikä näyttää olevan leipä, ei ole leipä, vaikka se maistuu siltä, vaan Kristuksen Ruumis, ja se mikä näyttää olevan viiniä, ei ole viiniä, vaikka se maistuu siltä, vaan Kristuksen Veri... lähestykää sisäistä voimaa ottamalla vastaan leipä hengellisenä ravintona ja sielunne tulee riemuitsemaan." (Myst. IV, Catecheses XXII:9)

 

Hesykios

Kun me ansiottomat olemme tulleet kelvollisiksi osallistumaan Kristuksen, meidän Jumalamme ja Kuninkaamme, jumalallisiin, puhtaisiin, pelättäviin ja kauhistuttaviin salaisuuksiin, niin pyrkikäämme silloin todella tarmokkaasti henkiseen raittiuteen ja mielemme tarkkaan varjelemiseen, jotta jumalallinen tuli, so. meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, kuluttaisi syntimme ja puhdistaisi sekä pienet että suuret tahramme. Heti kun tuo tuli pääsee meihin, se karkottaa sydämestämme pahat henget ja suo meille anteeksiannon entisistä synneistämme ja niin mieltä eivät enää ahdistele pahat ajatukset. Jos siis pyhän Ehtoollisen jälkeen huolellisesti vartioimme mieltämme sydämemme ovella siihen saakka, kunnes jälleen pääsemme osallisiksi pyhistä lahjoista, silloin jumalallinen Ruumis yhä enemmän ja enemmän kirkastaa mieltämme ja tekee sen säteileväksi kuin tähti. (Henkisestä raittiudesta ja hyveistä, Filokalia I, s. 252,kohta 101)

 

Abba Filemon

Paljon muutakin kertoi veli, joka asui abba Filemonin kanssa. Ihmeteltävä oli myös vanhuksen nöyryys, kuten seuraava näyte osoittaa: Vaikka abba Filemon oli nuhteettomuudellaan saavuttanut pappeuden arvon jo kauan sitten ja vaikka hän tiedoiltaan oli kohonnut taivaallisten tasolle, hän vältti papillisia toimituksia jopa niin, että pitkän kilvoittelunsa aikana hän tuskin koskaan lähestyi pyhää alttaripöytää. Vaikka hän vietti ankaraa kilvoituselämää, hän ei koskaan osallistunut pyhään Ehtoolliseen, jos oli sitä ennen keskustellut jonkun kanssa. Näin silloinkin kun hän ei ollut puhunut mitään maallista vaan ainoastaan auttanut niitä, jotka olivat kääntyneet hänen puoleensa. Kun hän aikoi osallistua pyhiin salaisuuksiin, hän anoi sitä ennen uupumatta Jumalalta armoa rukoillen ja veisaten psalmeja ja ylistysvirsiä. Kun hän sitten jumalanpalveluksen aikana kuuli papin lausuvan »pyhät pyhille», hänet valtasi pelko ja vavistus. Hänellä oli tapana sanoa, että koko kirkko tuli silloin täyteen pyhiä enkeleitä ja itse taivaallisten voimien Kuningas toimitti näkymättömästi uhrin ja muuttui meidän sydämissämme ruumiiksi ja vereksi. Sen tähden hän opettikin, että meidän tulee uskaltautua Kristuksen puhtaitten salaisuuksien osallisuuteen puhtaina ja siveinä ilman vähäisintäkään epäilystä, ikään kuin olisimme irti ruumiistamme. Tällä tavoin pääsemme osallisiksi pyhien salaisuuksien suomasta valaistumisesta. Monet pyhistä isistä ovat nähneet enkeleiden vartioivan pyhiä salaisuuksia, siksi he ovatkin pysyneet vaiti eivätkä ole keskustelleet kenenkään kanssa. (Hyödyllinen kertomus,Filokalia II /,s. 267,kohta 20)

 

Teognostos

Niin kuin aurinko voittaa kirkkaudessaan tähdet, niin kohoaa pyhä uhripalvelus ja sen suoma puolustus ja sovitus psalmilaulun ja rukouksen yläpuolelle. Uhraamme ja tuomme puolustajaksemme Jumalan ainosyntyisen Pojan, joka rakkaudesta ihmisiin on antanut itsensä sovitusuhriksi syntisten puolesta. Hän antaa meille synnit anteeksi ja suo myös kaiken sen, mitä hyödyksemme anomme, jos vain omatuntomme on puhdas. Jumalallinen ruumis polttaa kuin hiili kaikki laittomuuden siemenet ja valaisee niiden sydämet, jotka uskossa sitä lähestyvät. Samoin jumalallinen ja kallis veri pesee ja puhdistaa paremmin kuin iisoppi lian ja kaikki tahrat niistä, jotka puhtaasti ja viattomasti, sikäli kuin se yleensä on mahdollista, rohkenevat nauttia pyhiä lahjoja.

Ei Jumalan Sanan taivaaseen otettua ruumista uhrata niin että se laskeutuu jälleen alas, kuten joku pyhistä on selittänyt, vaan itse leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, kun jumalalliseen pappeuteen vihityt uskossa ja pelossa, rakkaudella ja hartaudella toimittavat pyhän palveluksen. Leipä ja viini muuttuvat kaikkein pyhimmän Hengen vaikutuksen ja laskeutumisen kautta itsensä Herran ruumiiksi ja vereksi, jotka katoamattomina tuottavat katoamattomuuden niitä nauttiville. Miten puhdas ja pyhä papin tuleekaan olla koskettaessaan jumalallista ruumista? Ja millaista uskallusta hän tarvitseekaan tultuaan Jumalan ja ihmisten välittäjäksi, sillä hänen kanssaan rukoilevat kaikki taivaalliset voimat ja aikojen alusta eläneet pyhät yhdessä kaikkein puhtaimman Jumalansynnyttäjän kanssa! Koska pappi on samanarvoinen enkelien ja ylienkelien kanssa, sen tähden hänen tulee myös olla kaikessa heidän kaltaisensa.

Veljeni, Pisenios, sinun tulee huomata, että pyhät lahjat ovat uskontunnustuksen jälkeen ennen pyhittämistä sen tähden peittämättöminä pyhällä pöydällä, että ne ikään kuin anovat esiintuojiensa puolesta ja huutavat sanattomin sanoin taivaissa asuvan Jumalan puoleen. Kun Hän näkee pyhät lahjat, Hän ei jätä kuulematta rukouksiamme eikä ylenkatso anomuksiamme, sillä Hän muistaa vapaaehtoisen tyhjentymisensä syntisten tähden, sanoin kuvaamattoman alentumisensa ja ihmisrakkaudesta tapahtuneen itsensä uhraamisen. Hän, joka on hyvä ja pitkämielinen, soi kärsimyksillään meille lunastuksen ja pelastuksen jo silloin kun emme vielä olleet vanhurskautettuja. Hän armahti meitä ja kutsui meidät takaisin yhteyteensä, kun me vielä rikkomuksillamme Häntä loukkasimme. ( Pappeudesta,Filokalia II, s.294,kohdat 72 – 74)

 

Simon Harras

Pidä huoli, ettet milloinkaan mene ehtoolliselle, jos sinulla on jotakin jotakuta vastaan – vaikkapa vain ajatuksissa. Ensin tulee katua ja tehdä sovinto. Tämänkin opettaa sinulle rukous. (Kilvoitusohjeita,Filokalia III ,s. 80, kohta 13)

Öisin lue kaksi tuntia ja rukoile hartaasti kaksi tuntia liikutuksen vallassa ja kyyneleitä vuodattaen. Voit valita luettavaksesi minkä kanonin tahansa, psalttarista vaikkapa kaksitoista psalmia ja psalmin 119 sekä pyhän Eustratioksen rukouksen. Näin pitkinä öinä. Lyhyinä öinä olkoon rukouspalveluksesikin lyhyempi, aina sen mukaan kuin Jumala suo sinulle voimia. Sillä ilman Häntä emme voi saada aikaan mitään hyvää. Sanoohan profeettakin: »Jumala johtaa ihmisen askeleet». (Ps.37:23 LXX) Ja itse Vapahtaja on sanonut: »Ilman minua te ette voi mitään tehdä.» (Joh.15:5)

Älä koskaan nauti pyhää ehtoollista vuodattamatta kyyneleitä. (Kilvoitusohjeita, Filokalia III, s. 87, kohta 25)

 

Niketas Stithatolainen

Kun Sana oli ensin toteuttanut itsessään meidän uudesti luomisemme pyhän toimituksen, Hän uhrasi ristinkuolemassaan itsensä meidän edestämme. Ja Hän antaa jatkuvasti uhrattavaksi puhtaimman ruumiinsa ja tarjoaa sen meille joka päivä sieluamme ravitsevaksi juhla-ateriaksi. Kun me siis syömme Hänen ruumiinsa ja juomme Hänen kunniakkaan verensä, meissä tapahtuu muutos parempaan ja sielumme tiedostaa sen. Olemuksemme sekoittuu Kristuksen ruumiiseen ja vereen ja niin me muutumme paremmiksi ja yhdistymme kahta kautta Sanaan, joka on luontonsa puolesta kahdenlainen. Yhdistymme Häneen sekä ruumiillamme että järjellisellä sielullamme, koska liitymme lihaksi tulleeseen Jumalaan, joka on lihallisesti yhtä olentoa meidän kanssamme. Niin emme siis enää ole itsemme omia, vaan Hänen, joka on kuolemattoman aterian kautta yhdistänyt meidät itseensä ja korottanut meidät asemamme puolesta sellaisiksi, jollainen Hän itse on luonnostaan. ( Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 209, kohta 94)

 

Gegorios Palamas

... Mene Herran päivänä Hänen huoneeseensa ja osallistu yhteisiin palveluksiin. Vilpittömällä uskolla ja puhtaalla omallatunnolla ota vastaan Kristuksen pyhä Ruumis ja Veri. Aloita uusi, entistä tunnollisempi elämä, uudista itsesi ja valmistaudu ottamaan vastaan tulevat iankaikkiset hyvyydet - varmistuaksesi niistä älä muinakaan päivinä käytä väärin maallisia hyvyyksiä. Voidaksesi olla lähellä Jumalaa pidättäydy Herran päivänä kaikesta muusta paitsi siitä mikä on aivan välttämätöntä ja mitä ilman on mahdotonta elää. Näin Jumala on sinun turvasi ja linnasi etkä horju. Et sytytä himojen tulta etkä ota kannettavaksesi synnin taakkaa. Tällä tavoin pyhität sapatin päivän ja lepäät pidättymällä pahoista teoista.

Herran päivään verrattavissa ovat myös säädetyt suuret juhlat: pyhitä juhlapäivät sunnuntaiden tavoin ja pidäty samoista asioista. (Kristuksen lain eli uuden liiton 10 käskyä,Filokalia IV,s. 93,kohta 8)

 

Munkit Kallistos ja Ignatios Ksanthopouloslaiset

Ei mikään paremmin puhdista sielua eikä valaise mieltä ja pyhitä ruumista kuin vilpittömin mielin ja sydämin – siinä määrin kuin se on ihmiselle mahdollista – tapahtuva pyhien, puhtaiden, kuolemattomien ja eläväksi tekevien salaisuuksien nauttiminen ja osallisuus. Tarkoitan osallisuutta meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen kunniakkaaseen Ruumiiseen ja Vereen. Tämä osallisuus muuntaa sekä sielun että ruumiin jumalallisemmaksi, lähemmäksi kuolemattomuutta, se myös torjuu himot ja pahat henget - sanalla sanoen se yhdistää ja liittää meidät yliluonnollisesti Jumalaan, niin että me olemme yhtä Hänen kanssaan. Siksi onkin erittäin tärkeää käsitellä tämän kirjoituksen päätteeksi myös tätä aihetta.

Pyhien salaisuuksien osallisuuden tarpeellisuus käy ilmi pyhien lausumista mutta ennen kaikkea kuitenkin itsensä Elämän ja Totuuden omista sanoista. Nämä ovat Hänen sanojaan: Minä olen elämän leipä. (Joh.6:48) - Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta. (Joh.6: 50 - 51) - Ellette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä. (Joh.6:53) - Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti. (Joh.6: 55 - 58)

Kristuksenkantaja Paavali puolestaan sanoo näin: Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.» Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.» Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseään, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomiokseen. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1 Kor. 11: 23 – 32)

Pyhistä salaisuuksista kirjoittaa myös Johannes Krysostomos: Meidän on tarpeen oppia tuntemaan pyhien salaisuuksien ihme, mitä ne ovat, miksi ne on annettu ja mikä on niistä koituva hyöty. Me olemme yksi ruumis (Room.12:5), Herramme Jeesuksen Kristuksen jäseniä, Hänen lihaansa ja Hänen luutaan. Tähän salaisuuteen vihityt tarkatkoot sanojani! Tarkoitus on että meistä tulisi Kristuksen jäseniä ei vain rakkaudesta Häneen vaan myös konkreettisesti, käytännössä, niin että liittyisimme Hänen lihaansa, ja tämä liittyminen tapahtuu sen ruoan kautta, jonka Hän on meille suonut tahtoen sillä osoittaa suuren rakkautensa meitä kohtaan.

Hän on liittynyt meihin ja liittänyt meidät erottamattomasti ruumiiseensa, että Hänestä ja meistä tulisi yksi niin kuin ruumis ja pää kuuluvat yhteen. Niinhän kiihkeästi rakastavat haluavat. Tähän viittaa jo Job kertoessaan palvelijoistaan, joille hän oli ylen rakas, niin että he osoittaakseen rakkauttaan sanoivat: »Kuka antaa meidän saada kylliksemme hänen lihastaan?» (Job 31:31 LXX) Niin on myös Kristus tehnyt syventääkseen rakkauttamme ja osoittaakseen meitä kohtaan tuntemansa kiintymyksen suuruuden: Hän soi halukkaille mahdollisuuden paitsi nähdä myös koskettaa Häntä, maistaa Häntä, painaa Hänet syvälle ruumiiseensa, kietoutua Häneen ja tyydyttää siten koko kaipauksensa.

Ne jotka osallistuvat kaikkein pyhimmästä Ruumiista ja kalliista Verestä, seisovat enkelien, ylienkelien ja muiden ylhäisten voimien rinnalla Kristuksen kuninkaalliseen pukuun pukeutuneina kantaen hengellisiä aseita. Mutta pääasia on vielä sanomatta: he ovat pukeneet päälleen Kuninkaan itsensä! Se on suuri ja kauhistuttava ihme. Niinpä jos lähestyt pyhiä salaisuuksia puhtain mielin, se on sinulle pelastukseksi, mutta jos lähestyt niitä huonolla omallatunnolla, tulevat osaksesi rangaistukset ja piina. Joka näet kelvottomasti syö Herran ruumiin ja juo Hänen verensä, se syö ja juo tuomiokseen. (vrt 1 Kor. 11:27,29) Kun kerran ne jotka heittävät likaa kuninkaan purppurapuvulle, saavat saman rangaistuksen kuin ne jotka repivät sen, on täysin johdonmukaista, että ne jotka ottavat likaisin mielin vastaan Kristuksen ruumiin, saavat saman rangaistuksen kuin ne, jotka aikoinaan runtelivat sitä nauloilla. Huomaa, miten kauheaa tämä rangaistus Paavalin sanojen mukaan on: »Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman; kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty.» (Hebr. 10:28-29)

Painakaamme siis mieleemme, että me jotka osallistumme Kristuksen ruumiista ja nautimme Hänen kallista vertaan, maistamme Häntä, joka istuu ylhäällä taivaissa ja jota enkelit kumartavat, Häntä joka seisoo katoamattoman Voiman vierellä. Oi, kuinka monia teitä pelastukseen meillä onkaan! Hän on tehnyt meidät ruumiikseen ja on antanut meille oman ruumiinsa. Kuitenkaan ei edes kaikki tämä saa meitä kääntymään pois pahuudesta. Voi paatumusta, voi tunnottomuutta!

Eräs ihailtava vanhus kertoi minulle, mitä hän oli saanut nähdä ja kuulla: Jos ne jotka ovat lähtemässä tästä elämästä, osallistuvat puhtaalla omallatunnolla pyhiin salaisuuksiin, enkelien kunniavartio saattelee heitä heidän kuollessaan - enkelit tekevät kunniaa Hänelle, josta nuo lähtijät ovat tulleet osallisiksi.

Pyhä Johannes Damaskolainen opettaa: Koska olemme alun perinkin kahtalaisia, kahdesta osasta koostuvia, täytyy syntymäämme kuulua kaksi elementtiä ja elääksemme tarvitsemme kahdenlaista ravintoa. Syntymisemme tapahtuu veden ja hengen kautta, ravintonamme taas on itse elämän leipä, Herramme Jeesus Kristus, joka on laskeutunut alas taivaasta. Kasteesta on huomattava, että kun ihmisillä on tapana peseytyä vedessä ja voidella itseään öljyllä, niin Kristus liitti öljyyn ja veteen Hengen armon ja teki niistä siten uudestisyntymisen kylvyn. Vastaavasti meillä on tapana syödä leipää ja juoda vettä ja viiniä, Hän taas liitti niihin jumaluutensa ja teki ne Ruumiikseen ja Verekseen, että tavanomaisten ja luonnollisten asioiden välityksellä kohoaisimme yliluonnollisten piiriin. Ehtoollisessa jaettava Ruumis on todella jumaluuteen yhdistynyt, pyhästä Neitseestä syntynyt ruumis: ei niin että taivaaseen noussut ruumis laskeutuisi alas vaan niin että itse leipä ja viini muuttuvat Jumalan Ruumiiksi ja Vereksi. Jos kysyt, kuinka tämä tapahtuu, saat tyytyä vastaukseen: Pyhän Hengen kautta. Se tapahtuu samalla tavoin kuin Herra teki Pyhän Hengen kautta itselleen ruumiin pyhästä Jumalansynnyttäjästä. Tästä muuttumisesta emme tiedä yhtään enempää kuin että Jumalan sana on tosi, toimiva ja kaikkivoipa, mutta tapa jolla siitä tulee totta, on tutkimaton.

Pyhä Ehtoollinen koituu niille, jotka sen uskoen nauttivat, syntien anteeksi saamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi sekä sielun ja ruumiin varjelukseksi. Sen sijaan niille, jotka epäuskonsa tähden osallistuvat siitä arvottomasti, se koituu kuritukseksi ja rangaistukseksi samoin kuin Herran kuolemakin. Leipä ja viini eivät ole vain Kristuksen ruumiin symboleja - ei sinne päinkään! - vaan itse Kristuksen jumalallistunut Ruumis ja Veri. Hän itse sanoo: »Minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.» (Joh.6:55) Leipä ja viini ovat Kristuksen Ruumis ja Veri, jotka tulevat meihin ylläpitämään sieluamme ja ruumistamme. Ne eivät kulu eivätkä häviä eivätkä poistu ruumiistamme kuten muu ravinto vaan menevät olemuksemme ytimeen ja ylläpitävät sitä puhdistaen sen kaikesta saastasta. Herra ottaa meidät kuin rikastamattoman kullan ja puhdistaa tulessa, joka poistaa kuona-aineet, ettei meitä tulevassa elämässä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi (1 Kor. 11:52). Tällä tavoin puhdistettuina me yhdistymme Kristuksen ruumiiseen ja Henkeen ja tulemme Kristuksen Ruumiiksi.

Ehtoollisen leipä on esimakua siitä tulevasta leivästä, joka on meille elintärkeä - alkutekstin epiousion tarkoittaa joko tulevaista, siis tulevan ajan leipää, tai leipää jonka nautimme olemuksemme ylläpitämiseksi. Herran liha on eläväksi tekevä Henki, sillä Hän on syntynyt eläväksi tekevästä Hengestä, ja »mikä Hengestä on syntynyt, on henki» (Joh.3:6). En sano tätä siksi, että tahtoisin kieltää ruumiin luonnon, vaan osoittaakseni mikä siinä on eläväksi tekevää ja jumalallista. Pyhiä Salaisuuksia sanotaan tulevaisten vertauskuviksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteivät ne olisi todella Kristuksen Ruumis ja Veri, vaan sitä että niiden kautta me nyt tässä ajassa osallistumme Kristuksen jumaluuteen, kun taas tulevassa ajassa osallistumme siihen henkisesti, ainoastaan Hänet näkemällä.

Näin sanoo jumalallinen Makarios: Viini leviää juojan kaikkiin jäseniin, niin että viini on hänessä ja hän viinissä. Samalla tavoin sekin joka juo Kristuksen Veren, tulee juotetuksi jumaluuden Hengellä, niin että Henki leviää täydellisesti sieluun ja sielu Henkeen. Näin pyhitettynä sielusta tulee Herralle otollinen. Sanoohan apostolikin: »kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.» (1 Kor.12:13) Eukaristian leivän kautta ne jotka osallistuvat siihen oikein ja vilpittömästi, pääsevät osallisiksi Pyhästä Hengestä, ja niin otolliset sielut voivat elää iankaikkisesti.

Niin kuin ruumis ei pysty pitämään yllä elämää itsestään vaan saa elinvoimansa ulkopuoleltaan, maan tuotteista, samalla tavoin Jumala on nähnyt hyväksi, että myös sielu saa ruokansa, juomansa ja vaatetuksensa - siis todellisen elämänsä - ei omasta luonnostaan, vaan Elänen jumaluudestaan, Hänen Hengestään ja Hänen valostaan. Jumalalliseen luontoon kuuluu näet myös elämää antava leipä, Hän joka on sanonut: »Minä olen elämän leipä.» (Joh.6:48) Siihen kuuluu myös elävä vesi (Joh.4:10), ilahduttava viini (Ps.104:15) ja iloöljy (Ps.45:8)

Pyhä Isidoros selittää: »Osallistumista jumalallisiin salaisuuksiin kutsutaan yhteydeksi tai osallisuudeksi***, koska se yhdistää meidät Kristukseen ja tekee meidät osallisiksi Hänen valtakuntaansa.»

Pyhittäjä Nilos puolestaan sanoo: »Uskovan on mahdotonta pelastua, saada anteeksi rikkomuksensa ja päästä taivasten valtakuntaan muulla tavoin kuin osallistumalla Jumalan pelon, uskon ja rakkauden vallassa Kristuksen salaiseen, puhtaimpaan Ruumiiseen ja Vereen.

Yhtäpitävästi kirjoittaa myös Basileios Suuri kirjeessään ylhäissäätyiselle Kaisarialle: »On hyvä ja hyödyllistä osallistua joka päivä Kristuksen Ruumiiseen ja Vereen. Onhan Hän itse selvästi sanonut: 'Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä (Joh. 6:56) ja hänellä on iankaikkinen elämä'. (Joh.6:54) Ei kai kukaan epäile, että jatkuva osallistuminen elämään on elämistä monin verroin. Me täällä osallistumme ehtoolliseen neljä kertaa viikossa: sunnuntaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin ja muulloinkin, jos jollekin päivälle sattuu jonkun pyhän ihmisen muisto.» Luullakseni tämä tarkoittaa, että pyhä esipaimen toimitti itse noina päivinä liturgian, mitä hän ei voinut tehdä joka päivä, koska hänellä oli paljon muitakin asioita huolehdittavanaan.

Myös pyhä Apollos kehottaa: »Munkin tulee mahdollisuuksien mukaan osallistua jonka päivä Kristuksen salaisuuksiin. Joka näet etääntyy niistä, se etääntyy Jumalasta. Joka taas toistuvasti osallistuu niihin, ottaa toistuvasti vastaan Kristuksen ruumiin. Pelastava ääni sanoo: 'Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. (Joh.6:56) Päivittäinen Kristuksen salaisuuksiin osallistuminen on hyödyksi munkeille, koska siten he muistelevat jatkuvasti Vapahtajan kärsimyksiä. Joka päivä tulee siis olla valmis, huolehtia että on sellaisessa tilassa että pystyy kelvollisesti ottamaan vastaan pyhät salaisuudet, koska siten saamme myös synnit anteeksi.»

Pyhä Johannes, Portaiden kirjoittaja, kysyy: »Jos ruumis koskettaessaan toista ruumista kokee sen vaikutuksesta muutoksen, kuinka ei muuttuisi se joka koskettaa Jumalan ruumista viattomin käsin?»

Erämaaisien elämäkertakokoelmassa kerrotaan: »Johannes Bostrenolainen, pyhä mies jolla oli valta saastaisiin henkiin, kysyi kerran demoneilta, jotka olivat asettuneet nuoriin naisiin ja panivat nämä raivoamaan ja tekemään kaikkea pahaa: 'Mitä te pelkäätte kristityissä'?' Ne vastasivat: 'Teillä on todellakin kolme suurta asiaa: se mitä pidätte kaulassanne, se millä peseydytte kirkossa ja se mitä syötte kokoontuessanne yhteen.' Ja kun Johannes kysyi, mitä näistä kolmesta ne pelkäsivät eniten, ne vastasivat: 'Jos varjelisitte hyvin sen mihin osallistutte, ei kukaan meistä pystyisi vahingoittamaan kristittyä.' Nämä kolme vihollistemme eniten pelkäämää asiaa ovat risti, kaste ja ehtoollinen.» (Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, ss. 265 –273, kohdat 91 - 92)