Johannes Karpathoslainen

Varo itseäsi Iisebelin velhouksista.(2Kun.9:22) Niitä ovat ennen kaikkea pöyhkeät ja turhamaiset ajatukset. Voit voittaa ne Jumalan armon avulla, jos vähättelet ja halveksit sieluasi: heittäydy vain Herran eteen ja pyydä Häntä avuksesi tietoisena siitä, että kaikki lahjat ovat kotoisin taivaasta. Sillä on sanottu: »Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta». (Joh.3:27) (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta... I / 352. 58)

Pietarille ojennettiin ensin avaimet ja sen jälkeen hänen sallittiin langeta kieltämiseen, jotta lankeemus olisi raitistanut hänen mielensä. Älä siis ihmettele, jos sinäkin tiedon avaimet saatuasi lankeat monenlaisiin pahoihin ajatuksiin. Ylistä meidän Herraamme, joka on ainoa viisas: lankeemuksilla Hän panee suitset pöyhkeydelle, joka viekkaasti väijyy jumalallisen tiedon kintereillä. Kiusaukset ovat suitsia, jotka Jumala on kaitselmuksessaan pannut hillitsemään inhimillistä omahyväisyyttämme. (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta... I / 353. 62)

 

Markus Askeetti

Se jolla on jokin hengellinen armolahja ja joka tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joilla ei sitä ole, säilyttää tuntemansa myötätunnon tähden lahjansa. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Hengellisestä laista I / 161. 8)

Pöyhkeys ja kerskailu johtavat jumalanpilkkaan, ahneus ja turhamaisuus taas kovasydämisyyteen ja tekopyhyyteen. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat... I / 190. 87)

Älä pöyhkeile sydämessäsi Raamatun tuntemuksellasi, ettei mielesi joutuisi pilkkaajahengen valtaan. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Hengellisestä laista I / 161. 11)

Muuan oppimaton kuullessaan ylistettävän tällaisia oppimattomia, ei pitänyt esikuvanaan heidän nöyryyttään, vaan pöyhkeili onnettomuudellaan ja lankesi siksi ylpeyteen. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Hengellisestä laista I / 168. 80)

Niketas Stitahatoslainen

Totuus ei kuvastu kasvoista, ei käytöksestä eikä puheesta. Ei myöskään Jumala viihdy tällaisissa asioissa, vaan murtuneessa sydämessä. nöyrtyneessä hengessä (vrt. Ps.51:19) ja sielussa, jonka Jumalan tunteminen valaisee. Toisinaan sattuu, että huomaamme jonkun ulkonaisesti vähättelevän itseään jatkuvasti ja puhuvan nöyrästi. Näin hän tekee kuitenkin vain kalastellakseen ihmisten ylistystä, mutta sisimmässään hän on täynnä pöyhkeyttä, viekkautta, kateutta ja kaunaisuutta. Toisinaan taas huomaamme, kuinka joku taistelee vanhurskauden puolesta ylevin viisauden sanoin ja vastustaa valhetta tai Jumalan lakien rikkomista. Hän toimii näin, koska ajattelee ainoastaan totuutta. Pohjimmiltaan hän on täynnä vaatimattomuutta, nöyryyttä ja lähimmäisenrakkautta, vaikka joskus ylpeileekin Herrassa kuin apostoli Paavali, joka sanoi: »Kerskaan heikkoudestani.» (2 Kor.12:9) (Niketas Stitahatoslainen: Mielen puhdistamisesta III / 182. 32)

Joka on omasta tahdostaan antautunut näkemään vaivaa hyveiden tähden ja vaeltaa palavin mielin kilvoittelun tietä on otollinen saamaan Jumalan suuria lahjoja. Edettyään menestyksekkäästi kilvoitustien puoliväliin hän saa jumalallisia ilmestyksiä ja näkyjä ja tulee sitä valoisammaksi ja viisaammaksi mitä enemmän ponnistelee kilvoituksissa. Mitä korkeammalle hän kohoaa jumalallisissa tutkiskeluissaan, sitä raivokkaammin tuhoojahenget kadehtivat häntä: ne eivät näet kestä katsella, kun ihminen muuttuu enkelin kaltaiseksi. Sen tähden ne pistävätkin kilvoittelijaa salaa pöyhkeyden piikillä. Jos kilvoittelija ymmärtää tulleensa petetyksi, syyttää itseään ja pakenee nöyryyden linnoitukseen. hän välttää tuhoisan ylpeyden ja löytää reitin pelastuksen satamaan. Mutta ellei hän huomaa vihollisen petosta, Jumalan armo hylkää hänet. Hän joutuu pahojen henkien valtaan, jotka vaativat häntä itselleen.

Niin hän joutuu vasten tahtoaan kuritettavaksi, koska ei itse koetellut ja kurittanut itseään vapaaehtoisesti kilvoitusvaivoilla. Nyt häntä kurittavat nautinnonhimon ja lihan pyynnön sekä ilkeyden ja vihastumisen henget. Ne nöyryyttävät häntä tuimilla hyökkäyksillään, kunnes hän oppii tuntemaan oman heikkoutensa ja murehtimalla lankeamistaan pöyhkeyteen pääsee eroon tästä koettelemuksesta. joka on annettu hänelle opetukseksi. Silloin kilvoittelija voi yhtyä Daavidin sanoihin: »Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi." Ps.119:71) (Niketas Stitahatoslainen: Mielen puhdistamisesta III / 201 - 202. 81)

 

Gregorios Siinailainen

Nousu taivasten valtakuntaan näitä lyhyitä tikapuita pitkin käy nopeimmin, kun kukistamme viisi kuuliaisuuden vastaista pahetta. Kyseiset viisi ovat tottelemattomuus, vastaanväittäminen, omien mielihalujensa tyydyttäminen, omien oikeuksien puolustelu ja turmiollinen pöyhkeys. Nämä kaikki ovat uppiniskaisuuden hengen jäseniä ja osia. Tämä demoni nielee ne, joiden kuuliaisuus ei ole vilpitöntä, ja toimittaa heidät syvyyteen vanhan käärmeen luo. Tottelemattomuus on helvetin kita, vastaanväittäminen sen terävänä miekkana välähtelevä kieli ja omien mielihalujen tyydyttäminen on sen terävät hampaat. Sen haarniskana on omien oikeuksien puolustelu, ja kadotukseen johtava pöyhkeys taas on helvetin kaikkiruokaisen vatsan röyhtäys.

Joka kukistaa kuuliaisuudella näiden paheiden johtajan, tottelemattomuuden, tekee kerralla lopun kaikista muistakin ja kohoaa yhdellä harppauksella taivaisiin. Meidän Herramme ihmisrakkauden sanomattomia ja käsittämättömiä ihmeitä nimittäin on, että yhtä hyvettä harjoittamalla, tai paremminkin yhden käskyn täyttämällä voimme nousta suoraa päätä taivaisiin. Niinhän aikoinaan yhden tottelemattoman teon tähden vajosimme - ja voimme vieläkin vajota - helvetin syvyyksiin. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 304 – 305. 121)

Maksimos Tunnustaja

Tieto ilman Jumalan pelon suitsia ja käytännön hyvettä tekee pöyhkeäksi. Tiedon pöyhistämä alkaa esittää omanaan sellaista mikä on annettu hänelle lainaksi, kerjäten itselleen kiitosta. Sen sijaan teot, jotka enenevät rinnan Jumalan rakastamisen kanssa, saavat kilvoittelijan keskittymään käytännön tietoon ja synnyttävät nöyryyttä. Sillä kun kilvoittelija havaitsee korkeamman tiedon ylittävän voimansa, hän oppii tuntemaan rajoituksensa. (V:48) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista... II / 198. 185)

Jumala on kaitselmuksessaan säätänyt vastoinkäymiset opiksi ja ojennukseksi niille, jotka ovat kiittämättömiä hengellisistä lahjoistaan, kasvattaakseen heitä tällä tavoin kiitollisuuteen. Niiden kokeminen opettaa meidät tajuamaan, että kaiken hyvän meissä saa aikaan Jumalan voima. Jos näet Kaitselmus sallisi meidän aina onnistua kaikessa, olisi pöyhkeilyn vaara lähellä ja saattaisimme langeta Jumalan tahdon vastaiseen ylpeyteen, niin että alkaisimme uskoa hyveen ja tiedon olevan luontaista omaisuuttamme eikä Jumalan armon antia. Näin käyttäisimme hyvää pahan aikaansaamiseksi: seikat, joiden pitäisi vahvistaa ja lujittaa meissä tietoisuutta Jumalan voimasta, johtaisivatkin meidät tietämättömyyden tautiin. (V:12) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista... II / 193. 168)

Joka ylvästelee saamillaan armolahjoilla ja pöyhkeilee ikään kuin ne eivät olisikaan lahjaksi saatuja, joutuu oikeudenmukaisesti maistamaan Jumalan vihaa: Jumala sallii saatanan ryhtyä näkymättömään taisteluun häntä vastaan ja niin se horjuttaa hänen hyveenharjoitustaan ja hämärtää hänen valoisat hengelliset tutkiskelunsa. Tämän kaiken tarkoituksena on johtaa tuo ylvästelijä tuntemaan oma heikkoutensa ja saada hänet käsittämään, mikä on se voima joka yksin kukistaa meissä riehuvat himot, niin että hän nöyrtyisi ja katuisi sekä luopuisi pöyhkeilystään. Tällä tavoin hän voi lepyttää Jumalan ja välttää katumattomia kohtaavan vihan, joka riistää sielulta armon varjeluksen ja jättää kiittämättömän mielen omaan tyhjyyteensä. (V:22) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista... II / 195. 175)

 

Thalassios Afrikkalainen

Pöyhkeä mieli on kuin vedetön pilvi, jota turhamaisuuden ja ylpeyden tuulet ajelevat sinne tänne.(vrt. Juuda 12) (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä... II / 242. 26)

 

Hesykhios

Katso, ettet pöyhkeile kuin muinoin Israel ja jää samalla tavoin näkymättömien vihollisten käsiin. Sillä kun Kaikkivaltias oli vapauttanut Israelin egyptiläisistä, suunnitteli tämä avukseen valetun epäjumalan. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 234. 25)