Antonios Suuri

Omassa vallassamme on elää siveellisesti - rikastuminen sen sijaan ei ole meidän vallassamme. Mitä siis tehdä? Onko meidän saatettava sielumme tuomion alaiseksi lyhytaikaisen rikkauden harhan tähden, eihän sen hankkiminen edes ole meidän vallassamme? Mutta kuinka mielettömästi juoksemmekaan himoitessamme vain rikkautta käsittämättä, että kaikkien hyveiden edellä käy nöyryyden viisaus. Samoin kaikkia himoja edeltää vatsanpalvonta ja tämän maailman mammonan tavoittelu. (Pyhä Antonios Suuri: Opetuksia ihmisen luonteesta, Filokalia I, s. 31. 75)

 

Evagrios

Käytännön kilvoittelua vastustavista demoneista nousevat ensimmäisinä taisteluun ne joiden tehtäväksi on uskottu vatsanpalvelun halujen herättäminen, ja ne jotka istuttavat mieleemme rahanhimon, sekä ne jotka kutsuvat meitä tavoittelemaan ihmiskunniaa. Niiden jäljessä ryntäävät kaikki muut demonit ja ottavat orjikseen ne joita nuo ensimmäiset ovat onnistuneet haavoittamaan. Sillä ei voi langeta haureuden hengen valtaan sellainen, joka ei sitä ennen ole langennut vatsanpalveluun. Eikä vihan vimmoihin voi joutua se, joka ei tavoittele kiihkeästi ruokaa, tavaraa tai kunniaa. Samoin on mahdotonta paeta murehtimisen demonia, ellei ole päässyt eroon noista kolmesta ensin mainitusta. Ylpeyttä, pahan hengen viheliäisintä aikaansaannosta, ei voi välttää, ellei kitke mielestään rahanhimoa, kaiken pahan juurta. Sanoohan Salomokin: »Köyhyys nöyryyttää miehen.» (Sananl.10:4 LXX) Ja lyhyesti: ihminen ei voi joutua minkään demonin valtaan, elleivät nuo joukon johtajat ole häntä ensin vakavasti haavoittaneet. Nämä kolme ajatustahan paholainen esitti Vapahtajallekin: ensiksi se pyysi Häntä muuttamaan kivet leiviksi; toiseksi se lupasi Hänelle koko maailman jos Hän maahan langeten kumartaisi sitä; kolmanneksi se sanoi, että jos Vapahtaja tottelisi sitä, kaikki ylistäisivät Häntä, koska Hän ei olisi vahingoittunut, vaikka olisi hypännyt temppelin harjalta. Herra voitti nämä kiusaukset ja ajoi paholaisen pois. (Mt. 4: 1 -10)Näin hän opetti meille, että paholaisen voi torjua vain hylkäämällä halveksivasti nuo kolme ajatusta. (Munkki Evagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisestä, Filokalia I, s. 70. 1)

Käytännön kilvoittelua vastustavista demoneista kolme on siis johtajia joita seuraa koko muu joukkio, kuten alussa totesimme. Nuo johtajat ryhtyvät taisteluun ensimmäisinä ja epäpuhtailla ajatuksilla houkuttelevat sielua pahuuteen.

Demonien kärkikolmikkoon kuuluvat: se jonka osana on vatsanpalvelun halujen herättäminen, se joka kylvää mieleemme rahanhimon, ja se joka kiehtoo mieltämme ihmiskunnialla. Jos pyrit puhtaaseen rukoukseen, pidä vihasi aisoissa, ja jos rakastat siveyttä, vartioi tarkoin vatsaasi äläkä anna sille mielin määrin edes vettä ja leipää. Valvo öisin rukouksessa ja karkota kaikki kauna kauas itsestäsi. Pyhän Hengen opetukset olkoot aina mielessäsi ja kolkuta pyhien kirjoitusten ovia hyveiden käsillä. Silloin sinusta alkaa säteillä sydämen himottomuus ja näet rukouksessa mielesi kirkkaana kuin tähti. (Munkki Evagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisestä, Filokalia I, s. 88. 23)

 

Kassianus Roomalainen

... Ja jotta myös oppisitte esimerkin avulla tuntemaan tämän hyveen tarkemmin, kerron teille abba Serapionin hairahduksesta. Hänellä oli itsellään usein tapana kertoa siitä luokseen tulleille varoittavana esimerkkinä.

Näin hän kertoi: »Kun nuorempana oleskelin yhdessä abbani kanssa, niin syötyämme ja pöydästä noustuamme varastin paholaisen vaikutuksesta korpun, jonka sitten söin salaa abbaltani. Jatkoin tätä pitkän aikaa ja jouduin tämän himon valtaan niin suuresti, etten voinut siitä vapautua. Omatuntoni kyllä syytti minua, mutta häpesin puhua asiasta vanhukselle.

Sattui sitten, että ihmisiä rakastavan Jumalan kaitselmuksesta tuli vanhuksen luo joitakin veljiä hengellistä hyötyä tavoitellen, ja he alkoivat kysellä häneltä omista ajatuksistaan. Vanhus vastasi, ettei mikään niin vahingoita munkkeja ja ilahduta pahoja henkiä kuin se, että he salaavat ajatuksensa hengellisiltä isiltään. Lisäksi hän puhui heille vielä pidättyväisyydestä.

Heidän keskustellessaan omaatuntoani alkoi kolkuttaa: ajattelin, että Jumala on paljastanut vanhukselle hairahdukseni ja aloin murtuneena itkeä. Vedin viittani helmasta esiin korpun, jonka tapani mukaan olin varastanut, ja maahan heittäytyen pyysin anteeksiantoa menneistä ja siunausta tulevaisten varalle. Silloin vanhus sanoi: 'Lapseni, tunnustuksesi on vapauttanut sinut, vaikka en sanoisi mitään. Kun tunnustit syntisi, löit maahan sinua vaietessasi jäytäneen pahan hengen, jonka tähän saakka olit sitä vastustamatta tai moittimatta sallinut vallita itseäsi. Mutta nyt sillä ei enää ole sijaa sinussa, koska olet vetänyt sen ulos sydämestäsi.'

Vanhus ei ollut vielä lopettanut puhettaan, kun saatanan voima syöksähti helmastani kuin tulen leiskahdus ja täytti huoneen pahalla hajulla, niin että läsnäolijat luulivat jossain poltettavan rikkiä. Silloin vanhus sanoi: 'Katso, Herra on antanut tämän merkin osoitukseksi sanojeni totuudesta ja sinun vapautumisestasi.' Siinä määrin minusta todellakin synnintunnustuksen kautta erkani vatsanpalvelun himo ja saatanallinen vaikutus, ettei tuo halu minua sen koommin enää koskaan vaivannut.'

Abba Serapionin kertomuksesta opimme, että vasta sitten olemme ansainneet todellisen arvostelukyvyn armolahjan, kun emme luota oman mielemme arviointiin, vaan isien opetukseen ja heidän ohjeisiinsa. Sillä minkään muun heikkouden kautta ei saatana johda munkkia niin suoraan kohti kuilua kuin taivuttamalla hänet hylkäämään isien nuhteet sekä noudattamaan omia mielijohteitaan ja omaa tahtoaan... (Pyhä Cassianus Roomalainen: Skiitan pyhistä isistä, Filokalia I, s. 153 -154.)

 

Teodoros Edessalainen

Joku entisaikain isistä (Euagrios) on oikein ja sattuvasti sanonut, että meitä vastustavista demoneista nousevat ensimmäisinä taisteluun ne joiden tehtäväksi on uskottu vatsanpalvelun himojen herättäminen, ne jotka istuttavat mieleemme rahanhimon sekä ne jotka kutsuvat meitä tavoittelemaan ihmiskunniaa. Niiden jäljessä ryntäävät kaikki muut demonit ja ottavat orjikseen ne, joita nuo ensimmäiset ovat haavoittaneet.

Tosiaan - omat havaintomme ja kokemuksemmekin ovat vakuuttavasti osoittaneet, että ihmisen on mahdotonta langeta mihinkään syntiin tai himoon, ellei jokin noista kolmesta ole ensin häntä haavoittanut. Samat kolme kiusaustahan paholainen esitti Vapahtajallekin, mutta Herra voitti ne ja ajoi paholaisen pois (Mt.4:1-10), hyvyydessään ja ihmisrakkaudessaan Hän lahjoitti meille tuon voittonsa hedelmät. Hän oli ottanut omakseen kaikessa meidän ruumiimme kaltaisen ruumiin - kuitenkin ilman syntiä (Hebr.4:15), ja Hän osoitti meille tien, joka johtaa varmasti puhtauteen; kun me sitä vaellamme me pukeudumme uuteen, Luojansa kuvan mukaan uudistuvaan ihmisyyteen. (kts. Kol3:10) (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia, Filokalia II, s. 28. 61 - 62)

 

Maksimos Tunnustaja

Itserakkaus on, kuten jo monesti on todettu, kaikkien himollisten ajatusten alku. Siitä kehittyvät kolmen päähimon ajatukset: vatsanpalvonnan, rahanhimon ja turhamaisuuden. Vatsanpalvontaa seuraa haureus, rahanhimoa ahneus ja turhamaisuutta ylpeys. Samoin kaikki muutkin himolliset ajatukset kuten esimerkiksi viha, alakuloisuus, kaunaisuus, kateus ja panettelu seuraavat näiden kolmen kintereillä. Nämä himot kiinnittävät mielen aineellisiin ja raskaan kiviriipan lailla kahlitsevat sen maahan, vaikka se luonnostaan on tultakin keveämpi ja aineettomampi. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 112. 56)

Vatsanpalvonnan himo tekee hivelevällä nautinnollaan ikään kuin terävällä miekalla monet hyveet hedelmättömiksi. Se tappaa hillittömyydellä siveyden siemenet, turmelee ahneudella tasapuolisen oikeudenmukaisuuden ja hävittää itserakkaudella luontaisen armeliaisuuden. Lyhyesti sanoen vatsanpalvonnan himo tuhoaa kaikki hyveiden hedelmät. (VII:57) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista...Filokalia II, s. 211. 232)

 

Thalassios Afrikkalainen

Joka pitää kurissa vatsansa, hän myös kuihduttaa intohimonsa ja vapauttaa mielensä irstaiden ajatusten orjuudesta.

Paastoojan mieli on Pyhän Hengen temppeli, vatsanpalvojan mieli on korppien pesäpaikka.

Kylläinen etsii yhä uusia herkkuja, nälkäiselle maistuu pelkkä leipäkin. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä... Filokalia II, s. 235. 54 - 56)

Kolme yleisintä himollista halua saa syntynsä itserakkaudesta.

Nämä kolme halua ovat vatsanpalvonta, turhamaisuus ja rahanhimo. Niiden vanavedessä seuraavat kaikki muut himolliset ajatukset, joskaan ne kaikki eivät ole lähtöisin kaikista kolmesta.

Haureus on vatsanpalvonnan, ylpeys taas turhamaisuuden jälkeläinen. Sen sijaan muut himot ovat lähtöisin kaikista kolmesta. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä... Filokalia II, s. 238. 87 - 89)

Kun taistelet vatsanpalvontaa vastaan, varo kerjäämästä ihmisten kiitosta kalpeilla kasvoillasi. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen:Rakkaudesta, itsehillinnästä... Filokalia II, s. 242. 30)

 

Elia Presbyteeri

Pyrkimys nautintoon on iskostunut kaikkiin ruumiinjäseniin, mutta ahdistaa niitä eri tavoin. Toisia niistä se ahdistaa tunteiden ja halujen tukemana, toisia taas tahdon ja toisia järjen suunnalta. Toisin sanoen nautinnonhimo ahdistaa vatsanpalvelun, kiivauden ja ilkeyden kautta, jotka ovat kaikkien likaisten himojen alkusyitä. ( Elia Presbyteeri: Käytännön kilvoittelusta ja... Filokalia III, s. 72. 125)

 

Gregorios Siinailainen

Päähimoja on kahdeksan. Tärkeimmät ovat vatsanpalvonta, rahanhimo ja turhamaisuus. Loput viisi, nimittäin haureus, viha, murhe, lamaannus ja ylpeys ovat noiden kolmen kylkiäisiä. Kolmen keskeisimmän himon vastapainona on kolme laaja-alaista hyvettä: itsehillintä, köyhyys ja nöyryys. Näitä seuraavat sitten puhtaus, sävyisyys, ilo, urhoollisuus, itsensä vähätteleminen ja koko muu hyveiden joukko. Eri hyveiden ja paheiden voimaa, vaikutusta ja ominaishajua ei voi oppia tuntemaan kuka tahansa sitä haluava. Hyveet oppii tuntemaan vain se, joka harjoittaa niitä teoin ja sanoin, paheet taas tulevat tutuiksi niiden valtaan joutuneille. Käytännön kokemuksen lisäksi on tarpeen tiedon ja arvostelukyvyn armolahja Pyhältä Hengeltä. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia, Filokalia III, s. 289. 91)

 

Gregorios Tessalonikalainen

Katsokaamme nyt, tuhoaako Herran autuuttavaksi ylistämä köyhyys sairaalloisen halumme kolmannenkin jälkeläisen. Tämä sairaan sielumme kolmas sikiö on vatsanpalvonta, josta saa alkunsa kaikki lihallinen saastaisuus. Miksi sitten otamme sen esille vasta viimeisenä, vaikka se on meissä luonnostaan jo syntymästämme saakka? Eikä vain tämä, vaan myös suvun jatkamiseen liittyvät luonnolliset liikkeet ovat havaittavissa jo imeväisikäisissä. Kuinka siis olemme jättäneet viimeiseksi lihan himon sairauden? Syy on tämä: nämä ilmiöt ovat meissä luonnostaan eikä luonnollisissa asioissa sinänsä ole moitittavaa, koska hyvä Jumala on ne luonut, että käyttäisimme niitä hyviin tekoihin. Ne eivät siis sellaisenaan ole sielun sairauden oireita, mutta väärin käytettyinä niistä tulee sellaisia. Ja näin tapahtuu, kun huolehdimme lihasta niin että himot heräävät. (Room.13:14) Silloin on jo kyse nautinnonhimosta, joka on tosi paha himo, lihallisten himojen alku ja sielun sairaus. Ensimmäisenä sairastuu mieli, sillä pahat himot kumpuavat mielestä. Herra sanoo, että sydämestä lähtevät pahat ajatukset ja ne saastuttavat ihmisen.(Mt.15:19) Evankeliumia ennen ollut lakikin varoittaa: »Varo, ettei sydämesi kätköissä oleva sana muutu laittomuudeksi.» (5 Moos.15: 9 LXX)

Mieli on tosin ensimmäisenä hairahtunut väärään asennoitumiseen, mutta senkin ovat ensin huumanneet aistien tarjoamat alhaiset mielikuvat ja siksi se tuntee himokasta vetoa aistimaailmaan. Etenkin silmät voivat jo kaukaa kaapata saastaa sisimpään. ja niin kiihottaa mieltä vääryyteen. Selvänä todistuksena tästä on esiäitimme Eeva: ensin hän näki, että puu oli ihana katsella ja suloinen antamaan ymmärrystä, ja taivuttuaan sitten sydämessään pahaan tekoon kosketti kiellettyä puuta ja maistoi sen hedelmää.(1Moos.3:6) Emme siis suotta sanoneet, että kun laskemme aseemme ruumiillisen kauneuden edessä, porhaltavat häpeälliset himot perässä. Jo isiltä peräisin on varoitus: älä katsele toisten ruumiillista kauneutta (vrt. Siir.9:8) äläkä ihastele omaasi. (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle, Filokalia IV, s. 69. 26)