Tsasounan suunnalta
                                                          WWW. TSASOUNA. NET

    20. helluntainjälkeinen sunnuntai

    Lk. 8: 5 – 15

Kuulemassamme evankeliumissa Jeesus vertaa totuutta siemeneen. Tuo totuus on Jumalan Sana, Jeesus itse ja ne sanat, jotka Hän puhuu maailmalle. Tuo siemen kylvetään kaikkialle, tallatuille poluille, kallioille ja kivien ja ohdakkeiden joukkoon, ja myös hyvään maaperään. Minne tahansa se putoaakin, sillä on samat mahdollisuudet, sama lupaus elämästä ja kasvusta.

Venäläinen ajattelija Bertjajev on sanonut:” Jokainen evankeliumin sana on siemen, loputtoman kehityskulun alku”.

”Jos minä vain saisin mahdollisuuden kuulla Jumalan puhuvan omassa persoonassaan, juoksisin jalat verille päästäkseni kuulemaan Häntä”. Tähän tapaan kuulee joskus ihmisten sanovan.  Tosiasia on, että kuulemme Jumalan puhuvan meille omassa persoonassaan aina kun Hänen sanojaan luetaan evankeliumista, niin kuin tänäkin sunnuntaina. Jumala puhuu meille sanojaan Raamatussa, kirkossa ja kotona. Raamatun sana on yhtä todellista Jumalan sanaa kuin jos Hän itse omassa persoonassaan puhuisi meille.

Jumalan sana on siemen: sitä ovat Jeesuksen vertaukset, parannusteot ja ihmeteot. Mutta Jumalan sana on myös itse Jeesus, Logos, joka pantiin maan poveen siemenenä, haudattiin, jotta Hän nousisi ylös uuteen elämään.

Jeesus kylvi tuon Jumalan sanan siementä vuorille ja laaksoihin, ja lopuksi paljaalle kukkulalle, Golgatalle, jossa Hän kylvi itsensä. Siinä tapahtumassa näemme, kuinka pitkälle Jumala meni rakkaudessaan.

Tässä vertauksessa ei painopiste ole siemenessä eikä kylväjässä, vaan maaperä on se määräävä tekijä, joka vaikuttaa sen, tuottaako siemen hedelmää vaiko ei. Jeesus kertoo, että siemen putoaa neljänlaiseen maaperään.

Kolme neljänlaisesta maaperästä hylkää siemenen. Luultavasti Jeesus tarkoitti meitä ihmisiä näillä erilaisilla maaperäkuvauksillaan. Maaperä on ihmisen sisin.  Jotkut ovat arvostelleet kristinuskoa ja sanoneet, että se on epäonnistunut vuosisatojen aikoina. Jos näin on, se johtuu siitä, että Jumalan sanaa on kyllä kylvetty, mutta sitä ei ole otettu vastaan. Vika ei ole totuudessa, siemenessä, vaan maaperässä, kuulijoiden sydämissä, joissa totuus ei koskaan ole saanut mahdollisuutta juurtua.

”Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi”.

Nykyisin yleinen sairaus on sydänvaltimoiden kovettuminen. Se aiheuttaa kuoleman vaaran. Kuitenkin paljon vaarallisempaa on, jos sydän kovettuu suhteessa Jumalaan. Edellinen aiheuttaa fyysisen kuoleman siten, että veren virtaaminen pysähtyy. Sydämen kylmeneminen Jumalaa kohtaan saa meidät kieltäytymään Elämän Leivästä, Kristuksen Ruumiista ja Verestä ja siten aiheuttaa sielun kuoleman. Suljettu sydän estää Jumalan sanan ja sen se tekee täydellisesti. Tuollaisessa maaperässä ei ole ollenkaan kuohkeutta ottamaan vastaan elämää antavaa siementä, ainoastaan luotaantyöntävää kovuutta. Tällaisten ihmisten sydäntä Jeesus tarkoitti sanoessaan:” Eivät he uskoisi, vaikka kuolleetkin nousisivat haudoistaan.”  Jos ajattelemme, etteivät nämä sanat ole sovellettavissa meihin, muistakaamme, että kovasydämisellä syntisellä ja kovasydämisellä pyhimyksellä ei ole suurtakaan eroa.

Mikä sitten saa sydämet kovettumaan Jumalan sanaa kohtaan?  Ylpeys on yksi syy. Se saa ajattelemaan, että vain minulla on vastaus kaikkiin kysymyksiin. Tällainen ihminen ei halua uusien tuoreiden ajatusten häiritsevän. Hän kutsuu omaa tilaansa kasvamiseksi ja viisastumiseksi. Ehkä juuri tämän vuoksi Jeesus asettaa meille esikuvaksi pienen lapsen, joka on aina avoin uusille asioille.. Se, että tulemme liian tutuksi joidenkin asioiden kanssa, aiheuttaa kovettumista ja kylmentymistä. Otamme ne itsestäänselvyyksinä. Ne eivät tee meihin enää vaikutusta.

Sydän voi kovettua Jumalan sanalle myös maaperän muokkauksen puutteesta. Ellei maa saa vettä, se kovettuu. Ellei sielu rukoile, osallistu kirkon elämään ja sakramentteihin, se kovettuu.

”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottivat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta itsessään, ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat”. 

Nämä ovat ihmisiä, jotka ihailevat Jumalan sanaa. He ottavat sen vastaan ilolla, mutta siihen kaikki jääkin, sillä heillä ei ole juurta itsessään. Kun luetaan Raamatun jakeita, ne saattavat liikuttaa meitä syvästi. Se onkin usein ainoa vaikutus. Useimmiten jatkamme edelleenkin vanhaan tapaan. Kuulemme totuuden ja jopa ihailemme sitä, mutta emme hyväksy sitä. Ja niin jatkuu kovasydämisyytemme, ennakkoluulomme ja asenteellisuutemme, kateutemme ja sotamme..

”Mikä taas orjatappuroihin putosi, ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää”.  Tämä kohta on todennäköisesti tämän vertauksen surullisin osa. Maaperä, jonka tulisi tuottaa suuruutta ja hyvyyttä, kasvattaakin rikkaruohoviidakon. Maaperä, jossa kasvaa rikkaruohoja, on väkevää. Se on hyvää kasvumaata, muutenhan rikkaruohot eivät rehottaisi. Jeesus sanoo, että rikkaruohot kasvavat voimakkaasti ja nopeasti ja ne pian tukehduttavat hyvän siemenen.

Tässä esitellään meille suuri joukko ihmisiä. He ottavat vastaan Jumalan sanan ja he todella haluavat palvella Jumalaa. Kuitenkin hyvin monet asiat heidän elämässään saavat aikaan sen, että Jumala jää vähitellen syrjään. Ne asiat, joiden kanssa he askartelevat kiireessään, eivät ole pahoja, päinvastoin, useimmiten ne ovat hyviä asioita, mutta ne vievät heidän voimansa ja kääntävät heidän sydämensä pois Kristuksesta. Monet hyvät asiat ja toimet täyttävät elämämme, mutta ne tulevat meissä hyvän vihollisiksi. Tässä Jeesus asettaa meidän eteemme kysymyksen: ”Mitkä ovat ne rikkaruohot elämässämme, jotka tukahduttavat meissä Jumalan Sanan siemenen kasvun”

”Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuaan säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä”.

Hyvä maa edustaa niitä, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan. Se tulee osaksi heitä. He pitävät sen sydämessään ja se tuottaa hedelmän kärsivällisyydessä. Se alkaa kasvaa ja hitaasti vaikuttaa haluamisiimme, tunteisiimme, ajatuksiimme ja toimintaamme. Vähä vähältä elämämme muuttuu hedelmää tuottavaksi. Monta kertaa saattaa olla niin, että olemme jotakin näistä kolmesta maaperästä tai saatamme olla niiden yhdistelmä. Meissä jokaisessa on tallattu polku tai kallioinen tai ohdakkeinen maaperä.  Jeesus haluaa meidän kuitenkin huomaavan sen, että maaperää voi muokata, Kovan maaperän voi kyntää, kivet ja rikkaruohot voi poistaa ja niin sydämemme maaperä voi tuottaa jopa satakertaisen sadon.

Eräs tapa muuttaa sydämemme maaperää on kuuleminen ja kuunteleminen. ”Se, jolla on korvat, kuulkoon”. ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet”.  Noita salaisuuksia ei voi oppia tuntemaan, ellei kuule. Meidän on tultava herkemmiksi Jumalan äänelle. Elämän laki on, että kuulemme ja kuuntelemme sitä, mihin olemme itsemme totuttaneet. Päivä päivältä meidän tulee harjaannuttaa itseämme kuulemaan Jumalan ääntä, jotta tekisimme Hänen tahtonsa, sillä vuosi vuodelta lähestymme sitä hetkeä, jolloin lopullisesti kohtaamme Hänet. Kunnia...   Aamen.