Markus Askeetti

Raamatun mukaan Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden (1Kor.15:3) ja suo vapauden niille, jotka Häntä hyvin palvelevat. Sillä Hän sanoo: »Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.» (Mt. 25:23) (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat... Filokalia I / 181. 4)

Jos kerran Kristus kuoli edestämme (Room 5:8) emmekä me enää elä itsellemme vaan Hänelle joka meidän edestämme on kuollut ja noussut ylös, (2 Kor 5:15) on selvää, että meidän tulee palvella Häntä aina kuolemaan asti. Kuinka siis voisimme pitää lapseutta meille kuuluvana ansaittuna palkkana? Kristus on Herra olemuksensa ja Jumalan armotalouden mukaan. Sillä hän on olemattomuudesta luonut ja omalla verellään ostanut meidät, jotka olimme kuolleet synteihimme, sekä suonut armon niille, jotka niin uskovat. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat... Filokalia I / 183. 20 – 21)

Jokaisessa Kristuksen sanassa näkyy Jumalan armo vanhurskaus ja viisaus ja Hänen sanojensa voima painautuu niiden sisimpään, jotka halajavat kuulla Hänen opetuksiaan. Tämän tähden Häntä vastenmielisesti kuunnelleet armottomat ja väärintekijät eivät voineet oppia tuntemaan Jumalan viisautta, vaan jopa ristiinnaulitsivat sitä opettavan. Tutkiskelkaamme siis mekin, halajammeko kuunnella Häntä mielellämme. (Mk 12: 37) Sillä Hän on sanonut: Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.» (Joh 14:21) Huomaa, kuinka hän on kätkenyt ilmestymisensä käskyihinsä. Käskyyn Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta sisältyvät kaikki muutkin käskyt. Tämä rakkaus syntyy, kun kaikki aineellinen hylätään ajatusten syvässä hiljaisuudessa. (Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille, jotka arvelevat... Filokalia I / 207. 223)

Pidä siis aina mielessäsi, kuinka syvästi Herra nöyrtyi sanomattomassa hyvyydessään ja rakkaudessaan meitä kohtaan. Jumalan sana sijoittui kohtuun, otti päälleen ihmisluonnon, syntyi naisesta, varttui ruumiillisesti, kesti nöyryytyksiä, häväistyksiä, herjauksia, pilkkaa, soimauksia, lyöntejä, syljeskelyä, pilkkaa, ivaa. Hänet puettiin purppuravaippaan ja orjantappurakruunuun, kansanjohtajat tuomitsivat Hänet, laittomat juutalaiset, Hänen heimolaisensa, huusivat Häntä vastaan: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!» (Joh 19:15) Hänet naulittiin ristiin, lävistettiin keihäällä, ja Hänelle juotettiin etikkaa ja sappea. Pakanat ylvästelivät hänen edessään ja ohikulkijat nauroivat ja pilkkasivat: »Jos olet Jumalan Poika, astu alas ristiltä niin me uskomme sinuun.» (Mt 27:39 - 42) Meidän tähtemme Hänet ristiinnaulittiin, Hän kuoli, kesti kolmipäiväisen haudan, laskeutui alas tuonelaan. Kärsimystensä hedelmänä Hän soi meille ylösnousemuksen kuolleista, tyhjensi tuonelan ja teki tyhjäksi kuoleman vapauttaen Herraan liittyneiden sielut, meni ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella. Hänen osakseen tuli kunnia ja kirkkaus, joka voittaa kaikki hallitukset ja vallat, ja Hänen nimensä on kaikkia nimiä korkeampi. (Ef 1:21) Kaikki enkelit lankeavat Hänen eteensä, joka on esikoinen kuolleiden joukossa. (kts. Hebr 1:6) Ja kaikki tämä kunnia on Häntä kohdannut Hänen kärsimystensä tähden, kuten apostoli sanoo: »Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat. » (Fil 2:5 - 10) Tällaiseen kunniaan ja korkeuteen ovat kaikki nuo kärsimykset Jumalan oikeudenmukaisen päätöksen perusteella kohottaneet meidänkin luontomme Herrassa.

Jos aina suurella hartaudella muistelet sydämessäsi kaikkea tätä, ei katkeruuden, vihan ja kiivastuksen intohimo pääse sinua hallitsemaan. Sillä kun Kristuksen nöyryyden muisteleminen on vienyt pohjan ylpeyden himolta, luhistuu koko kiivastuksen, vihan ja alakuloisuuden laiton rakennelma helposti ja kuin itsestään. Kenenpä kova ja kivinen sydän ei murtuisi, ei liikuttuisi eikä nöyrtyisi? Eikö se pikemminkin haluaisi muuttua tomuksi ja tuhkaksi (1Moos 18:27;Job 42:6) ja antautuisi ilomielin kaikkien tallattavaksi, kun jatkuvasti muistelemme Jumalan ainosyntyisen Pojan syvää nöyrtymistä ja kärsimyksiä, jotka Hän on meidän tähtemme kestänyt? Kun sielu on Kristuksen nöyryyttä muistelemalla itsekin nöyrtynyt ja särkynyt, mikä kiivastus voisi sitä enää hallita? Mikä viha tai katkeruus voi siinä vallita? (Pyhittäjä Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle, Filokalia I/ 222 – 223. 18 - 19)

Jumalan kaitselmuksen päämääränä on yhdistää oikean uskon ja hengellisen rakkauden kautta ihmiset, jotka pahuus on eri tavoin erottanut toisistaan. Vapahtajakin kärsi juuri sen tähden, että Hän kokoaisi »yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset» (Joh.11: 52) Niinpä se, joka ei kestä harmeja ja murheita eikä ole kärsivällinen vaivoissa, vaeltaa kaukana Jumalan rakkaudesta ja on kääntänyt selkänsä kaitselmukselle. (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II / 125. 17)

Joka rakastaa Kristusta, koettaa ilman muuta kaikin tavoin myös seurata Häntä. Kristus ei koskaan lakannut tekemästä hyvää ihmisille. Saadessaan kokea kiittämättömyyttä ja herjausta Hän oli pitkämielinen. Ja kun ihmiset löivät Häntä ja tappoivat Hänet, Hän kesti kaiken kärsivällisesti eikä syyttänyt ketään kärsimyksistään. Nämä ovat todellisia lähimmäisrakkauden tekoja. Jos joku ilman niitä kuvittelee rakastavansa Kristusta tai pääsevänsä Hänen valtakuntaansa, hän pettää itseänsä. Herra sanoo: »Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra. Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.» (Mt. 7:21)Vielä Hän sanoo: »Jos joku minua rakastaa, niin hän pitää minun käskyni. » (Joh. 14:15, 23) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Rakkaudesta, Filokalia II /131. 55)

Jumalan viisaus ilmenee siinä, että Hän syntyi luonnoltaan todelliseksi ihmiseksi. Hänen oikeudenmukaisuutensa taas ilmenee siinä, että Hän syntyessään otti päällensä meidän kärsimyksille alttiin luontomme. Hänen kaikkivoimallisuutensa ilmenee siinä, että Hän kärsimyksillään ja kuolemallaan soi ihmisluonnollemme ikuisen elämän ja pysyvän himottomuuden tilan. (VI: 41) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista... Filokalia II / 207. 216)

 

Teodoros, Edessan piispa

Kukaan meistä ei voi omin voimin voittaa paholaisen juonia ja vehkeilyjä, vaan siihen tarvitaan Kristuksen kaikkivoittavaa voimaa. Turhaan siis jotkut kiertelevät kerskumassa, että ovat muka omilla kilvoituksillaan ja oman tahtonsa voimalla kukistaneet synnin. Synti voidaan hävittää vain Jumalan armon avulla, vain Ristin salaisuus on synnin kuolema. Siksi Kirkon valo, Johannes Krysostomos, sanookin: »Ihmisen halu ja yritys eivät yksin riitä, jollei hän saa apua ylhäältä. Toisaalta taas ylhäältä tuleva apu jää turhaksi, jos ihmisen oma halu ja pyrkimys puuttuu. Tästä ovat todisteena Juudas ja Pietari. Vaikka Juudas oli saanut nauttia runsain määrin Jumalan armon apua, hän ei hyötynyt siitä mitään, koska hän ei tahtonut ottaa sitä vastaan eikä liittänyt siihen omaa ponnistustaan. Pietari taas, vaikka olikin osoittanut alttiutta hyvään, lankesi koska ei saanut apua ylhäältä. Hyveen kudelmaan tarvitaan siis aina nämä kaksi. Sen tähden pyydän teitä: älkää jättäkö kaikkea Jumalan tehtäväksi ja itse vaipuko uneen; älkää myöskään uurastuksen innossa unohtako, että omin voimin ette pysty kaikkeen.» (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia, Filokalia II / 30 – 31. 68)

Joka kilvoituksin kuihduttaa lihan kukoistuksen ja katkaisee sen haluilta kaulan, kantaa Kristuksen arvet ruumiissaan. (Gal 6:17) (Pyhä Teodoros, Edessan piispa: Sielulle hyödyllisiä opetuksia, Filokalia II / 34. 76)

 

Teognostos

Et voi tulla otolliseksi jumalalliseen rakkauteen, jos sinulla ei ole tietoa; tietoa taas et voi saada ilman uskoa. Usko ei kuitenkaan tarkoita pelkkää teoreettista uskomista vaan uskoa, joka kumpuaa hyveiden harjoittamisesta. Todella hartaan mielenliikutuksen saat sieluusi vasta sitten kun paastolla ja valvomisella, rukouksella ja nöyryydellä olet kuihduttanut pois lihan synnynnäisen taipumuksen aistilliseen nautintoon. Siten ristiinnaulitset itsesi yhdessä Jeesuksen kanssa (vrt. Gal.2:19) etkä enää elä himojen vallassa, vaan vaellat Jumalan hengessä, ja toivo taivaallisesta perintöosastamme kannustaa sinua eteenpäin. (Pyhittäjä Teognostos: Hyveiden harrastamisesta ... Filokalia II / 282- 282. 39)

Niin kuin aurinko voittaa kirkkaudessaan tähdet, niin kohoaa pyhä uhripalvelus (tarkoittaa pyhää liturgiaa, jossa toimitetaan Herran Ehtoollinen) ja sen suoma puolustus ja sovitus psalmilaulun ja rukouksen yläpuolelle. Uhraamme ja tuomme puolustajaksemme Jumalan ainesyntyisen Pojan, joka rakkaudesta ihmisiin on antanut itsensä sovitusuhriksi syntisten puolesta. Hän antaa meille synnit anteeksi ja suo myös kaiken sen, mitä hyödyksemme anomme, jos vain omatuntomme on puhdas. Jumalallinen ruumis polttaa kuin hiili kaikki laittomuuden siemenet ja valaisee niiden sydämet, jotka uskossa sitä lähestyvät. Samoin jumalallinen ja kallis veri pesee ja puhdistaa paremmin kuin iisoppi lian ja kaikki tahrat niistä, jotka puhtaasti ja viattomasti, sikäli kuin se yleensä on mahdollista, rohkenevat nauttia pyhiä lahjoja. (Pyhittäjä Teognostos:Pappeudesta, Filokalia II/ 294. 72)

 

Filoteos Siinailainen

Runsain määrin nöyryyttä tarvitsemme me, jotka Herran avulla vartioimme mieltämme. Meidän tulee olla nöyriä ennen kaikkea Jumalan, mutta myös ihmisten edessä. Meidän on kaikin tavoin koetettava murtaa sydämemme ja saada se jatkuvasti nöyrtymään. Sydämen murtaa ja saa nöyräksi se, kun muistelemme ja tarkkaan ajattelemme entistä elämäämme maailmassa. Meidät tekee nöyriksi myös se, kun muistelemme kaikkia syntejämme lapsuusvuosista lähtien. Nöyrrymme, kun syvennymme yksitellen ajattelemaan näitä lankeemuksiamme (lukuun ottamatta lihan syntejä, joiden muisteleminen on vahingollista): se saa meidät kyynelsilmin kiittämään Jumalaa koko sydämestämme. Samoin vaikuttaa myös kuoleman alituinen mielessä pitäminen, joka saa lisäksi aikaan suloisen, iloa huokuvan murheen ja raitistaa mielen. Mielemme murtuu ja katseemme kääntyy maahan, kun muistelemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyksiä ja palautamme ne yksityiskohtaisesti mieleemme. Tämäkin saa silmämme kyyneliin. Päälle päätteeksi todellisen nöyryyden lähde ovat Jumalan monet hyvät teot meitä kohtaan - kun vain alamme niitä eritellä ja tutkiskella. Meidän taistelumme on taistelua ylpeitä pahuuden henkiä vastaan. (Pyhittäjä Filoteos Siinailainen: Henkisestä raittiudesta, Filokalia III / 15. 13)

Tarrautukaamme lujasti Kristukseen, sillä paljon on niitä jotka jatkuvasti koettavat karkottaa Hänet sielustamme. Pitäkäämme huoli, ettei Jeesus joudu väistymään sielusta, kun sen täyttää ajatusten »kansanpaljous» (vrt. Joh.5:13). Herrassa kiinni pysytteleminen tietää sielulle tuskaisaa ponnistelua.

Tutkiskelkaamme tarkkaan Kristuksen elämää maan päällä, niin että voisimme viettää oman elämämme nöyryydessä. Muistelkaamme aina Hänen kärsimyksiään: näin Hänen esikuvansa innostaa meitä kestämään kärsivällisesti ahdistuksemme. Maistakaamme Hänen sanoin kuvaamatonta alentumistaan meidän tähtemme: sielumme kokema suloinen makuelämys kertoo meille, »kuinka Herra on hyvä» (Ps.34:9). Kaiken tämän lisäksi - tai paremminkin ennen kaikkea tätä - uskokaamme epäilyksettä Hänen sanoihinsa kaikessa ja odottakaamme joka päivä Hänen huolenpitoaan. Ja kun se sitten meitä kohtaa, ottakaamme se vastaan kiitollisina, iloisesti ja auliisti. Näin opimme aina katsomaan vain Jumalaan, joka johtaa kaikkea viisautensa jumalallisilla laeilla. Kun aina menettelemme näin, emme ole kaukana Jumalasta. Sillä hurskaus on »täydellisyys ilman loppua», kuten muuan jumalankantaja ja hengessä täydellinen on sanonut. (Pyhittäjä Filoteos Siinailainen: Henkisestä raittiudesta, Filokalia III / 21.20)

 

Simeon Uusteologi

Pahat henget iloitsevat, kun joku esittää vastaväitteitä hengelliselle isälleen. Enkelit taas ihailevat sitä, joka nöyrtyy kuolemaan asti: hän on Jumalan työtoveri ja kehittyy Jumalan Pojan kaltaiseksi, joka oli »kuuliainen Isälleen kuolemaan asti hamaan ristinkuolemaan asti» (Fil 2:8). (Pyhittäjäisämme Simeon Uusteologi: Käytännön kilvoittelusta ja ... Filokalia III/105. 45)

 

Gregorios Palamas

»Älä tee itsellesi - mitään kuvaa, älä niistä jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä jotka ovat vesissä» (2Moos.20:4) palvoaksesi tai kunnioittaaksesi niitä jumalina, sillä ne kaikki ovat luotuja. Ne on luonut ainoa Jumala - Hän, joka viimeisinä aikoina tuli lihaksi neitseen kohdusta, ilmestyi maan päälle ja eli ihmisten keskuudessa. ( Baaruk 3:38) Pelastaakseen ihmissuvun Hän kuoli ja nousi ylös kuolleista, meni ruumiissa ylös taivaisiin, »istuu Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa» (Hebr.1: 3), ja tulee taas kunniansa loistossa samassa ruumiissa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita (2 Tim.4: 1)

Tee siis kuva Hänestä, joka on meidän tähtemme tullut ihmiseksi. Tee se rakkaudesta Häneen, muistuttamaan Hänestä, että sen kautta kunnioittaen kumartaisit Häntä. Kuvasta kohota mielesi itse Vapahtajaamme, joka kumartaen kunnioitettavassa ihmisruumiissaan istuu taivaassa Isän oikealla puolella.

Tee kuvia myös pyhistä ihmisistä ja kumarra niitä - ei jumalina, sillä se on kiellettyä, vaan osoittaaksesi yhteyden, kiintymyksen ja ylenpalttisen kunnioituksen tunteita, sillä kuvien kautta mieli kohoaa ajattelemaan pyhiä. Tekihän Mooseskin kerubien kuvat kaikkein pyhimpääni Kaikkein pyhin oli taivaallisten vertauskuva, kun taas etumainen huone, pyhä, kuvasi koko maailmaa. Mooses ei kutsunut etumaista huonetta pyhäksi kunnioittaakseen luotua, vaan ylistääkseen sen välityksellä maailman Luojaa, Jumalaa. Älä siis sinäkään palvo jumalina Valtiaan Kristuksen ja Hänen pyhiensä ikoneja, vaan kumarra niiden välityksellä Häntä, joka ensin loi meidät omaksi kuvakseen ja sitten sanomattomasta ihmisrakkaudestaan katsoi hyväksi ottaa itsekin päälleen oman meidän kaltaisen kuvansa - ja siten tulla kuvattavaksi. (Pyhä isämme Gregorios Palamas: Kristuksen lain eli uuden liiton 10... Filokalia IV/ 90. 5)

Kallistos ja Ignatios

Kun suloisin laupias Herramme Jeesus Kristus meni vapaaehtoisiin kärsimyksiin meidän edestämme ja kun Hän sitten ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi apostoleille ja vielä kun Hän nousi takaisin oman Isänsä ja meidän Isämme luo (oman Isänsä, koska heillä on sama luonto, ja meidän Isämme, koska olemme armosta Hänen lapsiaan), Hän jätti omilleen jäähyväiskäskyinä nämä kolme: rukouksen, rauhan ja rakkauden. Hän jätti ne, kuin oikea rakastava Isä ainakin, lempeäksi lohdutukseksi ja mitä suloisimmaksi varmaksi vakuudeksi tai paremminkin katoamattomaksi jumalalliseksi perinnöksi.

Kun Herran pelastavaisten kärsimysten aika koitti, Hän sanoi opetuslapsilleen: »Mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen» (Joh.14: 13) ja »Totisesti, totisesti minä sanon teille; jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. Anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen» (Joh.16:23 – 24) ja vielä: »Sinä päivänä te anotte minun nimessäni.» (Joh.16:26) Ylösnousemuksensa jälkeen Hän sanoi: »Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä.» ( Mk.16:17 - 18 (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat... Filokalia IV / 131. 10)

...Rakkaudesta meihin Hän tahtoi vapaaehtoisesti kestää kuoleman meidän edestämme - häpeällisen kuoleman - vapauttaakseen meidät paholaisen, meitä vihaavan pahuuden alkuunpanijan hirmuvallasta, sovittaakseen meidät Isän Jumalan kanssa ja tehdäkseen meidät Jumalan perillisiksi ja omiksi perijäkumppaneikseen - tämä jos mikä on kaikista ihmeellisintä ja autuaallisinta.

Älkäämme siis hetkellisen velttouden ja välinpitämättömyyden ja valheellisen nautinnon takia vieraantuko tällaisista suurista hyvyyksistä, palkinnoista ja nautinnoista. Tehkäämme päinvastoin kaikkemme ja kaikin tavoin - säästämättä, jos niin on tarpeen, omaa elämäämmekään Hänen takiaan, joka siitä huolimatta että on Jumala, on tehnyt kaiken meidän tähtemme - siis kaikin tavoin huolehtikaamme, että tulisimme otollisiksi saamaan sekä jo täällä annettavat että kaikki muutkin lahjat ja seppeleet. Kunpa kaikki saavuttaisimme ne hyvääkin paremman ja armollisen Herramme ja Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen hyvästä tahdosta ja armosta! Hän nöyrtyi alhaisuuteen asti meidän tähtemme ja antaa nyt meille alhaisille palkaksi runsaskätisesti, selvästi vaikuttavalla tavalla, jo tästä ajasta alkaen yliluonnollisen, jumalallisen armonsa. Hänelle kuuluu kaikki kirkkaus ja kunnia ja kumarrus yhdessä Hänen aluttoman ja puhtaimman Isänsä ja Hänen kanssaan ikuisen kaikkein pyhimmän, hyvän ja eläväksitekevän Henkensä kanssa nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. (Munkit Kallistos ja Ignatios: Ohjeita niille, jotka ovat... Filokalia IV / 283. 100)

Valikoima pyhien isien opetuksia

Kun lähestymme Kristuksen ruumista ja verta muistellen Häntä, joka on meidän edestämme kuollut ja noussut kuolleista (2 Kor. 5: 15), meidän tulee ensinnäkin puhdistautua kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta (2 Kor. 7:1), ettemme söisi ja joisi turmioksemme (1 Kor. 11: 29). Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, vaan meidän on käytännössäkin osoitettava että olemme saman hengen lapsia edestämme kuolleen ja ylösnousseen kanssa: kaikesta synnistä puhdistumisen lisäksi meidän on myös kuoltava synnille, maailmalle ja itsellemme ja elettävä ainoastaan Jumalalle (Vrt. Room. 6: 11). (Valikoima pyhien isien opetuksia: Rukouksesta ja tarkkavaisuudesta, Filokalia IV / 299. 4)

 

»HERRA ARMAHDA»- RUKOUKSEN SELITYS

Rukous Herra Jeesus Kristus, armahda minua, lyhyemmin Herra armahda, on peräisin jo apostolien ajoilta. Kristittyjä kehotetaan lausumaan sitä lakkaamatta, niin kuin he tekevätkin. Mutta mitä tämä Herra armahda tarkoittaa? sen tietävät nykyisin vain erittäin harvat, ja niin useimmat kristityt huutavat joka päivä hyödyttömästi ja turhaan Herra armahda eivätkä saa Herralta armoa, koska eivät tiedä mitä pyytävät.

Tietäkäämme siis että Jumalan Pojasta ja Sanasta on tullut ihmisluonnon Herra ja Valtias sen kautta, että Hän tuli ihmiseksi, kesti monet kärsimykset ja ristiinnaulitsemisen sekä vuodattamalla kaikkein pyhimmän verensä lunasti ihmisen paholaisen käsistä. Jo ennen lihaksi tuloaan Hän oli kaikkien luotujen, niin näkyväisten kuin näkymättömienkin Herra, koska Hän on niiden luoja ja tekijä... Filokalia IV / 308