Tsasounan suunnalta
                                                     WWW. TSASOUNA. NET

14 helluntain jälkeinen sunnuntai Sunnuntai ristin ylentämisen edellä

Joh. 3:13–17

Olemme jälleen uuden kirkkovuoden alussa. Kirkkovuoden kierto muodostaa liturgisesti sekä myös teologisesti yhden kokonaisuuden, johon kuuluu suuret, keskisuuret ja pienet juhlat samoin kuin pyhien ihmisten ja tapahtumien muisteleminen päivittäin. Voisi sanoa, että kirkkovuosi on kuin suuri kirkkorakennus. Siihen sisälle voi astua monesta ovesta. Nuo ovet ovat juuri kirkolliset juhlat ja tapahtumat.

Kun me liturgisesti muistelemme Kirkon historian tai evankeliumin tapahtumia, se ei ole vain menneen muistelemista. Nuo tapahtumat koskettavat meitäkin. Voimmekin sanoa, että osallistumme noista tapahtumista joka kerran, kun niitä pidämme esillä. Jokainen tapahtuma on Jumalan ja ihmisen välinen kohtaaminen.

Tätä sunnuntaita kutsutaan liturgiselta nimeltään sunnuntaiksi pyhän ristin ylentämisjuhlan edellä. Varsinaista ristin ylentämisen juhlaa vietämme syyskuun 14. p:nä.

Kuulimme äskeisestä evankeliumista: "Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka Häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä"(Joh.13: 14–15)

Tänä sunnuntaina meitä johdatetaan ristin salaisuuteen. Vanha Testamentti on täynnä esikuvia, jotka viittaavat ristin kautta tulevaan pelastukseen. Yksi niistä on vaskikäärmeen kohottaminen tangon päähän korpivaelluksen aikana. 'I

Vaskikäärmeeseen katsomalla myrkkykäärmeiden puremat ihmeellisellä tavalla pelastuivat ja parantuivat. Vaskikäärme on, niin kuin ymmärrämme, Uuden Liiton uhrikaritsan, Jeesuksen Kristuksen, vertauskuva. Hänet kohotettiin ristinpuulle ja Hän ristillä sovitti ihmisten synnin. Tuo uhri toi vapahduksen synnistä ja kaikesta pahasta, tuon uhrin vuoksi meille kristityille on luvattu iankaikkinen elämä.

Risti on hyvin yksinkertainen sana. Kristuksen risti muodostui kahdesta puuparrusta, jotka joku liitti yhteen totellen Kristuksen tuominneiden miesten käskyjä. Tuo ristintekijä liitti puut yhteen ja tarkoitus oli naulita sille maailman Vapahtaja, joka oli "hiljainen ja nöyrä sydämeltään"(Mt11:29), ja joka ei "Häntä herjattaessa herjannut takaisin eikä kärsiessään uhannut", niin kuin apostoli Pietari sanoo.                

Kirvesmies, joka sahasi parrut, apulainen, joka naulasi ne yhteen ja tuomari, joka lausui tuomion, kenelläkään heistä ei ollut aavistustakaan ristin tapahtuman tärkeydestä. Nuo kaksi puukappaletta kohosivat merkitykseltään historian käännekohdaksi, joka jakoi maailman kahteen aikakauteen, Kristuksen lunastusta edeltävään ja sitä seuraavaan aikaan           

Kristuksen ristillä on suuri moraalinen, hengellinen ja uskonnollinen merkitys. Vain ristin kautta voimme täydellisesti ymmärtää Jumalan ihmiseksi tulon salaisuuden ja ihmiskunnan lunastuksen mysteerin.

Johannes Krysostomos on sanonut: "Ristinpuu korottaa meidät ja tekee meistä suuria. Risti repi meidät juurineen synnin syvyyksistä ja korotti meidät hyveiden korkeuteen".

Risti ja Golgatan tapahtuma kohottivat ihmisen enkeleiden tasolle. Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöit, ja asetit kaikki hänen jalkojensa alle".                

Kun vakavasti pohdiskelemme ristin salaisuutta, me alamme ymmärtää ja käsittää. Ristin salaisuus muuttaa ajatuksemme ja tunteemme nöyriksi. Tarkoitusperämme ja käyttäytymisemme saavat uudenlaista ulottuvuutta.                

Risti aseenamme ja turvautuen ruumiittomien voimien suojelukseen me Pyhän Hengen johdattamina voimme saavuttaa kristillisen täydellisyyden tason, jota apostoli Paavali kuvaa: "Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa"(Gal. 2:20).     

Ristillä on muukin tarkoitus: Himojemme ristiinnaulitseminen, kukistaminen ja tuhoaminen, kaikkien sellaisten tunteiden ja ajatusten juuriminen, jotka eivät ole Kristuksen tahdon mukaisia. Kaikki, mikä ei ole Kristuksen Hengen mukaista, tulee hyljätä. Siksi risti on kätkettynä kaikkiin Kristuksen sekä kaikkien kristittyjen kärsimyksiin.                

Apostoli Pietari sanoo: "Sillä siihen teidät on kutsuttu, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte Hänen jälkiänsä".                

Risti on meidän uskomme ja koko kristillisen elämän tunnus. Kannamme kaulassamme kasteristiä.

Se on kuin sinetti, joka aina muistuttaa meitä siitä, että olemme kristittyjä ja että meidän tulee aina seurata Kristusta. Tuo seuraaminen merkitsee vapaaehtoista itsensä kieltämistä ja ristinsä kantamista. Kristitty kuuluu Kristukselle. Siksi hänen on opittava ja kypsyttävä ottamaan vastaan myös vastoinkäymisiä, koettelemuksia ja epäonnea. Ihmisen elämä ei ole vain onnea ja menestystä, vaikka niitä eniten tavoitellaankin. Meidän elämämme on Kristuksessa. Olemme sidotut Hänen kohtaloonsa. Siksi meidän on oltava valmiita myös kärsimään Hänessä. Kärsimys elämässämme ei ole rangaistusta, vaan pikemminkin Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Sen voimme ymmärtää vain ristin salaisuuden kautta. Puhe rististä saattaa tuntua maailman silmissä "hullutukselta", niin kuin Paavali sanoo. Mutta tuohon "hullutukseen", tuohon ihmeelliseen ristin salaisuuteen, sisältyy Jumalan viisaus ja voima.

Tuota Jumalan viisautta ja voimaa saamme kokea ei vain tänään, vaan aina läpi koko kirkkovuoden ja jokaisena elämämme päivänä.                

Viettäessämme liturgisesti kirkkovuoden juhlia, emme saa pysähtyä vain ajattelemisen tasolle, vaan pyrkimyksenämme tulisi olla juhlan sanoman omakohtainen kokeminen.                

Täydellisimmin koemme Jumalan armovoiman ja rakkauden eukaristiassa. Aina, kun Kirkko viettää Kiitosuhria, pyhää Ehtoollista, keskellämme on Hän, jonka pelastustekoja juhlimme ja muistelemme kirkkovuoden erilaisissa tapahtumissa.

Lähtiessämme vaeltamaan kirkkovuoden tietä, voimme sisäisesti muuttua mieleltämme. Meille avautuu mahdollisuuksia rakentaa entistä lujemmaksi suhteemme Jumalaan. Emme ole yksin tiellämme. Tukenamme ovat Herramme lupaus: "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen; en minä jätä teitä orvoiksi".

Hän seuraa meitä jokaista koettelemuksissamme, vastoinkäymisissämme ja kärsimyksissämme. Olkoon rukouksemme, että Hän soisi meille ristinsä salaista ja pyhittävää voimaa, joka on niin suuri, että se murtaa ja hävittää pahuuden voimat ja joka säteilee totuuden ja hyvyyden valoa ja iloa kaikkialle maailmaan. Aamen.