Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften / aus dem Syrischen und Griechischen übers.

(Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften Bd. III; ss. 308 -350. Bibliothek der Kirchenväter,

Kempten; München : J. Kösel : F. Pustet, 1928.

 

Suom. Raimo Sissonen

 

1. Huoli pakottaa minut puhumaan, vähäisyyteni painostaa minua vaikenemaan. Tuskani pakottaa tosin minua puhumaan, mutta syntini vaikenemaan. Koska minut molemmilta puolilta on ajettu loukkuun, on parempi puhua, jotta saisin sydämeni tuskalle helpotusta, sillä sieluni on murheellinen ja silmäni kaipaavat kyyneliä. Kuka vuodattaisi päälleni vettä ja tekisi silmäni kyynellähteiksi (Jer 9:1), jotta yötä päivää itkisin sieluni haavoja ja kurin höltymistä, joka meidän aikanamme on valtavaa. Sieluni nimittäin on haavoja täynnä, eikä tunnusta sitä, sillä sen ylpeys estää sitä tarkastelemasta haavojaan ja siten parantamaan ne.

 

2. Todellista kuria on se, joka isiemme aikaan kukoisti; he loistivat nimittäin kuin tähdet koko maailmalle ja kulkivat sen keskellä orjantappuroiden ja ohdakkeiden joukossa , ts. harhaoppisten ja jumalattomien joukossa kuin jalokivet ja kalliit helmet, niin että heidän puhtaan ja korkean elämänsä vuoksi jopa heidän vihamiehistään tuli heidän seuraajiaan, sillä ken ei nähdessään heidän nöyryytensä musertuisi tai ihastuisi heidän hiljaisuudestaan ja rauhastaan? Ja kuka rahan-himoitsija ei tulisi maailman vihaajaksi nähdessään heidan totisen köyhyytensä? Kuka voitonhimoitsija ja ylpeämielinen, joka näki heidän elämänsä todellisen rehellisyyden ,ei olisi muuttunut oikeamieliseksi? Kuka niskuri ja pilkkaaja ei muuttunut puhtaaksi ja tottelevaiseksi, kun näki heidän totisen rukouksensa? Kuka ylimielinen ja kiivas ei muuttunut nöyräksi heidät kohdatessaan? Täällä he siis taistelivat ja nyt iloitsevat toisaalla ,sillä heissä Jumala kirkastui ja ihmiset tekivät heidän n kauttaan parannuksen.

 

3. Meidän opetuksemme sitä vastoin on poikennut oikealta tieltä ja harhailee nyt ympäriinsä jyrkkiä ja epämääräisiä polkuja pitkin, sillä ei enää ole olemassa niitä, jotka Jumalan vuoksi luopuisivat omaisuudestaan, tai iankaikkisen elämän vuoksi maailmasta. Ei enää löydä sellaista, joka on hiljainen ja nöyrä, käyttäytyy rauhallisesti, pitäytyy toisia loukkaamasta, tai on puhumatta pahaa. Ei,kaikki ovat ylvästelijöitä ja vastahakoisia, kaikki laiskoja ja kiihkoilijoita ja koreutta rakastavia, kaikki täynnä pelkkiä kuvitelmia, kunnianhaluisuutta ja itsekeskeisyyttä. Oppia saamaan tuleva nimittäin antaa opettajalle ohjeita ennenkuin on saanut opetusta ja on olevinaan filosofi, ennenkuin osaa tavata, määräilee ,ennenkuin on oppinut tottelemaan, antaa sääntöjä, ennenkuin on niitä nähnyt. Kun joku on vanha, hän yleensä käskee ja kun joku on nuori ,hän inttää vastaan. Rikas tavoittelee kunniaa, köyhä taasen mukavaa elämää. Työläinen ei halua vahingoittaa hienoa hipiäänsä.

 

4. Rakkaani, kuka ei siis itkisi kuriamme? Sillä olemme sanoutuneet irti maailmasta, mutta olemme mieleltämme maallisia. Maalaiset vähattelevät maata - ainoastaan hengenmiehiltä näyttävät tuntevat kiinnostusta sitä kohtaan. Veljet, emmekö tiedä ,mihin olemme kutsutut, vai emmekö tiedä ,millaisiksi olemme tulleet. Meidät on kutsuttu pi-dättyväisyyteen ja himoitsemme herkkupaloja. Olemme tulleet pelastukseen ja kiistelemme ankarasti vaatteista. Meidät on kutsuttu nöyryyteen ja alistuvaisuuteen ja väitämme tulisella kiivaudella kaikkea vastaan. Emme lue oikeaa, emmekä tunnusta sitä emmekä myöskään hyvää ,ja kun kuulemme stitä luennoitavan, emme ota sitä kuuleviin korviimme. Kun joku näkee murhatun verta, hän kauhistuu ja hänen sydämensä lyö kiivaasti, mutta kun luemme siitä, miten apostoleja tapetttin ja profeettoja kivitetttin, ei se satuta meitä, meistä tuntuu, että se on vain turhanpäiväistä lisäystä.

 

5. Mutta mitä minä apostoleista ja profeetoista puhumaan? Tiedämmehän että Jumala, Sana itse, on syntiemme tähden naulittu ristiin ja tapettu, ja me kuitenkin nauramme vain kevytmielisesti. Aurinko vaihtoi kirkkautensa pimeydeksi, koska Herran häpeällinen häväistys oli sille liikaa, ja me haluamme pahuudessamme jäädä tähän pimeyteen. Synnitön temppelin esirippu repesi itsestään, mutta me emme tahdo syntiemme tähden murtaa sydäntämme. Herran pelosta maa allamme vapisee, mutta ei edes tämä saa meitä pelkäämään. Maa on nielaissut kaupunkeja ja kyliä on kadonnut Jumalan kiivauden vuoksi, mutta tämänkään emme anna istuttaa pelkoa itseemme. Keskellä päivää aurinko päidemme yläpuolella pimeni, eikä se meitä liikuttanut! Persialaisten ja barbaarien sotaisat hyökkäykset vyöryivät maamme yli sen hävittäen, jotta me pelosta Jumalan edessä kääntyisimme katumukseen, koska emme tarvititsisi ainoastaan lyhytaikaisia - joidenkin päivien tai kuukausien parannusta; mutta edes tämä ei saanut aikaan meissä mielenmuutosta.

 

6. Tehkäämme,veljet, katumus, jotta hyvittäisimme Jumalalle syntimme! Rukoilkaamme Häntä innolla, koska olemme loukanneet Häntä! Alentakaamme itsemme, jotta Hän meidät ylentäisi! Surkaamme, jotta Hän meitä lohduttaisi! Heittäkäämme pois pahat tapamme ja pukeutukaamme pyhyyteen kuin viittaan, edellyttäen, että olemme tämän enkelimäisen tilan arvoisia. Niin, rakkaani, omaksukaamme se ohjenuora ja kaunis täydellinen sääntö, joka isillämme oli! Älä tänään kanna karkeasta kankaasta olevaa pukua ja huomenna samettistia, äläkä tänää yksinkertaista- mutta huomenna koreilevaa asua. Jos tänään olet näyrä ja alistuvainen, älä huomenna ole ylpeä ja ylimielinen, tänään rauhallinen ja mukautuvainen ja huomenna villi ja vastaanhangoitteleval Älä tänään ole pidättyvä, jotta huomenna voisit järjestää vieraspidot. Jos tänään juot vettä, älä huomenna etsi itsellesi viiniä. Jos tänään kuljet avojaloin, älä huomenna etsi itsellesi itsellesi saappaita! Älä tänään anna itseäsi itkun ja valituksen valtaan ja huomenna taas kevytmielisyyden valtaan!Jos tänään makaat paljaalla maalla, älä huomenna nuku pehmeässä vuoteessa!

 

7. Rakkaani, aseta itsellesi sääntö, jota seuraamalla voit olla Jumalalle mieliksi ja lähimmäisillesi hyödyksi! Kun kuoletat itsesi ja elät itsellesi, niin kuuntele Herran kehotusta:" Minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, se tehkää myös heille."(Matt 7:12) Mutta jos sinä ruumiinheikkouden vuoksi tarvitset palvelua, niin varo, ettet loukkaa lähimmäistäsi. Tällä tavoin ovat täydellisiksi tulleet isämmekin eläneet, he ovat pitäytyneet yhdessä, kerran päättämässään säännössä,antamatta minkään sitä häiritä, aina loppuun saakka; 40-50 vuoteen he eivät kertaakaan muuttaneet sääntöään. Heidän kuuluisa pidättyvyytensä syömisessä ja puheissa, jolla he hillitsivät itsensä, sekä paljaalla maalla makaamisella ja alistuvaisuudella ja nöyryydellä, uskolla, rakkaudella, joka sitoi yhteen koko hengellisen kasvun. Lisäksi he eivät omistaneet mitään, kaikesta maallisesta irtautuneena, heidän rehelliset elintapansa: valvominen ja kyynelissä rukoileminen, ja murtuminen. Koskaan heidän ei nähty nauravan, korkeintaan hieman hymyilevän. Ylpeyden he olivat kitkeneet itsestään juuriaan myöten, kiivaus ja viha olivat heissä kylmenneet ja loppuneet. Kulta ja hopea ei heidän silmissään ollut minkään arvoista ja he puhdistautuivat kerralla siitä kaikesta. Siksi Jumala asui ja kirkastui heissä, samalla kun he heitä kuunteleville ylistivät Jumalaa.

 

8. Jos joku ei puhdista itseään kaikesta jo olevasta pahasta, kuten epäpuhtaista ajatuksista,pahoista haluista, kiivaudesta, vihasta, pilkasta ja ylimielisyydestä, pelkästä kunnianhimosta, vihamielisyydestä, kostonhimosta, salaa panettelusta, selän takana puhumisesta, jaarittelusta ja välinpitämättömyydestä - mitäpä minä niitä kaikkia tässä luettelemaan - niin ei Jumala tule häneen asumaan. Kaikesta ,mikä ei ole Jumalalle mieleen, täytyy katuvan lopullisesti luopua ja siitä pidättäytyä, silloin Jumala asettuu häneen taloksi, Sanohan,.jos joku heittäisi sinut likaan siten, että sinun pitäisi jäädä siihen lopullisesti makaamaan, sietäisitkö sitä? Kun sinä, joka olet vain matonen, et moista sietäisi, miten voitkaan aja tella ,että puhdas, tahraton, ainoa pyhä Jumala, joka pyhissä asuu, asuisi sinussa,joka olet haiseva likatunkio? Puhdistautukaamme siis, rakkaat, jotta Jumala asuisi meissä, ja jotta tulisimme Hänen lupauksistaan osallisiksi. Älkäämme häväiskö Hänen pyhää Nimeänsä, jota avuksi huudamme! Älköön Jumalan Nimeä meidän vuoksi parjattako.

 

9. Varokaamme käytöstämme, ja ajatelkaamme, että meillä on sama nimi kuin Kristuksella - Hänen nimensä on Kristus ja me olemme kristittyjä. Jumala on henki (Joh 4:24, 1 Kor 3:16 s) ja meidän tulee henkevöityä (Gal 6:1), sillä missä Herran henki on siellä on vapaus (1 Kor 3:17). Kilvoitekaamme, jotta saavuttaisimme tämän vapauden. Ajatelkaamme, mille asteelle se(vapaus) on meidät kelpuuttanut! Tunnustakaamme, että Hän on kutsunut meidät häihinsä. Rakastakaamme itseämme ,kuten Hän on rakastanut meitä. Ikävöikäämme Häntä, jotta Hän meidät kirkastaisi. Olkaamme varuillamme, ettemme tuomion päivänä vetäisi päällemme kaksinkertaista rangaistusta. Olemme eronneet maailmasta, mutta olemme kuitenkin mieleltämme maallisia; olemme väheksyneet rikkauksia ja kuitenkin kannamme niistä huolta. Olemme paenneet kaikkea lihallista, mutta siitä huolimatta juoksemme sen perässä. Tämän vuoksi pelkään, että se tuona päivänä (tuomion päivänä) hyökkää kimppuumme ja että meidät todetaan alastomiksi,onnettomiksi ja valmistautumattomiksi, ja että meillä silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syyttää itseämme.

 

10. Samoin kävi nimittäin Nooan aikalaisille.(1 Moos 6:8; Matt 24:37s; Lk 17- 26 s ) He söivät ja joivat, naivat ja naittivat, ostivat ja myivät, kunnes vedenpaisumus heidät hävitti. Veljet, se oli ihmeellinen kokemus! Nuo ihmiset näkivät, miten villieläimet kokoontuivat. Norsut tulivat Intiasta ja Persiasta, leijonat ja pantterit tulivat yhdessä lampaiden ja vuohien kanssa, tekemättä näille vahinkoa. Madot ja linnut tulivat ilman ,että niitä kukaan ajoi kokoon , ja asettuivat Arkin ympärille. Tätä kesti melko monta päivää. Nooan he näkivät rakentavan innolla arkkia ja huutavan heille:"Katukaa!” He välittivät tästä yhtä vähän kuin siitä, että näkivät ymmärrystä vailla olevien eläinten kokoontuvan,eivätkä pelatuksekseen nöyrtyneet Olkaamme siis varuillamrne, rakkaani, ettei meille kävisi samoin. Sillä on olemassa ennustuksia maailmanlopusta, jotka jo ovat toteutuneet, ja enää on jäljellä ainoastaan vihollisen, Antikristuksen, ilmestyminen. Rooman valtakunnan lopun yhteydessä täytyy nimittäin kaiken käydä toteen.

 

11. Joka haluaa tulla autuaaksi, nähköön innolla vaivaa! Joka haluaa päästä taivaan valtakuntaan, älköön antautuko suruttomuuteen! Joka haluaa pelastua liekehtivästä helvetistä, kilvoitelkoon sääntöjen mukaisesti, ja joka ei tahdo tulla ainaisen madon uhriksi (Mark 9:43 s), olkoon varuillaan. Joka tahtoo tulla ylennetyksi, nöyryttäköön itsensä, ja joka haluaa tulla lohdutetuksi, surkoon! Kuka mielellään haluaa päästä häähuoneeseen iloitsemaan, ottakoon (kuin viisaat neitsyet: Matt 25:4-) palavan lampun ja öljyä säiliöön! Se ,joka odottaa osallistuvansa hääateriaan, hankkikoon itselleen loistavan puvun (vrt. Matt 22:11ss). Kuninkaan kaupunki on täynnä iloa ja iloisuutta, täynnä valoa ja ihanuutta ja sen asukkaista hohtaa autuus ja ikuinen elämä. Jos joku mielellän haluaisi kuninkaan kaupungin asukkaaksi, täytyy hänen kiiruhtaa askeleitaan, sillä päivä on jo pitkälle kulunut(Lk 24:29); eikä kukaan tiedä, mitä tiellään/matkallaan kohtaa. Sillä kuten matkamies, joka kyllä tietää matkan pituuden, mutta kuitenkin nukkuu iltaan asti, ja kun hän sitten herää ja huomaa päivän jo laskeneen ja alkaa kulkea eteenpäin, mutta hän sitten matkallaan joutuu sadekuuron, sumun, ukonilman ja rakeiden yllättämäksi ,niin ettei hän kerkiä majataloon, eikä enää voi kääntyä takaisin kotiin; samoin käy meidän, jos annamme katumuksen aikamme mennä surutta ohi; sillä silloin olemme vain vieraita ja muukalaisia( Ps 38:13, Hebr 11:13).

 

12. Kilvoitelkaamme siis innokkaasti, että rikkautemme kanssa pääsemme kaupunkiimme ja kotiimme! Me, oi veljeni, olemme hengellisiä kauppiaita, ja etsimme kallisarvoisia helmiä, jotka ovat Kristus, Vapahtajamme, maineemme ja aarteemme, jota ei voi meiltä ryöstää;:siksi meidän täytyy erittäin innokkaasti kilvoitella saavuttaaksemme Hänet itsellemme. Autuas, niin kolminkertaisesti autuas on se, joka näkee vaivaa ja saavuttaa Hänet; mitä onnettomin on kuitenkin se, joka, hutiloiden epäonnistuu saamaan omakseen Kaikkien Luojan, ja olemaan Hänen omansa. Ettekö, veljet, tiedä ,että olemme totisen viinipuun viiniköynnös (Joh 15:1s), joka on Kristus Jumala? Katsokaa siis, ettei kukaan jäisi hedelmättömäksi! Totinen Isä on nimittäin viinitarhuri. Hän työstää tämän viinitarhan, ja ne, jotka kantavat hedelmää, hän rakkaudessaan ilolla hoitaa, jotta he kantaisivat vielä enemmän hedelmää; mutta hedelmättömät Hän leikkaa pois ja heittää heidät pois viinitarhasta, jotta heidät tulessa poltettaisiin. Olkaa siis varuillanne, ettei teitä löydettäisi hedelmättöminä ja heitettäisi tuleen!

 

13. Samoin olemme se hyvä hedelmä (Matt l3: 24), jolle Taivaan ja Maan Luoja on antanut Kristuksen isännäksi. Katso: sadon aika on tullut, korjaajilla on sirpit kädessään ja odottavat Herransa käskyä. Olkaa siis varuillanne, ettei ketään todettaisi hedelmättömäksi,sidottaisi nippuun ja heitettäisi ikuiseen tuleen poltettavaksi. Veljeni, ettekö näe, että meillä on hirmuinen meri ylitettävänä? Täydelliset ja viisaat kauppamiehet pitävät jo tavaroitaan käsissään ja odottavat tuulen huminaa, jotta voisivat turvallisesti ylittää meren ja tulla turvallisesti elämän satamaan. Minä ja kaltaiseni, mistään piittaamattomat ja kevytmieliset, jotka emme ole ottaneet sydämiimme tämän meren ylittämistä, pelkäämme, että yhtäkkiä tuuli saattaa puhaltaa ja meidät heitetään sidottuina laivaan, jossa meidän pitää itkeä laiskuutemme päiviä, samalla kun toiset iloitsevat ja karkeloivat ja me näemme itsemme tuskaisina. Siinä satamassa jokainen voi puhua vain omista rikkauksistaan ja tavaravarastoistaan.

 

14. Ettekö, rakkaani, tiedä, että kuningas ja herra on kutsunut meidät häihin häähuoneeseensa? (Vrt. vertaus Matt 22:2 ss) Miksi siis olemme suruttomia, emmekä näe vaivaa hankkiaksemme loistavaa asua, palavia lamppuja (Matt 25:3 ss), sekä öljyä mukaan astiossa? Ettekö ajattele sitä ,ettei kukaan pääse alastomana sisälle? Jos joku kuitenkin rohkenisi röyhkeästi mennä sisälle ilman häävaatetta/-vaatteita, tietäköön, mitä sellaiselle tapahtuu. Kuninkaan käskystä hänen kätensä ja jalkansa nimittäin sidotaan (Matt 22:13), jonka jälkeen hänet heitetään ulos pimeyteen ,missä on itku ja hammastenkiristys. Pelkään, rakkaani, että lihan himot heittävät meidät ulos häähuoneesta, koska meillä on päällämme vain ulkoisesti kaunis kuori, sillä ainoastaan kaunis ulkonäkömme näyttää, missä sydämemme ja mielemme ovat. Keikarointimme ja vaatteiden kauneus todistavat, ettei meillä ole tuota kirkkautta ja että meillä on maalisia taipumuksia, ja kunnianhalu todistaa, että pyrimme pelkkaän kunniaan(omaamme). Ruokalajien makoisuus on merkki siitä, että olemme suursyömäreitä. Suruttomuus ilmentää, että olemme hitaita, ja omistamisen himo, ettei meillä ole minkäänlaista halua Kristukseen. Kateus julistaa, ettei meissä ole rakkautta.

 

15. Suun kautta tekee sydän tiettäväksi, mitä se kaipaa; sillä mitä kohti sydän halujaan kantaa, sen kanssa on suu tekemisessä. Huulten kautta tulevat sydämemme salaisuudet julki. Heti kun suu on ilman porttia ja vartijaa, virtaa puheemme ilman erottelua meistä esiin, ja puhumisemme ryöstää sydämemme; sillä suu, joka ei ota sydämen salaisuuksia huomioon, varastaa sen ajatuksia ja sillä aikaa se pitää tärkeänä itselleen olla sisällä, asetetaan se suun kautta näytteille, vaikka se ei kuitenkann halua tulla nähdyksi. Tyytyväisyys seläntapana puhumisesta on merkki siitä, että olemme vihaa täynnä. Älköön kukaan antako ulkoisen hurskauden hurmata itseään; sillä hän pettää itseään ja veljeään ,kun luulee ,että ulkoinen Jumalan pelko hänet pelastaa. Hänen elämänsä paljastaa hänen valheellisen jumalanpelkonsa. Jos haluat saada selville sydämen ajattelutavan, pidä silmällä suuta, ja sen kautta saat tietää, minkä parissa sen surut ja halut liikkuvat: maallisten vai taivaallisten asioiden, hengellisten vai lihallisten, tyydytyksen vai pidättyväisyyden, omistamisen halun vai köyhyyden, nöyryyden vai ylpeyden, rakkauden vai vihan; sillä sydämen aarrekammiosta suu tuo ruuan sitä lähestyville, ja kielen vahvistus osoittaa, mihin sydän kaipaa, Krisukseenko vai tämän olemassaolevan maailman esineisiin. Millainen näkymätön sielu, on hyvä vai paha, sen näyttää ruumiin toiminta. Luonnostaan se tosin on hyvä (1 Moos1: 31),mutta pahan vaikutuksen vuoksi se kieroutuu pahaksi.

 

16. Joku voi kuitenkin sanoa: Himot johtuvat luonnosta, jota ne tyydyttävät, eikä niitä niin ollen voi moittia. Ole varuillasi, ettet epäilisi hyvän Jumalan töitä. Sillä hän on tehnyt kaiken sangen hyväksi ja koristanut luonnon kaikilla hyveillä. Kun siis joku näkee nälkää, ei häntä moitita siitä että hän on kohtuudessa pitäytyvä, sillä hänen nälkänsä on luonnon mukaista. Jos joku tuntee janoa, ei häntä toruta siitä, että hän juo kohtuullisesti, sillä hänen janonsa on luonnollista. Jos joku nukkuu, ei häntä moitita, ellei hän nuku liikaa ja heikkoudessaan antaudu uneen, niin että luonnon kukistaa ylenpalttisen nukkumisen tapa. Luonto ja tottumus ilmaisevat nimittäin kaksi eri puolta (ihmisestä). Luonto osoittaa palvelualttiutensa (luonnollisten tarpeiden täyttäminen) ja tottumus osoittaa vapaata tahtoa; sillä ihminen koostuu molemmista. Tahto omana herranaan on verrattavissa viljelijään, joka kokeilee luonteeseemme hyviä ja pahoja tottumuksia, mielensä mukaan. Huonoja hän kokeilee seuraavasti: nälän kautta ylensyömistä, janon avulla juopottelua, unen avulla heikkoutta, ympärilleen vilkuilemisen avulla pahoja ajatuksia ja totuuden avulla valhetta. Samoin hän tuo hyveitä; syömisen kautta kohtuullisuutta, janon kautta syyllisyyttä, unen kautta valvomista ja totuuden kautta valheen ja näkemisen kautta itseensä vetäytymisen.

 

17. Yhtenä hetkenä istuttaa tahtomme, maanviljelijän tavoin, kuten sanoin, pahoja tottumuksia ja liittää siksi meihin hyvää siksi, koska tahto voiittaa luonnon. Luonto on rakennuspohjamme ja rakentajana toimii vapaa tahtomme, jumalalliset kirjoitukset ovat neuvonantajia ja opettajia, kun ne opettavat rakentajaa, mitä pahoja tottumuksia hänen tulee kitkeä juurineen ja mitä erinomaisia hyveitä sen tulee (meihin) istuttaa. Viljelijämme (vapaa tahto) saa olla kuinka innokas ja valveilla oleva tahansa, mutta ilman pyhien kirjoitusten antamia opetuksia se kuitenkin on heikko ja tietämätön; sillä jumalallisten kirjoitusten antamat säännöt suovat sille (tahdolle) viisautta ja voimaa sekä erinomaisia hyveitä omasta kypsyydestään, jolla se voi liittää ne luonnon puuhun, uskoa epäuskoon, toivoa toivottomuuden sijaan, rakkautta vihan tilalle, tuntemusta epätietoisuuden tilalle, mainetta ja kunniaa kunniattomuuden tilalle, kuolemattomuutta kuolevaisuuden tilalle ja jumalallisen luonnon ihmisluontoon. Jos kuitenkin tarhurimme omasta halustaan jättää opettajansa ja neuvonantajansa - pyhät kirjoitukset- se tavataan päämäärättä harhailevana ja pahoja ajatuksia keräävänä, tuhoavia tottumuksia etsivänä ja liittämässä luontoon sellaista, mikä on sen ulkopuolella, eikä kuulu siihen, tarkoitan epäuskoa,tuntemattomuutta, vihaa,sekä kateutta ja ylimielisyyttä, pelkkää kunnianhimoa ja vallanhalua sekä yleensyömisen himoa, itsepnäisyyttä ja kostonhalua sekä monia muita näihin verrattavia paheita.

 

18. Kun se unohtaa sääntöjen antajan, jättää tämä myös hänet. Jos se kuitenkin katuvana tuomitsee itsensä, lankeaa sääntöjen antajan jalkojen juureen ja sanoo:" Olen tehnyt syntiä, kun olen sinut hyljännyt," niin sääntöjen antaja ottaa Hänelle ominaisella ihmisrakkaudellan hänet luokseen takaisin ja antaa hänelle tietoa ja erinomaisen voiman, työstääkseen uudelleen hänen luontonsa maaperän, kitkeäkseen hänestä paheet juurineen ja istuttaakseen häneen erinomaisia hyveitä niiden sijaan, Niin, Hän ojentaa hänelle myös seppeleitä ja ylistää häntä puheilla. Niin että esimerkiksi kun luonto osoittaa näläntunnetta, mutta hän kuitenkin pidättäytyy ruuasta, tuntee janoa ja pidättäytyy juomasta, tuntee jotain halua ,mutta pidättäytyy siitä, luopuu nukkumisesta, tai kun hänet valtaa laiskuus Jumalan ylistämisessä ja kuitenkin pakottaa itsensä olemaan valvovana ja pitäytyy Jumalan ylistämisessä, niin hänet kruunataan, koska hän on voittanut luonnon ja on saanut aikaan hyveen. Kunnia olkoon siis Hänen ihmisrakkaudelleen ja ylistys Hänen hyvyydelleen ja kumarrus Hänen laupeudelleen. Kuka isä on niin sääliväinen, kuka niin armahtavainen, kuka isä rakastaa niin paljon kuin meidän Herramme, joka meitä, sotilaitaan, niin rakastaa.

 

19. Kaikkea Hän suo ja antaa kaikkea kukkuramitoin. Hän parantaa sielujemme haavat ja on pitkämielinen, vaikkakaan emme Häntä paljoakaan kunnioita. Hän haluaa ,että meistä kaikista tulee Hänen valtakuntansa perillisiä, että Hän ylistäisi vapaata tahtoamme, koska se parantaa kevyet ja vähäarvoiset sielujemme vammat, sillä vaikeat ja suuret vammat Hän itse parantaa. Hän parantaa laiskan vammat avaamalla hänen suunsa ylistykseen. Hän antaa syntisen synnit anteeksi, jotta herättäisi hänessä halukkuuden. Heikkoa Hän kuulee nopeasti, jottei hän tulisi heikkomieliseksi, Syylliselle, joka lakkaamatta koputtaa oville, Hän suo molemmat: parannuksen ja palkan. Hän tosin voisi parantaa kaikki meidän sielujemme vammat ja muuttaa meidät hyviksi, mutta Hän ei sitä tahdo, jottei vapaalta tahdoltamme ryöstettäisi Hänen ylistystään,.Pitääkö meidän olla suruttomia ja huutaa Häntä avuksemme, Hänhän rakastaa meitä ja armahtaa meitä? Hän on antanut meille Itsensä tuntemisen ja suonut meidän maistaa hyvyyttään, jotta lakkaamatta pyrkisimme Hänen luokseen.

 

20. Autuas se, joka, kun on saanut maistaa Hänen rakkauttaan, heti alkaa valmistaa itseään sillä täytetyksi tulemistaan, sillä kun hän on tämän rakkauden täyttämä, ei hän muusta rakkaudesta huoli. Rakkaani, kuka ei sellaista Herraa rakastaisi?

Kuka ei rukoillen lankeaisi maahan ja ylistäisi Hänen hyvyyttään? Mitä meillä on sanottavana puolustukseksemme tuomion päivänä, jos olemme olleet suruttomia? Tai mitä me Hänelle sanomme? Ettemme kuulleet? Ettemme tunteneet, tai oppineet tuntemaan? Mikä on sellaista, jonka Hän olisi voinut tehdä, mutta ei ole sitä tehnyt? (vrt. Jes 5:4) Eikö Hän astunut alas mittaamattomista korkeudesta ja Isänsä kunnioitettavasta helmasta, meidän keskellemme? Eikö näkymätön tullut meille näkyväiseksi? Eikö Hän, sammumaton tuli, tullut lihaksi meidän tähtemme? Eikö Häntä lyöty korvalle, jotta Hän tekisi meidät vapaiksi? (Matt 26: 67; Mark 14:65, Joh 18:22) Oi ihmettä täynnä kauhistusta ja kammoa! Savesta tehty käsi antoi taivaan ja maan luojalle korvatillikan, me onnettomat ja vähäarvoiset, savesta tehdyt, tuhkaa olevat kuolevaiset siedämme tuskin sanan toisiltamme. Eikö Hän, Kuolematon, antanut tappaa itsensä vuoksemme, jotta Hän antaisi meille elämän? Eikö Häntä haudattu, jotta he voisimme nousta Hänen kanssaan? Hän vapautti meidät vihollisen paulasta antamalla sitoa itsensä siihen ja antoi meille vallan tallata hänet (vihollinen) jalkoihimme. Olemmeko koskaan huutaneet Hänelle ilman, että Hän ei olisi huutoamme kuullut? Olemmeko koskaan kolkuttaneet ilman, että meille ei olisi avattu? Jos Hän joskus on hidastellut, johtuu se siitä, että Hän tahtoo palkkamme olevan suuremman.

 

21. Miksi,Rakkaani, olit jättänyt maailman - kun kuitenkin haet maallisia virkistyksiä ja alastomuuden sijaan haluaisit vaatetusta ja janon sijaan viinistä nauttimista? Sotaan kutsuttuna haluat asettua vihollistasi vastaan ilman aseita, kun sinä valvomisen sijasta olet uneen vajonneena ja itkun ja valituksen sijaan naurat hillittömästi ja rakkauden sijaan kannat vihaa veljeäsi vastaan, sinut on kutsuttu valtakuntaan perilliseksi, mutta sinä ajattelet vain maallisia asioita. Sinut on kutsuttu kuuliaisuuteen, mutta kieltäydyt tottelemasta. Nöyryyden ja lempeyden sijasta olet kerskaileva ja ylimielinen. Mitä sanot Hänelte tuona päiväna (tuomion päivänä)? Ehkä sanot suurin poirtein: "Olen Sinun takiasi nöyrtynyt", tai: "Olin köyhä ja kärsin nälkää ja janoa, rakastin sinua koko sielustani ja lähimmäistäni niinkuin itseäni."(vrt. Matt 22:34-40) Varmaankaan et ole epätietoinen siitä, että puheesi ja ajatuksesi eivät ole jääneet muistiinmerkitsemättä. Älä kuvittele omantuntosi auttavan sinua, kun se, valehdellessasi, ei yritä nousta sinua vastaan. Vai oletko tietämätön siitä, että koko luomakunta suurella pelolla ja kauhulla asetetaan Hänen tuomarinistuimensa eteen, ja että sen ympärillä on tuhat kertaa tuhat ja lukemattomia ja taas lukemattomia enkeleitä? Ja sinä aiot silloin valehdella ja sanoa:" Tätä kaikkea olen Sinun vuok-sesi kestänyt."

 

22. Varo, ettet saa suurta rangaistusta valheestasi ja pahoista teoistasi' Herää unestasi ja tule omaksi itseksesiL Herätä ajatuksesi ja näe, että päivä on jo pikälle kulunut. Huomaa myös tämä, veljeni, ne veljet, jotka vielä olivat eilen keskuudessamme ja, joiden kanssa keskustelimme, eivät enää tänäan ole keskuudessamme. Heidät kutsuttiin heidän Herransa luo, joka myös on meidän Herramme, jotta jokainen heistä näyttäisi, miten on asiansa hoitanut. Ajattele, miten on eilisen ja tämänpäivän laita; eilinen kuihtui kuin kevätkukkanen ja tämä päivä on kuin ehtoovarjo. Mieti myös ,miten sinun kaupankäyntisi laita on, onko se Jumalaan nähden edistynyt? Sillä päivämme kulkevat ohi pikajuoksijan tavoin. Autuas se, joka joka päivä harrastaa liiketoimintaansa ja kerää itselleen ikuista elämää varten.

 

23. Miksi sinä, rakkaani, olet suruton? Miksi olit huolimaton? Miksi raskasmielisyys humalluttaa sinut kuin viini? Miksi itsessäsi olet pelokas? Voitko tähän maailmaan jäävänä pitää huolta itsestäsi? Aivan kuten kaksi kulkijaa, jotka tiellä tapaavat toisensa ja jotka kummatkin ovat menossa kotimaahansa, ilta yllättä majatalossa, johon he päivänmittaan ovat kerinneet, ja jonne he jäävät, kuitenkin lähtien heti aamunkoitteessa jatkamaan matkaa kukin taholleen – tietäen, mikä heitä kotona odottaa; rikkaus vai köyhyys, hyvät päivät vai murhe - samoin on myös meidän laitamme tässä maailmassa; sillä tämä maailma on majatalon kaltainen, josta aamunkoitteessa lähdemme Meistä jokainen lähtee omaa paikkakuntaansa kohti täysin tietoisina ,mitä meillä on edessämme. Jokaiselle on tunnettua, mitä hän itse on edeltään taivaaseen lähettänyt, tarkoitan: rukouksia kyynelissä, tai puhdasta valvomista, tai psalmilaulantaa katumuksessa, tai pidättyväisyyttä nöyryydessä, tai luopumista maallisista asioista, tai tahratonta Kristuksen rakastamista ja hänen halajamistaan. Jos olet lähettänyt näitä harjoituksia edlläsi, ole turvallisella mielellä, koska olet menossa kotiin lepäämään. Jos et ole mitään vastaavaa lähettänyt edeltäsi, niin miksi sitten haluat katkeroittaa lähimmäisiäsi tässä majatalossa? Sinähän voit jo aikaisin aamulla olla heistä erotettu.

 

 

24. Miksi olet ylimielinen ja korskea? Miksi olet suruissasi, etkä halua olla yksin majatalossa? Miksi huolehdit takista ja viitasta sekä ruuasta? Eikö Hän, joka antaa karjalle ravinnon, ruoki sinua, joka Häntä ylistät? Mitä sinä, joka odotat periväsi Hänen valtakuntansa, murehdit yhtä takkia ja viittaa? Sinä, vapaaehtoisesti itsesi maailmalta kuolettanut, mieti vielä maallisia asioita! Miksi vihastutat lääkärin, kun kaluat tulla parannetuksi? Parantamisen hetkeen asti sinä salaat vamrnasi, ja sitten syytät lääkäriä ettei Hän sinua paranna. Sinulle on annettu katumusaika, etkä välitä katumuksesta, Miksi valitat Sääntöjen antajalle, että Hän tuo paikalle kuoleman, kun tunnet vain ylenkatsetta? Sanotko kuolemalle: ”Anna minun olla, jotta saan katua"? Ole varuillasi, rakkaani, ole varuillasi: Sillä ansan tavoin hetkesi yllättää sinut, ja sinun mielesi valtaa masennus ja sanot:" Miten päiväni ovatkaan kevvytmielisyydessä kuluneet. Ja miten tarpeettomat ajatukset ovatkaan vieneet minulta aikani."

 

25. Kuitenkin - mitä sinua hyödyttää kuolemasi hetkellä ajatella tällaisia ajatuksia, kun sinun ei enää ole sallittu vaeltaa tässä maailmassa? Suunta sen sijaan henkesi ylöspäin luvattuun! Tarkatkoon kuulosi sitä, mitä Herra puhuu, kun muuten uskot Häneen. Hänhän sanoi, että meidän tuona päivänä (tuomion) on tehtävä tili jokaisesta tarpeettomasta sanasta (Matt 12:36). Tämä sanonta olisi riittävä, jos henkemme olisi raitis (se olisi riittävä saamaan aikaan parantavaa puhetta). Sellainen, joka ei ymmärrä kirjoitettua eikä kuuntele puhuttua, on putken kaltainen, joka ei huomaa ,että sen ottama vesi valuu sen kautta eteenpäin. Kenen ei siis tulisi itkeä ja kenen ei surra? Kenen ei tule olla kauhistunut, kun Herra,itsensä:ja palvelijoidensa, profeettojen ja apostolien, kautta saarnaa ja huutaa, eikä kukaan kuuntele, mitä Hän meille julistaa? "Pidot",Hän sanoo,"on valmistettu, syöttilääni teurastettu, sulhanen istuu häähuoneessa suuressaa komeudessaan ja ottaa riemuiten vastaan saapuvat. Ovet ovat avoinna, palvelijat pitävät kiirettä ( Matt 22:4; Lk 14:17). Kiiruhtakaa askeleitanne, että ennätätte ennenkuin ovet sulJetaan ja te jäätte ulos, eikä siellä ole ketään viemässä teitä sisään ( Matt 25: 10-).

 

26.Kukaan ei sitä ymmärrä, eikä kukaan välitä (Jes 57:1-3, vaan huoli tästä maailmasta ja rankasmielisyys pitävät ketjun tavoin henkeämme vangittuna. Me toki kirjoitamme pyhiä kirjoituksia oikein ja oikein me niitä luemmekin, mutta emme halua niitä oikein kuunnella, koska emme halua noudattaa niiden antamia neuvoja. Kuka koskaan lähtisi pitkälle matkalle ilman matkaevästä, ja me jätämme matkaeväämme tänne jälkeemme ,emmekä ota mitään mukaamme(toiseen maailmaan). Autuas se, joka luottamuksella vaeltaa Herran luo, koska hänellä on mukanaan riittävä varasto matkaa varten.Katso myös kymmenen neitsyttä ja Herraansa odottavia palvelijoita (Matt 24:45; Lk 12;36 s),koska tietävät, että Hän on lähtenyt kuningaskunnastaan ja tulee suuressa kunniassa ja voimassa ( Lk l9:12-27) kruunaamaan palvelijoitaan, jotka häneltä saamansa hopean kanssa ovat tehneet hyviä kauppoja, mutta tuhoamaan vihollisensa, joka ei halunnut, että Hän olisi sen hallitsija.

 

27. Samoin, mutta keskiyöllä, kun koko ihmissuku on uneen vaipuneena kuuluu taivaalta valtava melu, kuuluu kauhea jyrinä ja hirvittävät salamat, jotka jyristen lyövät maahan niin ,että nukkuvat kauhistuen heräävät ja kaikki ajattelevat hyvia tai pahoja tekojaan, pahaa tehneet makaavat vuoteillaan ja lyövät rintaansa, koska eivät voi paeta minnekkään, eivätkä voi mihinkään piiloutua, eivätkä voi katua pahoja tekojaan, Maa järisee ja jyrinä kauhistuttaa, salamat tainnuttavat ja syvä pimeys ottaa ne itseensä; samoin tuona hetkenä yksi salama vavisuttaa koko maailmaa, taivaasta kuuluva pasuunan ääni on herättävä kaikki nukkuvat ja maailman alusta asti poisnukkuneet nousevat ylös unestaan. Sen voimasta taivas järkkyy ja maa vapisee kuin meren vesi nähdessään Hänen kirkkautensa; (vertaa tätä kuvausta Matt 23:29 ss; Lk 21:25 s ) sillä Hänen kasvonsa hehkuvat kauhistuttavaa tulta, puh-distaen heidän pahat tekonsa. Manala avaa ikuiset porttinsa, kuolema on tyhjäksi tehty ja ihmiskunnan mädännyt savi, tulee pasuunan äänestä eläväksi.

 

28. Todella ihmeellistä tulee olla näkemässä ,miten yhdessä silmänräpäyksessä tuonelasta,aivankuin meressä vilisevät kalat, yhtä lukematon määrä ihmisluita liikkuu etsien kukin omaa paikkaansa. Herätetyt huutavat suureen ääneen sanoen: " Ylistetty olkoon Hän, joka meidät taas yhteen kokosi ja ihmisrakkautensa vuoksi meidät herätti!” Silloin oikeamieliset riemuitsevat ja pyhät iloitsevat. Täydelliset askeetit lepäävät lohdullisesti ankaran elämäntapansa vaivoista. Marttyyrit kruunataan, samoin apostolit ja profeetat Autuas se, joka tuona hetkenä on arvollinen katsomaan, miten kunniassa pilviin temmatut tulevat Sulhasta vastaan, kaikki, jotka ovat Häntä rakastaneet ja ovat innokkaasti kilvoitelleet täyttääkseen Hänen käskynsä! Samassa määrin kuin jokainen täällä hankki itselleen suuria siipiä, lentää hän myös korkeuksiin, ja samassa määrin kuin jokainen täällä on puhdistanut mielenlaatunsa, näkee hän myös Hänen Kunniansa. Yhtä paljon kuin jokainen täällä ikävöi, saa hän Herraltaan rakkautta Ihmeteltävä on tuona päivänä ensimmäinen Adam, hämmästyessään suuria hämmästystä herättäviä asioita nähdessään, miten hänestä ja hänen vaimostaan polveutui mittaamaton määrä ihmisiä ja monia sukukuntia. Vielä enemmän ihmetellen hän ylistää Jumalaa Luojaansa ja sitä, että luoduista, jotka ovat yhdestä luonnosta ja suvusta, toiset saavat osakseen osuuden Valtakunnasta ja Paratiisista, ja että toiset sensijaan ovat joutuneet helvettiin. Kunnia olkoon yksin viisaalle Jumalalle

 

 

29. Rakkaani, ajatellessani tuota hetkeä vapisen; ajatellessani~.tuota kauhistuttavaa tuomiota minut valtaa pelko; ajatellessani toisaalta tuonpuoleista iloa paratiisissa huokaan ja alan itkeä, kunnes minulla ei enää ole voimia itkeä, koska olen vaeltanut päiväni raskasmielisyydessä ja hajamielisyydessä sekä likaisten ajatusten seuraamana. Miten ne salaisesti elämääni liukuivat, sitä en huomannut, ja miten ne toimivat, siitä en tullut tietoiseksi. Päiväni täyttyivät ja rik-komusteni mitta tuli täyteen. Voi minua, voi minua, rakkaani. Mitä minä teen häpeäni kanssa tuona hetkenä, kun ympärilläni seisoo tuttaviani, jotka näkivät minut vanhurskaana ulkomuodoltani ja ylistivät minua, joka sisältä olin täynnä syntiä ja epäpuhtauksia ja olin unohtanut Herran Hengen, joka tutkii sydämet ja munuaiset (Ps 7:10 )? Siellä varsinainen häpeä lankesi päälleni; se, joka siellä häpäistään, on todella surkea.

 

 

30. Oi, Hyvä,joka ihmisiä rakastat, Sinun armahtavaisuutesi vuoksi pyydän Sinua: Älä aseta minua vasemmalle vuohien pariin (Matt 25:33), jotka ovat ärsyttäneet Sinua ja Sinä olet heihin vihastunut. Älä sano minulle: "En tunne sinua" (Matt 7:23), vaan suo minulle armahtavaisen lempeytesi ja tähden jatkuva itku ja katumus, sydämeeni nöyryys, jotta siitä tulisi Sinun pyhän armosi temppeli/pyhäkö Vaikka olenkin syntinen, kolkutan kuitenkin lakkaamatta ovellesi. Vaikka olenkin vähäarvoinen ja laiska/synkkämielinen ja huolimaton, niin kuitenkin kuljen tietäsi. Rakkaat veljeni, pyydän teitä yksimielisiä: Kilvoitelkaa innolla olemaan Jumalalle mieliksi, niinkauan kun siihen vielä on aikaa. Itkekää Hänen edessään yötä päivää rukouksissanne ja psalmilauluissanne, jotta Hän pelastaisi meidät ikuisesta itkusta ja hammastenkiristyksestä (Matt 8:12), helvetin tulesta ja kuolemattomasta madosta (Mark 9:42-48 ), valtakuntansa ikuiseen elämään ja iloon. Sieltä ovat poissa kipu, suru ja huokaukset (Ilm 21:1-4 ). Siellä ei tarvita kyyneleitä eikä katumusta, siellä ei ole pelkoa eikä ahdistusta, lahoamista siellä ei tunneta, siellä ei ole ystäviä ja vihamiehiä, ei katkeruutta ja vihaa, ei vihaa eikä vihollisuutta, ei katkeruutta eikä suuttumusta, vaan ainaista mielihyvää, iloa ja riemua ja siellä on pöytä katettuna hengellisillä ruuilla, jotka Jumala on Hänta rakastaville valmistanut. Autuas on se, joka saa arvollisuuden tulla siitä osalliseksi, mutta se, jolla ei ole sinne pääsyä on kurja.

 

31. Pyydän teitä,rakkaani, vuodattakaa sydämenne sääli päälleni ja kantakaa esirukouksia puolestani, kun lankeatte hyvän ja ihmisiärakastavan Jumalan ainosyntyisen Pojan eteen, jotta Hän osoittaisi minulle armahtavaisuuttaan ja pelastaisi minut monista rikkomuksistani ja antaisi minulle majan teidän telttojenne pariin siunatun paratiisin porttien sisäpuolella, jotta saisin olla teidän lähellänne, teidän, jotka olette sen (paratiisin) perijöitä, koska olette rakastettuja lapsia, mutta minä vain armoton koira. Heittäkää siis leivänmuruja pöydältänne minulle, että kävisi toteen, mitä kirjoitettu on:" Syöväthän penikatkin niitä muruja, joita pöydältä tippuu" (Matt 15:27). Siispä, rakkaani, vuodattakaa esirukouksenne puolestani, tulkaa, työskennelkäämme pelastuksemme puolesta! Sillä kaikki on varjon tavoin katoavaista. Vihatkaamme maailmaa ja kaikkea, mitä siinä on sekä lihallisia murheita/suruja, ja olkaamme huolehtimatta muusta kuin sielumme parannuksesta, kuten Herramme sanoi: "Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, muuta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?" (Matt 16:26)

 

52. Veljet, olemme hengellisiä kauppamiehiä ja muistutamme maallisia kauppamiehiä. Kauppias laskee päivittäin voittonsa ja tappionsa. Jos hän on kärsinyt tappiota, hän vaivaa nähden hulehtii siitä, että saa tappionsa paikattua. Samoin ajattele sinäkin, rakkaani, joka päivä ja ilta, sekä myös varhain aamulla, miten kauppaasi hoidat. Iltaisin mene sydämeesi ja mieti ja kysy itseltäsi: Millä olen tehnyt Jumalan murheelliseksi? Olenko ehkä puhunut joutavia sanoja? Olinko välinpitämätön? Enkö katkeroittanutkin veljeäni? Olenko panetellut ketään? Leijailiko mieleni maallisissa kuvitelmissa, kun suuni lauloi psalmeja? Enkö ottanutkin ilolla vastaan kimppuuni hyökänneitä lihallisia himoja? Annoinko maallisten huolten ja viettelysten voittaa itseni?" Jos näillä kohdin olet kärsinyt vahinkoa, niin kilvoittele ahkerasti, jotta paikkaisit vahinkosi voitoilla, Huokaa ja itke, jottet enää lankeaisi samoihin ansoihin. Aikaisin aamulla mieti tarkkaan sanoen:" Miten tämä yö minulta kului? Onko henkeni valvonut ruumiini kanssa? Itkivätkö silmäni? Enkö nukahtanutkin maatessani polvillani? Eivätkö pahat mielikuvat tulleetkin mieleeni ja enkö mielelläni pysynytkin niiden parissa?

 

33. Jos sinut näissä kohden voitettiin, niin kilvoittele innokkaasti, jotta parantuisit ja aseta sydämellesi vartija ,ettet toista kertaa lankeaisi mainittuihin asiohin. Jos teet näin huolella, niin pelastat liikkeesi (konkurssilta) ja olet tällä tavoin Herrallesi mieliksi ja voitat itsellesi hyötyä, Tarkkaile itseäsi, ettet koskaan antaudu synkkämielisyyteen, Sillä synkkämielisyyden yksinvaltius on tuhon alku. Seuraa mehiläistä ja katsele niiden ihmeellistä olemusta, miten ne hajallaan olevista olevista kukkasista kokoavat työaineensa. Katsele siis tätä merkityksetöntä pikkueläintä! Sillä vaikka koko maaliman viisaat ja koko asutun maailman filosofit kokoontuisivat yhteen, eivät he koskaan kykenisi kertomaan niiden (s.o. mehiläisten) viisautta, kuinka ne kukista rakentavat ikäinkuin hautapaikkoja, haudaten sinne kuitenkin poikasensa, tehden ne jälleen eläväksi huutamalla omalla äänellään sotajoukkojen johtajan tavoin. Ne kuulevat yksimielisesti huudon ja lentävät ulos. Kun ne ovat lentäneet ulos, täyttävät ne hautapaikkansa ruualla ja makeudella. Jokainen järkevä, katsellessan niiden työtä, ylistää Luojaa ja Jumalaa hämmästyneenä siitä suuresta viisaudesta, jonka Hän näyttää niin merkityksettömässä luodussaan.

 

34. Tule sinäkin, rakkaani, mehiläisen kaltaiseksi ja kerää pyhistä kirjoituksista itsellesi aarre, jota sinulta ei voida ryöstää, ja lähetä se edelläsi taivaaseen (kerätkää itsellenne aarteita taivaaseen). Sillä myös maan mahtavat tekevät samalla tavoin Jos joku heistä on lähdössä vieraalle maalle, niin hän lähettää orjansa viemään rikkauksiaan edellään, jotta hän tullessaan valmistettuun lepopaikkaan itse siellä lepäisi. Samoin sinäkin rakkaani, lähetä rikkautesi taivaaseen edelläsi, jotta sinut otettaistin asumaan pyhien majoihin(Lk l6:9). Älä ole suruton tänä lyhyenä aikana, jottei sinun tarvitsisi sitä ikuisesti katua. Etkö ole kuullut, mitä Herramme sanoo: "Maailmassa teillä on ahdistus"(Joh 16:33). Edelleen Hän sanoo: "Kestävyydellänne te voitatte omaksenne elämän” (Lk 21:19), Jos kuitenkin haluat heikkoutesi ja synkkämielisyytesi vuoksi paeta tämän maailman ahdistusta ja kiusauksia ja jos haluat niiden sijaan lihallisia himoja, miksi annat Kristuksen kauniin ja rakastettavan ikeen painaa heikkouttasi raskaana ja painavana? Kun sanoessai olevasi kykenemätön sitä kantamaan annat itse itsesi tuhon omaksi, kuka sinua silloin armahtaa? Murhaat itsesi, kuka sinua säälii? Kristuksen antamat aseet kädessäsi sinun tulisi sotia vihollista vastaan, mutta isket miekan omaan sydämeesi! Jos tämän vuoksi ylistät itseäsi,on toivosi turha ja odotuksesi tyhjä. Mitä asioita suusi anoo Jumalalta ja mitä asioita sinä haluat Häneltä? Tämän maailman rauhaako, vaiko kuolemattomuutta ja koskaan vanhenematonta elämää?

 

35. Jos etsit näitä ajallisia ja häviäviä asioita, ovat varas ja huorintekijäkin sinua parempia. Hehän sentään rukoilevat, että tulisivat autuaiksi ja ylistävät autuaaksi sinua, sinua, joka valheellisesti olet omaksunet kauniin elämäntyylin; sinä olet kuitenkin valoa haaskaavana mieltynyt pimeyteen ja kiiruhdat taivaalliset unohtaen, maallisten asioiden perässä. Etkö pelkää, sinä kurja, että ihmisiärakastava ja hyvä Jumala tekee tyhjäksi ponnistelusi tulokset? Hänhän antaa sinulle siihen voimaa ja armoaan ,Hän vuodattaa sydämeesi, Hän tuhlaa sydämeesi katumusta ja antaa palkan sinulle. Kaikki on siis Häneltä,mistä oikein pöyhkeilet? Hän vaalii päiväpalkkalaisen palkan niiltä, jotka sen vapaaehtoisesti Hänelle antavat; ryöstääkö Hän siis sinulta sinun kyyneleittesi palkan? Kaukana siitä. Tuleeko Hänestä valehtelija kun Hän on sanonut: " Etsikäa niin löydätte", (Matt 7: 7) - ei. Mene siis pos, sinä kirottu. Kuka muu oli innokkaasti kimpussasi ja kielsi sinua, muu kuin tuo oikeuden vastustaja ja hyveiden vihaaja? Hänen työtään se on (heikkous, synkkämielisyys ym. suom.huom.), eikä sen avulla yksikään ihminen tule autuaaksi/pelastu. Mene siis itseesi, äläkä vihaa sieluasi. Avaa hengelliset silmäsi ja näe kuinka sukulaisesi kilvoittelevat ja pitävät huolta lampuistaan (pitäen ne palamassa) ja miten heidän suunsa ylistää ja kunnioittaa Kuolematonta Sulhasta, ja kuinka heidän silmänsä kaipaavina katsovat Hänen kauneuteensa ja miten heidän sielunsa kukoistavassa voimassaan iloitsevat.

 

36. Harkitse: Hän lähestyy eikä vitkastele, sillä Hän tulee yhtäkkiä, niiden iloksi, jotka Häntä odottavat. Huuto:" Katso Ylkä tulee ", on kuuluva (Matt 25:6). Matkatoverisi tulevat myös iloiten,loistavisssa vaatteissa,koska he ovat pitäneet lamppunsa palamassa. He kuulevat Hänen sanovan: " Tulkaa minun Isäni siunatut ja ottakaa perinnöksi se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti" (Matt 25:34). Kun Hänen äänensä on kuulunut, sanot heille: " Veljeni, antakaa minulle vähän öljyä, sillä lamppuni on sammuksissa." (Matt 25:8) Saat kuitenkin kuulla heiltä: "Sitä ei ole riittävästi sinulle ja meille, mene siis kauppiaan luo ostamaan itsellesi öljyä."(Matt 25:9) Katuvaisena menetkin, muttet löydä paikkaa, mistä saisit öljyä; sillä koko maailma on kokoontunut Hänen eteensä, vavisten niinkuin meren vesi. Valittaen sanot itsellesi: "Kolkutan, mutta kuka tietää, avaako kukaan minulle". Sinä kuljet kolkuttaen, mutta kukaan ei vastaa kolkutuksiisi. Harhailet kolkutellen, kunnes kuulet Hänen sanovan sinulle sisältä: "Totisesti sanon sinulle:En tunne sinua, mene pois luotani, sinä pahantekijä!”

 

37. Siinä seistessäsi korviisi kantautuu sisältä ilon ja riemun ääniä. Jotkut niistä tunnet ystäviesi ääniksi ja huutaen sanot:"Voi minua kurjaa! Miten veljeni veivätkään minulta niin suuren kunnian, ja miksi nyt olen heistä erossa. Kärsin oikeudenmukaisesti, sillä he olivat pidättyväisiä ,mutta minä välinpitämätön. He lauloivat psalmeja- minä yksin pelkästä kevytmielisyydestä vaikenin. He olivat innokkaita rukoilemaan polvillaan- minä sitä vastoin omistauduin nukkumiselle. He rukoilivat alinomaa - minä annoin ajatusteni harhailla. He nöyryyttivät itsensä - minä olin ylpeä. He pitivät itsään vähäpätöisinä - minä alinomaa koreilin. Nyt he riemuitsevat - minä itken," Herää siis, onneton, ja ota sydämeesi Jumalan rajaton hyvyys ihmisiä kohtaan, äläkä hylkää onneasi. Etsi Häntä ja Hän kiiruhtaa nopeasti pelastukseksesi. Huuda Häntä ja Hän tulee suojaksesi. Anna Hänelle ja saat satakertaisesti takaisin. Kun kerran eloton paperi kirjainten kautta voi välittää korkoa korolle, miten paljon enemmän hyvä Jumala välittääkään armoa kaikille Häntä etsiville. Paperilla kirjaimet lisäävät korkoa korolle, ja Jumalan armon aarre antaa palkkaa meille rukouksiemme ja pyyntöjemme mukaan. Älä siksi ole huolimaton. Maalliset huolet älkööt sinua hallitko tai syöskö sinua epätoivoon. Sillä Jumala ottaa laupeudessaan sinut, sekä kaikki, jotka Häntä koko sydämestään etsivät, suojaansa,ja suojaa kaikkia ikäänkuin kilvellä.

 

39. Astu siis ujostelematta Hänen luokseen, lankea maahan huoaten ja itkien sano Hänelle:" Herrani ja Vapahtajani, miksi olet minut jättänyt? Armahda minua, sillä Sinä yksin olet ihmisiärakastava. Pelasta, minut, synnintekijä, koska olet ainoa synnitön. Nosta minut ylös syntieni loasta (Ps 69:15), etten ikuisiksi ajoiksi jäisi siihen! Pelasta viholliseni kidasta (Ps 22:?2), sillä hän karjuu kuin leijona ja haluaa nielaista minut. Anna salamasi leiskua ja hävitä hänen valtansa. (Ps 144:6). Hän perääntyköön ja paetkoon kauhuissaan Sinun kasvojesi edessä; sillä hän on liian mitätön pysyäkseen edessäsi,samoinkuin niidenkin edessä, jotka Sinua rakastavat . Hän nimittäin näkee armosi merkin ja vapisee kauhuisaan Sinun edessäsi, hän väistyy häpeissään armosi merkin edessä. Nyt Herra, pelasta minut, koska olen tullut luoksesi turvaan . "

 

40 . Kun tällä tavoin pakenet Hänen luokseen ja huudat Häntä koko sydämestäsi, Hän hyvän isän tavoin antaa armonsa avuksesi ja täyttää toiveesi. Siispä, rakkaani, tule, äläkä ole suruton, äläkä minusta huolimattomasta välitä. Minulle on jo nimittäin kyllin omassa häpeässäni, koska vain puhun- enkä toimi, kehoitan, mutten itse paina asioita sydämeeni. Tule täydellisempien isien ja hengenmiesten kaltaiseksi seuraamalla heidän sääntöään. Mutta älä silkan kunnianhimon vuoksi ota itsellesi voimasi ylittävää kuormaa, mutta älä myöskään ota itsellesi liian vaatimattomia harjoituksia, jotta palkkasi olisi suuri. Älä hoida ruumistasi väärin (liian paljon tai liian vähän), jottei se (ruumis) nousisi sotaan sinua vastaan, aläkä salli sille lihallisia himoja ,ettei se tulisi sielulle taakaksi ja vetäisi sinua maan syvyyksiin. Sillä jos kerran rupeat täyttämään sen halu ja niin se hylkää suoran polun ja kulkee muistojen rinteitä pitkin, poimien sieltä samalla helposti kaikenlaisia likaisia ajatuksia, eikä enää ole järjissään. Jos kuitenkin rasitat sitä liikaa ,siitä tulee sielulle taakka, koska se joutuu pelon ja väsymyksen valtaan ja pauloihin . Silloin se ( ruumis ) on vihaan taipuvainen, samoin se laiskistuu hymnien laulamisessa, rukouksessa ja kiitettävässä kuuliaisuudessa . Hallitse siis itseäsi kauniilla ja tasapainoisella tavalla.

 

41. Sano minulle, oletko koskaan käynyt raveja katselemassa, tai katsellut pientä venettä merellää? Jos hevosta ohjastetaan 1iian kovasti, niin eläin pelästyy tästä liiallisuudesta. Jos oh jasten taas annetaan olla liian löysällä, niin muut hevoset jättävät sen jälkeensä.Samoin on merellä olevan pienveneen laita, jos se on liian raskaasti lastattu, se uppoaa ja painuu pohjaan . Jos veneessä ei ole ollenkaan lastia, aallot heittävät sen heti kumoon. Samoin sielu ja ruumis yh dessä väsytettyinä vajoavat, jos niitä kuormitetaan liikaa. Siksi kaikki on hyvä aloittaa niin, että sen voi viedä loppuun asti Jumalalle kunniaksi ja lähimmäisille hyödyksi.

 

42. Te olette rakastettuja Kristuksen paimenia, sekä maailman valkeus ja maan suola (Matt 5:13 ), oi, te täydelliset askeetit, jotka rakastatte enkelielämää maanpäällä. Kilvoittelunne kestää vain hetken, mutta palkkanne ja kunnianne on ikuinen. Mitä innokkaammin te viette hyvyyttänne täydellisyyttä kohti, sitä kiivammaksi käy vastustajanne mieli, ja hän asettaa teille salassa erilaisia ansoja. Pitäkää sen vuoksi mielessänne kuvaus hänestä, sillä ilman kilpailua kukaan ei saa voittoseppelettä (2 Tim 2:5). Jumalan armo ei jätä niitä, jotka urhoollisesti sotivat ja taistelevat. Jos kuitenkin joku heikkoudessaan on liian laiska avaamaan suunsa ja huutamaan armoa avukseen, niin syyttäköön itseään, eikä Jumalaa, ikäinkuin Hän ei olisi kilvoittelijaa auttanut. Tätä voidaan verrata samaan kuin että terveet kädet omaavan eteen katetaan yltäkylläisesti ravintoa, ja hän on liian laiska sitä syömään ja tulemaan kylläiseksi. Samoin tekee munkki, joka kerran armon koettuaan, on liian laiska sitä avuksensa huutamaan, ravitakseen itsensä sen makeudella. Munkkia voidaan verrata sotilaaseen, joka lähtee sotaan ja varustautuu täydelliseen sotisopaan. Hän on varuillaan, kunnes on saavuttanut lopullisen voiton taistelussa, jottei vihollinen salakavalasti ja huomaamatta hyökkää hänen kimppuunsa ja hänet yllättäen saa häntä vangiksi.

 

43.Samoin munkki, kun itsensä heikontamalla on tullut haaleaksi, joutuu helposti vihollisen vangiksi; sillä tämä soluttaa hänen mieleensä epäpuhtaita ajatuksia, jotka munkki mielellään ottaa vastaan, tarkoitan ajatuksia ylpeydestä ja pelkän kunnian tavoittelusta, kateudesta ja parjauksesta, hekumoinnista ja suuresta unenhalusta, ja kaikkien kautta vihollinen vie kilvoittelijan epäilyyn ja pahaan kieroutumiseen. Jos kilvoittelija kuitenkin on selväst varuillaan, hän kutsuu Jumalan armon alas avukseen. Se tukee (ja opettaa) häntä, miten hän on Jumalalle mieleen ja miten kilvoittelija siten tulee ylistettäväksi ja ylistäjäksi. Niinkuin peiliinkatsojaa katsotaan, niin on myös armon laita, sillä missä se löytää lepopaikan ja ottaa ihmisessä asuinpaikan, kirkastaa se ihmisen ja ihminen ylistää sitä. Mutta ilman armon apua ei sydän pysty auttamaan itseään, eikä pysty täyttämään itseään katumuksella, eikä oikein ylistämään Jumalaa, vaan se on köyhä ja puutteellinen, siitä puuttuu kaikki hyvä, ja siinä asustaa inhoittavia ja likaisia ajatuksia, kuin huuhkaja rauniossa (Ps 102:7). Ihmisen täytyy huutaa sitä (armoa) avuksi, että se tulisi ja valaisisi hänen henkensä ja että hän puhdistautuen saisi sen asukkaakseen ja auttajakseen, jotta ihminen armon avulla onnellisena harjoittaisi hyveitä ja hänestä säteilisi tulevan maailman monimuotoisuus ja kauneus, ja että se hänen kauttaan tulisi tunnetuksi (siis ihmisen). Armo rakentaa edelleen ihmiselle muurin ja puolustuksen sekä johdattaa hänet suojellen tästä maailmasta tuonpuoleiseen maailmaan.

 

44. Rakkaani, kuuntele minua armollisesti hieman, niin tulen neuvonantajaksesi, koska muutoin halajat turvaa ikuisessa elämässä Herrasi ylistämisessä. Sano, miksi peset kasvosi vedellä? Miellyttääksesi lähimmäisiäsi. Nyt näyttää kuitenkin siltä ,ettet hylkää lihasi haluja, vaan olet paremminkin niiden ikeen alla. Jos kuitenkin haluat pestä kasvosi, pese ne kyynelillä ja puhdista ne itkulla, jotta ne loistaisivat Jumalan ja enkelien edessä. Sillä kyynelillä pestyt kasvot ovat ylimaallisen kauniit. Ehkä sanot, että sinä häpeät kasvojesi likaisuutta; mutta muista kasvojesi ja jalkojesi likaisuus, kun sinulla on puhdas sydän, loistavat kasvosi kirkkaammin kuin aurinko Jumalan ja hänen pyhien valtojensa edessä. Miksi lisäksi naurat kevytmielisesti? Sinua on pyydetty suremaan, ja sinä annat kevytmielisen naurun hallita itseäsi. (Matt 5:4;Lk 6:21). Mistä moinen johtuu? Siitä, ettet halaja Vapahtajasi ylistämistä, eivätkä Hänen rangaistuksensa sinua pelota. Koeteltu voi antaa neuvoja niille, joita vielä ei ole koeteltu, ja kauppias,joka on joutunut ryöstön uhriksi, voi neuvoa Matkamiestä,miten vaarat voi välttää. Koska osittain olen kestänyt koettelemuksia, neuvon sinua, sillä huolimattomuudestani johtuen olin vain vähän aikaa turvassa, ja sitten laiskuuteni jälleen johti mainittuun tilaan. Siksi neuvonkin teitä, te rakkaat Jumalan paimenet, että ei elämän aistillisuus ryöväisi teiltä Jumalan kunniaa ja veisi teitä yhä kauemmas taivaallisen häähuoneen ilosta ja riemusta.

 

45. Te tiedätte,että kilvoitteluelämän vaikeudet tulevat katoamaan kuin uni, ja että sen palkkana on ikuinen rauha, joka on kuvaamaton. Varo, ettet menetä molempia, ankaraa askeettista elämää ja sen palkkaa, ja joudu molemmista tekemään tiliä. Kilvoittele yhä enemmän saavuttaaksesi täydellisyyden hyveessä, joka on kaiken sen kaunistus, jota Jumala rakastaa. Kun tämän omistat, et tee Jumalaa murheelliseksi, etkä tee lähimmäisellesi mitään pahaa. Hyveistä mainitaan vain yksi, mutta se sisältää kaikkien hyveiden mominaisuuden ja kauneuden. Samoinkuin kuninkaallista diademia ei voi tehdä ilman erinomaisia kiviä, ilman helmiä, samoin ei tämä yksi hyve ole pysyvä ellei siinä ole kaikkien muiden hyveiden kauneutta, sillä se on kuninkaallisen diademin kaltainen. Samoinkuin,jos diademista puuttuu joku jalokivi tai helmi, se ei voi loistaa kuninkaan päässä, samoin ei hyvettä voi kutsua täydelliseksi, jos siitä puuttuu muiden hyveiden kauneus. Se muistuttaa paremminkin silloin maukasta ruokaa, jossa tosin on kaikkia eriomaisia höysteitä, mutta josta puuttu suola. Aivan kuten tämä makoisa ruokalaji ilman suolaa ei ole nautittava, on myös tämä yksi hyve kuvottava, jos siitä, vaikka sitä koristavatkin mitä erilaiset hyveet, puuttuu Kristuksen rakkaus ja lähimmäisen rakkaus.

 

46. Edellen se muistuttaa täydellistä aakkosluetteloa, joka on täydellinen ,kun siinä on kirjoitettuna kaikki kirjaimet. Jos kuitenkin vain yksikin kirjain poistetaan, ei se enää ole aakkosluettelo. Samoin hyvettäkin tarkastellaan kokonaisuutena, ja todetaan täydellisesti hyödyttömäksi, jos siitä puuttuu joku hyveistä. Edelleen se muis tuttaa suurta korkealla lenttäväa kotkaa, joka nähdessäan saaliin köynnösten seassa, syöksyy kiivaasti sen kimppuun, ja kun se yrittää viedä saalistaan, jää kynnestään kiinni köynnökseen, niin että tämän pienen olemattoman osan tähden sen koko voima on vangittuna. Ulkoisesti ottaen kotka kylläkin on vapaa ja sen ruumis on köynnösten ulkopuolella, mutta koko kotkan voima on kuitenkin vangittuna. Samoin hyvekin, jos joku maallinen asia sen vangitsee, kuolee ja heikkenee ja jää maahan sidotuksi, koska se ei enää kykene nousemaan korkeuksiin. Se, jolla ei ole kyyneleitä, tulkoon sinne itkemään ja se, jolla ei muuten ole tarvittavaa kokemusta katumuksesta, tulkoon sinne ja huoaten katselkoon hyvettä, joka ennen kohosi taivaan korkeuksiin ja ylti jopa taivaan valtakunnan porteille asti, ei pysty nousemaan. Sanon teille, rakkaani, niin monet ovat onnellisesti harjoittaneet hyveitä ja lukemattomin vaivoin kaunistivat itsensä aivan kuin kuninkaallisella diademilla, mutta koska he antoivat maallisten huolten vangita itsensä, kariutui heidän yrityksensä ja he jäivät taivaan valtakunnan ulkopuolelle. Ole siksi varuillasi, ettei mikään mainitunkaltainen pitäisi sinua kiinni, ja ettet siten antaisi itse itseäsi vihollisen käsiin hävittäen monilla vaivoillasi aikaansaamasi kunnioitettavan hyveen. Älä estä sitä nousemasta taivaaseen, äläkä häpeä sen seisomista häähuoneen luona, vaan hanki itsellesi luottamusta, jotta voit äänekkäästi iloiten astua sinne sisälle saamaan palkkasi.

 

47. Voi ihmettä, samoin kuin yhdestä karvasta kiinni oleva leijona, makaa hän siinä maallisten huolten sitomana; sillä leijonan kaltainen on hyve. Herää siis, ja katkaise tuo ohut karva, ettet joutuisi naurettavaksi, kuten tuo väkevä ( Simson), joka leukaluun avulla voitti tuhat (Tuom:15:14 -)ja vapauttaessaan itsensä tappoi vihollisensa. Jumalalle hän kuitenkin antoi kunnian voitoistaan, ja hänen rukouksensa muutti leukaluun aseeksi. Näiden monien ja suurten sankaritekojen jälkeen hän kahlehti ihmeelliset voimansa tukanleikkauksen vuoksi. (Tuom 16:19), ja antautui senjälkeen vihollistensa silmissä hulluuteen, Varo siis, ettet vangitse niin tärkeää hyvettä niin joutavan asian vuoksi, vaan pidä se vapaana ja vapauta se lähettäen se edelläsi taivaaseen. Kuten helmenkalastaja sukeltaa syvyyksiin löytääkseen kallisarvoisen ja erinomaisen helmen, ja kun hän on sen löytänyt ja nousee alastomana vedestä suuren rikkautensa kanssa maalle hyppien (ilosta), samoin puhdistaudu sinäkin elämän epäpuhtauksista ja näytä hyveesi, jotka tuovat sinulle kauneuden. Kauneuden omistavaa sielua ei mikään paha voi voittaa, ei nälkä eikä puute, eikä suruttomuus eikä sairaus eikä köyhyys eikä vaino eikä mikään muukaan saatanallinen koettelemus. Jos se (sielu) on varuillaan, koettelemuksista se vain vahvistuu ja se kruunataan, koska se Jumalaan nähden tekee uusia edistysaskeleita ja tulee yhä loistavammaksi. Niin, ei edes kuolema voi tehdä sielulle mitään pahaa, vaan enkelit tulevat hakemaan sen, kun se on ruumiista eronnut, sielun iloisesti riemuitessa, ylös taivaaseen ja vievät sen kaiken valkeuden Isän luo.

 

48. Ahdistus saa nimittäin aikaan ihmisessä syyllisyyden, köyhyys ja niukkuus ovat maaperä, josta se kasvaa, koska se saa niistä oikeamielisyyden hedelmän. Sairaus ei voi hänelle mitään pahaa, sillä sen avulla hän Jumalan voimasta muuttuu. Yhtä vähän saavat koettelemukset hänet häväistyä, sillä niistä (niiden kestämisestä) hän saa kunniaa ja ylistystä iankaikkiseen elämään. Myöskään vainot eivät pysty häntä kauhistamaan, sillä niiden kautta hän voittaa täydellisen kunnian kruunun, jonka hän vie iloiten Jumalan eteen. Alastomuus ei saa häntä eroon, koska hän ei pukeudu vaatteisiin vaan kunniaan. Nälkä ei pysty syöksemään häntä arkuuteen, sillä sen vuoksi hänelle on katettu pöytä taivaan valtakunnassa. Janokaan ei pysty saamaan häntä synkkämieliseksi, se nimittäin valmistaa hänelle paratiisin ilot. Köyhyyskään ei pysty houkuttelemaan hänta rikkautta kohti, koska Jumala sen kautta julistaa hänet autuaaksi (Mt 5:3). Öiden valvominen ja itkeminen ovat hänen täydellisyytensa kruunu, nöyryys ja hiljaisuus ovat hänen rakennuksensa perustana. Ei edes kuolema voi häntä ottaa, eikö mikään hauta voi heitä sisällään pitää (1 Kor 15:54).

 

49.Taivaallakaan ei ole valtaa sulkea porttejaan hyveelliseltä sielulta, vaan se avaa ne iloiten tämän nähdessään. Lukemattomien lukematon joukko sekä tuhannesti enkeleitä, ylienkeleitä, valtaistuimia, herrauksi,valtoja ja voimia, eivät saata sielua torua, vaan ottavat sen vastaan kasvot ilosta säteillen, nostavat sen käsilleen ja kantavat Kunnian Valtaistuimen eteen. Sielusta iloitsee Isä, Poika ja Pyhä Henki.Ennenkaikkea siiitä iloitsee Isä, koska se on Häntä yli kaiken rakastanut, eikä rakastanut muuta kuin yksin Häntä Sielusta iloitsee Ainosyntyinen Poika, koska se on ikävöinyt Häntä - eikä ketään muuta. Myös Pyhä Henki riemuitsee sielusta, koska se on tehnyt ihmisestä Pyhän Hengen temppelin. Taivas iloitsee koko voimallaan sielusta ja lankeaa yksimielisesti Jumalan eteen ylistäen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, joka on koristanut sielun enkelimäisellä hyveellä täydelliseen kauneuteen ja vanhurskauteen. Kunnia ja ylistys olkoon ainoalle hyvälle ja ihmisiärakastavalle Jumalalle, joka armonsa kautta antaa meille valtakuntansa.

 

 

50. Tämän vuoksi pyydän: olkaamme siis varuillamme tämän lyhyen ajan ja kilvoitelkaamme yhdenteentoista hetkeen asti (Matt 20: 6 -13), sillä ilta on jo lähellä (vrt.aikaisempi huomautus maailman lopusta) ja palkanmaksaja tulee kunniassaan, maksaakseen jokaiselle Hänen tekojensa mukaan. Olkaa valppaina, ettei kukaan olisi suruton hyvänteke-misen suhteen ja täten menettäisi pyhyyden mittaamatonta palkkaa. Munkki (ja jokainen kristitty) muistuttaa kylvettyä viljelmää, jonka sateet ja kaste ovat tehneet hedelmälliseksi, ja ravintonsa saaneena kasvaa hyvää hedelmää. Kuta lähemmäs hedelmien aika tulee, sitä enemmän viljelijä pelkää, että rakeet tai villieläimet tuhoaisivat sadon. Kun viljelijä sitten korjuuaikana saa vaivoistaan palkkansa ja korjaa kylvönä hedelmät aittaansa, hän iloitsee Herraa kiittäen. Samoin munkki (t. yleensä kristitty), niinkauan kun hän on tässä elämässä, on velvollinen huolehtimana ikuisesta elämästä aina viimeiseen elinpäiväänsä asti elämällä kilvoitteluelämää, jottei hän kuljeskelisi hedelmättömänä, vaan kantaisi hedelmät vaivoistaan - aivan kuten viljelijäkin - enkeleiden iloksi ja riemuksi taivaaseen. Kukaan älköön senvuoksi antautuko huolimattomuuteen tai antako koettelemusten itseään säikäyttää, vaan vahva auttakoon heikkoja, rohkea rohkaiskoon pelkääviä, valvova herättäköön nukkuvia, lujana seisova neuvokoon horjuvia ja pidättyväinen torukoon kuritonta.

 

51. Meidän tulee näin yksimielisesti toistamme tukien voittaa meikä vastaan taisteleva vihollinen ja saattaa hänet häpeään, sekä kirkastaa Jumalamme ja saada pyhät enkelit riemuitsemaan. Tällä tavalla tulemme niiksi, joita katsoen ja kuunnellen lähimmäiset vahvistuvat Kristuksessa Vapahtajassamme. Enkelijoukkoa muistuttaa munkkien joukko (ja samoin kristittyjen), joka alinomaa ja yksimielisesti korottaa mielensä Jumalan puoleen Kuin hunajaa ja hunajanmakua suussa on lähimmäistään rakastavan veljen vastaus. Kuin kylmä vesi kuumuudessa janoavalle on uppiniskaisuuteen kehotus heikkoudessa olevalle veljelle. Aivan kuten kun joku ojentaa kaatuneelle käden ja nostaa hänet pystyyn, nostaa kehotuksen sana ja totuus suruttoman ja huolimattoman ylös sen tilasta. Kuten edelleen siemen hyvään maahan kylvettynä on on hyvä mielenlantu veljen sielussa. Kuten luja side järjestelmään on syyllisyyden tunne hänen sydämessään psalmilaulun aikana. Yhtä vahingollinen kuin kourallinen suolaa sairaalle olisi, on nukkuminen ja maallisesta huolehtiminen munkille. Kuten vihan vimma hyvästä sadosta ovat epäpuhtaat mielikuvat munkin sielussa. Kuten syöpäkasvain, joka ei koskaan parane täydellisesti, on koetun pahan muisteleminen munkin sielulle. Kuten toukka turmelee puun, samoin turmelee viha veljen sydämen, ja kuten koi tärvelee vaatteet perusteellisesti, tahraa panettelu munkin sielun.

 

52. Korkean ja kauniin, mutta hedelmättömän puun kaltainen on ylpeä ja kerskaileva munkki. Ulkoisesti kauniin ,mutta sisäisesti kuvottavan hedelmän kaltainen on kateellinen ja osaansa tyytymätön munkki. Sellaisen kaltainen, joka heittää kiven lähteeseen ja samentaa sen veden - samoin saa munkin vihamielinen vastaus lähimmäisen hämmennykseen. Kuten, se joka hedelmistä notkuvan puun nostaa juuriltaan ja istuttaa sen muualle, tuhoten siten puun hedelmät ja saaden puun lehdet lakastumaan, on sellainen munkki, joka lähtee olinpaikastaan ja muutti toiseen paikkaan. Hiekalle rakennetun talon kaltainen on munkki, jolta ei vaikeuksien aikanoa ole pitkämielisyyttä. Sellaisen ihmisen kaltainen, joka seisoo kuninkaan edessä keskustellen hänen kanssaan ja kuullessaan jättää tämän kunniakkaan keskustelun ja rupeaa keskustelemaan kanssapalvelijan kanssa, on se, joka psalmilaulannan tai rukouksen aikana rupeaa keskustelemaan. Tarkatkaamme, rakkaani, kenen kanssa seisomme. Sillä samoinkuin enkelitkin mitä hartaimmalla pelolla laulavat ylistysveisunsa Jumalalle, samoin tulee meidänkin psalmilaulannan aikana seisoa mitä syvimmässä hartaudessa,eikä niin ,että siinä seisoisi yksin ruumis, ja henki vaeltelisi kuvitelmien maailmassa.

 

55. Kuten jolla meren laineilla on munkki, joka miettii maallisia huolia. Kootkaamme siis ajatuksemme, jotta kirkastuaksemme kestäisimme Jumalan kunnian ja vihollisten hyökkäykset. Munkin kunnia on pitkämielisyys koettelemuksissa, kunniana hänelle ovat nöyryys, köyhyys ja yksinkertaisuus, jotka kirkastavat hänet Jumalan valtaistuimen edessä. Veljen kunniaa ovat rauha, valvominen katumuksessa sekä kyyneleet. Munkin kunnia on rakastaa Jumalaa koko sydämestäan ja lähimmäistään niinkuin itseään. Munkin kunniaa ovat ruuasta pidättäytyminen ja puheesta pidättäytyminen, sekä se, että hänen puheensa ovat yhtäpitäviä hänen tekojensa kanssa, ja Se, että hän pysyy paikallaan eikä ajelehdi paikasta toiseen kuten kuiva risu tuulen heittelemänä. Voi minua, rakkaani, sillä minusta on tullut sepän palkeiden kaltainen, jotka täyttyvät taas tyhjentyäkseen eikä niihin jää tuulesta mitään jäljelle, näin siksi ,että luettelen hyveitä Herran paimenille, enkä löydä yhtäkään niistä itsestäni.

 

54. Kunnia Jumalan suuruudelle ja hyvyydelle! Kun jonkun teistä kimppuun valitettavasti hyökkäa epäsiveellisiä ja haitallisia ajatuksia, älköön hän surutta antautuko/ilman muuta antautuko epäilyn valtaan, vaan ylentäköön sydämensä Jumalan puoleen ja huoaten sanokoon kyynelissä: "Herää Herra, puolusta minua,Jumalani ja Herrani, minun asiaani! Ohjaa,Herra,minut vanhurskauteesi, sillä minä olen kättesi työtä! Miksi olet jättänyt ja hyljännyt minut? Miksi käännät pois kasvosi, etkä muista nöyrtymistäni? Vihollinen vainoaa sieluani ja painaa elämääni maahan. Olen pohjattoman syvyyden loassa, eikä siinä ole kiintopistettä. Sinun kätesi pelastakoon minut hukkumastat (vrt. Ps 35:23; 24:7-9;22:2 jne.)Kun näin pysähdyt ja huokaat, lähettää ihmisiärakastava heti armonsa sydämeesi lohduttamaan sinua ja vapauttamaan sinut tästä raskauttavasta ja kivuliaasta taistelusta. Niinkauan kun nimittäin olemme täällä, armahtaa Hän meitä ja antaa meille rikkomuksemme anteeksi. Ken ei ihmettelisi sitä, että Hän lyhyenä yhdentenätoista hetkenä itkettyjen kyyneleiden vuoksi antaa anteeksi lukemattomat harha-askeleet ja parantaa lukemattoomat vammat, ja lisäksi vielä näistä kyynelistä suo parantamisen lisäksi palkankin.

 

55. Tämä on nimittäin Hänen armonsa luonne: parantamisen jälkeen Hän vielä antaa meille runsaan palkan. Kilvoitelkaamme siis, veljet, jotta saavuttaisimme pyhyyden! Sillä täällä hän armonsa lisäksi suo meille sääliä ja armahduksensa, siellä ei enäa, sillä siellä on olemassa vain oikeudenmukainen tuomio, sekä tehtyjen syntiemme rangaistus ja takaisinmaksaminen. Tuonpuoleisessa ei armahtavainen Abraham osoittanut sääliä rikasta miestä kohtaan. (Lk 16 :19-31 ), ja hän, joka anoi armahdusta Sodomalle, ei anonut sitä yhdelle syntiselle, jotta tämä toisi armahduksen (1 Moos 18:22ss). Henkemme älköön siis antako maallisten huolien sitoa itseään, vaan kilvoitelkaamme innolla, jotta tulisimme pyhien isiemme seuraajiksi.Älkäämme jääkö heidän todistuksestaan ja elämäntavastaan jälkeen, jottei meiltä vietäisi heidän kunniaansa, vaan pyrkikäämme siihen, että meidät kruunattaisiin täydellisyydellä; ja missä emme siihen pysty, kilvoitelkaamme, että meitä ylistettäistin edes viimeisten joukossa Autuas se, joka niin kilvoittelee, että hänet kruunataan täydellisten kanssa, kurja taasen se, jota ei ylistetä edes viimeisten joukossa. Autuas se, joka siellä on arvollinen kantamaan voittoseppelettä ja perimään /saamaan pyhien perinöosuuden sekä saa osakseen kutsuhuudon: ”Tulkaa Isäni siunatut, ja ottakaa perintöosaksenne valtakunta, joka on maailman perustamisesta lähtien ollut teille valmistettuna,"(Matt 25:34)

 

56. Mitä meillä on sanottavana puolustukseksemme, jos olemme olleet suruttomia? Maailman ihminen ehkä sellaisen löytää, koska maailman sekamelska on hänet tyynnyttänyt. Mutta mitä me sanomme? Pelkään, että ne, jotka meitä täällä ylistävät, haluaisivat siellä sylkeä päällemme. Älkööt meitä kuitenkaan laiskuus ja maalliset huolet miellyttäkö, ettei katkeraksi osaksemme tulisi ikuinen tuli ja kuolematon mato (Mark 9:43 ss:n todistuksen muk.). Valvokaamme ja itkekäämme hieman, jotta meidät varjeltaisiin ikuisesta tulesta! Ettekö usko pyhien sanaa, että Hänen ilmestyksensä tulee yhtäkkiä kuten salama? (Matt 24:27) Pelätkäämme siis, että Hän yllättää meidät valmistautumattomina ja yhtäkkiä, ja että meidän,sil1oin, pitää hyödyttömästi puolustella suruttomuuttamme. Uskokaa minua, rakkaani, viimeine hetki on käsillä. Varokaa, ettei teissä toteutuisi profeetan sana:" Voi niitä, jotka anovat Herran päivää". (Amos 5:18) Varokaa, ettette olisi sen palvelijan kaltaisia, jonka herra saapuessan löysi syömästä ja erotti uskottomat (rankaisi hirvittävästi) (Matt 24:48-51;kreikkalainen sana διχοτομεα voidaan kääntää myös erottaa,eriyttää).

 

57.Ylistäkäämme sensijaan Häntä rohkeasti ja ujostelematta, jotta Hän pelastaisi meidät pimeydestä ja hammastenkiristyksestä ja tekisi meidät otollisiksi valtakuntaansa. Anon Sinulta, maailman Vapahtaja Kristus: Katso puoleeni ja pelasta minut rikkomusteni paljoudesta! Olen tehnyt tyhjäksi kaiken hyvän ,jota olet minulle syntymästäni asti tehnyt. Olet nimittäin tehnyt minut, tietämättömän ja ymmärtämättömän, itsesi tuntemisen ja tietämisen astiaksi. Päälleni olet vuodattanut armosi täydellisyyden ja nälkäni sinä tyynnytit ja janoni sammutit, valaisit pimentyneen sieluni, ja toit ajatukseni takaisin luoksesi niiden hajaannuksen tilasta. Nyt kuitenkin polvillani anoen käännyn ihmisrakkautesi puoleen, tunnustaessani heikkouteni. Anna minulle armosi, ja pidä se minussa tuota päivää varten. Älä vihastu minuun ,oi ainoa hyvä, koska en kestäisi vihaasi. Isän ja hänen sanomattoman kirkkautensa kuva (Hebr 1:3 ), älä jätä minua. Sillä sen tuli (Isän vihan) polttaa hermoni ja sydämeni. Anna armosi minulle ja tee minut pyhäksi valtakunnassasi, avaten ilmestyksesi päivänä Isäsi kanssa asumuksesi hyvyyden minulle.

 

58. Niin, oi Kristus, ainoa elämänantaja, puolusta pyyntöjäni ja poista tuttavilleni tehdyt pahat tekoni, ajattele kyyneleitäni, jotka marttyyriesi edessä itkin, jotta tuona kauhistuttavana hetkenä saisin armon ja siipiesi suojassa Sinun armosi minut peittäisi. Herra, osoita minulle sanomatonta ihmisrakkauttasi ja tee minut sen ryövärin suku-laiseksi/kaltaiseksi, joka yhden ainoan sanan avulla tuli paratiisin perijäksi ( Matt 27:38; Lk 23:42). Vie minut sinne sisälle, jotta näkisin mihin Adam kerran piiloutui, ja ihmisrakkautesi tuokoon kirkastumisen, koska olet kuullut kyyneleeni ja pyyhkinyt pois kaikki rikkomukseni. Anna kyyneleitteni, Herra, olla lupaus edessäsi, jotta viholliseni häpeäisi, kun näkee minut elämässä, jonka laupeutesi on minulle valmistanut, koska hänen on epäonnistunut saada minut paikkaan, jonka olet syntieni tähden minulle valmistanut. Herra, ainoa synnitön ja ihmisiärakastava, vuodata päälleni sanomaton hyvyytesi!. Anna minulle ja kaikille, jotka sinua rakastavat, kirkkautesi valtakunnassasi Sinua rukoilla ja ilosta huutaa kauneudellesi:" Kunnia olkoon meidät luoneelle Isälle, kunnia Pojalle, joka on meidät vapahtanut, kunnia meidät uudistaneelle Pyhälle hengelle, iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa! Amen,"