5.  helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt.  8: 28 - 9:1

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tänään viidentenä sunnuntaina helluntain jälkeen vietämme neljännen kirkolliskokouksen pyhien isien muistoa ja meidän pohdittavaksemme annetaan pyhyys ja pyhittyminen. Pyhyys on Helluntain hedelmä.  Kaikille Jumalan pyhille, patriarkoille, profeetoille, VT:n vanhurskaille, apostoleille, marttyyreille ja muille UT: n pyhille on yhteistä usko ja luja luottamus Jumalaan. Ilman uskoa on mahdotonta toteuttaa Jumalan tahtoa. Uskon on tultava ilmi teoissa. Ellei niin tapahdu, usko on kuollutta uskoa. Kirkon historiasta meillä on esimerkkinä lujasta uskosta marttyyrien kamppailut vainojen keskellä, apostolien usko ja opetus sekä kirkolliskokousten isien usko. Meidän uskomme perustuu kirkon uskoon, joka taas  on määritelty seitsemässä yleisessä kirkolliskokouksessa. Uskomme, että  noiden kokousten samoin kuin muidenkin kokousten päätöksissä ilmenee erityinen Jumalan johdatus ja ilmoitus kirkon todellisuudesta. Kirkon piirissä kuuluvat apostolien ja kirkon isien sana ja opetus tänäkin päivänä ihmisille. Voimme luottavaisin mielin jättäytyä Jumalan kuljetettaviksi heidän opetuksiensa tukemana. Kirkon yhteydessä Herramme pelastaa ja kirkastaa meille totuuden itsestään, Pyhästä Kolminaisuudesta ja kaikista uskon salaisuuksista, jota emme voi käsittää oman rajallisen havaintokykymme ja rajoittuneen ymmärryksemme vuoksi. Kirkko tekee näkyviksi isien uskonkappaleet. Ortodoksinen kirkko katsoo näiden aarteiden hoidon ja välittämisen itselleen uskottuna leiviskänä ja meiltä odotetaan kuuliaisuutta kirkolle ja isiemme uskolle.

Monesti olemme vaelluksessamme heikkoja. Meille on annettu kuitenkin katumuksen ja parannuksen mahdollisuus. Erityisesti Pyhän Ehtoollisen kautta saamme voimaa täyttää korkeata kutsumustamme: olla pyhä, niin kuin Taivaallinen Isämme on pyhä. Alkukirkko kutsui pyhiksi kaikkia, jotka elivät jatkuvassa ehtoollisyhteydessä. Eukaristia on siis meidän pyhityksemme lähde. Siihen huipentuu koko kristillinen elämä.

Kirkolliskokousten isät ovat meille esimerkkejä oikeasta uskosta ja kuuliaisuudesta. Siksi meidän tehtävämme on muistaa rukouksissamme  siunattuja esipaimeniamme ja pitää heitä kuuliaisuudessa esikuvinamme. Juuri kuuliaisuutensa ja kestävyytensä tähden Jumala on osoittanut heidät pyhiksi.

Pyhät ovat elävä todistus Kirkon tehtävästä pyhittää sekä todistaa ihmisluonnon mahdollisuudesta jumaloitua.

Pyhittyminen on sitä, että kuljemme meille annettua uskon tietä ja kohoamme ja kasvamme vähitellen Jumalan valtakunnan todellisuuteen ja iankaikkiseen elämään. 

On mielenkiintoista huomata kuinka jotkin tapahtumat Jeesuksen elämässä vaikuttivat pieneen apostolien ja heidän oppilaidensa joukkoon niin, että kaksi tai useampikin evankelista mainitsee ne tavalla tai toisella. Tänään meille esitetään Matteuksen muistelma tapahtumasta jolla on rinnakkaiskertomukset sekä Markuksella että Luukkaalla, vierailusta Galileassa Gadaran alueella, jossa kaksi pahojen henkien vallassa olevaa gadaralaista kohtaa Hänet.

Pahat henget tunnustavat Jeesuksen olevan Jumalan Pojan. Tämä onkin yksi niistä harvoista kerroista, jolloin pahat henget puhuvat totta. Noiden kahden onnettoman piinatun olennon näkeminen oli varmasti sydäntä raastavaa. He olivat erossa perheestään ja yhteisöstään, rääsyläisinä ja koko alueen kauhistuksen kohteina.

Nuo riivatut, jotka kohtasivat Kristuksen, olivat tulossa haudoista ja olivat jollakin tavoin niin ”hurjia”, ärsyyntyneitä ja vaarallisia, ettei kukaan voinut kulkea tuota tietä. Heidän kasvoilleen oli syöpynyt tulos heidän kärsimyksistään pahojen henkien käsissä. Heidän kotinsa olivat hautoja, kuoleman ja ”kuolleiden tekojen” vertauskuva. Saatana on henki, joka saa aikaan kuolemaa. Hän kääntää meidät pois Jumalan elämää tuottavista käskyistä ja houkuttelee meidät synnin kuolleisiin tekoihin.

Sielun tähden elämä on kuuliaisuutta Jumalan tahdolle. Kuuliaisuus kirkon elämässä ei ole helppo asia ymmärtää nykyajan ihmiselle, koska me alinomaa kerskumme kriittisillä arvioinneillamme. Yhteiskunta kehuu riippumatonta ihmistä, joka ei kuulu kenellekään. Kuuliaisuus merkitsee sitä, että sielu saa elää luonnollista elämäänsä ja saada parannuksensa lähellä Jeesusta. Kun lyömme laimin kuuliaisuuden Jumalan tahdolle, jää sielumme parantumatta. Jumalan käskyjen mukainen elämä kehittää hyveitä. Tottelemattomuus taas jättää tilaa pahojen henkien toiminnalle. He ottavat vallan ihmisessä ja tekevät hänestä jollakin tavoin ”hurjan”. Tuossa olotilassa väärä seurallisuus ei voi pelastaa meitä Kanssaihmisemme eivät voi lähestyä meitä. Läsnäolomme ei riitä rauhoittamaan häntä, eikä voi pelastaa meitä yhteiskunnan kivuilta. Olemme sidoksissa omien himojemme luomaan tukehduttavaan ilmapiiriin. Pyhä Johannes Krysostomos kirjoitti tällaisesta:” Sillä jos joku on kaikkien lihallisten himojen vallassa, hän ei millään tavoin eroa pahojen henkien vallassa olevasta".                                                                                                                        

Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka ovat todellisia ”Jumalan siunauksen lahjoja.”  Heitä ei voi kouluttaa samalla tavoin kuin yhteiskunnassa tapahtuu, mutta heillä on sydämen ylevyyttä, jossa Jumala asustaa. Tällaiset ovat ihmisiä, jotka voi antaa rauhaa kelle tahansa, jotka heitä lähestyvät.

Kuitenkin on onnetonta, että tämän päivän maailmassa satanismi ja saatanan palvonta kahmii monta kertaa pääotsikot lehdissä katastrofaalisine seurauksineen, jotka ovat tuloksena hänen palvonnastaan. Asiasta on kirjoitettu ja puhuttu paljon, ja päälinja on se, että ihmisen yhteistyö saatanan kanssa on aiheuttanut yleistä epäinhimillisyyttä, jota näemme tänä päivänä ympärillämme, jossa mm. vaatimus vapaasta abortista osoittaa, ettei edes elämä itsessään ole pyhää. Satanismi ja saatananpalvonta voi alkaa näennäisesti ”viattomasti”, vaikkapa horoskoopeista ja ennustajista tai teenlehdistä katsomisesta. Mikä sitten vetää meitä noihin asioihin, jos ne horjuttavat luottamustamme Jumalaan ja erottavat meidät Hänestä?

Kun ihminen vieraantuu Jumalasta hänestä tulee puolustuskyvytön ja hän joutuu moniin vaaroihin. Hän joutuu tyhjiöön, ja hän etsii tukea, johon voisi  nojautua. Hänen mielensä valtaa kokonaan ajatukset siitä, mitä tulevaisuus mahtaa tuoda tullessaan, sairauden ja kivun ongelmat, johon liittyy pimeä ja järjetön pelko itsestä. Samalla kaukana Jumalasta hänen himonsa tuottavat ainoan tyydytyksen, jota hän tuntee elämässään. Ruumiillinen mielihyvä ja rahan ylivalta muihin asioihin nähden tulevat hänen toimintansa motivaatioksi. Kuitenkin tämä kaikki on ikään kuin kompromissi sen kanssa, ettei niitä mahdollisesti voikaan saada ja sen lyhyen ajan välillä, jolloin nauttia niistä. Saatana lupaa näiden ilojen kestävän ikuisesti ja Jumalasta erossa ihminen on helposti horjutettavissa. Kuitenkin se on valtava virhe katastrofaalisine seuraamuksineen.

Tämän päivän evankeliumi ikään kuin kirkastaa taivaanrantaa. Aavistamme pahojen henkien voiman, mutta näemme myös niiden voimattomuuden Kristuksen edessä. Ne eivät määrää tulevaisuuttamme, eivätkä ne tunne sitä, eivät ihmisen tulevaisuutta eivätkä omaansakaan. Kaikki riippuu Kristuksesta.  Pahat henget pyysivät Häntä lähettämään ne sikoihin. Niiden jokainen liike on riippuvainen Kristuksen tahdosta. Kristuksen rakkaus rajoittaa niiden vapautta tehdä tuhojaan. Voidakseen osoittaa pahojen henkien hajottavien voimien todellisuuden Jeesus sallii niiden mennä sikalaumaan, jonka seurauksena siat syöksyvät mereen. Näin opimme, ettei pahojen henkien voiman pimeydessä ole mitään varmuutta eikä pysyvyyttä, ei parantumista eikä tietoa tulevaisuudesta. Pahat voimat pettävät mielikuvilla. Ne eivät voi parantaa eivätkä ratkaista ongelmia. Niiden halu on tuhota, ja jos ne joskus puhuvat totta, ne tekevät sen siksi, että saisivat aikaan vieläkin suurempaa tuhoa..

Kristuksen pelastustyön kautta Saatanan valta on päättynyt ja hänet on lyöty. Valitettavasti Pimeyden ruhtinas kuitenkin jatkaa taisteluaan Jumalaa ja uskovia vastaan etsien uusia uhreja. Eräässä ylösnousemusikonityypissä Jeesus kohottaa Aadamin ja Eevan haudasta samalla kun lannistaa Saatanan. Lähemmin katsottuna näkyy, että tämä lyötynäkin yhä pitää kiinni Aadamin jalasta vaikka asia on jo ratkaistu. Salaisuus taistelussa menestyksellisesti paholaista vastaan on yksinkertainen. Meidän on ylläpidettävä olennaisinta sidettä Jeesukseen Kristukseen, joka on voittanut vastustajansa valtakunnan. Kristuksen kanssa yhteydessä olo edellyttää Raamatun lukemista ja mietiskelyä, hyviä töitä, henkilökohtaista rukousta ja osallistumista kirkon sakramentaaliseen elämään. Tämän kaltaisella hengellisellä elämällä pystymme erottamaan paholaisen paulat ja välttämään niitä. Amen.