Munkki Evagrios

... Kun tämä paha henki on jäänyt häviölle, seuraa syvä uni, silmät alkavat lupsahdella, vilu puistattelee eikä haukotuksille tahdo tulla loppua, hartiat tuntuvat raskailta. Tämän kaiken karistaa jo lyhyen rukouksen jälkeen Pyhä Henki... (Munkki Euagrios: Himojen ja ajatusten erittelemisestä, Filokalia I, s. 77, kohta 8)

 

Kassianus Roomalainen

... Meidän ainoa murheemme olkoon synnin murhe, johon liittyy katumus ja pelastavainen toivo. Tästä murheesta apostoli sanoo: »Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu.» (2 Kor.7:10) Sillä Jumalan mielen mukaiseen murheeseen, joka ruokkii sielua katumuksen toivolla, liittyy aina myös iloa. Se tekee ihmisen halukkaaksi ja kuuliaiseksi kaikkeen hyvään työhön, avoimeksi, nöyräksi ja lempeäksi, se antaa hänelle pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä, niin että hän hyvää tehdäkseen on valmis kaikkeen vaivannäköön ja ahdistukseen. Tämä kaikki on Jumalan mielen mukaista. Tällaisessa ihmisessä ovat havaittavissa myös Pyhän Hengen hedelmät: ilo, rakkaus, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, uskollisuus, itsensähillitseminen. (Gal 5:22) Väärästä murheesta taas syntyy pahan hengen hedelmiä, joita ovat alakuloisuus, kärsimättömyys, suuttumus, viha, väittelynhalu, epätoivo ja laiskuus rukoilemisessa. Tätä väärä murhetta meidän on kartettava yhtä paljon kuin haureutta, rahanhimoa, vihaa tai mitä muuta himoa tahansa. Siitä voi parantua rukouksella ja panemalla toivonsa Jumalaan, tutkiskelemalla Jumalan sanaa ja seurustelemalla hartaiden ja hurskaiden ihmisten kanssa...(Pyhä Cassianus Roomalainen: Alakuloisuudesta, Filokalia I, s. 133. rivi 12)

 

Markus Askeetti

Hengen armo on yksi ja aina sama eikä se muutu, mutta se toimii meissä itse kussakin niin kuin tahtoo. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 193, kohta 115)

Raamattu kertoo, että Pyhä Henki laskeutui apostolien päälle (Apt.2:3) tai tuli profeettaan (1 Sam.11:6) tai vaikuttaa, (1 Kor. 12:11) murehtii, (Ef.4:30) sammuu (1Tess.5:19) tai kiivastuu, (Apt.17:16) se myös kertoo, että joillakin on Hengen esikoislahja (Room.8:23) ja että jotkut ovat täynnä Pyhää Henkeä. (Apt.2:4; 4:8; 6:3 jne.) Tämä ei suinkaan tarkoita, että Henki kokisi jonkin hajaannuksen, vaihtelun tai muutoksen. Saat edelleenkin uskoa, että Hän on aina sama, muuttumaton ja kaikkivoipa. Sillä toimiessaan Hän sekä pysyy sinä mikä on että suo itse kullekin sitä, mikä hänelle soveltuu. Auringon tavoin Hänet on koko täyteydessään vuodatettu kastettujen päälle, mutta itse kukin meistä kirkastuu sitä mukaa kuin vihaa pimentäviä himoja ja kitkee ne itsestään. Mutta siinä määrin kuin itse kukin rakastaa himoja, hän vastaavasti pimenee. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista, Filokalia I, s. 194, kohta 118)

 

Diadokos Fotikealainen

Sekä viisaus että tieto ovat yhden ja saman Pyhän Hengen armolahjoja kuten kaikki muutkin Jumalan armolahjat. Kummallakin niistä on silti oma erityinen vaikutuksensa. Sillä kuten apostoli todistaa, toinen saa Hengen kautta viisauden, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon. (1 Kor. 12: 8) Tieto liittää ihmisen kokemuksen kautta Jumalaan, mutta ei johdata sielua puhumaan hengellisistä asioista. Tästä johtuu, että vaikka jotkut munkit ovat saaneetkin hengellisen tiedon valaistuksen, eivät he kuitenkaan pysty puhumaan jumalallisista asioista. Mutta jos joku saa viisauden ja Jumalan pelon sekä samalla myös hengellisen tiedon - tämä on tosin harvinaista - niin viisaus tuo ilmi tämän tiedon hedelmät rakkaudessa. Tieto näet tavallisesti valaisee vaikuttamalla sisäisesti, viisaus taas sanan kautta. Tiedon lahjoittavat rukous ja syvä hiljaisuus ilman mitään maallisia huolia; viisauden taas tuottaa nöyrä Hengen sanojen tutkiskelu, mutta ennen kaikkea kuitenkin Jumalan armo. (Autuas Diadokhos:100 kohtaa kilvoitteluelämästä, Filokalia I, s. 281, kohta 9)

Mielen voi puhdistaa ainoastaan Pyhä Henki. Jollei väkevä mies tule ja sido ryöväriä sekä ota pois hänen saalistaan, (vrt. Lk.11:22) ei saalis koskaan pääse vapaaksi. Kaikin tavoin ja etenkin sielun rauhan avulla meidän tulee koettaa saada Pyhä Henki lepäämään päällämme, (Vrt. 1 Piet. 4: 14) jotta meillä aina olisi itsessämme tiedon lamppu. Kun se lakkaamatta säteilee sielumme kammioissa, kaikki pahojen henkien katkerat ja pimeät hyökkäykset eivät ainoastaan tule ilmi, vaan suuresti heikentyvätkin, sillä tuo pyhä ja kunniakas Valo paljastaa ne. Sen tähden apostoli sanookin: »Henkeä älkää sammuttako», (1Tess.5:19) so. älkää pahoilla teoilla ja pahaa ajatellen murehduttako Pyhää Henkeä, jotta ette jäisi ilman tuota puolestanne taistelevaa voitollista soihtua. Tämä ei tarkoita, että Ikuinen ja Eläväksi tekevä sammuisi, vaan jos Hän »murehtii», so. kääntyy pois meistä, jää mielemme vaille hengellistä tietoa ja valoa. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä, Filokalia I, s. 288, kohta 28)

Herramme opettaa evankeliumeissa, että kun paha henki palatessaan löytää talonsa lakaistuna ja tyhjänä, ts. löytää hedelmättömän sydämen, silloin se ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja pesiytyy siihen, jolloin sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. (Lk.11:25) Tästä näemme, että niin kauan kuin Pyhä Henki on meissä, saatana ei voi päästä sielumme syvyyteen ja viipyä siellä. Samasta asiasta opettaa myös pyhä apostoli Paavali, joka tarkastelee sitä kilvoittelevan kannalta: »Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.» (Room. 7: 22- 23) Tarkastellessaan asiaa täydellisyyden saavuttaneiden kannalta Paavali sanoo: »Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut minut synnin ja kuoleman laista.» (Room.8:1-2) Toisaalla hän sanoo - jälleen meitä opettaakseen -, että saatana hankkiutuu ruumiin kautta taisteluun sielua vastaan, joka on osallinen Pyhästä Hengestä: »Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.» (Ef.6:14-17) Toista on näet vangiksi joutuminen, toista taistelu; edellinen merkitsee väkivaltaista vieraalle maalle viemistä, jälkimmäinen taas tasavertaista vastarintaa. Juuri tämän tähden apostoli sanoo pahan hengen hyökkäävän palavine nuolineen niitä vastaan, jotka kantavat Kristusta sielussaan. Sillä se, joka ei voi käydä vastustajaansa käsiksi, käyttää häntä vastaan nuolia, jotta niitä sinkoamalla saisi saaliikseen sen, joka jo kaukaa käy taisteluun hyökkääjää vastaan. Niin saatanakin jouduttuaan väistymään armon tieltä kilvoittelijan sydämestä kaivautuu hänen ruumiiseensa ja kiiruhtaa käyttämään hyväkseen sen nesteitä saadakseen ruumiin viehtymyksellä sielun ansaansa. Sen tähden ruumista tulee kohtuullisesti kuihduttaa, jottei sen kosteus vetäisi mieltä hiveleviin nautintoihin. Apostolikin vakuuttaa, että kilvoittelijoiden mielessä vaikuttaa jumalallinen valo, ja siksi mieli myös palvelee Jumalan lakia ja ilolla yhtyy siihen. (Room. 7: 25) Liha taas nautinnollisten taipumustensa tähden kallistuu pahojen henkien puoleen ja tuntee houkutusta palvella niiden pahuutta. Näin on käynyt selvästi ilmi, ettei sydän voi olla samanaikaisesti Jumalan ja saatanan asuntona. Kuinka minä "mielellä palvelen Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia», (Room.7:25) jollei mieleni olisi vapautensa koko voimalla noussut taisteluun pahoja henkiä vastaan ja käynyt iloiten palvelemaan armon hyvyyttä, mutta ruumiini viihtyisi järjettömien himojen imelässä lemussa? Pahoille hengille, kuten jo sanoin, on jätetty mahdollisuus asettua ruumiiseen. »Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää», sanoo apostolikin. (Room. 7: 18) Näin siis ne, jotka kilvoitellen taistelevat syntiä vastaan - apostoli ei nimittäin puhu henkilökohtaisesti itsestään -, saavat kokea kuinka pahat henget hyökkäävät mieltä vastaan pyrkimällä niljakkailla houkutuksillaan viettelemään lihan hekumalliseen nautintoon. Sillä Jumala on vanhurskaudessaan säätänyt, että pahat henget saavat pesiytyä niidenkin lihaan, jotka kiihkeästi taistelevat syntiä vastaan, jotta ihmisen vapaa tahto olisi aina koetuksella. Mutta jos ihminen pystyy jo eläessään kilvoitusvaivoillaan kuolettamaan lihansa, silloin hänestä tulee kokonaan Pyhän Hengen asumus. Sellainen ihminen on noussut kuolleista jo ennen kuin on kuollutkaan. Tällainen oli autuas Paavali itse sekä kaikki ne, jotka ovat täydellisesti kilvoitelleet tai kilvoittelevat syntiä vastaan. (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä, Filokalia I, s. 316- 317, kohta 82)

Jos pyrimme palavasti pyhyyteen, antaa Pyhä Henki kilvoitustaipaleemme alussa sielumme selvästi ja tietoisesti maistaa Jumalan suloisuutta, niin että mielemme olisi tarkoin selvillä siitä, kuinka suuri voittopalkinto odottaa kivikkoisen kilvoitustien päässä. Sitten Pyhä Henki kätkee meiltä pitkäksi aikaa tämän eläväksi tekevän kallisarvoisen lahjansa, ettemme - vaikka onnistuisimmekin saavuttamaan kaikki muut hyveet - pitäisi itseämme minkään arvoisina, kun kerran jumalallinen rakkaus ei meissä vielä ole pysyvä tila. Silloin vihan demoni vaivaa niin ankarasti kilvoittelijoita, että he suhtautuvat vihamielisesti jopa niihinkin jotka heitä rakastavat, ja aina rauhansuudelmaan asti ulottuu vihan turmiollinen vaikutus. Tämä lisää entisestäänkin sielun tuskaa, sillä siinä elää jumalallisen rakkauden muisto, mutta koska se ei vielä ole kohonnut korkeimmalle hengelliselle tasolle, ei se voi tietoisesti kokea tätä rakkautta. Sielua on silloin jonkin aikaa pakotettava kilvoituksiin, jotta päätyisimme maistamaan tuota rakkautta täysin tietoisesti. Rakkauden täydellisyyttä ei kuitenkaan kukaan voi saavuttaa lihassa; poikkeuksena ovat ne pyhät, jotka kärsivät aina marttyyrikuolemaan asti ja tunnustavat uskonsa vainoista välittämättä. Mutta se joka on saavuttanut tuon ylimmän asteen, muuttuu täysin eikä hevin tunne halua edes ravinnon nauttimiseen. Sillä mitä halua tämän maailman hyvyyksiin tuntee se, jota jumalallinen rakkaus ruokkii? Viisas Paavali, tuo suuri tietäjä, julistaa meille oman varman kokemuksensa perusteella ilosanomaa vanhurskaiden tulevasta nautinnosta sanoen: »Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.» (Room. 14: 17) Vanhurskaus, rauha ja ilo ovat täydellisen rakkauden hedelmiä. Näin täydellisyydessä edistyvät voivat jatkuvasti maistaa rakkautta jo täällä. Mutta täydellisessä määrin ei kukaan voi sitä saavuttaa, ennen kuin elämä täydellisesti nielee sen mikä on kuolevaista. (2 Kor. 5: 4) (Autuas Diadokhos: 100 kohtaa kilvoitteluelämästä, Filokalia I, ss. 323 - 324, kohta 90)

 

Johannes Karpatoslainen

Iisak halusi siunata Eesaun ja Eesau riensi saamaan haluamaansa siunausta, mutta heidän aikeensa ei onnistunut. Sillä Jumala armahtaa, siunaa ja voitelee Hengellään ei suinkaan aina niitä, joita me olisimme halunneet, vaan ne, jotka Hän on jo ennen heidän luomistaan määrännyt palvelukseensa. Älkäämme siis mitenkään kiihtykö tai kadehtiko, jos näemme joidenkin kurjien ja vähäisten veljien edistyvän hyveessä. Olethan kuullut Herran sanovan: »Anna tälle sija, että hän asettuisi ylemmäksi.» (vrt. Lk.14:9-10) Ennemminkin ihailkaamme Tuomaria, joka on tutkimattomassa viisaudessaan säätänyt, että tuon vähäisen ja viimeisen tulee olla ensimmäisenä ja meidän edellämme, kun taas meidän, jotka olemme kilvoitelleet kauemmin kuin hän, tulee olla viimeisiä. »Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut.» (1 Kor.7:17) »Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme», (Gal.5:25) kuten on kirjoitettu. (Pyhittäjä Johannes Karpatoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, ss. 343 - 344, kohta 31)

Laho ja mätänevä kantokin virkoaa veden voimasta ja työntää vesoja kuin istukas. (kts. Job.14:7-9) Samoin mekin Pyhän Hengen voiman virvoittamina versomme sitä katoamattomuutta, joka luonnostaan on meille suotu, ja kannamme hedelmää kuin istukas vaikka olemmekin langenneet vanhan ihmisemme tekoihin.

Sielu joka on menettänyt toivonsa lukemattomien kiusausten ja syntiensä paljouden tähden, sanoo: »Toivoni on mennyttä; olen hukassa." (kts. Hes.37:11) Herra ei kuitenkaan menetä toivoaan meidän pelastuksestamme, vaan vastaa: »Te tulette eläviksi ja tulette tietämään, että minä olen Herra.» (kts. Hes.37:6) Sielulle, joka epäuskoisena ihmettelee, kuinka se koskaan voisi suurien hyveiden avulla synnyttää Kristuksen, kuuluvat sanat: »Pyhä Henki tulee sinun päällesi.»(Vrt. Lk. 1: 35) Missä näet Pyhä Henki on läsnä, siellä rikkoutuvat luonnonlait ja tavanomainen asiain tila ja järjestys järkkyy. Sillä tuo kumarrettava, pyhä ja kaikkivoimallinen Henki saa sinussa aikaan ennennäkemättömiä asioita, niin että hämmästyt. Hän nostaa tuon ennestään voitetun mielen vuorostaan voittajaksi, sillä Lohduttaja, joka Jumalan armosta annetaan meille ylhäältä, on yli kaikkien. (kts. Joh. 3: 31) Hän kohottaa sinut kaikkien luonnollisten kiihotusten ja saatanallisten himojen herraksi. (Pyhittäjä Johannes Karpathoslainen: Rohkaisun sanoja Intiasta kirjoittaneille munkeille, Filokalia I, s. 359, kohdat 80 - 81)

 

Teodoros Edessalainen

Joka osaa yhdistää käytännön kilvoittelun ja hengellisen tiedon, on kuin taitava maanviljelijä: hän kastelee sielunsa peltoa kahden kirkkaan lähteen vedellä. Tiedon siivin ymmärrys kohoaa yleviin tutkiskeluihin; käytännön kilvoittelu taas kuolettaa maalliset jäsenemme ja hävittää haureuden, saastaisuuden, kiihkon ja pahan himon. (Kol.3: 5) Niiden kuihduttua hyveet puhkeavat kukkaan ja kantavat Hengen hedelmiä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal.5:22) Silloin tuo viisas viljelijä, joka on ristiinnaulinnut lihansa himoineen ja haluineen (Gal.5: 24), voi sanoa Jumalaa sisimmässään kantaneen saarnaajan tavoin: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal.2:20) (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia, Filokalia II, s. 33, kohta 74)

 

Maksimos Tunnustaja

Jotkut veljistä arvelevat olevansa osattomia Pyhän Hengen lahjoista. He ovat laiminlyöneet käskyjen täyttämisen niin etteivät tiedä, että sillä joka uskoo aidosti Kristukseen on itsessään kaikki jumalalliset armolahjat. Mutta koska omaa laiskuuttamme emme ole päässeet lähellekään Kristukseen kohdistuvaa elävää rakkautta, joka paljastaisi meissä piilevät jumalalliset aarteet, on luonnollista, että luulemme olevamme osattomia Jumalan armolahjoista. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 134, kohta 69)

Kuka on valistanut sinut, niin että uskot pyhään, yksiolennolliseen ja kumarrettavaan Kolminaisuuteen? Tai kuka on antanut sinulle tiedon Pyhän Kolminaisuuden yhden persoonan lihaksitulemisesta meidän pelastuksemme tähden? Kuka on paljastanut sinulle ruumiittomien olentojen olemuksen tai näkyväisen maailman alun ja lopun? Mistä olet saanut tiedon ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä tai taivasten valtakunnan loistosta ja kauhistuttavasta tuomiosta? Eikö Kristuksen armo, joka asuu sinussa Pyhän Hengen vakuutena ole opettanut sinulle kaikkea tätä? Onko olemassa mitään ylevämpää kuin nämä lupaukset? Mutta jos kaikesta huolimatta olemme laiskoja ja toimettomia emmekä puhdista itseämme himoista, jotka saastuttavat meidät sokaisten mielemme näkemästä näitä totuuksia aurinkoakin kirkkaampina, silloin saamme syyttää itseämme sen sijaan että kieltäisimme armon asuvan meissä.

Jumala, joka on luvannut sinulle iankaikkiset hyvyydet ja »antanut Hengen vakuudeksi sydämeesi» (2 Kor. 1: 22), on käskenyt sinun tarkata elämääsi, niin että sisäinen ihmisesi himoista vapautuneena alkaisi jo täällä ajassa nauttia tulevista hyvyyksistä. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II, s. 136, kohdat 77-78)

Joka tavoittelee hurskaasti viisautta ja odottaa valppaasti näkymättömien vihollisten hyökkäyksiä, anokoon rukouksessa sekä luonnollista tervettä arvostelukykyä, jonka valo tosin on rajallinen, että Hengen valaisevaa armoa. Terve arvostelukyky kasvattaa ruumista käytännön kilvoitusten avulla hyveeseen; Hengen armo puolestaan valaisee mielen valitsemaan toverikseen ennen mitään muuta viisauden. Viisauden avulla mieli hävittää kaikki pahuuden linnoitukset ja »jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan». (2 Kor. 10: 4- 5) Molempiin edellä mainittuihin viittaa myös Joosua, Nuunin poika, rukoillessaan, että »aurinko seisoisi alallaan Gibeonissa» - so. ettei Jumalan tuntemisen valo koskaan laskisi hänen hengellisen mietiskelynsä vuorella - »ja kuu Aijalonin laaksossa» (Joos. 10: 12) - so. että hänen luonnollinen arvostelukykynsä, joka valvoo lihan heikkoutta, pysyisi aina vankkumattomana hyveessä. (II:33) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, s. 153, kohta 42)

Opetuslapset istuivat yläsalissa Galileassa lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. (Joh.20:19 ym.) Tämä voidaan vertauskuvallisesti tulkita siten, että ne jotka ovat turvallisesti edenneet ilmestyksien maassa jumalallisten tutkiskelujen korkeuteen, ovat pahojen henkien pelosta sulkeneet ovien tavoin aistinsa ja saavat ottaa vastaan Jumalan Sanan, joka ilmestyy heille käsittämättömällä tavalla aistien sitä tajuamatta. Toivotuksellaan »Rauha teille!» Hän lahjoittaa heille himottomuuden ja puhaltamalla heidän päälleen suo heille osallisuuden Pyhään Henkeen sekä antaa heille vallan pahoja henkiä vastaan ja näyttää heille salaisuuksiensa tunnusmerkit. (II: 46) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta ja Jumalan Pojan lihaksitulosta, Filokalia II, s. 155, kohta 49)

Pyhä Henki on yleisesti kaikessa, sillä Hän pitää kaikkea koossa, huolehtii kaikesta ja herättää eloon luoduissa luonnostaan olevat hyvän siemenet. Mutta Pyhällä Hengellä on myös erityistehtäviä: niitä, jotka vaeltavat lain alaisina, Hän nuhtelee käskyjen rikkomisesta ja kirkastaa heille lupauksen Kristuksen tulemisesta; kaikki ne jotka jo elävät uskossa Kristukseen, Hän lisäksi tekee Jumalan lapsiksi. Viisauttaan Hän ei anna kenellekään ansiotta, vaan suo sen ainoastaan ymmärtäväisille, jotka pyhän elämänsä kautta ovat tulleet Hänen otolliseksi asuinsijakseen. Sillä jokaisella - uskovallakin - joka ei tee Jumalan tahtoa, on ymmärtämätön sydän joka toimii pahojen ajatusten työpajana, ja ruumis, jonka jatkuva himojen saasta on hukuttanut syntiin. (III:73) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Hänen kaitselmustaan sekä hyvettä ja pahetta käsittelevistä kirjoituksista, Filokalia II, s. 179, kohta 120)

Pyhä apostoli kutsuu Pyhän Hengen erilaisia vaikutuksia »moninaisiksi armolahjoiksi», joissa vaikuttaa yksi ja sama Henki. (1 Kor.12: 4) »Hengen ilmoitus» (1 Kor.12: 7), so. osallisuus tiettyyn armolahjaan, annetaan itse kullekin »sen uskonmäärän mukaan» mikä hänellä on (Room.12: 3). Näin siis jokainen uskova saa uskoaan ja hengellistä tilaansa vastaavan Hengen vaikutuksen, joka suo hänelle tietyn käskyn toteuttamiseen tarvittavan kyvyn ja voiman. (III: 96)

Niin kuin joku saa viisauden sanat, toinen tiedon sanat, joku uskon ja toinen jonkin muun suuren apostolin luettelemista armolahjoista (1 Kor. 12: 8- 9), samalla tavoin joku voi saada Hengen kautta uskonsa määrän mukaan myös täydellisen Jumalan rakastamisen armolahjan, joka on puhdas kaikesta aineellisesta ja kohdistuu suoraan Jumalaan. Joku toinen taas saa saman Hengen vaikutuksesta täydellisen lähimmäisenrakkauden armolahjan ja joku toinen jonkin muun, sillä - kuten jo totesin - jokaisessa toimii oma armolahjansa. Hengen lahjaksi apostoli nimittää kaikkea käskyjen toteuttamiseen tarvittavaa voimaa. (III: 97) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Hänen kaitselmustaan sekä hyvettä ja pahetta käsittelevistä kirjoituksista, Filokalia II, s. 182, kohta 127 - 128)

Lamppua ei voi pitää palavana ilman öljyä. Samoin ei Hengen armolahjojenkaan valo voi säilyä sammumattomana, ellei hyvä mielenlaatu jatkuvasti ruoki sydäntä hyvillä sanoilla, teoilla, tottumuksilla ja ajatuksilla. Jokainen Hengen armolahja vaatii näet vähentymättömänä säilyäkseen vastaavan sisäisen tottumuksen, joka jatkuvasti täyttää sen hengellisellä öljyllä. Näin armolahjojen säilyminen riippuu niiden saajan mielenlaadusta. (VI: 81)

Jumalaa voidaan kutsua isäksi ja Hän myös todella armon kautta on niiden isä, joissa hyveet ovat aikaansaaneet sisäisen uudestisyntymisen Hengessä. Sen merkkinä he kantavat sielussaan heidät synnyttäneen Jumalan leimaa, joka näkyy hyveissä. Heidän elämässään on tapahtunut suuri muutos, joka saa muutkin ylistämään Jumalaa ja tarjoaa näille oivallisen hyveen esikuvan. Jumalaa ei näet ylistetä pelkillä sanoilla, vaan ennen kaikkea vanhurskauden teoilla jotka kuuluttavat Hänen kunniaansa ja suuruuttaan paljon tehokkaammin kuin sanat. (VI: 86) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista ja Hänen kaitselmustaan sekä hyvettä ja pahetta käsittelevistä kirjoituksista, Filokalia II, s.209, kohdat 222 - 223)

 

Thalassios Afrikkalainen

Isä on sekä aluton että alku: aluton, koska Hän on syntymätön ja alku, koska Hän on Hänestä alkunsa saavien ja iankaikkisuudesta Hänessä olevien Pojan ja Pyhän Hengen synnyttäjä ja alkulähde.

Poika ja Henki eivät ole aluttomia, mutta ovat kuitenkin iankaikkisia. He eivät ole aluttomia, koska Heidän alkunsa ja lähteensä on Isä. He ovat kuitenkin iankaikkisia, koska He ovat olleet iankaikkisuudesta yhdessä Isän kanssa Poika syntymisensä ja Pyhä Henki lähtemisensä kautta.

Isän erityisominaisuuksia ovat aluttomuus ja syntymättömyys, Pojan—Alussa oleminen ja syntyminen, ja Pyhän Hengen - Alussa oleminen ja lähteminen. Pojan ja Pyhän Hengen alku ei tarkoita ajallista alkua - eihän se ole mahdollinenkaan - vaan alkusyytä, josta He iankaikkisuudesta lähtien saavat olemisensa niin kuin valo auringosta. Olemukseltaan He näet ovat lähtöisin tästä Alkusyystä, vaikka eivät mitenkään ole sen alapuolella.

Kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen alku: Isä, joka on Pojan synnyttäjä ja Pyhän Hengen lähde, yhdessä Heidän kanssaan iankaikkinen, ääretön, rajaton, yksiolennollinen ja jakaantumaton. Hän on luotujen luoja, kaitsija ja tuomari Pojan kautta Pyhässä Hengessä. Niin kuin on kirjoitettu: »Hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti Amen.» (Room.11:36)

Poika ja Pyhä Henki ovat Isän kanssa iankaikkisia, mutta eivät Hänen kanssaan aluttomia. He ovat iankaikkisia, koska He ovat iankaikkisuudesta olleet olemassa yhdessä Isän kanssa. Sen sijaan He eivät ole yhdessä Hänen kanssaan aluttomia, sillä Heillä on alku. Sillä kuten jo totesimme, Heillä oli alkunsa Isässä niin kuin valolla auringossa, vaikka He eivät olekaan Isää alempia eivätkä Hänen alaisiaan. Aluttomiksi Poikaa ja Pyhää Henkeä sanotaan, kun tarkoitetaan ajallista alkua. Silloinhan sitoisimme aikaan Heidät joista itse aika on saanut alkunsa. He ovat siis aluttomia - eivät alkusyyn vaan ajan suhteen, sillä He ovat olleet olemassa ennen kaikkia aikoja ja aikakausia ja ylittävät aikojen jälkeenkin kaiken ajan. Heistä on lähtöisin aika ja aikakaudet ja se mitä ajassa on. Siksi He ovat, kuten jo sanoimme, Isän kanssa iankaikkisia. Hänelle yhdessä heidän kanssaan kuuluu kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. (Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen: Rakkaudesta, itsehillinnästä ja sisäisestä elämästä, Filokalia II, ss. 248 - 249, kohdat 92, 94, 96, 99 - 100)

 

Teognostos

Pietari, apostoleista ensimmäinen, todisti, että Jumalalla, Sanalla, on iankaikkisen elämän sanat.(Joh.6:68) Niillä tarkoitetaan tietoa Hänen luotujensa sisäisestä olemuksesta. Puhdistunut ja Hänen salaisuuksiinsa vihitty ihminen voi saavuttaa jo tässä elämässä tämän tiedon ja sen mukana hän saavuttaa myös iankaikkisen elämän ja Hengen pantin sekä pettämättömän pelastuksen toivon. Tätä tietoa on turha toivoa sellaisen, joka rakastaa ruumista enemmän kuin sielua ja on kiintynyt maallisiin. (Pyhittäjä Teognostos: Hyveiden harrastamisesta, hengellisestä mietiskelystä ja pappeudesta, Filokalia II, s. 280, kohta 34)

Olet ehkä vaalinut puhdasta rukousta, joka aineettomasti yhdistää aineettoman mielen Jumalaan, ja olet saanut kuin kuvastimesta nähdä sen osan, joka odottaa sinua tämän elämän päätyttyä, sillä olet saanut Hengen pantin ja hankkinut sisimpääsi taivasten valtakunnan selvästi ja varmasti tunnettavalla tavalla. Tästä kaikesta huolimatta älä kuitenkaan tyydy eroamaan ruumiista tietämättä ennalta kuolinhetkeäsi vaan ano hartaasti, että saisit senkin tietää. Toivo, että se suodaan sinulle kuolinhetkesi lähestyessä, mikäli se on sinulle hyödyksi. Ole aina valmis lähtemään ja hylkää täysin kaikki arkuus, niin että kuljettuasi ilman halki ja ohitettuasi pahuuden henget astuisit rohkeasti ja pelottomasti sisään taivaallisiin asuinsijoihin. Siellä sinä liityt enkelten ja kaikkina aikoina eläneiden valittujen ja vanhurskasten joukkoon sekä saat nähdä Jumalan sikäli kuin se on mahdollista. Näet Hänen valmistamansa hyvyydet ja itsensä Jumalan Sanan, joka valaisee kirkkaudellaan taivasten taivaita. Häntä kaikki taivaalliset sotajoukot ja pyhät palvovat Hänen puhtaassa ruumiissaan yhdessä Isän ja Hengen kanssa. Amen. (Pyhittäjä Teognostos Pappeudesta, Filokalia II, s. 295, kohta 75)

 

Simeon Harras

... Eräs pappismunkki puhui kanssani avoimesti, koska piti minua ystävänään. Häneltä kuulin, ettei hän koskaan toimittanut liturgiaa niin ettei olisi nähnyt Pyhää Henkeä. Hän näki liturgian aikana Pyhän Hengen laskeutuvan hänen päälleen samalla tavoin kuin silloin, kun hänet oli vihitty papiksi ja piispa oli lukenut vihkimisrukousta käsikirja hänen viheliäisen päänsä päällä. Kun kysyin, miten ja missä muodossa hän oli silloin nähnyt Pyhän Hengen, hän selitti: »Yksinkertaisena ja vailla muotoa - kuin valona. Alussa ihmettelin ja pohdiskelin: mitä tämä oli - näinhän jotakin, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt? Silloin Pyhä Henki sanoi minulle salaisesti, ikään kuin ihmisäänellä: 'Näin olen laskeutunut kaikkiin profeettoihin ja apostoleihin ja laskeudun myös nykyisin Jumalan valittuihin ja pyhiin. Olen Jumalan Pyhä Henki.'» Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesti. Aamen. (Simeon Harras: Kilvoitusohjeita III / 92. 23)

 

Simeon Uusteologi

Joka ei ole nöyrä, ei voi yhdistyä Pyhään Henkeen, ja joka ei ole puhdistunut ja siten yhdistynyt Henkeen, ei kykene näkemään eikä tuntemaan Jumalaa. Hän ei liioin ole otollinen omaksumaan nöyryyden hyveiden salattua opetusta. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, s. 114, kohta 69)

Talo jonka rakentaja on laiskuuttaan jättänyt vaille kattoa, ei ole vain käyttökelvoton vaan saattaa rakentajansakin naurunalaiseksi. Yhtälailla keskeneräinen ja surkuteltava on täydellisten silmissä se, joka on käskyjen täyttämisen perustukselle pystyttänyt hyveiden korkeat seinät, mutta ei ole saanut Pyhän Hengen armoa, niin että näkisi ja tuntisi sen läsnäolon sielussaan. Hän on jäänyt vaille Hengen armoa kahdesta syystä: joko hän on lyönyt laimin katumuksen tai on katsonut hyveiden hankkimisen loputtomaksi ja toivottomaksi ja on jättänyt tekemättä jotakin näennäisesti ehkä vähäistä, jota ilman kuitenkin hyveiden talo jää torsoksi eikä sitä voida suojata Hengen armon katolla.

Jumalan Poika ja Jumala laskeutui maan päälle sovittaakseen itsensä kautta meidät, jotka olimme Jumalan vihollisia oman Isänsä kanssa (Vrt. Room. 5: 10) ja yhdistääkseen meidät itseensä selvästi tunnettavalla tavalla pyhän ja yksiolennollisen Henkensä kautta. Mitä muuta voisi saada tilalle se, joka lankeaa pois tästä armosta? Onhan selvää, ettei häntä ole sovitettu Isän kanssa eikä hän myöskään ole yhdistynyt Poikaan Pyhän Hengen osallisuuden kautta.

Joka on päässyt osalliseksi Jumalan Hengestä, vapautuu himollisista haluista ja nautinnoista, vaikka ruumiin luonnolliset tarpeet säilyvätkin. Vapauduttuaan himollisten pyrkimysten pauloista ja päästyään kuolemattoman kunnian ja suloisuuden yhteyteen hän ponnistelee lakkaamatta, että pysyisi korkeuksissa ja saisi olla Jumalan kanssa. Hän ei halua hetkeksikään kääntää katsettaan Jumalasta eikä luopua Hänen suomastaan kyltymättömästä nautinnosta. Kuitenkin katoavainen ruumis, josta hän ei voi irrottautua, vetää hänet alas taivaallisista ja palauttaa jälleen maan päälle. Tämä tuottaa hänelle luullakseni yhtä paljon murhetta kuin syntisen sielulle ero ruumiista.

Ruumiista, ajallisesta elämästä, nautinnoista ja maailmasta eroaminen merkitsee niitä rakastavalle kuolemaa. Vastaavasti sille joka rakastaa puhtautta, Jumalaa, aineettomia asioita ja hyveitä, on mielen vähäinenkin ero näistä todellinen kuolema.

Tunnemmehan ahdistusta ja murhetta ja meille käy sietämättömäksi jos tavallisessa päivänvalossa - etenkin jos juuri katselemme jotakin tärkeää ja suurenmoista - suljemme silmämme vaikka vain hetkeksi tai joku muu peittää ne. Kuinka sitten ei surisi ja masentuisi se, joka Pyhän Hengen valaisemana näkee sekä fyysisillä silmillään että sisäisesti, valveilla ja nukkuessaan hyvyyksiä. joita »silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitkä eivät ole ihmisen sydämeen nousseet» (1 Kor. 2: 9) ja joihin »enkelitkin halajavat katsahtaa» (1 Piet.1: 12), jos jokin pakottaa hänet luopumaan niiden katselusta. Hänelle se merkitsee todellista kuolemaa ja vieraantumista iankaikkisesta elämästä.

Jumalan tahdon mukaan elävien päämäärä on olla otollisia Kristukselle meidän Jumalallemme, päästä sovintoon Isän kanssa tulemalla osallisiksi Pyhästä Hengestä - siinä näet on jokaisen sielun pelastus. Mutta jos emme saavuta tätä päämäärää, vaivamme menevät hukkaan ja työmme on turha. Jokainen elämäntie, joka ei johda tähän päämäärään, on hyödytön. (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta, Filokalia III, ss. 118 -119, kohdat 84–87, 90)

 

Niketas Stithatoslainen

Himot toimivat väkevästi meitä vastaan niin kauan kuin sisällämme on himoja ruokkivia aineksia emmekä edes koeta karkottaa himojen aiheita vaan päinvastoin tieten tahtoen hellimme niitä. Näin himot saavat voimansa meistä itsestämme. Meidän tulee - näkyväisen maailman petollisuutta vihaten - heittää luotamme himojen aiheet ja puhdistaa sydämemme katumuksen kyynelillä. Näin Lohduttaja tulee meihin: me näemme Jumalan Hänen iankaikkisessa valkeudessaan ja Jumala puolestaan näkee meidät.

Ne jotka ovat katkoneet koko maailman vallassaan pitävän aistillisuuden siteet, ovat vapautuneet kaikesta aistien orjuudesta. He elävät ainoastaan Hengelle, seurustelevat vain Hänen kanssaan ja toimivat Hänen vaikutuksestaan: Hengen kautta he myös tavallaan liittyvät Isään ja Sanaan - Hengen kanssa yksiolennollisiin - ja muodostavat Paavalin mukaan yhden hengen heidän kanssaan. (Ef.4:4) Aistien orjuudesta vapautuneet eivät ole vain pahojen henkien saavuttamattomissa: pahat henget suorastaan kammoavat heitä, koska he ovat osallisia jumalallisesta tulesta ja itsekin ovat tulta.

Aluksi kilvoitusvaivat näyttävät tuskallisilta kaikista, jotka ryhtyvät vuodattamaan hikeään hengellisissä taistoissa. Mutta kun kilvoittelijat harjaantuvat ja alkavat edistyä hyveissä ja kun he ovat päässeet hyveiden tien puoliväliin, alkavat kilvoitusvaivat näyttää heistä jonkinlaisen nautinnon ja merkillisen helpotuksen lähteiltä. Ja sitten kun lihan kuolevaisen mielen nielee kuolematon elämä (2 Kor. 5: 4) - tämän Hengen laskeutuminen suo niille, jotka vaivaa nähden todella tavoittelevat täydellisyyttä hyveissä – he tulevat täyteen sanomatonta iloa ja riemua. Heidän sisällään näet avautuu raikas kyynelten lähde ja sielua huuhtelevat ylhäältä suloiset liikutuksen virrat. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoitteluelämästä, Filokalia III, ss.138 – 139, kohdat 19 - 20, 24)

Suoraksi ja vilpittömäksi Jumalaa ja itseään kohtaan muuttuu sielu, joka on kokonaan karkottanut luotaan ilkeyden ja inhottavan röyhkeyden uteliaan mielenlaadun ja jolle Lohduttaja - Henki on laskeutumisensa kautta suonut yksinkertaisen ja viattoman sydämen. Näkemäänsä ja kuulemaansa se pitää epäämättömästi luotettavana ja totena, sillä se on ylittänyt epäuskon syöverit ja kohonnut pahansuopuuden tuonelan yläpuolelle. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoitteluelämästä, Filokalia III, s.141,kohta 27)

Kun sielu saa huojentuneena hengähtää himokkaiden ajatusten sitkeältä ahdistelulta ja liha kiduttava liekki sammuu, tiedämme. että Pyhä Henki on asettunut meihin. Hänen tulonsa merkitsee aiempien syntiemme anteeksi antamista ja suo himottomuuden. Mutta niin kauan kuin tunnet himollisten ajatusten herkeämättömän ahdistelun löyhkän ja vatsan alapuolisten elintesi poltteen, Hengen tuoksu on kaukana sielustasi: sielusi on täysin himojen ja aistien heltymättömien siteiden puristuksessa. (Niketas Stithatoslainen: Käytännönkilvoitteluelämästä, Filokalia III, ss. 151, kohta 57)

Kun kilvoittelussasi pyrit toteuttamaan hyveitä, sinun on tarkoin varottava turmiollisten pahojen henkien juonia. Sillä mitä korkeammalle kohoat hyveen tiellä ja mitä kirkkaammin jumalallinen valo loistaa rukoillessasi - niin että Henki suo sinulle sanoin kuvaamattomia ilmestyksiä ja näkyjä -, sitä katkerampina pahat henget hiovat kynsiään sinua vastaan. Mitä lähemmäksi taivasta ne näkevät sinun kohoavan, sitä innokkaammin ne virittävät henkiseen ilmatilaan sotkuisia paulojaan. Eivätkä sinua uhkaa armottomasti vain intohimon ja vihan raatelevat demonit, jotka rakastavat lihallisuutta, vaan kimppuusi hyökkäävät myös herjauksen katkeran pahansuovat paholaiset. Niiden lisäksi myös erilaiset ilmavallan hallitsijat (kts. Ef.2:2) ja herraudet nousevat näkyvinä ja näkymättöminä, oudoissa ja kauhistuttavissa hahmoissa, vahingoittamaan sinua, - siinä määrin kuin se vain on niiden vallassa. Mutta jos olet jatkuvasti mielen katse valppaana keskittynyt sisäiseen rukoukseen ja mietiskelet Jumalan luotujen olemusta, »et pelkää päivällä lentävää nuolta» (Ps.91:5) eivätkä pahat henget pysty »lähestymään sinun majaasi» (Ps.91:10), koska sinussa oleva valo karkottaa niiden pimeyden ja jumalallinen tuli polttaa ne.

Pahat henget kauhistuvat jumalallisen Hengen armoa, etenkin kun se runsaana laskeutuu ihmissydämiin, koska olemme mietiskelyn ja puhtaan rukouksen puhdistamia. Ne eivät uskalla lähestyä Hengen armoa säteilevien majaa, vaan yrittävät vain mielikuvin, pelottavin ryskytyksin ja sekavin huudoin pelotella ja järkyttää kilvoittelijoita ja saada heidät luopumaan valvomisesta ja rukouksesta. Ne eivät säästä kilvoittelijoita silloinkaan, kun nämä laskeutuvat paljaalle permannolle nukkuakseen vähän. Pahat henget asettuvat väijyksiin, koska ne kadehtivat tuota vähäistäkin lepoa kilvoituksen vaivoista. Säpsäytyksillä ne karkottavat unen kilvoittelijoiden silmistä. Näin ne tahtovat tehdä heidän elämänsä entistäkin työläämmäksi ja tukalammaksi.

Ennen kuin pahat henget käyvät kilvoittelijan kimppuun ja joutuvat tappiolle tässä taistelussa, ne saavat usein sielun aistit hämmennyksiin ja karistavat unen silmistä. Mutta sielu, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta on täynnä uskallusta ja urheutta, ei kiinnitä mitään huomiota niiden hyökkäyksiin ja katkeraan raivoon: Jeesuksen, Jumalan, eläväksi tekevällä merkillä ja Häntä avukseen kutsuen sielu hajottaa pahojen henkien loihtimat harhakuvat ja ajaa pahat henget pakosalle. (Niketas Stithatoslainen: Käytännön kilvoitteluelämästä, Filokalia III, ss. 166 - 168, kohdat 94 - 95, 97)

Sielunsa pystyvät säilyttämään vapaana jopa synnin häiritsevistä muistoistakin ainoastaan ne, jotka ovat otollisia kantamaan Herran eläväksi tekevää kuolemaa jäsenissään ja ajatuksissaan (Vrt. 2 Kor.4:10) - tämän lahjan he saavat ylhäältä Pyhän Hengen kautta. He kantavat synnille kuollutta ruumista, mutta ovat Kristuksessa Jeesuksessa saaneet rikkaudekseen hengen, joka »on elämä vanhurskauden tähden» (Room. 8: 10). Ja ne joille on annettu Kristuksen mieli viisauden sanan kautta, ovat kuolleet synnille ja tulleet samalla eläviksi, koska he ovat oppineet tuntemaan Jumalan. Tätä olotilaa mikään ei pysty häiritsemään.

Sieluihin jotka eivät vielä ole täysin puhdistuneet, pyrkivät yleensä tavalla tai toisella tunkeutumaan intohimon ja vihan henget. Niiden tarkoituksena on ravistaa maahan Pyhän Hengen hedelmät, jotka täyttävät tällaiset sielut. Koska itse vapauden ilokin saattaa saada näissä sieluissa aikaan hajaannusta, sallii aina armossaan hyväksemme toimiva Viisaus vihan ja intohimon henkien hyökätä sielun puhtauteen pyrkivien kimppuun. Armolahjoillaan Viisaus vetää aina tällaisten sielujen ymmärrystä puoleensa. Hän tahtoo niiden pysyvän järkähtämättömän nöyrinä, etteivät ne suuressa vapaudessaan ja armolahjojensa runsaudessa alkaisi pöyhkeillä toisten edessä ja kuvitella että ovat omin voimin ja oman järkensä varassa rakentaneet tämän suuren rauhan palatsin. Viisaus itse vetäytyy pois, että nämä sielut lankeemuksen pelosta seisoisivat autuaan nöyryyden vartiossa, tuntisivat olevansa sidoksissa lihaan ja vereen ja alkaisivat luonnostaan etsiä omaa linnoitustaan, missä Hengen voiman avulla voisivat varjeltua vahingoittumattomina. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 178, kohdat 20 - 21)

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kaukana on vilpitön nöyräpuheisuus todellisesta vaatimattomuudesta. Ja niin paljon kuin taivas on maata ja sielu ruumista arvokkaampi, niin paljon on todellista vaatimattomuuttakin arvokkaampi ja täydellisempi todellinen nöyrämielisyys jonka Pyhä Henki suo täydellisille.

»Pyhän Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.» (Gal.5:22) Vihollishengen hedelmiä taas ovat viha, masennus, sielun sekasorto, sydämen hämmennys, ilkeys, uteliaisuus, halveksunta, suuttumus, epäluotettavuus, kateus, ylensyönti juoppous, panettelu, tuomitseminen, »silmäin pyyntö» (vrt. 1 Joh.2:16), sielun pöyhkeys ja korskeilu. Näistä hedelmistä voit tunnistaa puun (vrt. Mt.12:33) ja saat selville, minkä hengen lapsia tapaamasi ihminen on. Näistä tuntomerkeistä puhuu myös itse Herra sanoessaan: »Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.» (Mt.12:35) Sillä puusta riippuu, millainen on sen hedelmä.

Niihin joissa on havaittavissa Pyhän Hengen hedelmiä, on Jumala asettunut asumaan. Niinpä heidän sisimmästään pulppuaa viisauden ja tiedon sanan samentumaton lähde, puhuivatpa he sitten yksinkertaisista tai ylevistä asioista. Ne taas jotka kantavat Hengen armolahjojen asemesta vihollishengen hedelmiä ovat täynnä Jumalan tuntemattomuuden pimeyttä. Himot ovat laumoina asettuneet heihin ja vihollishenget ovat ottaneet (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 181, kohdat 28, 30 - 31)

Syvässä hiljaisuudessa elävä kilvoittelija, joka kerää hyveiden hunajaa, kohoaa kilvoitusten avulla lihan alhaisuuden yläpuolelle. Nöyrtynyt mieli palauttaa hänen sielunvoimansa takaisin niiden luonnolliseen tilaan. Koska kyyneleet ovat puhdistaneet kilvoittelijan sydämen, hän tunnistaa Hengen säteet ja pukeutuu Kristuksen eläväksi tekevän kuoleman katoamattomuuteen. (vrt. 2Kor.4:10) Syvän hiljaisuuden yläsalissa hän saa Lohduttaja - Hengen (vrt. Apt.2:2 - 3) tulisina kielinä. Silloin hän on velvollinen puhumaan rohkeasti "Jumalan suuria tekoja» (vrt. Apt.2:11) ja julistamaan Hänen vanhurskauttaan suuressa seurakunnassa (Ps.40:10), onhan hän saanut sisimpäänsä Hengen lain (vrt. Joh.7:38 - 39). Jos Pyhän Hengen saanut kilvoittelija ei julista Herran hyvyyttä, hänet heitetään ikuiseen tuleen niin kuin se paha palvelijat joka oli kätkenyt Herransa leiviskän. (vrt. Mt.25:30) Niin Daavidkin pestyään ensin katumuksella pois syntinsä ja saatuaan takaisin profeetallisen armolahjansa, lausui Jumalalle - koska ei voinut kätkeä Hänen hyvää tekoaan: »Katso, en minä sulje huuliani, Sinä, Herra, sen tiedät. Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.» (Ps.40:11 LXX) (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, s. 196, kohta 66)

Pyhiä kirjoituksia lukevat eri tavalla kilvoittelutien vasta-alkajat, eri täällä tien keskiväliin edenneet ja eri tavalla ne, jotka jo kolkuttelevat täydellisyyden portteja. Vasta-alkajille pyhät kirjoitukset ovat Jumalan pöydän leipää, joka vahvistaa heidän sydämensä (Ps.104:15) hyveen pyhiin taistoihin. Tämä leipä suo heille voimaa ja väkevyyttä taistelussa pahoja henkiä vastaan, jotka panevat himot liikkeelle. Se antaa heille myös urheutta tähän taisteluun niin että he voivat sanoa: »Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen." (Ps.23: 5)

Keskimatkan kilvoittelijoille pyhät kirjoitukset ovat Jumalan maljan viini, joka ilahduttaa heidän sydämensä (vrt. Ps.104:15) saa heidät sisältämillään ajatuksilla haltioihinsa sekä kohottaa heidän mielensä kirjaimen yläpuolelle - »sillä kirjain kuolettaa» (vrt. 2 Kor. 3: 6) - ja johtaa sen tutkiskelemaan hengen syvyyksiä. Mieli synnyttää ja keksii viisaita mietteitä, niin että kilvoittelija voi sanoa: »Sinun ylitsevuotavainen maljasi on juovuttanut minut.» (Ps.23:5 LXX)

Täydellisyyden portteja lähestyville pyhät kirjoitukset taas ovat jumalallisen Hengen öljy, joka voitelee heidän sielunsa ja tekee sen lempeäksi ja nöyräksi suomalla sille runsain määrin jumalallista valaistusta. Tämä hengellinen öljy kohottaa sielun kokonaan ruumiin alhaisuuden yläpuolelle, niin että se voi kerskaten huutaa: »Sinä voitelet minun pääni öljyllä» (Ps.23:5) ja »sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani». (Ps.23:6)

Niin kauan kuin vielä monin vaivoin - otsamme hiessä käytännön hyveissä kilvoittelemalla - kuljemme kohti Jumalaa pyrkien kukistamaan lihalliset himot, Herra syö meidän kanssamme armolahjojensa pöydässä elämällemme tarpeellista leipää, jota kasvatetaan viljelemällä hyveitä ja joka vahvistaa ihmisten sydämet (Ps.104:14- 15). Mutta kun olemme saavuttaneet himottomuuden, Hänen nimensä tulee pyhitetyksi meissä (Mt. 6:9) ja Hän alkaa hallita kaikkia sielumme voimia. alistaa ja rauhoittaa erillään olevat, ts. alistaa alhaisemman - ruumiin - sitä jalommalle järjelle. Silloin tapahtuu Hänen tahtonsa meissä niin kuin taivaassa (Mt.6:10), ja Hän juo meidän kanssamme valtakunnassaan (vrt. Mk.14:25). joka on tullut meihin (Mt. 6:10), Sanan viisauden uutta, sanoin kuvaamatonta juomaa, joka on sekoitettu hartaasta liikutuksesta ja suurten salaisuuksien tuntemisesta. Mutta sitten kun olemme saavuttaneet Pyhän Hengen yhteyden ja mielemme uudistuminen on saanut meissä aikaan muutoksen kohti hyvää (Room.12:2). Jumala on meidän kanssamme kuin jumalien kanssa ja tekee näin ihmisluontomme kuolemattomaksi. (Niketas Stithatoslainen: Mielen puhdistamisesta, Filokalia III, ss. 207 - 208, kohdat 90 - 91)

Henki on valo, elämä ja rauha. Rauhaisaa ja tyyntä elämää viettää se, jota Jumalan Henki valaisee. Rauhaisa elämä kumpuaa hänelle tietoa olevaisista ja Sanan viisautta, ja hän saa Kristuksen mielen. Jumalan Hengen valaisema tuntee valtakunnan salaisuudet (Lk.8:10) ja tunkeutuu Jumalan syvyyksiin. Joka päivä hän vuodattaa tyynestä, valaistusta sydämestään toisten kuultavaksi suloisia elämän sanoja, sillä hän on hyvä ja hänessä vaikuttaa tosi Hyvä, joka julistaa hänen kauttaan sekä uutta että vanhaa. (Vrt. Mt. 13: 52) (Niketas Stithatoslainen:Rakkaudesta ja elämänvaelluksen täydellisyydestä, Filokalia III, s. 233, kohta 46)

Jos tunnet, että himojen toiminta on tyrehtynyt ja jos silmäsi täyttyvät nöyryydestä nousevista hartaan liikutuksen kyynelistä, voit olla varma siitä, että Jumalan valtakunta on laskeutunut sinuun, ja olet saanut Pyhän Hengen sisimpääsi. Jos tunnet, että Pyhä Henki vaikuttaa ja puhuu sisimmässäsi ja kannustaa julistamaan Jumalan pelastusta ja totuutta suuressa seurakunnassa, älä sulje huuliasi (Ps.40:10) kateellisten juutalaisten pelosta. Jesajan tavoin istuudu ja kirjoita tauluun, mitä Henki sinulle sanoo, niin se säilyy tuleviin aikoihin iankaikkisesti. (Jes.30:8) Profeetta sanoo: »Jotka synnyttävät kateuden, ovat niskoitteleva kansa, he ovat vilpillisiä lapsia. Heillä ei ole uskoa eivätkä he tahdo kuulla. että evankeliumi vaikuttaa vielä ja synnyttää Jumalan ystäviä ja profeettoja. Nämä vilpilliset lapset myös sanovat Kirkon opettajille ja profeetoille: 'Älkää julistako meille Jumalan viisautta Niille taas jotka näkevät luomakunnan luonnollisen tutkiskelun* sisäisiä näkyjä he sanovat: 'Älkää julistako meille, vaan puhukaa maailman mielimää silmänlumetta ja viekää pois silmistämme Israelille tullut sana. (vrt. Jes.30:9 - 11)» Älä välitä heidän kateudestaan ja pahoista puheistaan, sillä sinä saat ylhäältä sanoja, jotka kauttasi hyödyttävät monia. Niitä saavat kuulla ne, jotka vielä äsken olivat kuuroja. Niiden valkeuden saavat nähdä ne, joiden silmät olivat elämän pimeyden ja synnin usvan sokaisemat. Hengellisesti köyhät iloitsevat sanoistasi ja epätoivoiset täyttyvät riemulla.(vrt. Jes.29:18 - 19) Sanoistasi saavat ymmärrystä hengellisesti harhautuneet. Ne taas jotka napisevat sinua vastaan, oppivat tottelemaan Hengen sanoja, ja sopertelevaiset kielet oppivat julistamaan rauhaa. (vrt. Jes.29:24 ja 32:4 LXX) (Niketas Stithatoslainen:Rakkaudesta ja elämänvaelluksen täydellisyydestä, Filokalia III, ss. 239 - 240, kohta 58)

Lihan laki vallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää lihallisesti, mutta kun hän kuolee maailmalle, hän vapautuu lihan laista. (vrt.Room.7:1 - 2) Maailmalle voimme kuolla vain kuolettamalla ruumiimme jäsenet. Niin teemme, kun tulemme osallisiksi Pyhästä Hengestä. Ja Pyhästä Hengestä tiedämme olevamme osallisia silloin, kun kannamme Jumalalle Hengen soveliaita hedelmiä. Näitä Hengen hedelmiä ovat: koko sielustamme kumpuava rakkaus Jumalaan ja vilpitön lähimmäisrakkaus, puhtaan omantunnon suoma sydämen ilo, himottomuuden ja nöyryyden synnyttämä sielunrauha, hyvät ajatukset, pitkämielisyys ahdistuksissa ja koettelemuksissa, tasapainoisesta luonteesta kumpuava ystävällisyys, sisäistynyt, kaikesta epäilyksestä vapaa usko Jumalaan, nöyryydestä ja hartaasta liikutuksesta syntynyt sävyisyys sekä aistien kaikinpuolinen hillitseminen. Kun kannamme Jumalalle tällaisia hedelmiä, olemme lihan lain ulottumattomissa, eikä ole lakia, joka rankaisisi meitä niiden hedelmien vuoksi joita kannoimme kuolemalle, silloin kun vielä elimme lihallisesti. Olemme vapautuneet lihan laista, sillä hengen vapaudessa olemme ylösnousseet kuolleista teoista yhdessä Kristuksen kanssa. (Niketas Stithatoslainen: Rakkaudesta ja elämänvaelluksen täydellisyydestä, Filokalia III, s. 249, kohtaa 76)

 

Gregorios Siinailainen

Kasteessa salaisesti saamamme Hengen armovoiman voimme löytää kahdella tavalla. Tämä lahja paljastuu - ja silloinkin vasta pitkän ajan kuluttua - kun noudatamme käskyjä ja näemme paljon vaivaa niiden tähden, niin kuin pyhä Markus sanoo Mitä innokkaammin noudatamme käskyjä, sitä kirkkaammin armovoima valaisee meitä. Tämä on tavallisin tapa. Mutta Hengen toiminta tulee ilmi myös toista tietä. Tämä tie on Herran Jeesuksen jatkuva määrätietoinen avuksi kutsuminen, johon liittyy kuuliaisuudessa eläminen. Ensiksi kuvattu tapa vaatii pitkän ajan. Jälkimmäinen taas johtaa tulokseen nopeammin. jos vain opimme vaivoja karttamatta ja periksi antamatta kaivamaan maata ja etsimään kätkettyä kultaa. Jos siis haluamme löytää totuuden ja oppia tuntemaan sen - ilman eksymisen vaaraa - meidän tulee tavoitella pelkkää sydämessä vaikuttavaa armon toimintaa, johon ei liity minkäänlaisia kuvia eikä hahmoja. Meidän tulee kavahtaa kaikkia mielikuvituksellisia pyhien ilmestyksiä ja valoilmiöiden näkemisiä. Etenkin kilvoittelun alkuvaiheessa eksytys pyrkii johtamaan kokemattomien mielen harhaan tällaisilla valheellisilla mielikuvitusilmiöillä. Meidän on koetettava säilyttää sydämessämme vain rukouksen toiminta, joka lämmittää ja ilahduttaa mieltä sekä hehkuttaa sielun sanoin kuvaamattomaan rakkauteen Jumalaa ja ihmisiä kohtaan. Niinpä voidaankin nähdä, että rukouksesta syntyy syvä nöyryys ja se saa sydämen murtumaan. Aloittelijoiden rukous on Pyhän Hengen pysähtymätöntä sisäistä toimintaa. Kilvoituksen alussa rukous kohoaa sydämestä riemun tulena mutta viime vaiheessa se säteilee kuin tuoksuva valo. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Ohjeita armovoiman löytämiseksi, Filokalia III, s. 322, kohta 3)

Jesaja Erakko ja monet muut kehottavat pidättämään hengitystä. Joku neuvoo: »Hillitse hillitön mieli», jota vihollisvoima heittelee ja repii hajalle. Kasteen jälkeinen välinpitämättömyytemme on näet päästänyt vihollisvoiman palaamaan velttoon sieluumme muiden vielä pahempien voimien kanssa, kuten Herra sanoo. Se on »tehnyt sielun viimeiset pahemmiksi kuin ensimmäiset (Mt.12:45).» Joku toinen taas toteaa: »Munkin hengityksen tulee olla Jumalan muistamista.» Ja vielä muuan opettaa: »Rakkaudesta Jumalaa kohtaan tulee pidätellä uloshengitystä.» Simeon Uusteologi puolestaan sanoo: »Hillitse myös sisäänhengitystäsi, ettet hengittäisi täysin vapaasti.»

Portaiden kirjoittaja neuvoo: »Jeesuksen muistaminen liittyköön hengitykseesi - silloin opit tuntemaan vaikenemisesta koituvan hyödyn.» Apostoli taas vakuuttaa, ettei hän enää elä itse, vaan hänessä elää Kristus (Gal.2:20). Kristus vaikuttaa hänessä ja henkii häneen jumalallista elämää. Herra itse sanoo »Tuuli puhaltaa missä tahtoo» (Joh.3:8) - tuulta Hän käyttää Hengen vertauskuvana.

Kasteessa olemme puhdistuneet ja saaneet Hengen vakuuden. (2 Kor.1:22) Olemme ottaneet vastaan Sanan kuin siemenen, joka on istutettu meihin lainataksemme Herran veljeä Jaakobia. (vrt. Jaak.1:21) Sana on juurtunut meihin ja, - mikäli niin voi sanoa – yhdistymättä yhdistynyt meihin. Hyvyydessään Hän, jonka täyteys on ylenpalttinen, jumalallistaa meidät itse vähenemättä ja meihin sekoittumatta. (Pyhä Gregorios Siinailainen: Hengityksestä, Filokalia III, s. 329, kohta 3)

 

Teoleptos

Irrottaudu kaikesta mikä kuuluu aistimaailmaan ja hylkää lihan laki, niin ymmärrykseesi kirjoitetaan hengellinen laki. Joka vaeltaa Hengessä, se ei täytä lihan himoa, vakuuttaa apostoli (Gal.5:16). Tämä pätee myös toisin päin: se joka on luopunut aisteista ja aistittavasta, so. lihasta ja maailmasta, päätyy vaeltamaan Hengessä ja ajattelemaan hengellisiä. Tämän voit nähdä siitä mitä Jumala teki Aadamille, ennen kuin tämä lankesi tottelemattomuuteen. (Teoleptos, Filadelfian metropoliitta: Yhdeksän kohtaa salaisesta työskentelystä, Filokalia IV, s. 26, kohta 4)

 

Gregorios Palamas

Vietä neitseellistä elämää, jos voit, (vrt. Mt.19:12) Silloin voit omistautua kokonaan Jumalalle, liittyä Häneen täydellisellä rakkaudella ja elää koko elämäsi ajan Hänen yhteydessään. Minkään häiritsemättä huolehdit aina siitä mikä on Herran (vrt. 1Kor.7:34 - 35) ja saat jo etukäteen nauttia iankaikkisesta elämästä. Elät maan päällä kuin Jumalan enkeli, sillä neitsyys on enkelten ominaisuus (vrt. Mt.22 - 30). Enkelten kaltainen on näet se joka pysyttelee neitseellisenä niin täydellisesti kuin ruumiilliselle olennolle on vain mahdollista. Tai paremminkin neitsyydessä kilvoitteleva muistuttaa Isää, joka on ennen kaikkia aikoja neitseellisesti synnyttänyt Pojan. Hän muistuttaa myös neitseellistä Poikaa, joka on alussa syntynyt neitseellisestä Isästä ja viimeisinä aikoina tuli lihaksi Neitsyt-äidistä. Neitsyydessä kilvoitteleva on myös Pyhän Hengen kaltainen: Pyhä Henki lähtee - ei synny - sanoin kuvaamattomasti vain Isästä. Jumalan kaltaiseksi on siis tullut se, joka on valinnut osakseen todellisen neitsyyden: hän varjelee niin sielunsa kuin ruumiinsakin neitseellisinä ja aistinsa, puheensa ja vmmärryksensä hän on kaunistanut neitsyyden kauneudella. Turmeluksesta vapaissa häissä hän on liittynyt Jumalaan. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10 käskyä, Filokalia IV, ss. 95 - 96, kohta 12)

 

Munkit Kallistos ja Ignatios Ksantopouloslaiset

Mitä armo on ja kuinka pääsemme siitä osallisiksi? Mikä himmentää sen ja mikä kirkastaa jälleen? Näihin kysymyksiin antaa selvityksen mies, jonka sekä sielu että kieli ovat kaikkea kultaa kirkkaammat. Hän sanoo: »Mitä apostoli tarkoittaa sanoessaan, että 'me kaikki, jotka katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta muutumme saman kuvan kaltaisiksi'? (2 Kor. 3: 18) Tämä oli selvempää silloin kun ihmeiden armolahjat vaikuttivat, mutta nytkään sitä ei ole vaikea nähdä, jos vain omistaa uskon silmät. Kasteen jälkeen sielumme loistaa Hengen puhdistamana aurinkoakin kirkkaammin. Emme ainoastaan katsele Jumalan kirkkautta, vaan meihinkin tarttuu jotakin sen hohteesta. Puhdistettu hopea heijastaa auringonpaisteessa ei vain omaa hohdettaan vaan myös auringon kirkkautta. Samoin kasteessa puhdistunut sielukin, josta on tullut hopeaakin kirkkaampi, saa oman kirkkautensa vahvistukseksi säteen Hengen kirkkautta - sellaista kirkkautta, jonka suo Herra joka on Henki." (vrt. 2Kor. 3:18)

Vähän myöhemmin pyhä Johannes Krysostomos jatkaa: »Jos tahdot, osoitan tämän sinulle vielä kouraantuntuvammin apostoleista. Ajattele Paavalia jonka vaatteet tekivät ihmeitä! (Apt. 19:12), ja Pietaria, jonka varjossa oli ihmeitä tekevä voima. (Apt. 5:15) Jollei heissä olisi ollut Kuninkaan kuvaa eikä heidän säteilynsä olisi ollut jotakin sellaista mitä me emme voi saavuttaa, eivät heidän vaatteensa ja varjonsa olisi vaikuttaneet niin voimakkaasti Pelkät kuninkaan vaatteetkin ovat rosvoille kauhistus.

Haluatko nähdä, kuinka armo säteilee myös ruumiissa? On kirjoitettu: he loivat katseensa Stefanuksen kasvoihin, ja hänen kasvonsa olivat heistä kuin enkelin kasvot. (Apt.6:15) Tämä ei kuitenkaan ollut vielä mitään verrattuna siihen kirkkauteen, joka säteili hänen sisimmässään. Sillä sitä mikä aikoinaan näkyi Mooseksen kasvoilla (2Moos.34:30), apostolit ja heidän työtoverinsa kantoivat sielussaan, tai oikeastaan vielä paljon sitä enemmän. Mooseksen yhteydessä oli kyse ilmiöstä joka ennemminkin kuului aistimaailmaan, apostolien kohdalla taas tilasta joka ei kuulu ruumiin piiriin.

Kun hehkuvat kappaleet lähestyvät kirkkaita esineitä, ne heijastavat niihin hohdettaan. Samoin tapahtuu uskovillekin. Siksi ne jotka kokevat jotakin tällaista, irrottautuvat maallisista ja uneksivat vain taivaallisista. Mutta voi! - tässä voisi huoata katkerasti -, vaikka meidät on kohotettu näin korkeaan arvoon, emme edes ymmärrä mistä on kyse, koska kadotamme nopeasti kaiken mistä edellä on ollut puhe ja innostumme aineellisiin asioihin. Tämä sanoin kuvaamaton pelottava kirkkaus säilyy meissä näet vain päivän pari kasteen jälkeen. Sitten tukahdutamme sen päästämällä sisään maallisten huolten myrskyn ja niiden sankoilla pilvillä peitämme kirkkauden säteiden loiston.»

Toisaalla Krysostomos sanoo vielä: »Niiden ruumiit jotka ovat eläneet Jumalalle otollisesti, pukeutuvat niin suureen kirkkauteen. ettei näillä silmillä ole mahdollista edes nähdä sitä. Vain joitakin merkkejä ja hämäriä muistumia tällaisesta kirkkaudesta on Jumala tuonut silmiemme eteen Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Vanhan liiton aikana Mooseksen kasvoja valaisi sellainen kirkkaus, etteivät israelilaisten silmät kestäneet sitä nähdä. (2Moos.34:30) Uuden liiton aikana Kristuksen kasvot loistivat vielä paljon kirkkaammin." (Mt.17:2)

Kuulitko, mitä Henki puhuu? Oletko käsittänyt salaisuuden voiman? Oletko tajunnut, millaisia tuskia tietää hengellinen uudistumisemme, kun synnymme täysin uudestaan pyhässä kasteessa? Millaiset ovat sen hedelmät, mikä sen täyteys ja mitkä palkinnot siitä seuraavat? Näetkö kuinka meidän vallassamme on joko lisätä tai vähentää tätä yliluonnollista armoa joko kirkastaa tai himmentää sitä siinä määrin kuin se meistä riippuu.

Armon himmentää elatushuolten pyörremyrsky ja sen kintereillä hiipivä pilkkopimeä himojen yö. Maalliset huolet hyökkäävät näet kimppuumme myrskyn tai tulvavirran tavoin. Ne hautaavat sielun alleen eivätkä salli sen vetää henkeä tai nostaa silmiään kohti todella hyvää ja autuaallista, jota varten se on luotu. Kun nautintojen kuohu ja niiden huurut ovat ensin järisyttäneet ja ärsyttäneet sielua, maalliset huolet pimentävät ja hukuttavat sen.

Armon taas kirkastaa kaikki mikä on äskeisille vastakkaista, ts. kaikki mikä syntyy jumalalliseksi tekevien käskyjen noudattamisesta niissä jotka eivät vaella lihan vaan hengen mukaan. Apostoli sanoo: »vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.» (Gal.5:16) Se kaikki on hyödyllistä ja pelastavaista ja johtaa portaiden tavoin huipulle, askelmista ylimmälle: rakkauteen, joka on Jumala. (1Joh.4:8) (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, ss. 125 – 127, kohta 5)

Selvää on, että myös Pyhän Hengen lahja ja laskeutuminen tulee uskoville Jumalalta Isältä Kristuksen Jeesuksen ja Hänen pyhän nimensä välityksellä. Sielujamme rakastava jumalallisin Herramme Jeesus Kristus sanoi itse apostoleille: »Teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Lohduttaja tule teidän tykönne». (Joh.16:7) Hän lupasi: »Mutta kun Lohduttaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä...» (Joh.15:26) Hän myös vakuutti: »Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni...» (Joh.14:26)

Kunniakkaat johtajamme ja ohjaajamme opettavatkin sangen viisaasti heissä asuneen kaikkein pyhimmän Hengen valistamina, että kaikkien mutta etenkin niiden, jotka tahtovat astua jumalalliseksi tekevän vaikenemiskilvoituksen kilparadalle, tulee omistautua kokonaan Jumalalle ja irrottautua maailmasta sekä elää viisaasti hiljaisuudessa. Heidän tulee ennen kaikkea rukoilla Herraa ja anoa Häneltä laupeutta ilman pienintäkään epäilystä asettaen rukouksen kaiken muun hyväntekemisen ja mietiskelyn edelle. Hänen kaikkein pyhimmän ja suloisimman nimensä tulee olla heidän lakkaamattomana työnään ja mietiskelyn aiheenaan. Sitä heidän tulee jatkuvasti tutkiskella sydämessään ja mielessään ja pitää se alinomaa huulillaan. Herrassa ja Herran kanssa heidän tulee hengittää ja elää, nukkua ja valvoa, liikkua, syödä ja juoda - sanalla sanoen: kaikki mitä he tekevät, heidän tulee tehdä Herrassa. Ilman tätä nimeä kaikki onnettomuudet suorastaan kasaantuvat päällemme tai pikemminkin mitään hyödyllistä ei tule kohdallemme. Vastaavasti taas kun Jeesuksen nimi täyttää sisimpämme, kaikki vihollisvoimat pakenevat eikä meiltä puutu mitään hyvää. Silloin ei mikään ole meille mahdotonta. Herra itse on sanonut: »Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.» (Joh.15: 5) Niin mekin kelvottomat kutsumme uskossa avuksemme tätä koko luomakunnan pelkäämää ja kunnioittamaa nimeä, joka on kaikkia nimiä korkeampi (Fil. 2: 9), ja levittäen esityksemme purjeet kokonaan sen varaan ryhdymme käsittelemään edessä olevaa aihetta. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, s. 134, kohdat 12 - 13)

... On kirjoitettu: "Luotujen suurenmoisuudesta ja kauneudesta on pääteltävissä, millainen on vastaavasti niiden Luoja" ei kuitenkaan maailmallisen, pakanallisen, monisanaisen ja turhan mekaanisen oppineisuuden perusteella. Maailmallinen oppineisuus on näet kuin julkea palvelustyttö, joka pöyhkeilee tieteellisillä saivarteluillaan ja todisteluillaan. Se ei nojaa evankeliumiin perustuvaan uskoon ja nöyryyteen eikä Jumalan totuuksien tunnustamiseen, ja siksi se on karkotettu kauas pyhiltä esipihoilta. Tässä me käsittelemme kuitenkin täydellistä, koko olemuksen läpitunkevaa valaistusta, jollainen sanoin kuvaamattomalla tavalla tuli apostolien johtomiesten osaksi, kun he nousivat yhdessä Jeesuksen kanssa Taaborin vuorelle. (kts. Mt.17:1 - 8) Siellä he kokivat todella autuaallisen muutoksen: Kaikkeinpyhimmän Hengen oikea käsi (Ilmaisut myötäilevät psalmin 77:11 LXX-versiota) teki heidät otollisiksi näkemään luonnollisilla silmillään näkymättömän valtakunnan ja jumaluuden. Heidän silmänsä olivat näet jotenkin hengellistyneet ja jumalallistuneet.

Mutta niin kaukana kuin itä on lännestä ja taivas maasta ja niin paljon kuin sielu on ruumiista arvokkaampi, yhtä suuri on ero ylhäältä annetun armontäyteisen hengellisen työskentelyn ja omaan ponnisteluumme pohjautuvan tutkistelun välillä. Omaan ponnisteluumme perustuva työskentely lähtee, kuten jo totesimme. ulkonaisista: siinä kerätään olevaisten säännöllisistä liikkeistä, järjestyksestä ja yhteenliittymisistä erilaisia mielikuvia. jotka sitten yhdistetään yhdeksi totuuden kuvaksi, ja tällä tavoin tutkiskelija kohoaa uskossa Jumalan puoleen.

Ylhäältä annetun hengellisen työskentelyn sen sijaan saa aikaan välittömästi itse Jumala. Se koskee koko olemustamme ja toteutuu sisällä sydämessä. Joskus se tosin välittää käsittämättömällä tavalla jumalallista säteilyään ja valaistustaan myös ulospäin ruumiiseen. Tämä tapahtuu viisaan Maksimoksen mukaan siksi, että sydän kokee jotakin yliluonnollista, ei siksi että itsessään aluton jumalallistuminen olisi sen omaa aikaansaannosta. Pyhä Maksimos selittää: »Kutsun aluttomaksi jumalallistumiseksi jumaluuden persoonallista säteilyä. Sillä ei ole syntyä, vaan se tulee käsittämättömällä tavalla otollisten osaksi.» Saman vahvistaa myös suuri Dionysios: »Tietäkäämme, että mielellämme on kyky tajuta ja tällä kyvyllä se näkee henkisiä asioita. Mutta mieli voi myös kokea oman luontonsa ylittävän yhdistymisen ja siten olla yhteydessä siihen mikä on sen itsensä yläpuolella.»

Pyhä Iisak opettaa: »Meillä on kaksi sielun silmää kuten isät sanovat, mutta käytämme niitä eri tarkoituksiin. Toisella silmällä näemme sen mikä on kätkettynä luotujen luontoon: Jumalan voiman, Hänen viisautensa ja Hänen huolenpitonsa meistä, mikä on tajuttavissa siitä pyhästä tavasta jolla Hän ohjaa kohtaloitamme. Toisella silmällä taas näemme Hänen pyhän luontonsa kunnian, kun Hän näkee hyväksi johdattaa meidät hengellisiin salaisuuksiin.»

Autuas Diadokhos selittää: Sekä viisaus että tieto ovat yhden ja saman Pyhän Hengen armolahjoja kuten kaikki muutkin Jumalan armolahjat. Kummallakin niistä on silti oma erityinen vaikutuksensa. Sillä kuten apostoli todistaa, toinen saa Hengen kautta viisauden, toinen saman Hengen vaikutuksesta tiedon. (Kts.1 Kor.12: 8) Tieto liittää ihmisen kokemuksen kautta Jumalaan, mutta ei johdata sielua puhumaan hengellisistä asioista. Tästä johtuu, että vaikka jotkut munkit ovat saaneetkin hengellisen tiedon valaistuksen, eivät he kuitenkaan pysty puhumaan jumalallisista asioista. Mutta jos joku saa viisauden ja Jumalan pelon sekä samalla myös hengellisen tiedon - tämä on tosin harvinaista - niin viisaus tuo ilmi tämän tiedon hedelmät rakkaudessa. Tieto näet tavallisesti valaisee vaikuttamalla sisäisesti, viisaus taas sanan kautta. Tiedon lahjoittavat rukous ja syvä hiljaisuus ilman mitään maallisia huolia; viisauden taas tuottaa nöyrä Hengen sanojen tutkistelu, mutta ennen kaikkea kuitenkin Jumalan armo...(Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, ss. 228 – 229, kohta 12)

... Sisimmän valaistuminen johtaa todellisia uskovia kuin kirkkaasti loistava lyhty ja antaa heidän katsella sitä mikä on aistien ulottumattomissa. Ja koska he ovat puhdassydämisiä - (vrt. Mt.5:8), heille avautuu taivaan portti enkelimäiseen ylevään elämään ja tilaan. Lisäksi tämä valaistuminen säteilee heille kuin auringonkehrä erilaisia armolahjoja: kyvyn tutkia ja arvostella asioita oikein. selvänäkemisen ja ennaltanäkemisen lahjan jne. Lyhyesti sanottuna aikaisemmin tuntemattomiksi jääneet salaisuudet kirkastuvat, selviävät ja aukeavat heille, ja Hengen vaikutuksesta he täyttyvät yliluonnollisella ja jumalallisella voimalla. Tämä yliluonnollinen voima saa aikaan sen, että heidän maan tomusta tehty ruumiinsakin kevenee, tai paremminkin heidän painava lihansa ohentuu ja leijuu irti maasta.

Pyhän Hengen valaisevan voiman vaikutuksesta jotkut pyhistä isistä vielä ruumiissa ollessaan ylittivät kuivin jaloin syviä jokia ja laajoia meriä ja kulkivat hetkessä taipaleita, joihin normaalisti olisi kulunut monta päivää, aivan kuin olisivat olleet aineettomia ja ruumiittomia. Myös monia muita ihmeellisiä ilmiöitä esiintyi heidän vaikutuksestaan taivaassa ja maassa, auringossa ja meressä, ja he tekivät ihmetekoja niin erämaissa kuin kaupungeissakin, kaikkialla ja kaikissa maissa, petojen ja matelijoiden keskellä, lyhyesti sanoen koko luomakunnan piirissä. kaikissa sen elementeissä - kaikki luomakunnan elementit lisäsivät heidän kunniaansa. Kun he seisoivat rukouksessa, heidän tahraton kunniakas ruumiinsa kohosi kuin siipien kannattamana irti maasta. Armon kuluttava, jumalallinen ja aineeton tuli poltti poroksi heidän ruumiinsa aineellisuuden ja painon ja sai heidät - oi ihmettä - kohoamaan keveinä ylöspäin. Heissä asuva jumalallinen voima ja armo näet muokkasi heitä väkevällä kädellään ja ikään kuin takoi heidät entistä jumalallisempaan muotoon.

Lopun jälkeenkin muutamien kunnianarvoiset ruumiit ovat säilyneet hajoamattomina ja todistaneet siten ilmiselvästi siitä yliluonnollisesta armovoimasta, joka heissä asui ja joka asuu kaikissa uskossaan varmoissa. Yleisen, koko maailmaa koskevan ylösnousemuksen jälkeen sama Hengen valaiseva voima antaa heille ikään kuin siivet ja heidät »temmataan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin he saavat aina olla Herran kanssa» (vrt.1 Tess.4:17), niin kuin sanoo Paavali, tuo sanoin ilmaisemattomiin salaisuuksiin vihkiytynyt jumalallinen apostoli.

Hengen innoittama Daavid veisaa: »He saavat vaeltaa sinun kasvojesi valossa, Herra, ja sinun nimessäsi he riemuitsevat koko päivän - hän tarkoittaa iankaikkista päivää - ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan, sillä sinä olet heidän väkevyytensä, heidän kerskauksensa, ja sinä armossasi kohotat meidän sarvemme. (Ps. 89:16 – 18 LXX) Jumalan väkevät ovat kohonneet ylen korkealle maasta.» (Ps. 47:10 LXX) Jesaja puolestaan julistaa suureen ääneen: »Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat.» (Jes. 40:31)

Pyhä Makarios vakuuttaa: »Jokainen sielu, joka uskon ja kaikkien hyveiden innokkaan harjoituksen kautta on tullut otolliseksi voimallisesti ja tietoisesti pukeutumaan täydellisesti Kristukseen ja on yhdistänyt itsessään olevan turmeltumattoman Jumalan kuvan taivaalliseen valoon, saa aina konkreettisen tiedon taivaallisista salaisuuksista. Ylösnousemuksen päivänä tämän saman taivaallisen kunniaa säteilevän kuvan voimasta myös ruumis kirkastuu yhdessä sielun kanssa. Henki tempaa sen Herraa vastaan yläilmoihin, kuten on kirjoitettu (1 Tess. 4:17), ja siitä tulee Hänen kirkkautensa ruumiin kaltainen (Fil.3:21), ja niin sekä sielu että ruumis hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa iankaikkisesti.» (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat valinneet vaikenemiskilvoituksen ja yksinäisen elämänmuodon, Filokalia IV, ss. 276 – 277, kohta 95)

 

Patriarkka Kallistos

Liikehdintä, jonka Jumalan Henki kilvoituksemme perusteella saa aikaan sieluissamme tyynnyttää sydämen ja huutaa: "Abba! Isä!" (Gal.4:6) Tuo liikehdintä itse on vailla muotoa ja hahmoa, mutta meidät se muuttaa jumalallisen valonhohteella ja valaa Jumalan Hengen ahjossa uuteen hahmoon. Jumalallisella vallallaan Pyhä Henki saa meissä aikaan muutoksia ja johtaa meidät uuteen tilaan, siten kuin vain Hän itse tietää. (Patriarkka Kallistos: Rukouksesta, Filokalia IV, s. 285, kohta 9)

Keskustelu P. Gregorioksen kanssa Maksimos Kapsokalybilaisesta

... Lyhyesti sanottuna Pyhä Henki lohduttaa palvelijoitaan niin kuin itse tahtoo, antaa jokaiselle armonsa niin kuin itse kullekin parhaiten soveltuu. Tämän voi selvästi havaita profeetoista ja apostoleista, jotka saivat armon nähdä runsaasti hengellisiä näkyjä. Ihmiset eivät kuitenkaan sitä ymmärtäneet, vaan pilkkasivat heitä ja pitivät heitä eksyneinä ja juopuneina. (Apt. 2:13) Profeetta Jesaja näki Herran »korkealla ja ylhäisellä istuimella» ja serafit Hänen ympärillään. (Jes.6:1-2) Ensimmäinen marttyyri Stefanus näki taivaat avautuneina ja Jeesuksen Isän oikealla puolella. (Apt.7: 56)

Samalla tavoin voivat Kristuksen palvelijat nykyäänkin nähdä erilaisia hengellisiä näkyjä, joihin kaikki eivät kuitenkaan usko. Jotkut eivät suostu missään tapauksessa tunnustamaan, että nämä näyt ovat todellisia vaan pitävät niitä eksytyksenä ja niiden näkijöitä eksyneinä. Ihmettelen ja olen ymmälläni, kuinka he saattavat olla niin paatuneita. Aivan kuin sielultaan sokeutuneina he eivät usko Jumalan lupaukseen, jonka Hän joka ei valehtele, antoi uskoville profeetta Joelin suulla: »Minä olen vuodattava henkeni armoa jokaiselle uskovalle, palvelijoilleni ja palvelijattarilleni.» (Joel 2: 28- 29; vapaa sitaatti) Herramme antoi tämän armon, antaa sen nytkin ja tulee antamaan lupauksensa mukaan kaikille uskollisille palvelijoilleen aina maailmanloppuun saakka.

Kun tämä Pyhän Hengen armo laskeutuu ihmiseen, se ei näytä hänelle tavanomaisia asioita tai ajallisin aistein havaittavia ilmiöitä, vaan jotakin sellaista mitä hän ei ole koskaan nähnyt eikä edes kuvitellut. Pyhä Henki opettaa mielelle yleviä salaisuuksia, joita apostoli Paavalin mukaan ei ihmissilmä pysty näkemään eikä mieli koskaan itse kuvittelemaan. (1 Kor.2: 9)

Jotta ymmärtäisit kuinka mieli näkee näitä asioita, syvenny miettimään sanojani. Kun vaha on kaukana tulesta, se on kovaa ja siihen voi tarttua. Mutta kun se joutuu tuleen, se sulaa ja palaa liekissä leimuten ja muuttuu kokonaan valoksi ja niin tuli kuluttaa sen aivan loppuun. Se ei voi olla sulamatta tulessa ja muuttumatta juoksevaksi kuin vesi. Samoin on myös mielen laita: Kun se on yksin eikä ole kohdannut Jumalaa, se tajuaa vain sen mikä on sen omassa piirissä. Mutta kun mieli lähestyy Jumaluuden tulta ja Pyhää Henkeä, jumalallinen valo läpäisee sen kokonaan ja se muuttuu itsekin kauttaaltaan valoksi. Kaikkein pyhimmän Hengen liekissä se leimuaa ja sulaa jumalallisten ajatusten hehkussa: jumalallisen tulen keskellä se ei enää voi ajatella omiaan tai sitä mitä itse tahtoo.»

Kun Maksimos oli lopettanut, pyhä Gregorios kysyi vielä: »Ystäväni Majanpolttaja, onko kenties muita vastaavanlaisia ilmiöitä, jotka kuitenkin ovat peräisin eksytyksestä?» Suuri Maksimos vastasi hänelle: On kyllä, mutta eksytyksen merkit eroavat armon merkeistä. Kun eksytyksen henki lähestyy ihmistä, se hämmentää hänen mielensä, raaistaa hänet ja kovettaa ja pimentää hänen sydämensä. Se herättää arkuutta ja pelkoa mutta myös ylpeyttä, se saat silmät leiskumaan suuttumusta ja hämmentää aivot, se panee koko ruumiin värisemään ja näyttää mielikuvituksellisen valon, joka ei ole kirkas ja puhdas vaan jotenkin punertava. Eksytyksen henki saa ihmisen suunniltaan, tekee hänestä demonisen ja saa hänet lausumaan sopimattomia ja herjaavia sanoja. Eksytyksen hengen näkijä on useimmiten vihan vallassa ja täynnä kiukkua. Nöyryys, todellinen synninmurhe ja kyyneleet ovat hänelle tuntemattomia. Hän kerskailee jatkuvasti hyvillä teoillaan, on turhamainen ja vähääkään häpeämättä ja täysin vailla Jumalan pelkoa askartelee aina himojen parissa. Lopulta hän menettää kokonaan järkensä ja joutuu täydelliseen tuhoon. Herra pelastakoon meidät tästä eksytyksestä sinun rukouksesi tähden!

Armolla taas on omat tuntomerkkinsä: Kun kaikkein pyhimmän Hengen armo asettuu ihmiseen, se kokoaa hänen mielensä ja tekee hänestä tarkkaavaisen ja nöyrän. Se saa hänet muistamaan kuolemaa, syntejään, tulevaa tuomiota ja iankaikkista kadotusta. Hänen sielunsa liikuttuu helposti ja hän itkee ja murehtii. Mitä enemmän armo lähestyy ihmistä, sitä lempeämmäksi hänen sielunsa tulee. Armo lohduttaa sielua kirkastaen sille Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhät kärsimykset ja Hänen suunnattoman ihmisrakkautensa. Mielelle taas armo antaa yleviä ja todellisia mietiskelynäkyjä. Mieli tutkiskelee Jumalan käsittämätöntä voimaa, kuinka Hän loi yhdellä sanalla kaiken olemattomuudesta olemiseen ja kuinka Hän pitää koossa ja hallitsee kaikkea kaikista huolehtien. Sen mietiskelynäyt koskevat myös Pyhän Kolminaisuuden käsittämätöntä salaisuutta ja Jumalan olemusta, joka on kuin tutkimaton ulappa, ja on vielä muitakin aiheita. Kun jumalallinen valo tempaa luokseen mielen ja se saa kokea jumalallisen tiedon valaistuksen, sydämestä tulee tyven ja hiljaisen lempeä ja siitä alkavat kummuta Pyhän Hengen hedelmät - ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, myötämielisyys, rakkaus, nöyryys ja muut (vrt. Gal5:22) - ja sielu saa kokea sanoinkuvaamatonta riemua. Kun pyhä Gregorios Siinailainen kuuli tämän, hän meni hämmästyksestä sanattomaksi ja ihmetteli kaikkea mitä pyhä Maksimos hänelle puhui. Eikä hän enää kutsunut Maksimosta ihmiseksi vaan maanpäälliseksi enkeliksi. (Keskustelu P. Gregorioksen kanssa Maksimos Kapsokalybilaisesta, Filokalia IV, ss. 339 - 341)