Tsasounan suunnalta
                                                     WWW. TSASOUNA. NET

    31.helluntainjälkeinen sunnuntai Pyhien isien sunnuntai

     Mt. 1: 1-25

Tuomioistumissa toisinaan pohdiskellaan sitä, pitäisikö syytetyn aikaisempi rikollinen tausta hyväksyä todisteena. Esimerkiksi, jos joku on syytettynä oikeudessa varkaudesta, ja hänet on pidätetty jo useita kertoja aikaisemminkin samasta syystä, on todennäköistä, että hän on syyllinen myös käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

Mutta juridinen periaate on, että täytyy todistaa, onko syytetty suorittanut rikoksen, josta hän on syytteessä vai ei. Häntä ei saa viedä oikeuteen vain aikaisemman menneisyyden perusteella. Siksi poliisien, lakimiesten ja tuomareiden on aina suoritettava taustan tarkistus.

Jokaisella meistä on oma historiansa ja menneisyytensä, joka paljastaa, minkälaisia me olemme. Tekemämme ratkaisut ovat tulleet osaksi meitä ja muokanneet persoonamme sellaiseksi kuin olemme, paremmiksi tai huonommiksi.

Kaiken lisäksi jokaisella on taustalla myös esihistoriansa. Se muodostuu esivanhempiemme aineksista, ei vain heidän perintötekijöistään, vaan heidän persoonistaan, heidän teoistaan ja kokemuksistaan. Kaikki se, mikä teki heistä sellaisia kuin he olivat, oli tekemässä myös meistä sellaisia kuin olemme.

Sen vuoksi esimerkiksi Lähi-Idässä, kun joku nuori mies pyytää isältä tyttären kättä kosiessaan, tavassa ei ole kysymys vain siitä, onko kosija ”kunniallinen ja vastuuntuntoinen yksilö”, vaan myös siitä, millainen hänen perheensä on. Tuleeko kosija hyvästä perheestä? Se on usein kaikkein tärkein kysymys. Joskus voidaan mennä liiankin pitkälle taaksepäin, jolloin löytyy joku ”musta lammas”, jolloin koko suku nähdään epäilyttävänä. Tärkein asia tässä on se, että henkilö on enemmän kuin erillinen yksilö. Hän on osa suurempaa kokonaisuutta, perhettä tai sukua. Syvälle on myös juurtunut usko siihen, että henkilöstä saa paljon enemmän selville tuntemalla hänen perhetaustansa.

Jeesuksella Kristuksella on myös esihistoriansa. Apostoli Johannes kertoo meille:”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman Häntä.”

Apostoli Paavali kertoo: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta Hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi..

Jeesuksen esihistoriaa on Hänen jumalallinen olemassaolonsa yhdessä Isän kanssa, ennen kuin Hän nöyryytti itsensä tulemalla ihmiseksi. Mutta Jeesuksella oli myös inhimillinen esihistoriansa. Hänellä oli perhe, johon kuului. Hänellä oli esivanhemmat. Hänellä oli isovanhemmat ja isovanhempien isovanhemmat. Jos kuuntelimme tarkkaan äskeisen evankeliumin, saimme tietää esimerkiksi Hänen isoisänsä isoisän. Hän oli Mattan.

Vaikka evankeliumi esittääkin meille tänään Joosefin perheen synty- ja sukuhistorian, koska kuuluminen Joosefin perheeseen merkitsi sitä, että Jeesus on kuningas Daavidin huoneeseen kuuluva, on meille myös hyvin tärkeää tarkastella Hänen äitinsä perhettä.

Tärkeää siksi, että vaikka Jeesus kuului Daavidin ja Joosefin sukuun, Hän ei ole samaa lihaa kuin Joosef. Hän sai lihallisen perimänsä äidiltään. Miksi tämä on sitten tärkeätä?

Siksi, että Kirkko uskoo ja opettaa, että Jeesus ei ollut vain asettunut Neitsyen kohtuun, muodostuen siellä, asuen siellä yhdeksän kuukautta ja sitten syntyen sieltä maailmaan. Tuo kohtu ei ollut vain jokin läpikulkupaikka, jonka kautta taivaallinen olento tuli maailmaan. Hän sai sieltä myös lihallisen ihmismuotonsa. Neitsyt antoi Hänelle ruumiin. Tämä tarkoittaa, että Jeesus sai myös hänen perintötekijänsä, geeninsä. Toisin sanoen, Jumalan Poika tuli ihmiseksi, todelliseksi ihmiseksi. Hänellä oli perintötekijät ja niihin liittyvä historia.. Hänellä oli inhimillinen esihistoria.

Näin voimme ymmärtää, miksi Jeesuksen sukuluettelo on tärkeä. Pitkä luettelo siitä, kuinka ”sille ja sille syntyi se ja se” on olennaista ja tärkeää, kun halutaan koota yhteen yksi ja ainoa inhimillinen perinnöllinen koodi, joka oli sopiva Jumalan ihmisyydelle.

Vanhan Testamentin historia on Lihaksitulemiseen, inkarnaatioon, valmistautumisen historiaa. Jos Jumalan tuli syntyä ihmiseksi, sen tuli tapahtua määrättynä aikana, määrätyssä paikassa ja määrättyyn rotuun. Koko historia alkaen Aabrahamin kutsumisesta ja Luvatun maan lahjasta, Israelin poikien muodostamista kahdestatoista sukukunnasta; pako Egyptistä, Kanaanin maan valloitus, Daavidin hallitsijasuvun asettaminen, Baabelin vankeudesta palaaminen ja niin edelleen. Kaikki lähentyvät ja yhtyvät Neitseen persoonassa, joka on kaikista naisista ainoa täydellisesti valmistettu nainen, joka on armoitettu antamaan inhimillisen muodon Jumalalle.

Jouluna, juuri tuolla määrätyllä hetkellä, Herodeksen hallitessa, juutalaisten vuoden kuudentena kuukautena Nasaretissa, Israelin heimossa, toteutui historiassa täydellisesti Jumalan ihmiseksi tulo, tuon valitun astian, Neitseen Marian synnyttäessä Jeesuksen.

Jeesuksen ruumiillinen esihistoria on kuitenkin muutakin kuin vain sitä. Se on ennen kaikkea uskon historiaa, josta kuulimme äsken heprealaiskirjeestä: Kuinka Nooa, jota Jumala edeltä varoitti, rakensi pelastuksen arkin perheelleen uskon kautta. Uskon kautta Aabraham totteli lähtien paikaan, jossa hän oli vastaanottava perintönsä. Hän lähti ja kulki tietämättä, mihin oli päätyvä. Uskon kautta Saara sai voiman iäkkäänä synnyttää lupauksen pojan. Uskon kautta Mooses johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta, pelkäämättä hallitsijan vihaa, sillä hän luotti näkymättömään voimaan; ja lisäksi muut esimerkit, joista kuulimme.

Voimme lisät tähän uskon matkaan vielä yhden esimerkin. Uskon kautta Neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä sanoessaan enkelille: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”.

Mutta jotta emme pelästyisi näistä Jumalan miesten ja naisten voimallisista esimerkeistä, meidän tulee muistaa myös se, että tuo uskon historia on myös inhimillisen epätäydellisyyden historiaa: Aabraham pelästyneenä valehteli sanoessaan, että hänen vaimonsa Saara oli hänen sisarensa. Saara nauroi epäuskoisena kuulleessaan Jumalan lupauksen, että hän synnyttäisi lapsen; Mooses tappoi raivostuneena egyptiläisen ja epäili Jumalaa Kaadeksen kalliolla. Daavid tapatti Uurian saadakseen tämän vaimon, jonka kanssa oli tehnyt aviorikoksen.

Nämä Kristuksen esi-isät ja edeltäjät olivat syntisiä ja heissä oli vikoja kuten meissä kaikissa. He eivät olleet täydellisiä, kaukana siitä. Ja kuitenkin jokaista heistä Jumala käytti Vapahtajan tulon valmistamiseen.

Tänään Jumalan suunnitelma Poikansa maailmaan saattamiseksi avautuu ja sitä tänään juhlimme. Muistelemme niiden monien nimiä, joilla oli osa Kristuksen esi-isien joukossa, Daavidin kuninkuuden perillisyydessä, uskon perinteessä, joka johti Hänen äitiinsä Mariaan ja toteutui hänessä.

Havaitsemme heidän joukossaan ihmisiä monine vikoineen. Kuitenkin juuri nuo samat ihmiset palvelivat Jumalan tarkoitusperiä ja mahdollistivat Hänen pyhän tahtonsa toteutumisen.

Kun näin on, jokaisella meistäkin on toivo, sen tähden, että Vapahtaja polveutuu samanlaisista ihmisistä kuin me, pelastaakseen meidän kaltaisiamme ihmisiä. Takertukaamme siis Häneen Aabrahamin uskolla, Daavidin uskolla ja Neitsyen uskolla, jotta Jumalan armollisuudesta ja rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan mekin voisimme omalta vähäiseltä osaltamme olla toimimassa maailman pelastustapahtumassa. Aamen.