1. Herra sanoi: »Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; sillä millä tuomilla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan» (Matt. 7: 1). Älä tuomitse ketään äläkä omista itsellesi Herralle kuuluvaa asemaa, sillä yksi on tuomari, Jumala, joka tuomitsee eläviä ja kuolleita. Mutta sinä, maallinen ihminen, ota itsestäsi vaarin, sillä olethan sinäkin tuomion alainen, sinäkin odotat tuomiota tekojesi ja pahuutesi tähden. Kuinka uskallat tuomita toista? Nöyrry ja jätä kaikki Jumalan, kaiken Luojan, tuomittavaksi.

2. Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi. Älä tuomitse toista, vaikka itse olisit kuinkakin täydellinen. Jos tuomitset toista, joudut itsekin saman tuomion alaiseksi. Jos olet siveä, älä tuomitse siveetöntä, sillä muuten olet hänen kaltaisensa. Jos et itse ole vähääkään rikkonut, mutta jos tuomitset vihamielisesti rikoksentekijää, niin teet saman rikoksen, vieläpä suuremmankin, sillä silloin otat itsellesi tuomitsemisoikeuden, joka kuuluu Jumalalle.

3. Älä huolehdi toisten synneistä, vaan tunne oma pahuutesi, sillä et tule vastaamaan toisten synneistä, vaan omista synneistäsi. Sinun ei ole välttämätöntä tutkia muiden elämäntapaa ja syntejä. Ota vaarin itsestäsi ja tarkkaa itseäsi, pyritkö itse palvelemaan Jumalaa, teetkö Hänelle otollisia töitä, jäljitteletkö elämässäsi pyhiä ihmisiä ja noudatatko heidän esimerkkiään. Joka tuomitsee toista, on kuin väärä peili, joka kuvastaa itsessään kaikki muut, mutta itseään ei näe, tai niinkuin siivoton sauna, jossa kaikki peseytyvät, mutta joka on itse kuin liejuinen suo . Tuomitseva ihminen tutkii aina toisten syömistä, juomista ja rikoksia, mutta ei huomaa itseään eikä omia syntejään. Hän pitää toisen vähäisiä syntejä äärettömän suurina, mutta hänen omat suuretkin syntinsä ovat hänestä mitättömiä. Hän toivoo, ettei kukaan näkisi eikä tietäisi hänen syntejään, jottei kukaan häntä tuomitsisi, mutta itse hän julkisesti tuomitsee ja panettelee kaikkia, eikä pidä sitä pahana.

4. Älä tuomitse äläkä ihmettele ihmisten rikkomuksia, vaan pikemmin ihaile sitä, joka kykenee välttämään tämän maailman vihollisen pauloja, ihaile sitä, joka on säilyttänyt puhtautensa Jumalan edessä, silloin kun »perkele kulkee ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen saisi niellä» (1 Piet. 5: 8), ja toivoen ihmisen kadotusta koettaa saada jokaisen pauloihinsa. Sen tähden ota sinäkin vaarin synneistäsi, sillä tahtomattasikin teet paljon syntejä, ja mitä pelkäät, sen mielelläsi kuitenkin teet. Tahtoen tai tahtomattasikin olet synnin orja, tahtoen tai tahtomattasikin lankeat rikoksiin.

5. Kuka on synnitön? Onko ketään synnitöntä? Onko kukaan viaton, vaikka hänen elinaikansa olisikin vain yksi päivä? »Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini,on minut synnissä siittänyt» (Ps. 51: 7). Kaikki me olemme syyllisiä joko siihen tai toiseen, joko suureen tai pieneen rikokseen. Kaikki olemme syntisiä, kaikki heikkoja, kaikki taipuvaisia kaikkeen pahaan. Kaikki me tarvitsemme Jumalan armoa ja Hänen ihmisrakkauttaan. Profeetta sanoo: »Ei yksikään elävä ole vanhurskas Sinun edessäsi» (Ps. 143: 2).

6. Sen tähden älä tuomitse syntistä, älä omista itsellesi Jumalan oikeutta tuomioon, älä kiellä Kristukselta sitä, minkä Hän on jättänyt itselleen. Jos näet jonkun rikkovan, älä ylpeydessäsi häntä panettele äläkä tuomitse, ettet itse joutuisi tuomittavaksi, sillä joka tuomitsee toista jostakin, hän itsekin joutuu ehdottomasti saman tuomion alaiseksi. Salaa armeliaasti syntisen teko ja suhtaudu inhimillisellä rakkaudella hänen rikokseensa. Jos kykenet parantamaan häntä, niin tee se, mutta ellet siihen kykene, tuomitse silloin itseäsi äläkä puhu mitään hänestä. Sinulle on kyllin omista synneistäsi, älä toisen synneistä huolehdi.

7. Herra sanoi: »Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? (Matt. 7: 3). Sinä näet kyllä vieraat synnit, mutta et huomaa omiasi. Älä tuomitse ketään, ettei sinua tuomittaisi, kuten fariseusta. Älä puhu sokean fariseuksen tavoin: »Jumala, minä kiitän Sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, nuo rosvot, vääryydentekijät, avionrikkojat, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani» (Luuk. 18: 11). Tämän vuoksi se, jota hän tuomitsi, vanhurskautettiin, mutta hän itse ylpeänä tuomitsijana joutui tuomittavaksi. Älä luule, että muut ovat syntisiä, mutta sinä vanhurskas, muut pahoja, mutta sinä hyvä. Älä tuomitse muita, vaan tuomitse itseäsi, älä soimaa muita, vaan pidä itseäsi muita pahempana, sillä et tunne ketään niin hyvin kuin itsesi, et ole kenenkään synneistä niin selvillä kuin omista heikkouksistasi.

8. Jos näet jonkun syntiä tekevän, älä tuomitse häntä äläkä sano hänen ansainneen kärsimyksiä, vaan jätä kaikki sinulle kuulumaton Jumalan haltuun. Hän Luojana tietää kaiken ja tekee mielensä mukaan, sillä Hän on kaikkivoipa Jumala. Muista pyhien isien elämäkerrastossa mainittua enkeliä, joka toi vanhukselle sielun ja kysyi häneltä, mihin hän käskee panna tuon sielun, jota vanhus oli ajatuksissaan tuominnut.

9. Älä kadehdi syntistä äläkä ole vahingoniloinen kenenkään rikoksesta, vaan ole armelias ja sääliväinen langennutta kohtaan. Jos voit auttaa hänet ylös synnin loasta, niin ojenna hänelle auttava kätesi, mutta jos et kykene siihen, niin rukoile hänen puolestansa. Sillä syntisen teko ei ole kadehdittava eikä rikoksentekijän teko mitään mainehikasta saavutusta, joka tuottaisi iloa ja lohdutusta, vaan se on surua ja murhetta. Joka on langennut syntiin, hän saa myös kokea sen tuottamaa katkeruutta, jos ei tässä ajallisessa elämässä, niin iankaikkisessa. Asianlaita ei voi olla muutoin.

10. Älä iloitse lähimmäisesi lankeemuksesta, vaan itke ja sure sitä, ikään kuin se olisi sinun omasi, sillä meitä on käsketty rakastamaan lähimmäisiämme niinkuin itseamme. Salomo sanoo: »Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon» (Sananl. 24: 17). Älä iloitse toisen lankeemuksesta, etteivät pahat henget ja ihmiset iloitsisi sinusta,, sillä synnin teosta ei ole mitään iloa, vaan päinvastoin surua ja pelkoa itsensä puolesta. Ainoastaan pahat henget iloitsevat syntisten kadotuksesta, sillä he itsekin ovat kokonaan tuomitut kadotukseen. Ihmisen on iloittava toisen ihmisen pelastuksesta, silloin hän itsekin saa pelastuksen ja Jumalan armon osaksensa sekä tässä elämässä että viimeisenä tuomiopäivänä. Amen.

Teoksesta:Dimitri Rostovilainen:Hengellisen elämän aakkoset. Valamon luostarin julkaisuja 1938. Jakso II Luku 6, ss. 75 -78