Tsasounan suunnalta
                                                          WWW. TSASOUNA. NET

 

17. helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt.15: 21 -28

”Silloin Jeesus sanoi hänelle: Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon, niin kuin tahdot. Siitä hetkestä tytär oli terve”.

Elämme hyvin monenlaisten vaikutteiden ristitulessa ja kohtalaisen helposti sopeudumme ajan henkeen ja sen vaikutteisiin. Usein elämä on huoletonta ja ulospäin se näyttää hyvinvoivalta. Kiireisessä elämässä pienet vastoin käymiset voitetaan tai niitä ei edes noteerata.

Vasta sitten, kun vastoinkäymiset tai epäonni koskettavat ihmisen herkintä ja arvokkainta sisintä, tapahtuma vaikuttaa, syvästikin. Niin tapahtui evankeliumin kanaanilaiselle vaimolle. Tytär oli vakavasti sairas ja se koetteli äidin sisintä, äidin rakkautta.

Evankeliumin kertomus onkin kuvaus äidin aidosta rakkaudesta lastaan kohtaan. Me ihailemme tuossa äidissä tapaa, jolla hän suhtautui lapseensa. Äiti unohti oman minänsä ja se paransi tyttären sairauden.

Äidin rakkaus joutui koetukselle siinä keskustelussa, joka käytiin Jeesuksen ja äidin välillä samoin kuin silloin, kun opetuslapset kääntyvät Jeesuksen puoleen ja pyytävät, että nainen päästettäisiin menemään.

Keskustelussa Jeesuksen kanssa on kysymys uskosta. Vaimon usko joutuu koetukselle. Oliko vaimon usko vilpitön Jeesuksen parantavaan voimaan, vai halusiko hän kenties vain kokeilla Jeesuksen parantavaa voimaa sen perusteella, mitä hän ehkä oli kuullut Vapahtajasta toisilta. Vapahtajan tylyltä tuntuva vastaus:” Ei ole oikein ottaa lapsilta leipää ja heittää se koiranpenikoille” olikin uskon koettelemus naiselle. Naisen luottamus Vapahtajaan kasvaa, kun hän käsittää Vapahtajan aseman isäntä-orja, penikka – herra -suhteena. Jos alainen saa syödä pöydältä putoavia muruja, niin miksei hänkin saisi nauttia siitä rakkaudesta, jota Vapahtaja osoittaa uskovilleen.

”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon, niin kuin tahdot”!  Äidin hellittämätön usko, rakkaus ja uhrautuvaisuus tytärtään kohtaan saavat palkkion. Tytär tuli terveeksi äidin uskon kautta.

Tänäkin päivänä Vapahtajamme sanat ”tapahtukoon, niin kuin tahdot” ovat sopivat meidän jokapäiväiseen hätätilaamme. Tarvitsemme jatkuvasti kasvavaa uskoa. Usko merkitsee sitä, että käytämme hyväksemme Jumalan mahdollisuuksia elämämme eri vaiheissa. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Sen vuoksi kristityn ihmisen ei koskaan tarvitse pelätä. Pelkoa ei tarvitse tuntea edes elämän ehtoon lähestyessä. Me tiedämme, että Hän on lausuva meille vapauttavat sanat: ”Tapahtukoon sinulle, niin kuin uskot ja tahdot”.

Meidän tulee pyrkiä unohtamaan vaelluksessamme itsemme kanaanilaisen vaimon tavoin, kasvattamaan uskoamme ja luottamustamme Vapahtajaan, ei vain koettelemusten ja hädän hetkinä, vaan jokapäiväisessä elämässämme, jokapäiväisiä tapahtumia varten. Meidän tulee olla uskossamme kestäviä niin, etteivät ajan vaihtelut eivätkä uudet näkemykset voi uskonvarmuuttamme horjuttaa eivätkä muuttaa.

Turvallisin mielin, askel askeleelta ja hetki hetkeltä me saamme turvautua kanaanilaisen vaimon tavoin yhä lujemmin Häneen. Ei yhteiskunnallinen asemamme, ei taloudellinen tilamme eikä olemuksemme koostumus ole esteenä Hänen rakkaudelleen meitä kohtaan. Evankeliumi tänään opettaa meitä kanaanilaisen vaimon tavoin unohtamaan itsemme, uskoen ja luottaen siihen, että Jumalan tahto täyttyy meissä itsessämme ja elämässämme, ja että nuo Hänen sanansa: ”Tapahtukoon, niin kuin tahdot!” ovat tarkoitetut myös meille. Aamen