Raamatun ja varhaiskirkon isien mukaan saamme kasteessa anteeksi aikaisemman elämämme synnit. Mutta missään ei sanota, että kasteessa saisimme anteeksi myös tulevan elämämme synnit. Sen sijaan meitä opetetaan rukoilemaan: "Anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme (Mt.6:12)". Keino, jolla Jumala antaa ne anteeksi, on synnintunnustaminen: "Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." (1 Joh.1:9) Pienet ja lievemmät synnit itse kukin voi tietenkin tunnustaa suoraan Jumalalle, mutta raskaammat synnit vaativat katumuksen sakramenttiin osallistumista.

Aikojen kuluessa katumuksen sakramentit muodot ovat vaihdelleet. Varhaisessa kirkossa julkiset synnit, kuten luopumus, tunnustettiin julkisesti seurakunnan edessä, vaikkakin yksityinen tunnustus papin edessä oli mahdollista. Kuitenkaan tunnustusta ei tuolloin ymmärretty vain pelkästään Jumalan ja ihmisen välillä tapahtuvaksi, vaan se oli myös Kirkon asia ja tapahtui aina "Kirkossa", kuten Apostolisesta opetuksesta (Didache) ilmenee. Tuohon aikaan määrättiin katumusharjoituksia, ja ne oli suoritettava ennen kuin synninpäästö annettiin. Katumusaika oli usein pitkä, useita vuosiakin raskaista synneistä, esimerkiksi abortista tai murhasta. Pyhälle Ehtoolliselle ei päästetty ennen kuin määrätty katumusaika ja katumusharjoitukset oli täytetty. Tämä käy ilmi isien opetuksista, jotka perustuvat apostolien opetukseen ja varhaisimpaan käytäntöön Kirkossa, esimerkiksi: "Se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan" (1 Kor. 11: 27)

 

Ambrosius Milanolainen

"Sillä niille, joille oikeus sitoa ja päästää on annettu, on selvää, että joko ne molemmat on annettu tai niitä kumpaakaan ei ole annettu. Molemmat on annettu Kirkolle, kumpaakaan ei ole annettu harhaoppisuudelle. Sillä tämä oikeus on suotu vain papeille". (Penance 1: 1)

 

Apostolien opetus (Didache)

"Tunnusta rikkomuksesi seurakunnan kokouksessa, äläkä tule rukoilemaan omatunto huonona. Tämä on elämän tie... Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous sen jälkeen kun olette ensin tunnustaneet syntinne, jotta teidän uhrinne olisi puhdas". (Apostoliset isät. Helsinki 1975: Apostolien opetus: 4: 14; 14: 1, ss. 153,157)

 

Afrahat, persialainen viisas

"Niinpä teidän (papit), jotka olette maineikkaan Lääkärimme opetuslapsia, ei pitäisi kieltää parannusta sitä tarvitsevalta. Ja jos joku paljastaa haavansa edessänne, suokaa hänelle katumuksen parannuskeino. Rohkaiskaa sitä, joka häpeilee tunnustaa heikkouttaan, ettei hän peittäisi sitä teiltä. Ja kun hän on ilmaissut sen teille, älkää tuoko sitä ilmi, jottei sen takia teidän vihollisenne ja ne jotka meitä vihaavat, pitäisi syyllisinä syyttömiä (Treatises 7: 3)

 

Augustinus

"Sitten kun sinut on kastettu, pitäydy hyvään elämään Jumalan käskyissä, jotta voisit säilyttää kasteesi loppuun asti. En sano, että sinun on elettävä täällä synnittä, mutta ne ovat vähäisiä syntejä, joita aina kuuluvat aina elämään. Kaste asetettiin kaikkien syntien vuoksi. Rukoileminen asetettiin pienten syntien takia, joita ilman emme voi elää... Mutta älä tee noita syntejä, joiden vuoksi sinut erotettaisiin Kristuksen ruumiista. Kavahda ajatustakin! Sillä ne, joiden näet suorittavan katumusharjoituksia, ovat langenneet rikoksiin, joko avionrikkomiseen tai muihin suunnattomuuksiin. Siksi he katuvat. Jos heidän syntinsä olisivat pieniä, päivittäinen rukoileminen riittäisi pyyhkimään ne pois... Sen tähden Kirkossa on kolme tapaa, joilla synnit annetaan anteeksi: kasteessa, rukouksessa ja katumuksen suuremmassa nöyryydessä". (Sermon to Catechumens on the Creed 7: 15, 8: 16)

"Ymmärrän, mitä kohtuuton saattaa sanoa...että jos mies syyttäen vaimoaan aviorikoksesta tappaa hänet, tästä synnistä, koska se on loppunut eikä ole hänessä jatkuva (ts. koska hän ei jatka sen tekemistä), jos sen on tehnyt katekumeeni (opetettava kasteoppilas) siitä vapautuu kasteessa, ja jos sen on tehnyt kastettu, siitä parantuu katumuksella ja sovittamisella" (Adulterous Marriages 2: 16: 16)

 

Barnabaan kirje

"... tuomitse vanhurskaasti. Älä aiheuta hajaannusta, vaan sovita riitapuolet yhteen ja saata heidät elämään rauhassa. Tunnusta syntisi. Älä tule rukoilemaan omatunto huonona. Tämä on valkeuden tie". (Apostoliset isät. Helsinki 1975: Barbabaan kirje 9: 11 - 12, s. 188)

 

Basileios Suuri

"On välttämätöntä tunnustaa syntimme heille, joille on uskottu Jumalan sakramenttien jakaminen. Menneitä katuneiden on katsottava tehneen sen pyhien edessä. Evankeliumissa on kirjoitettu, että syntejä tunnustettiin Johannes Kastajalle (Mt.3: 6), mutta apostolien teoissa tunnustettiin apostoleille (Apt.19:18)". ( Rules Briefly Treated 288)

 

Hippolytus

"Uuden piispan vihkimistä johtava piispa rukoilkoon: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä... Vuodata nyt, sinulta Kuninkaalliselta Hengeltä, tuleva voima, jonka annoit rakastetulle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle ja jonka hän lahjoitti pyhille apostoleilleen... ja suo tämän palvelijasi, jonka olet valinnut piispuuteen, (voima) ruokkia pyhää laumaasi ja palvella häpeättä ylimmäisenä pappinasi, halliten päivin ja öin kelvollisesti kasvojesi edessä ja tuoden sinulle uhriksi pyhän Kirkkosi lahjat, ja ylimmäispapillisessa Hengessä saada valta antaa anteeksi syntejä käskysi mukaan". (Apostolic Tradition 3)

 

Ignatios Antiokialainen

"Kaikki nimittäin, jotka kuuluvat Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle, liittyvät piispaan. Samoin myös kaikki, jotka tekevät kääntymyksen ja tulevat seurakunnan yhteyteen, kuuluvat Jumalalle, jotta eläisivät Jeesuksen Kristuksen mielen mukaan". (Apostoliset isät. Helsinki 1975: Ignatioksen kirje filadelfialaisille 3: 2, s. 99)

"... Sillä missä eriseuraisuus ja viha ovat vallalla, siellä ei Jumala asu. Mutta kaikille, jotka muuttavat mielensä, Herra antaa anteeksi, jos he kääntyvät palaten Jumalan yhteyteen ja piispan neuvoston turviin". (Apostoliset isät. Helsinki 1975: Ignatioksen kirje filadelfialaisille 8: 1, s. 101)

 

Ireneus Lyonilainen

"(Markuksen gnostilaiset opetuslapset) ovat johtaneet harhaan monia naisia... Heidän omatuntonsa on poltettu kuumalla raudalla. Jotkut näistä naisista ovat julkisesti tunnustaneet, mutta toiset häpeilevät tehdä niin, ja hiljaisuudessa aivan kuin vetäytyen toivosta Jumalan elämään he joko kokonaan luopuvat tai epäröivät kahden suunnan välillä". (Against Heresies 1: 22)

 

Jerome

"Jos käärme, paholainen, puree jotakuta salaisesti, se saastuttaa tuon henkilön synnin käärmeenmyrkyllä. Ja jos purtu pysyy hiljaa eikä kadu, eikä halua tunnustaa haavaansa... silloin hänen veljensä ja oppi-isänsä, jolla on hänet parantava sana (synninpäästön), ei voi kovin hyvin auttaa häntä" (Commentary on Ecclesiaste 10: 11)

"Luemme 3. Mooseksen kirjasta pitaalisista, joiden on käsketty näyttää itsensä papeille, ja jos heissä on pitaali, silloin pappien on myös julistettava heidät epäpuhtaiksi... Aivan kuten Vanhassa Testamentissa papit tekevät pitaalisen puhtaaksi tai epäpuhtaaksi myös Uudessa Testamentissa piispa tai pappi sitoo tai päästää, ei niitä, jotka ovat viattomia tai syyllisiä, vaan palvelutehtävänsä takia; kun he kuulevat erilaisia syntejä, he tietävät, kenet on sidottava ja kenet päästettävä": (Commentary on Matthew 3:16:19)

 

Johannes Krysostomos

"Papit ovat saaneet vallan, jota Jumala ei antanut enkeleille eikä arkkienkeleille. Heille sanottiin: "Minkä tahansa te sidotte maan päällä se on oleva sidottu taivaassa, ja minkä tahansa te päästätte maan päällä, se on oleva päästetty". Ajallisilla säännöillä on todellakin sitomisvalta, mutta ne voivat sitoa vain ruumiin. Pappi päinvastoin voi sitoa siteillä, jotka kuuluvat sielulle itselleen ja yltävät perimmäiseen taivaaseen. Eikö Jumala antanut heille koko taivaan valtaa? "Joiden synnit te annatte anteeksi", hän sanoo, "niille ne ovat anteeksiannetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt". Mikä valta voisi olla suurempi kuin tämä? Isä on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle. Ja tässä näen Pojan antaneen kaiken tämän vallan ihmisten käsiin. (Mt. 10: 40; Joh. 20: 21) (The Priesthood 3: 5)

Kyprianos Karthagolainen

"Samoin apostoli todistaa ja sanoo: "... Kuka tahansa syö ja juo Herran maljasta arvottomalla tavalla tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan" (1 Kor.11: 27). Mutta (katumaton) halveksii ja ylenkatsoo kaikkia näitä varoituksia; ennen kuin heidän syntinsä sovitetaan, ennen kuin he ovat tunnustaneet rikoksensa, ennen kuin heidän omatuntonsa on puhdistettu sakramentin toimittamisella ja papin käsien kautta... he tekevät väkivaltaa hänen ruumiilleen ja verelleen, ja käsillään ja suullaan he tekevät enemmän syntiä Herraa vastaan kuin kieltämällä hänet". (The Lapsed 15: 1)

"Kuinka paljon suurempaa uskoa ja terveellistä pelkoa osoittavat ne, jotka...tunnustavat syntinsä Jumalan papille kiertelemättä ja surren, tehden avoimen omantunnon tilityksen... Pyydän teitä, veljet, sallikaa jokaisen syntiä tehneen tunnustaa syntinsä kun hän on vielä tässä maailmassa, kun hänen tunnustuksensa vielä on hyväksyttävissä, kun pappien suorittama sovitus ja anteeksianto vielä ovat Herran edessä mieluisia". (The Lapsed 28)

"Syntiset voivat suorittaa katumuksen määräaikaan, ja kurinpitosääntöjen mukaan tulla julkiseen synnintunnustukseen, ja piispan ja papiston kätten päällepanemisella saada oikeuden osallistua pyhään Ehtoolliseen. (Mutta nyt muutamia) heidän katumusaikanaan, jota ei vielä ole päättynyt...on hyväksytty Ehtoolliselle ja heidät on esitelty nimeltä; ja kun katumusta ei vielä ole loppuunsaatettu, tunnustusta ei vielä ole tehty, eikä piispan ja papiston kätten päällepanemista vielä suoritettu, heille on annettu Ehtoollinen, vaikka on kirjoitettu:" "... Kuka tahansa syö ja juo Herran maljasta arvottomalla tavalla tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan" (1 Kor. 11: 27)." (Letters 9: 2)

"Äläkä ajattele, rakas veli, että joko veljien rohkeus vähenee tai että marttyyrikuolemat jäävät tapahtumatta syystä, että katumusta lievennetään rikkoneille, ja rauhan toivoa (ts. synninpäästö) tarjotaan katuvalle... Sillä suomme avionrikkojille yhtä lailla katumuksen ajan ja synninpäästön".( Letters 51(55): 20)

"Muuta ihmettelen sitä, että muutamat ovat niin itsepäisiä ajatellessaan ettei katumusta tulisi suoda rikkoneille, tai edellyttävät että anteeksianto on evättävä katuvalta, kun on kirjoitettu: " Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja" (Ilm. 2: 5), mikä varmastikin on sanottu sille, joka ilmiselvästi on langennut ja jota Herra kehottaa jälleen nousemaan tekojensa (katumus-) kautta, koska on kirjoitettu: "Almut päästävät kuolemasta" (Tob. 12: 8) (Letters 51 (55): 22)

 

Origenes

"(Lopullinen anteeksiannon menettelytapa), vaikkakin kova ja työläs, on syntien anteeksiantaminen katumuksen kautta, jolloin synnintekijä...ei arastele julkituoda syntejään Jumalan papille ja etsiä lääkettä hänen tavallaan, joka sanoi: "Minä sanoin: "Herran edessä minä syytän itseäni synneistäni" " (Homilies in Leviticus 2 : 4)

 

Tertullianus

"(Mitä tulee tunnustukseen) jotkut karttavat tekemästä sitä aivan kuin itsensä paljastamista, tai siirtävät sitä päivästä toiseen. Otaksun heidän huolehtivan enemmän häveliäisyydestä kuin pelastuksesta niiden tavoin, joihin tarttuu sairaus hävettäviin ruumiin osiin ja arastelevat kertoa siitä lääkäreille, ja niin he menehtyvät oman kainostelunsa takia". (Repentance 10: 1)

"Kirkolla on valta antaa anteeksi syntejä. Tämän myönnän ja suon sille". (Repentance 10: 21)

"Kuulen, että on käskykirje on pantu esille... Suuri Ylipappi - so. piispojen piispa (ts. paavi) - lähettää julkisuuteen käskyn: "Suon anteeksiannon sellaisille, jotka ovat suorittaneet rangaistuksen, sekä aviorikoksen että haureuden synneistä". (Modesty 1)