Tsasounan suunnalta  
                                                                www. TSASOUNA. NET

Kolmas sunnuntai

Lk. 6: 17–23

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Ajallemme on ominaista, että ihmisen ja työn arvo mitataan sen mukaan, kuinka mittavia saavutukset ja tuotos on. Tällainen elämännäkemys helposti johtaa siihen, että aletaan arvostaa kaikenlaisen touhun ja puuhan määrää, jotka sitten tilastoissa antavat vaikutelman työmme saavutuksista. Ihmisen sisäistä kehitystä ei kuitenkaan voi tilastoilla juuri mitata. Jos kiinnitämme huomiomme vain ulkoisiin saavutuksiin, sisäinen kasvumme taantuu.

Kuulemamme Jeesuksen vuorisaarnan opetus kehottaa meitä näkemään työmme ja kristillisen vaelluksemme oikeassa valossa. Tarpeellista on käyttäytymisessämme, puheessamme ja kaikessa toiminnassamme kiinnittää huomiomme itsensä hillitsemiseen ja mielen rauhaan. Jos meillä on sisäinen mielen rauha, saamme toisinaan kokea Jumalan siunauksen hetkiä, jotka vahvistavat uskoamme siihen, että Jumala pitää meistä huolta. Silloin myös aineellisen arvostaminen jää toissijaiseen asemaan Jumalan palvelemisen kohotessa tärkeimmälle sijalle.

”Ei kukaan voi palvella kahta Herraa, sillä hän on joko tätä vihaava tai toista rakastava”. ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa”.

Tämä ei tarkoita sitä, että aineellinen sinänsä olisi pahaa. Aineelliset asiat monissa muodoissaan on annettu meille palvelijaksi, iloksi ja siunaukseksi. Kaikki on hyvin niin kauan kuin käytämme aineellisia asioita oikealla tavalla. Mutta kun ihminen alkaa palvella aineellista, se ottaa lopulta ihmisen palvelijakseen. Jumala antaa meille joka päivä kaiken tarpeellisen. Hänen huolenpitonsa rikkaudet ovat siunaukseksi maailmalle ja ihmisille vain silloin, kun opimme niitä käyttämään oikein Jumalaa kiittäen. Väärinkäytettyinä ne turmelevat ihmisen ja hänen kauttaan koko luomakunnan. Ihmiskunnan kokemus ja maailmanhistoria on siitä todisteena.

”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa”, Vapahtajamme kehottaa. Mitä Hän tällä tarkoittaa?

On hyvä muistaa, että ihminen on kahden maailman kansalainen. Ihmisenä täällä maailmassa hän suorittaa kutsumustaan ja tehtäväänsä, mutta samanaikaisesti hän etsii korkeampaa todellisuutta ja arvomaailmaa, Jumalan valtakuntaa. Vapahtajamme asettaa meille tehtäväksi ensisijaisesti tuon valtakunnan etsimisen ja lupaa, että sen ohessa saamme kaiken muunkin. Elämämme suuntaaminen maalliseen on kulkemista pettävällä pohjalla. Yhdessä hetkessä voi menettää kaikki maalliset ”aarteet”.

Olemme ehkä myös kokeneet, ettei voi samanaikaisesti ja kokonaisesti tavoitella näkyviä ja näkymättömiä, katoavaista ja katoamatonta. Vaikea on palvella kahta herraa.  Tämä kokemus auttaa meitä ymmärtämään, että henkemme ja sielumme arvo on suurempi kuin maalliset arvot ja aarteet.

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja asetettu hengellistämään maailmaa. Hänet on asetettu siten välittömään yhteyteen Jumalan kanssa ja hän toimii maailmassa Jumalan antamin valtuuksin. Siksi ihminen ei voi määrättömästi huolehtia kaikista, vaan hänen on opittava turvautumaan Jumalan huolenpitoon ja kaitselmukseen. Maailma näyttää yhä enemmän arvostavan aineellisia asioita. Kristittyinä meidän on hyvä ja tarpeellista muistaa Johannes Krysostomoksen opetus: ”Jumala on antanut ihmiselle kaksi silmää. Jos hän kadottaa toisen, niin jäljelle jää vielä toinen. Mutta hänellä on vain yksi sielu. Jos hän kadottaa sen, sitä on mahdotonta saada takaisin, sitä ei luoda koskaan uudestaan”.

Vuorisaarna opettaa, että liiallinen aineellisista huolehtiminen ei ole kristillistä, vaan pakanallista. Ihminen on Jumalan kuva. Siksi sisäisen ihmisen tulee pyrkiä kohti Jumalan kaltaisuutta, jotta myös tämä aineellinen ruumiimme ja elämämme pyhittyisi ja kirkastuisi. Jumalan kuva ei katoa, koska se on iankaikkinen. Siksi se pyrkii tavoittelemaan katoamattomia, toisin sanoen Jumalan valtakuntaa.

Kristus opettaa, ettei Jumalan valtakunta tule näkyvällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä sisäisenä mielialana. Maanpäällinen Kirkko on Jumalan valtakunnan heijastusta maan päällä. Olemme Kirkon, Kristuksen Ruumiin, jäseniä ja hengellisiä lapsia. Kirkossa olemme ikään kuin Jumalan valtakunnan esikartanoissa. Lopullisesti tuo valtakunta tule Kristuksen tulemuksessa. Ajassa elävän Kirkon lapsina tehtävämme on osallistua Kirkon elämään, mikä tarkoittaa osallistumista Kristuksen Ruumiiseen sakramenteissa ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta kirkastaa Jumalan valtakuntaa ruumiissamme ja sen myötä uudistaa ja hengellistää koko maailma. Niin saamme katoamattoman seppeleen.

”Eikö Henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?”  Eikö sielun pelastus ja iankaikkinen elämä ole tärkeämpi kuin maallisen mammonan orjuus. Älkäämme siis tavoitelko katoavaisia, vaan näkymättömiä Jumalan valtakunnan siunauksia, joita Hän ihmisrakkaudessaan meille antaa valtakuntansa ohella.

Siksi lähestymme Jumalan pelossa ja rakkaudessa tänäänkin tässä pyhässä palveluksessa Hänen Pyhiä Lahjojansa ja tulemme osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Jotta Hän pysyisi meissä ja me Hänessä. Jotta Hän olisi kaikki kaikessa ja me olisimme yhtä.

Kunnia olkoon… Aamen