Markus Askeetti

Lapseni, tahdotko hankkia itsellesi oman hengellisen valon ja tiedon lyhdyn, että voisit kompastumatta vaeltaa tämän elämän syvässä yössä, ja haluatko että Herra vahvistaisi askeleitasi kuten profeetta sanoo? (Ps.37:23) Tahdotko ja haluatko halajamalla halata evankeliumin tietä, niin että palavasti uskoen turvautuisit evankeliumin täydellisiin käskyihin ja alttiisti osallistuisit Herran kärsimyksiin rukouksessa? Osoitan sinulle siihen suurenmoisen menetelmän, joka vaatii hengellistä taitoa. Siihen ei niinkään tarvita ruumiillista kuin henkistä vaivaa ja kilvoittelua sekä Jumalan pelkoa ja rakkautta. Kun tunnet tämän menetelmän, voit helposti ajaa pakosalle vihollisjoukot kuten Daavid, joka uskonsa ja luottamuksensa voimalla tuhosi vierasheimoisen jättiläisen ja karkotti sitten helposti pakoon muunkin vihollislauman. (1 Sam.17) (Pyhittäjä Markus Askeetti: Kirje munkki Nikolaokselle I / 225. 22)

 

Hesykhios

Vanha testamentti on ulkonaisen ruumiillisen kilvoittelun kuvausta. Pyhä evankeliumi, so. Uusi testamentti taas kuvaa valppautta tai paremmin sanoen sydämen puhtautta. Vanha testamentti ei johdata täydellisyyteen: se ei pysty tyydyttämään sisäistä minäämme eikä johtamaan sitä Jumalan palvelemiseen ja pelkoon, vaan estää meitä vain karkeista synneistä. Sanoohan apostolikin: »Laki ei tehnyt ketään täydelliseksi.» * Nimittäin se, että kitkemme sydämestämme evankeliumin käskyn mukaisesti pahat ajatukset, edistää sielunpuhtautta monin verroin enemmän kuin se, että pidätymme puhkaisemasta lähimmäiseltämme silmää tai lyömästä häneltä hammasta. Tämä on myös sovellettavissa ruumiin pyhitykseen ja kilvoitteluun, tarkoitan paastoa, pidättäytymistä, paljaalla maalla nukkumista, rukouksessa seisomista, valvomista ja kaikkea muuta, mikä saa ruumiin intohimoisen osan pysymään erossa synninteoista. Kuten jo sanoin Vanhasta testamentista, sanon näistäkin kilvoituksista, että ne ovat hyviä. Ne näet kasvattavat ulkonaista minäämme ja varjelevat sitä ruumiin synneistä, mutta mielen synneiltä ne eivät suojaa eivätkä voi niitä estää, ts. ne eivät voi vapauttaa meitä pahansuopuudesta, vihasta ja muusta sellaisesta. (Pyhä Hesykhios: Henkisestä raittiudesta ja hyveistä I / 254. 112)

*Hebr.7:19; sitaatti on virheellinen, kuten usein tapahtuu isien siteeratessa Raamattua ulkomuistista: ketään asemesta pitäisi olla mitään.

 

Maksimos Tunnustaja

Evankeliumin mukaan se joka vain uskoo, voi hyvien tekojen avulla siirtää pois syntiensä vuoren (Vrt. Mt.17:20) ja hylätä kiintymyksensä pettäviin aistillisiin asioihin. Mutta se, joka on kelvollinen opetuslapseksi, saa ottaa Sanan käsistä hengellisen tiedon leipää ja ruokkii sillä tuhansia. Näin hän osoittaa käytännössä, kuinka Sanan voima on enentynyt ja moninkertaistunut. (vrt. Mt.14: 19 - 21) Se taas jolla on ollut kylliksi voimaa tulla apostoliksi, »parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta» sekä ajaa ulos saastaisia henkiä. (Mt.10:1) »Hän ajaa ulos saastaisia henkiä», ts. tekee lopun himojen toiminnasta; »parantaa tauteja» - johtaa langenneet takaisin hurskaaseen elämään antamalla heille uutta toivoa; »parantaa kaikkinaista raihnautta" – ruoskii hereille laiskoja ja velttoja muistuttamalla heille tuomiosta. Sillä koska hänen on käsketty "tallata käärmeitä ja skorpioneja" (Lk.10:19), hän tuhoaa sekä synnin alun että sen lopun. (I:33) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta... II / 146. 22)

Joka on vilpittömästi omaksunut evankeliumin mukaisen elämän, on hävittänyt itsestään sekä synnin alun että sen lopun ja pyrkii sekä sisäisesti että ulkonaisesti yksinomaan hyveisiin. Ja koska hän on vapautunut himojen häirinnästä eikä hänen tarvitse mielessään taistella niitä vastaan, hän voi kantaa Jumalalle keskeytymätöntä kiitos- ja ylistysuhria. Hän ravitsee sieluaan toivolla tulevista hyvyyksistä, jotka ovat hänen ainoa kyltymätön nautintonsa. (I:96) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Jumalan tuntemisesta... II / 149. 31)

Pyhä evankeliumi opettaa hylkäämään lihan mukaisen elämän ja elämään hengellisesti. Puhun nyt niistä, jotka apostoli Paavalin ja hänen kaltaistensa tavoin joka päivä ihmisinä kuolevat, (Vrt.1 Kor.15:31) so. kuolevat maailman elämälle lihassa ja elävät ainoastaan Jumalalle hengessä. He eivät enää elä omaa elämäänsä, vaan heissä - so. heidän sielussaan - elää Kristus. (Gal.2:20) Jumalan tähden tässä ajassa lihalle kuolleet tuntee siitä, että vaikka heillä on monia ahdistuksia, kärsimyksiä ja murheita ja vaikka he joutuvat kokemaan vainoja ja lukemattomia koettelemuksia, he kestävät ne kaikki iloiten. (III:59) (Pyhä Maksimos Tunnustaja: Valikoima Jumalan tuntemista... II / 175. 110)

 

Niketas Stithatoslainen

Jos tunnet, että himojen toiminta on tyrehtynyt ja jos silmäsi täyttyvät nöyryydestä nousevista hartaan liikutuksen kyynelistä, voit olla varma siitä, että Jumalan valtakunta on laskeutunut sinuun, ja olet saanut Pyhän Hengen sisimpääsi. Jos tunnet. että Pyhä Henki vaikuttaa ja puhuu sisimmässäsi ja kannustaa julistamaan Jumalan pelastusta ja totuutta suuressa seurakunnassa, älä sulje huuliasi (Ps.40:10) kateellisten juutalaisten pelosta. Jesajan tavoin istuudu ja kirjoita tauluun, mitä Henki sinulle sanoo, niin se säilyy tuleviin aikoihin iankaikkisesti. (Jes.30:8) Profeetta sanoo: »Jotka synnyttävät kateuden, ovat niskoitteleva kansa, he ovat vilpillisiä lapsia. Heillä ei ole uskoa eivätkä he tahdo kuulla, että evankeliumi vaikuttaa vielä ja synnyttää Jumalan ystäviä ja profeettoja. Nämä vilpilliset lapset myös sanovat Kirkon opettajille ja profeetoille: 'Älkää julistako meille Jumalan viisautta. Niille taas jotka näkevät luomakunnan luonnollisen tutkiskelun* sisäisiä näkyjä he sanovat: 'Älkää julistako meille vaan puhukaa maailman mielimää silmänlumetta ja viekää pois silmistämme Israelille tullut sana. (vrt. Jes.30: 9-11)» Älä välitä heidän kateudestaan ja pahoista puheistaan, sillä sinä saat ylhäältä sanoja, jotka kauttasi hyödyttävät monia. Niitä saavat kuulla ne, jotka vielä äsken olivat kuuroja. Niiden valkeuden saavat nähdä ne, joiden silmät olivat elämän pimeyden ja synnin usvan sokaisemat. Hengellisesti köyhät iloitsevat sanoistasi ja epätoivoiset täyttyvät riemulla. (vrt.Jes.29:18-19) Sanoistasi saavat ymmärrystä hengellisesti harhautuneet. Ne taas jotka napisevat sinua vastaan, oppivat tottelemaan Hengen sanoja, ja sopertelevaiset kielet oppivat julistamaan rauhaa. (vrt.Jes.29:24 ja 32:4 LXX) (Pyhittäjä Niketas Stithatoslainen:Rakkaudesta ja elämänvaelluksen III / 239 – 240. 58)

*kts. hengellinen tutkistelu s.357

 

Gregorios Siinailainen

Aloittelijoille rukous on kuin sydämestä kohoava riemun tuli, täydellisten sieluissa se taas vaikuttaa kuin tuoksuva valo. Rukous on myös apostolien saarnaa, uskon toimintaa tai pikemminkin uskoa itsessään - »lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan» (Hebr.11:1) -, käytännössä toteutettua rakkautta, enkelimäistä liikettä. Se on ruumiittomien olentojen voima, työ ja riemu, se on Jumalan evankeliumi, sydämen varmuus, pelastuksen toivo, puhdistumisen merkki ja pyhyyden vertauskuva, se on osoitus Jumalan syvästä tuntemisesta, kasteen armon ilmentymä, puhdistava kylpy ja Pyhän Hengen pantti. Rukous on myös riemua Jeesuksesta, sielun iloa ja Jumalan laupeutta, se on sovituksen merkki, Kristuksen sinetti, henkisen auringon säde, sydänten aamunkoitto, kristillisen uskon vahvistus, todiste sovituksesta Jumalan kanssa. Rukous on Jumalan armoa ja viisautta - tai paremminkin viisauden itsensä alku - ja sen kautta Jumala ilmestyy meille. Rukous on munkkien työtä, se on vaikenijoiden elämäntapa ja koko vaikenemiskilvoituksen perusta, enkelielämän merkki. Mutta miksi olisin monisanainen? Rukous on »Jumala, joka kaikissa kaiken vaikuttaa» (1Kor.12:6), sillä Isä, Poika ja Pyhä Henki toimii yhtenä ja saa kaiken aikaan Jeesuksen Kristuksen kautta.(Pyhä Gregorios Siinailainen: Hyödyllisiä opetuksia III / 299. 113)

 

Erakkomunkki Nikeforos

... Pyhä Paavali* eli jatkuvasti vuorilla ja erämaassa naapureinaan ja pöytätovereinaan villipedot. Toisinaan hän kuitenkin laskeutui Lavraan tervehtimään veljiä. Hän opetti ja kehotti heitä masentumatta ahkeroimaan hyveen vaivalloisissa kilvoituksissa. Hän neuvoi heitä viettämään evankeliumin mukaista elämää tarkkaavaisesti ja harkiten sekä taistelemaan rohkein sydämin pahuuden henkiolentoja vastaan. Hän opetti heille menetelmänkin, joka antaisi heille voiman vapautua vanhoista himollisista muistikuvistaan ja estäisi himoja itämästä uudestaan.

Näethän, kuinka tämäkin isä opettaa tietämättömille oppilailleen menetelmän, jonka avulla he voivat torjua himojen hyökkäykset. Tämä menetelmä oli juuri mielen varjeleminen, eikä mikään muu. Himojen hyökkäykset voidaan näet torjua nimenomaan – ja ainoastaan – mieltä varjelemalla... (Erakkomunkki Nikeforos: Abba Markuksen kirjeestä ... IV / 33 rivi 9 alhaalta)

* Pyhä Paavali Latrolainen oli Egyptin erakkoja.

 

Gregorios Tessalonikalainen

Katsokaamme nyt, tuhoaako Herran autuuttavaksi ylistämä köyhyys sairaalloisen halumme kolmannenkin jälkeläisen. Tämä sairaan sielumme kolmas sikiö on vatsanpalvonta, josta saa alkunsa kaikki lihallinen saastaisuus. Miksi sitten otamme sen esille vasta viimeisenä, vaikka se on meissä luonnostaan jo syntymästämme saakka? Eikä vain tämä vaan myös suvun jatkamiseen liittyvät luonnolliset liikkeet ovat havaittavissa jo imeväisikäisissä. Kuinka siis olemme jättäneet viimeiseksi lihan himon sairauden? Syy on tämä: nämä ilmiöt ovat meissä luonnostaan eikä luonnollisissa asioissa sinänsä ole moitittavaa, koska hyvä Jumala on ne luonut, että käyttäisimme niitä hyviin tekoihin. Ne eivät siis sellaisenaan ole sielun sairauden oireita, mutta väärin käytettyinä niistä tulee sellaisia. Ja näin tapahtuu. kun huolehdimme lihasta niin että himot heräävät. (Room.13:14) Silloin on jo kyse nautinnonhimosta, joka on tosi paha himo, lihallisten himojen alku ja sielun sairaus. Ensimmäisenä sairastuu mieli, sillä pahat himot kumpuavat mielestä. Herra sanoo, että sydämestä lähtevät pahat ajatukset ja ne saastuttavat ihmisen. (Mt.15:19)Evankeliumia ennen ollut lakikin varoittaa: »Varo, ettei sydämesi kätköissä oleva sana muutu laittomuudeksi.» (5 Moos.15:9 LXX)

Mieli on tosin ensimmäisenä hairahtunut väärään asennoitumiseen. mutta senkin ovat ensin huumanneet aistien tarjoamat alhaiset mielikuvat ja siksi se tuntee himokasta vetoa aistimaailmaan. Etenkin silmät voivat jo kaukaa kaapata saastaa sisimpään, ja niin kiihottaa mieltä vääryyteen. Selvänä todistuksena tästä on esiäitimme Eeva: ensin hän näki, että puu oli ihana katsella ja suloinen antamaan ymmärrystä, ja taivuttuaan sitten sydämessään pahaan tekoon kosketti kiellettyä puuta ja maistoi sen hedelmää.(1Moos.3:6) Emme siis suotta sanoneet, että kun laskemme aseemme ruumiillisen kauneuden edessä, porhaltavat häpeälliset himot perässä. Jo isiltä peräisin on varoitus: älä katsele toisten ruumiillista kauneutta (Vrt. Siir.9:8) äläkä ihastele omaasi. (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV / 69 - 70. 26)

Herra on sijoittanut pelastuksemme evankeliumin alkuun aivan kuin varta vasten joitakin keskeisiä runsassisältöisiä lausumia. Niinpä Hän on tämänkin yhden autuudenlauseen piiriin koonnut kokonaisen joukon hyveitä ja samalla karkottanut pois parven paheita. Hän on siunannut ne, jotka ovat sen vaikutuksesta ympärileikanneet sielunsa himollisen puolen katumuksella. Eikä tässä kyllin: tähän autuuden lauseeseen sisältyy vielä hyvin paljon muutakin, jonka kuvailuun ei käy ympärileikkaus. vaan pakkanen ja jää, lumi, kuura ja myrskytuulet - lyhyesti: kaikki ne koettelemukset, joille kasvit joutuvat alttiiksi talven kylmyydessä ja kesän helteessä, mutta joita ilman ei mikään maassa kasvava voi koskaan kantaa täyttä hedelmää.

Mitä esimerkkimme ankarat sääolot sitten kuvaavat? Niitä monenlaisia kiusauksia ja koettelemuksia, jotka sen joka aikoo kantaa hedelmää sielujen puutarhan Tarhurille, tulee mielihyvin kestää. Jos näet joku säälistä sään armoilla olevia kasveja kohtaan aitaisi ne ja rakentaisi niille suojakatoksen niin ettei niiden tarvitsisi kestää ankaria sääolosuhteita, ei hän saisi niistä mitään hedelmää, vaikka kuinka niitä oksisi ja karsisi ja kaikin tavoin hoitaisi. Kasvien on annettava kestää kaikki säät, ja niin ne talven koettelemusten jälkeen puhkeavat keväällä kukoistukseen, kukkivat, versovat lehtiä ja kasvattavat raakileita kukkaversoihinsa. Auringon hehkuvien säteiden hyväilyssä raakileet vähitellen kehittyvät täysikokoisiksi ja kypsyvät, kunnes ovat valmiita korjattaviksi ja ravintona käytettäviksi.

Yhtä lailla ei kilvoittelijakaan, joka ei urhoollisesti kestä kiusausten ja koettelemusten raskasta taakkaa, koskaan kanna hedelmää, joka olisi kyllin arvokas jumalalliseen viinikuurnaan tai taivaalliseen aittaan, vaikkei häneltä muuten puuttuisi ainoatakaan hyvettä. Jokainen todellinen kilvoittelija kehittyy ja kypsyy täydellisyyteen kestämällä kärsivällisesti monenlaisia vaivoja, joista toiset tulevat ulkopuolelta vastoin kilvoittelijan tahtoa ja toisiin hän itse tieten tahtoen antautuu.

Luonto, vuodenaikojen vaihtelut ja erilaiset viljelytoimet koettelevat kasveja, kun taas me, Kristus-viinipuun järjelliset oksat, alistumme sielujen Tarhurin hoitotoimiin ja otamme vastaan koettelemukset omasta halustamme, sillä elämäämme säätelee vapaa tahto. Mutta ellemme me ole kärsivällisiä koettelemuksissa jotka kohtaavat meitä tahtomattamme, ei sekään mitä teemme omasta halustamme, saa Jumalan siunausta. Rakkautemme Jumalaan joutuu näet koetukselle ennen muuta juuri murheiden ahdingossa. Sielun on ensin opittava omaehtoisissa kilvoitteluharjoituksissa halveksimaan niin nautintoa kuin kunniaakin, vasta sen jälkeen kestämme helposti myös meitä kohtaavat ulkonaiset vastoinkäymiset.

Joka hengellisessä köyhyydessään halveksii nautintoa ja kunniaa ja katsoo ansainneensa kaikkein kovimmat katumuslääkkeet, on valmistautunut mitä moninaisimpiin murheisiin ja suhtautuu kaikkiin koettelemuksiin kuin johonkin luonnostaan lankeavaan. Hän iloitsee niiden kohdatessa koska tuntee niiden puhdistavan sielua. Koettelemuksista hän saa aiheen sydämen tuskan läpitunkemiin, tuloksia tuottaviin rukouksiin ja pitää niitä sielun tervehdyttäjinä ja varjelijoina. Hän ei kanna kaunaa kiusaajilleen vaan tunnustaa olevansa heille kiitollisuuden velassa ja rukoilee heidän puolestaan aivan kuin he olisivat hänen hyväntekijöitään. Näin hän ei ainoastaan saa syntejään anteeksi lupauksen mukaan (Mt.6:14), vaan myös perii taivasten valtakunnan ja saa Jumalan siunauksen. Herra ylistää häntä autuaaksi, koska hän osoittaa nöyryyden hengessä kärsivällisyyttä loppuun saakka. (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV /72- 74. 30)

Tällaisiin korkeuksiin kohottaa siis autuaallinen murhe sydämeltään nöyrät ja hengessään köyhät. Mutta koska nämä asiat meihin pesiytyneen velttouden tähden ylittävät mittamme, palatkaamme alkuun ja tarkastelkaamme vielä vähän kaiken pohjana olevaa murhetta. Mutta kaikki maallinen köyhyys joka kohtaa meitä tahtomattamme saa aikaan murhetta. Kukapa ei murehtisi joutuessaan rahattomana näkemään nälkää, riutumaan vaivoissaan tai joutuessaan häväistyksi? Tällaiseen murheeseen ei kuitenkaan liity lohdutusta, ja se on sitä raskaampaa mitä ankarammaksi köyhyys käy tai paremminkin: mitä kauempana köyhä on todellisesta tiedosta. Hän ei näet alista aistikokemuksien aiheuttamia nautintoja tai tuskia järjelle, vaan päinvastoin alistuu itse niiden valtaan käyttäen väärin järkensä terävyyttä pahoihin ajatuksiin. Näin hän lisää järjettömästi nautintojen tuskaa - saamatta siitä mitään hyötyä, päinvastoin - mitä suurimmaksi vahingokseen. Hänen uskonsa horjuvuus todistaa selvästi häntä vastaan. Häneltä puuttuu näet luja usko Jumalan evankeliumiin, sitä edeltäviin profeettoihin ja sitä seuranneisiin opetuslapsiin, jotka lähetettiin julistamaan köyhyydellään kulumatonta rikkautta, alhaisuudellaan sanoin kuvaamatonta kunniaa, itsekieltäymyksellään tuskaa tuntematonta nautintoa, kestävyydellään kiusauksissa ja koettelemuksissa vapautusta tulevasta iankaikkisesta ahdistuksesta ja murheesta. Ahdistus ja murhe näet odottavat niitä, jotka rakastavat täällä leväperäistä elämää eivätkä tahdo mennä kaitaa tietä (Mt.7:14) ahtaasta portista elämään sisälle. Sattuvasti sanoo apostoli Paavali: »maailman murhe tuottaa kuoleman». (2 Kor.7:10) Edellä esitetystäkin on jo käynyt ilmi, että on olemassa synti, joka on kuolemaksi.

Todellinen elämä on siis isien opetuksen mukaan sielussa vaikuttava jumalallinen valo, joka syntyy Jumalan tahdon mukaisesta murheesta. Vastaavasti sielun todellinen kuolema on se katala pimeys, jolla maailman murhe se täyttää. Tästä pimeydestä puhuu Basileios Suuri* sanoessaan, että synnin synty on seurausta hyvän puutteesta ja pahat teot saavat aikaan, että synti alkaa ilmetä henkisen pimeyden muodossa. Myös jumalallinen Markus julistaa: »Kuinka pahojen ajatusten piirittämä voisi nähdä niiden taakse kätkeytyneen synnin? Synti on sielun pimeys ja usva ja saa alkunsa pahoista mielijohteista, sanoista ja ajatuksista. Mutta jos emme näe tätä syvintä syntiä, kuinka voimme rukoilla siitä puhdistumista. Ja jollemme ole puhdistuneet, kuinka voimme löytää luonnollisen puhtautemme'? Mutta jos emme sitä löydä, kuinka voisimme nähdä Kristuksen asuinsijan sisimmässämme'?»(vrt. Pyhittäjä Markus Askeetti: Niille jotka arvelevat vanhurskautuvansa teoista. Kohta 224, Filokalia I,s.207 - 208) (Pyhä isämme Gregorios: Kirje nunna Ksenialle IV / 83. 39)

* Basileios Suuri (n. 330 - 379). kuuluisa kirkkoisä Kesarean piispa.

 

Herra armahda- rukouksen selitys

... Lopulta kuitenkin armelias Jumala sääli ihmistä, taivutti taivaat ja laskeutui maan päälle, tuli ihmisen tähden ihmiseksi ja puhtaimmalla verellään lunasti ihmisen synnin orjuudesta. Pyhän evankeliuminsa avulla Hän ohjasi meidät Jumalalle mieluisaan elämään ja antoi meille »vallan tulla Jumalan lapsiksi» (Joh.1:12), kuten Johannes Teologi sanoo. Pyhässä kasteessa Hän synnytti ja loi meidät uudestaan ja puhtaimmilla salaisuuksillaan ruokkii ja elävöittää joka päivä sieluamme. Lyhyesti sanottuna Hän on äärettömässä viisaudessaan löytänyt tavan pysyä lakkaamatta kanssamme ja pitää meidät yhteydessään, niin ettei paholaisella olisi enää mitään sijaa meissä..... (Herra armahda- rukouksen selitys IV / 309 rivi 13 alhaalta)