Tsasounan suunnalta  
                                                            www. TSASOUNA. NET

8. helluntainjälkeinen  sunnuntai 

Mt.  14: 14–22

Eräässä legendassa kerrotaan, kuinka Jumalan luodessa maailmaa neljä enkeliä tuli hänen luokseen. Jokaisella oli Jumalalle kysymys. Ensimmäinen enkeli kysyi aivan kuin joku tiedemies: "Kuinka Sinä luot maailman?" Toinen enkeli esitti filosofisen kysymyksen: "Miksi Sinä luot maailman?". Kolmannen enkelin kysymys oli kuin kenen tahansa itseään etsivän ihmisen kysymys: "Saanko minä sen sitten kun Sinä olet saanut sen valmiiksi?" Neljäs ja viimeinen enkeli kysyi, niin kuin kristityn tulisi tehdä: "Voinko minä auttaa?"

Tämä viimeinen kysymys on Jeesukselle mieluinen, niin kuin käy ilmi tämän päivän evankeliumista. Opetuslapset olivat valmiit lähettämään nälkäisen väkijoukon takaisin kyliin ostamaan ruokaa itselle Jeesus sanoi: "Ei heidän tarvitse mennä, antakaa te heille syötävää".  Siihen opetus lapset vastaavat, että heillä on vain viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesus kehottaa tuomaan ne luokseen. Siunattuaan ruoan Hän pystyi ruokkimaan kaikki 5000 ihmistä. Evankelista Matteus on tarkka ja huolellinen kertoessaan, että tähteeksi jäi vielä 12 vakallista.

Usein kuulee valitettavan: "Miksi Jumala ei tee jotakin?" Miksi Hän sallii nälänhädän jne. ?           

Unohdamme, että Jumala on valinnut toimintatavakseen tehdä jotakin meidän kauttamme, meidän, jotka olemme Hänen kansaansa, Hänen seurakuntansa, Hänen Kirkkonsa. "Ei heidän tarvitse mennä pois, antakaa te heille syötävää. Meidän tulee ottaa se, mitä meillä on, omat viisi leipäämme ja kaksi kalaamme ja tuotava ne Jeesukselle. Hän on siunaava sen, mitä me tuomme ja käyttävä sen lähimmäistemme auttamiseen.

"Ette te valinneet minua", Jeesus sanoi opetuslapsilleen, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää, ja että teidän hedelmänne pysyisi (Joh. 15:16). Jeesus itse asiassa sanoo: "Minulla on sinulle tehtävä, jota ei kukaan muu voi tehdä kuin sinä. Tuo tehtävä voi olla lohdutuksen tai rohkaisun sanan lausuminen tai se voi olla lapsen ohjaaminen kasvamaan ja kypsymään. Aivan kuin Isä valitsi minut tekemään Hänen työtänsä, minä olen valinnut teidät jatkamaan sitä maailmassa."  Emme tarvitse suuria kykyjä palvellessamme Häntä. Voimme palvella Häntä sillä, mikä meillä on.  "Täällä on poikanen jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?” kysyy Simon Pietari Mutta Jeesus sanoo: "Tuokaa ne tänne". Ja sinä päivänä tapahtui ihme, koska poikanen antoi Jeesukselle sen, mitä hänellä oli. Millainen Kirkko ja seurakunta olisikaan, jos ihmiset antaisivat Jumalalle sen, mitä heillä on. Jos se on vaikkapa hyvä lauluääni, käyttää sitä kirkkokuorossa laulamiseen, jos taito opettaa ja toimia lasten kanssa, pitää lasten kerhoja, jos taitava käsistään, käyttää niitä rakentamiseen ja kunnostamiseen. Jos omistaa kodin, avata se yksinäisille. Niin kuin Jeesus sanoo: "Minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne". Jos meillä on auto, käyttää sitä vanhusten tuomiseen Kirkkoon. Joku saattaa sanoa: "Minähän olen vain yksi ihminen. Mitä yksi ihminen voi tehdä? Jos tällaisella perusteella pidättäytyy antamasta ja palvelemasta, on hyvä muistaa, että evankeliumin 5000 ihmisen joukossa oli vain yksi ihminen, nuori poikanen, joka toi Jeesukselle ne tarpeelliset viisi leipää ja kaksi kalaa, joiden kautta Herra teki ihmeen.                

Olen vain yksi ihminen. Niin oli Kolumbuskin, tai Aleksanteri Suuri. Niin oli apostoli Paavalikin tai Gandhi. Niin oli tuo pieni poikanenkin suuressa väkijoukossa. Niin oli Jeesuskin.               

Eräs kuuluisan salapoliisikirjailijan Agatha Christien kirja alkaa kertomuksella miehestä, joka yrittää tehdä itsemurhan heittäytymällä kallion kielekkeeltä. Hän vältti kuoleman putoamalla tuuhean puun päälle. Sairaalassa mies kertoi hoitajalle, ettei hän halua enää elää, koska kukaan ei tarvitse häntä. Hetken mietittyään hoitaja vastaa: "Ehkäpä Jumalalla on sinulle käyttöä".               

Täynnä iloa on tieto siitä, että Jumalalla on meille käyttöä. Jumala, joka ei tarvitse mitään, vaan jolla on kaikki on laskeutunut maailmaan työskentelemään tottelemattomissa lapsissaan ja heidän kauttaan.                

Ilman Jumalaa me emme voi, ilman meitä Jumala ei voi. Rukoilkaamme niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta ja työskennelkäämme ikään kuin kaikki riippuisi meistä. Olemme Jumalalle tärkeitä. Ei sillä ole väliä, kuinka merkityksettömältä elämämme saattaa näyttääkin, se on kuitenkin ainutlaatuinen tässä maailmassa.

Jumala tekee työtään jokaisen ihmisen kautta toteuttaakseen suunnitelmansa maailmassa. Ellemme täytä tuota Jumalan meille antamaa tehtävää, jokin maailmankaikkeudessa jää epätäydelliseksi ikuisiksi ajoiksi. Niin tärkeitä olemme jokainen Jumalan silmissä.     

Kuinka Jumala voi sitten käyttää meitä? On vain yksi tapa. Meidän on annettava itsemme kokonaan Jumalan ja lähimmäistemme käyttöön. Jumala ei kysy meidän kykyjämme, vaan sitä, olemmeko käytettävissä. Hän lahjoittaa tarvittavat kyvyt. Peruskysymys on se, olemmeko Hänen käytettävissään. Mooses oli ja Jumala antoi hänelle kysyn ja taidon tehdä suuret työnsä Jumalan nimessä. Niin oli myöskin yksinkertaisten kalastajien suhteen ja lukemattomien muiden. Äsken kuulemamme evankeliumin kohta ymmärretään myös Pyhän Ehtoollisen esikuvaksi.

Israelin kansan erämaavaelluksen aikana Jumala huolehti kansastaan lähettämällä heille taivaasta mannaa jokapäiväiseksi ruuaksi. Tuo taivaasta tullut ruoka oli esikuva taivaallisesta leivästä. Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä". Leipä on meille välttämätön. Kristus on tullut meille leiväksi. Hän on välittäjäasemassa ihmisiin nähden. Mooseksen ajan manna kesti vain ajallisen ajan. Kristus on iankaikkisesti meidän leipämme. Tämän päivän evankeliumin ravitsemus ihme viittaa Jumalan äärettömään rakkauteen maailmaa ja ihmistä kohtaan.                

Pyhässä Ehtoollisessa tulemme tästä rakkaudesta osalliseksi aina uudestaan ja uudestaan läpi vuosisatojen. Se on ainoa keino elää täydellisesti Kristuksen yhteydessä. Siksi se on iankaikkisen elämän lahja. Kristuksen sovitustyö toi siunauksen maailmalle. Hän pyhitti ihmisyyden. Se merkitsee sitä, että Jumalan ja ihmisen välillä vallitsee uusi liitto. Elämme Uuden Testamentin aikaa, ja tänä aikana on voimassa Vapahtajamme lupaus: "Mitä ikinä te anotte minun nimessäni, sen minä teille annan”.                

On eräs kertomus kolmesta puusta, jotka kasvoivat Kristuksen aikana. Yksi niistä sanoi: "Kun kasvan suureksi minut kaadetaan hirsiksi, joista rakennetaan majatalo kuninkaiden asuttavaksi".

Toinen sanoi: "Kun minä kasvan suureksi, minut kaadetaan ja minusta tehdään valta meriä purjehtiva suuri laiva".

Kolmas sanoi: "Kun tulen suureksi, jään metsään ja ohjaan ihmisiä Jumalan luo". Yhdenkään puun toivomus ei toteutunut.

Ensimmäinen puu kaadettiin ja siitä saadut hirret käytettiin pienen eläinsuojan kunnostamiseen. Puu valitteli ja oli tyytymätön, kunnes eräänä yönä Jumalan Poika ja Ihmisen Poika syntyi tuohon eläinsuojaan. Silloin se rauhoittui.

Toisesta puusta tehtiin vene Genesaretin järvelle. Se valitteli ja oli tyytymätön, kunnes Jumalan Poika ja Ihmisen Poika eräänä päivänä seisoi sen kannella ja puhui ihmeellisiä iankaikkisen elämän sanoja. Sitten se oli tyytyväinen.

Kolmas puu hakattiin ja siitä tehtiin risti. Puu valitti ja valitti, kunnes eräänä päivänä Jumalan Poika ja Ihmisen Poika kuoli tuolla ristillä. Silloin sekin oli rauhallinen.

Olkoonpa osamme mikä tahansa, Jumala voi käyttää meitä. Hän odottaa meiltä, että antaisimme vain itsemme Hänen käytettäväkseen Hänen tahtonsa mukaan.

Tämän päivän evankeliumin ravitsemusihme avaa näkymän yli tämän maailman rajojen. Me elämme jo iankaikkista elämää. Siksi: taas ja taaskin lähestykäämme Jumalan pelossa, uskossa ja rakkaudessa taivaallista ateriaa, joka pyhittää ja uudistaa meitä.   

Jumalan siunaus Kristuksessa on antava meille ajallisen toimeentulon hädän ja ahdistuksen keskelläkin ja sen lisäksi viitoittaa meille tietä kirkastumisen olotilaan ja iankaikkiseen elämään.

Aamen.