Jesaja Erakko

Tarkkaa sydäntäsi, veljeni, ja vartioi valppaasti vihollisiasi, sillä niiden pahuus on rajaton. Pidä mielessäsi, että ihminen ei voi tehdä sekä pahaa että hyvää. Siksi Vapahtajamme kehottaakin meitä valvomaan sanoessaan: »Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.» (Mt.7:14)

Tarkkaa siis itseäsi, ettei mikään kadotuksen ansa pääsisi erottamaan sinua Jumalan rakkaudesta. Hallitse sydäntäsi äläkä masennu ja sano: »Kuinka minä syntinen ihminen voin sitä varjella?» Kun ihminen luopuu synneistään ja kääntyy Jumalan puoleen, hänen katumuksensa uudestisynnyttää hänet ja kokonaan uudistaa hänet. (Pyhä Jesaja Erakko: Mielen varjelemisesta I / 56. 21 – 22)

 

Evagrios

Jos etsit tarkkaavaisesti rukousta löydät sen. Rukoilijalle ei mikään ole tärkeämpää kuin tarkkaavaisuus. Pyri siis kaikin tavoin siihen. (Munkki Evagrios: Rukouksesta I / 110. 149)

 

Hesykhios

Tarkkaavaisuus on sydämen jatkuvaa vaikenemista ja pidättymistä kaikista ajatuksista. Tässä tilassa sydän toistaa lakkaamatta »Jeesus Kristus, Jumalan Poika ja Jumala» ja Herra on sen henki ja elämä. Se kutsuu avukseen Jeesusta ja nousee Hänen avullaan urhoollisesti vihollisia vastaan ja tunnustaa rikkomuksensa Hänelle, jolla yksin on valta antaa synnit anteeksi. Sielu, joka huutaa avukseen Kristusta, on jatkuvasti pukeutuneena Häneen, joka yksin tuntee sydämen salat. Se pyrkii kokonaan salaamaan suloisen ilonsa ja sisäisen taistelunsa ihmisiltä, ettei paha vihollinen huomaamatta saisi houkutelluksi sielua pahuuteen ja tuhoaisi sen arvokasta työtä. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 230. 5)

Jos alamme elää mieltämme tarkkaillen, nöyryydessä ja raittiudessa ja kytkemme rukouksen pahojen ajatusten vastustamiseen, voimme otollisesti vaeltaa mielemme polkua. Jeesuksen Kristuksen kumarrettava nimi kirkastaa soihtuna sydämemme asumuksen ja lakaisee siitä pois pahuuden sekä kaunistaa ja puhdistaa sen. Mutta jos luotamme vain omaan raittiuteemme tai valppauteemme, kompastumme ja kaadumme heti, kun viholliset käyvät kimppuumme. Nuo viekkaat ja ovelat henget saavat meidät heti valtaansa ja sotkeudumme yhä pahemmin niiden virittämiin pahojen ajatusten verkkoihin ja joudumme helposti niiden saaliiksi, koska meillä ei ole vahvana kilpenä ja miekkana Jeesuksen Kristuksen nimeä. Sillä kun vain tiuhaan heiluttelemme tuota kunnioitettavaa miekkaa ajatuksista hiljenneessä sydämessämme, se kykenee käännyttämään nuo vihollishenget pakoon, hakkaamaan ne kappaleiksi ja polttamaan ja hävittämään ne kuin tuli ruo'on. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 264. 152)

 

Filoteos Siinailainen

"Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa". (Hebr.12:14) Tehkää näin rakkauden ja puhtauden tähden, sillä ne ovat rauha ja pyhitys.* Vihaa sopii käyttää vain taistelussa pahoja henkiä vastaan, jotka käyvät vimmatusti kimppuumme ajatusten kautta. Kuule siis, kuinka käydään taistelua, joka riehuu jatkuvasti sisimmässämme. ja toimi sen mukaisesti. Yhdistä rukous ja henkinen raittius, sillä raittius puhdistaa rukouksen ja rukous raittiuden. Raittius seisoo aina tarkkaavaisena sydämen ovella: se tunnistaa sydämeen pyrkivät pahat ajatukset, sulkee oven niiden edestä ja kutsuu Herraa Jeesusta Kristusta karkottamaan nuo ilkeät viholliset. Tarkkaavaisuus siis pysäyttää viholliset, mutta lopullisesti pahat henget ja niiden herättämät kuvitelmat karkottaa Jeesus, jota huudamme avuksi.

Vaeltakaamme tietämme valppain sydämin ja valveutunein sieluin. Sillä jos joka päivä liitämme yhteen tarkkaavaisuuden ja rukouksen rakennamme niistä itsellemme Elian tuliset vaunut, jotka kohottavat meidät keveästi taivaan korkeuksiin. Todellakin! Sisäisesti raittiin - tai tätä raittiutta kohti pyrkivän - puhdas sydän on jo sinänsä henkinen taivas, jolla säteilevät aurinko, kuu ja tähdet. Tällaiseen sydämeen tekee sijansa sijoittumaton Jumala sen sisäisten tutkiskelujen ja ylentymisen aikana.

Sen joka rakastaa jumalallista hyvettä, pitää Herraan turvaten pyrkiä vilpittömästi toteuttamaan sanansa teoissa. Kun vaikka väkipakolla hillitään aistit, jotka niin usein vahingoittavat sielua, tulee tämä sydämessä käytävä kilvoittelu ja taistelu mielelle keveämmäksi. Sulje siis suunnitelmallisesti mielestäsi kaikki ulkonainen ja käy sisimmässäsi taisteluun ulkonaisten vaikutteiden herättämiä ajatuksia vastaan ruumiittomilla jumalallisilla aseilla! Valvomisen vaivalla hätistä pois nautinnon houkutukset; syö ja juo pidättyvästi; riuduta ruumistasi, että näin keventäisit sydämessäsi käytävää taistelua. Tämä kaikki koituu vain omaksi hyödyksesi. Piinaa sieluasi kuoleman ajatuksella ja keskitä harhaileva mielesi muistelemalla Jeesusta Kristusta. Tee näin erityisesti öisin, sillä silloin mieli on otollisempi kohoamaan Jumalan ja jumalallisten asioiden valoisiin tutkiskeluihin. (Pyhittäjä Filoteos Siinailainen: Henkisestä raittiudesta III / 24 - 25. 25, 27)

*Filokaliassa tämä on edellisen jakson (24) lopussa. Luontevammin se kuitenkin sopii uuden jakson alkuun kuten Dobroloijubijessa. (suom.)

Kun puita sytytetään, syntyy savua, joka kirvelee silmiä. Leimuava liekki kuitenkin suo pian valon, joka ilahduttaa noita samaisia savusta kärsineitä silmiä. Samalla tavoin tuntuu alussa rasittavalta jännittää koko ajan tarkkaavaisuutensa. Mutta kun luoksemme tulee Jeesus, jota olemme apuun anoneet, Hän valaisee sydämemme. Valon myötä Jeesuksen muistaminen tuo mukanaan kaikesta hyvästä parhaimman.* (Pyhittäjä Filoteos Siinailainen: Henkisestä raittiudesta III /25- 26. 29)

*So. Hänet itsensä (suom.)

 

Elia Presbyteeri

Intohimon hävittää sielusta paasto ja rukous, nautinnonhimon valvominen ja vaikeneminen; himollinen kiintymys taas haihtuu, kun elämme hiljaisuudessa ja tarkkaamme itseämme. Himottomuutta sen sijaan on jatkuva Jumalan muistaminen. (Elia Presbyteeri: Antologia III / 42. 74)

Joka ei keskity rukoukseen, vaan antaa mielensä harhailla, ei ymmärrä veisaamaansa psalmia aivan kuin se olisi hänelle vierasta kieltä. Ja psalmi* puolestaan tuntee, että tällainen veisaaja on sille muukalainen. Pahojen henkien silmissä molemmat ovat kuin mielipuolia. (Elia Presbyteeri Käytännön kilvoittelusta III / 69.114)

 

Nikeforos

Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä – Hänen joka on sanonut »ilman minua te ette voi mitään tehdä» (Joh.15:5) Häntä avukseni huutaen ja auttajakseni kutsuen yritän voimieni mukaan selvittää teille, mitä tarkkaavaisuus on ja kuinka se Jumalan niin tahtoessa saavutetaan. Jotkut pyhistä ovat kutsuneet tarkkaavaisuutta mielen varjelemiseksi, jotkut sydämen vartioimiseksi, jotkut henkiseksi raittiudeksi, muutamat mielen hiljaisuudeksi ja jotkut vielä muilla nimillä. Nämä eri nimitykset tarkoittavat kuitenkin yhtä ja samaa asiaa aivan kuin leipä, limppu ja kyrsä. Mitä tämä tarkkaavaisuus sitten on ja mitkä ovat sen luonteenomaiset piirteet, siitä saat seuraavassa tarkan selvityksen. Tarkkaavaisuus on vilpittömän katumuksen merkki. Se on sielun paluuta alkuperäiseen tilaansa, vihaa maailmaa kohtaan ja kohoamista Jumalan luo. Tarkkavaisuus on synnistä luopumista ja hyveeseen palaamista. Se on ehdotonta varmuutta syntien anteeksisaamisesta. Tarkkaavaisuus on hengellisen näkemisen alku tai pikemminkin sen välttämätön perusta, sillä se saa Jumalan ikään kuin kumartumaan alas ja ilmestymään mielelle. Tarkkaavaisuus on mielen häiriintymättömyyttä tai paremminkin täydellistä hiljentymistä, jolla Jumala laupeudessaan palkitsee sielun. Tarkkaavaisuus on pahojen ajatusten tuho; se on Jumalan muistamisen palatsi ja voimavarasto, joka auttaa kestämään kärsivällisesti kaikki vastoinkäymiset. Tarkkaavaisuus auttaa osaltaan uskon, toivon ja rakkauden synnyssä. Joka ei usko, ei myöskään halua ottaa vastaan ulkonaisia koettelemuksia. Ja joka ei mieluusti kohtaa koettelemuksia ei voi sanoa Herralle: »Sinä olet minun turvani ja linnani.» (Ps.91:2)

Mutta se jolla ei ole Korkeinta suojanaan (Ps.91:1), ei voi ottaa vastaan Hänen rakkauttaan.

Tarkkaavaisuuteen, joka on kaikista saavutuksista suurin, päästään useimmiten - etten sanoisi lähes poikkeuksetta -opetuksen avulla. Vain hyvin harvat ovat saaneet sen ilman opetusta suoraan Jumalalta ankaran kilvoituksensa ja palavan uskonsa palkaksi, mutta näistä harvoista ei ole säännöksi. Sen tähden meidän tuleekin etsiä itsellemme eksytyksestä vapaa ohjaaja, että hänen selitystensä ja opetustensa perusteella oppisimme tuntemaan sekä »oikealta» että »vasemmalta» meitä mielen tarkkaamisen kilvoituksessa väijyvät kiusaukset, ts. riittämättömän tai ylettömän yrittämisen, jotka ovat peräisin pahasta hengestä. Omien kokemustensa perusteella ohjaaja pystyy selittämään meidän kiusauksemme ja epäröimättä osoittaa meille oikean hengellisen tien, jota me sitten vaivatta vaellamme. Jollei ohjaajaa kuitenkaan ole, on sitkeästi etsittävä sellaista. Mutta jollei ohjaajaksi sopivaa sittenkään löydy, kutsu hengellisen köyhyytesi tunnossa Jumalaa avuksesi murtunein sydämin kyyneliä vuodattaen ja toimi seuraavasti:

Tiedät, että hengityksemme on ilmaa jota hengitämme sisään ja ulos nimenomaan sydämen tähden, sillä sydän suo ruumiille elämän ja lämmön. Sydän vetää ilmaa sisään ja työntää sitä ulos poistaakseen uloshengityksessä oman lämpimyytensä ja saadakseen siten hyvän olon. Tässä tehtävässä sitä avustavat keuhkot. Luoja on luonut keuhkot huokoisiksi, ja palkeiden tavoin ne vaikeuksitta vetävät sisään ympäröivää ilmaa ja työntävät sitä ulos. Näin sydän, joka vetää keuhkojen välityksellä itseensä viileyttä ja luovuttaa ulos lämpöä, toteuttaa moitteettomasti luomisessa saamaansa tehtävää: pitää yllä elämää.

Istu siis, kokoa mielesi ja johdata se sierainten kautta sisään samaa tietä hengityksen kanssa suoraan sydämeen. Pakota mielesi laskeutumaan hengityksen myötä sydämeesi. Sisälle päästyään se saa kokea runsain määrin sekä iloa että suloa. (Erakkomunkki Nikeforos: Nikeforoksen omaa opetusta IV / 41 - 42)

 

Munkit Kallistos ja Ignatios

Tällainen lämmin tarkkaavainen rukous - toisin sanoen puhdas rukous - synnyttää sydämessä kaipauksen ja jumalallisen kiihkeän rakkauden ja kiintymyksen Herraan Jeesukseen, joka on alati rukoilijan mielessä. On kirjoitettu: »Nuoret neidot rakastivat minua, vetivät minut mukaansa.» ( Kork. Veisu 1:3 - 4 LXX) »Minä olen rakkauden haavoittama.» (Kork. Veisu 2:5 LXX)

Pyhä Maksimos sanoo: »Kaikki hyveet muokkaavat mieltä Jumalan rakastamiseen, eniten kuitenkin on apua puhtaasta rukouksesta. Kun mieli puhtaan rukouksen siivittämänä kohoaa Jumalaa kohti, se jättää taakseen kaiken luodun.» (Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, I jakso, kohta 11. Filokalia II s. 61) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat... IV / 217. 57)

Pyhä Paavali kirjoittaa tarkkaavaisuudesta ja varuillaanolosta: "katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.» (Ef.5:15 – 16)

Pyhä Iisak huudahtaa ihastuneena: Oi viisaus, kuinka ihmeellinen olet ja kuinka näet kaiken etukäteen jo kaukaa! Autuas se joka sinut löytää, sillä hän on vapautunut nuoruuden huikentelevaisuudesta. Joka pyrkii halpaan hintaan eli vähällä vaivalla parantumaan suurista himoista, tekee hyvin. Todellisesta viisauden rakkaudesta kertoo näet se, että on tarkkana pienissä, jopa kaikkein vähäisimmissäkin tekemisissään. Näin kilvoittelija kokoaa itselleen suuria rauhan aarteita ja pysyy jatkuvasti valppaana, ettei vain mikään paha saisi häntä valtaansa. Hän katkaisee hyvissä ajoin lankeemusten aiheet, kestää vähän murhetta pienissä asioissa ja niin välttää suuret kärsimykset. Siksi joku viisas onkin sanonut: »Valvo valppaasti ja raittiisti elämääsi, sillä ymmärryksen uinuminen on sukua todelliselle kuolemalle ja sen ilmetty kuva!»

Myös Jumalan salaisuuksien opettaja Basileios sanoo: »Jos joku laiskottelee pienissä asioissa, ei ole aihetta uskoa, että hän menestyisi suurissakaan.» (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat... IV / 252 - 253. 82)

Näiden uusien sanallisen kuvauksen ylittävien asioiden alkulähteenä ja synnyttäjänä on vaikenemiskilvoitus, johon liittyy täydellinen vapaus kaikesta huolehtimisesta, kuten jo edellä mainitsimme. sekä vaikenemisen lisäksi tarkkaavaisuus ja rukous, joiden vankkana perustuksena ja valloittamattomana varustuksena on kaikkien jumalallistavien käskyjen täyttäminen voimiemme mukaan. Vapaus huolehtimisesta, vaikeneminen, tarkkaavaisuus ja rukous synnyttävät sydämessä tietynlaisen liikkeen ja lämmön, joka polttaa pois himot ja kärventää demonit pakoon ja siten puhdistaa sydämen kuin sulatusuunissa. Tästä taas seuraa kiihkeä kaipaus ja loppumaton rakkaus Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Rakkaus puolestaan panee sydämen suloiset kyyneleet vuotamaan virtanaan. Ne puhdistavat ja kaunistavat sekä sielun että ruumiin katumuksen, rakkauden, kiitollisuuden ja ylistyksen iisopilla. Kyyneliä seuraa rajaton, kaiken ymmärryksen ylittävä (vrt. Fil.4:7) ajatusten tyyneys ja rauha. Rauha ja tyyneys valaisevat sitten mielen luntakin hohtavammaksi. Lopputuloksena on himottomuus, niin pitkälle kuin se on ihmisen saavutettavissa, samoin sielun ylösnousemus ennen ruumiin ylösnousemusta. Käytännön kilvoitus ja mietiskely sekä usko, toivo ja rakkaus muovaavat ihmisen uudestaan ja palauttavat hänessä entiselleen Jumalan kuvan ja kaltaisuuden. Koko olemus kurkottautuu Jumalan puoleen ja kilvoittelija yhdistyy Häneen välittömästi: hän ikään kuin poistuu itsestään, lepää ja pysähtyy sisäisesti. Tässä ajassa tämä kaikki toteutuu kuin kuvastimessa arvoituksen tavoin (1Kor.13:12), panttina tulevasta. Tulevassa ajassa me sitten näemme kasvoista kasvoihin, pääsemme täydellisesti osallisiksi Jumalasta ja saamme nauttia Hänestä ikuisesti. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat... IV / 278. 96)

 

Valikoima pyhien isien opetuksia

Kilvoittelijan tulee kaikella tarmollaan keskittyä siihen, ettei nautintojen hyöky pääse vahingoittamaan hänen sielunsa ylevää tilaa. Kuinka näet alhaiseen lihalliseen nautintoon kiinnittynyt sielu voisi vapaasti kohottaa katseensa sukulaiseensa henkiseen valoon? Sen tähden tulee ennen kaikkea harjoittaa itsehillintää joka on siveyden varma vartija, eikä sallia meitä vallitsevan mielen ajatella epäpuhtaita ajatuksia. On siis välttämätöntä huolehtia sisäisestä ihmisestä, ettei mieli lentelisi sinne tänne, vaan keskittyisi päämääräänsä Jumalan kunniaan. Näin vältämme Herran tuomion:

Voi teitä, kun te olette valkoisiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta. (Mt.23:27 - 28)

Siksi tarvitaan suurta kilvoittelua - ja nimenomaan Jumalan lakien mukaista kilvoittelua - sekä sydämen että puheiden ja tekojen vartioinnissa, ettei Jumalan armo jäisi meissä turhaksi. (Kts.2 Kor.6:1) (Valikoima pyhien isien opetuksia: Rukouksesta ja tarkkaavaisuudesta IV / 297)

 

Tuntematon

On olemassa kolme tapaa harjoittaa rukousta ja tarkkaavaisuutta. Niiden avulla sielu joko kohoaa tai laskeutuu - kohoaa käyttäessään niitä oikeaan aikaan, laskeutuu askarrellessaan niiden parissa ennenaikaisesti ja ymmärtämättömästi.

Valppaus ja rukous liittyvät toisiinsa niin kuin sielu ja ruumis, ja ilman toista ei ole toistakaan. Ne liittyvät toisiinsa kahdella tapaa. Ensin valppaus käy etulinjan vartiosotilaan tavoin synnin kimppuun. Sitten tulee rukous ja tuoreeltaan tuhoaa ja hävittää vartiosotilaan vangiksi ottamat häpeälliset ajatukset siihen tarkkaavaisuus ei yksinään pysty.

Rukous ja tarkkaavaisuus ovat elämän ja kuoleman portti: kun valppaudella puhdistamme rukouksen, tulemme paremmiksi; mutta jos rukoilemme vartioimatta mieltämme ja siten häpäisemme ja saastutamme rukouksemme, muutumme pahemmiksi. (Tuntematon: Kolmesta tavasta rukoilla IV / 325)

* Tarkkaavaisuus (kr. prosokhe) ja valppaus (nepsis) tarkoittavat tässä samaa asiaa.

Toinen tapa rukoilla on tällainen: Mieli kokoaa itsensä aistein havaittavista asioista ja varjelee itseään ulkonaisilta aistivaikutelmilta ja kaikin tavoin kääntää ajatuksensa pois niistä. Kuitenkin se - itse sitä tajuamatta - vaeltaa turhaan. Milloin se tutkii ajatuksiaan, milloin tarkkaa Jumalalle kantamiaan suullisia rukouksia, milloin taas ohjaa takaisin omaan itseensä vihollisen vangeiksi joutuneet ajatuksensa, milloin itsekin jonkin himon valtaan jouduttuaan pakottautuu palaamaan takaisin itseensä.

Tällaista taistelua käyvä ei pysty koskaan rauhoittumaan eikä saa painaa päähänsä voitonseppelettä. Hän muistuttaa yöllistä taistelijaa, joka kyllä kuulee vihollisten äänet ja jopa haavoittuu heidän iskuistaan, mutta ei voi selvästi nähdä, keitä nuo viholliset ovat, mistä he tulevat tai miten tai miksi he hyökkäävät hänen kimppuunsa. Hänen mielessään vallitseva pimeys tuottaa hänelle tällaisen suuren vahingon. Näin taistelevan osa on toivoton: henkiset vihollisvoimat murskaavat hänet. Hän näkee kyllä vaivan mutta jää vaille palkkaa.

Lisäksi vielä kunniankipeys saa vähitellen tällaisen kilvoittelijan valtaansa ja hän alkaa kuvitella olevansa tarkkaavainen rukoilija. Niinpä sitten voi käydä, että hän suurten luulojensa harhauttamana ja niiden vallassa alkaa moittia muita siitä, etteivät he muka ole tarkkaavaisia, itse hän kehuskelee omalla tarkkavaisuudellaan ja tyrkyttäytyy lammasten paimeneksi. Näin hän muistuttaa sokeaa, joka tarjoutuu opastamaan toisia sokeita. (Tuntematon: Kolmesta tavasta rukoilla IV / 327)

Todellisella, eksytykseltä vapaalla tarkkaavaisuudella ja rukouksella tarkoitetaan sitä, että mieli rukoillessaan varjelee sydäntä, oleskelee aina sydämessä ja syvältä sydämestä kohottaa rukouksensa Herralle. Kun mieli sitten sydämen syvyyksistä pääsee maistamaan, että »Herra on hyvä» (Ps.34:9), ei se enää halua poistua sydämestä, vaan jää sinne pysyvästi. Yhdessä apostolin kanssa mieli sanoo: »Meidän on tässä hyvä olla.» (Mt.17:4) Se tarkkailee koko ajan sydämen maisemia ja hyökkää vihollisen kylvämien ajatusten kimppuun ja karkottaa ne pois.

Niiden mielestä jotka eivät tunne tätä elämäntapaa, se näyttää varsin karulta ja ankaralta. Se todella onkin tukahduttava ja vaivalloinen, eikä ainoastaan niille jotka eivät ole siihen vihkiytyneet, vaan niillekin jotka ovat jo saaneet oikeasti tuntumaa siihen mutta eivät ole vielä saaneet tuntea sydämensä pohjia myöten siitä koituvaa nautintoa. Mutta ne jotka ovat kokeneet tätä nautintoa ja joiden sydämen kitalaki on maistanut sen suloisuutta, voivat huutaa yhdessä Paavalin kanssa: »Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuskako vai ahdistus - - jne.» (Room.8:35) Kun näet pyhät isämme olivat kuulleet Herran sanat, että sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jotka saastuttavat ihmisen (Mt.15:19 - 20), ja Hänen kehotuksensa puhdistaa maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi, he lakkasivat miettimästä muita hyveitä ja keskittyivät kilvoittelussaan sydämen varjelemiseen, koska tiesivät tarkkaan, että sen yhteydessä he voivat harjoittaa helposti kaikkia muitakin hyveitä, kun taas ilman sitä ei mikään hyve voi olla pysyvä. Jotkut isistä kutsuvat tätä työskentelyä sydämen hiljaisuudeksi, toiset tarkkaavaisuudeksi, jotkut sydämen varjelemiseksi, toiset henkiseksi raittiudeksi ja vastaansanomiseksi *, toiset ajatusten tutkimiseksi ja mielen vartioinniksi. Mutta olipa nimitys mikä tahansa, kaikki he ovat yhtälailla muokanneet sen avulla sydäntään ja saaneet ravita sieluaan jumalallisella mannalla. (Tuntematon: Kolmesta tavasta rukoilla IV /329 - 331.)

* Tarkoittaa. että sanoo vastaan pahoille ajatuksille.