Tsasounan suunnalta  
                                                          WWW. TSASOUNA. NET

Palmusunnuntai

Joh.12:1–18

 Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Niin he ottivat palmupuiden oksia ja menivät Häntä vastaan ja huusivat: Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas! Tuolloin kaksi tuhatta vuotta sitten suuret väkijoukot menivät kohtaamaan Jeesusta. He lauloivat psalmeja. Tuhannet miehet ja naiset huusivat ilosta: ”Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen. He tervehtivät Jeesusta kuninkaana. Uutinen Lasaruksen kuolleista herättämisestä oli levinnyt kulovaikean tavoin. Ihmiset heittivät
vaatteitansa tielle, lauloivat ja juoksivat. He peittivät Jeesuksen kukilla.

Tänään meilläkin on palmunoksia vastaavia pajunoksia, virpovitsoja. Niin kuin lähes kaksi tuhatta vuotta sitten Kristus ratsasti Jerusalemiin, niin Hän tahtoo voittokulkueessa saapua sydämiimme alkavan Pyhän Viikon aikana ja Pääsiäisenä, ja aina, kun otamme vastaan Hänen Pyhän Ruumiinsa ja Verensä Pyhässä Ehtoollisessa.
Tärkeää tänään palmusunnuntaina ei ole niinkään se, että Kristus ratsasti Jerusalemiin tuolloin monia vuosia sitten, vaan että Hän tu1ee luoksemme tänäänkin. Tärkeää ei ole se kuinka Hänet otettiin vastaan tuolloin, vaan se, kuinka me otamme Hänet vastaan.
Kun Kristus ratsasti Jerusalemiin, Häntä tervehdittiin kuninkaana Otammeko mekin Hänet vastaan kuninkaanamme kun Hän tulee luoksemme tänään?
“Minä olen Kuningas, Jeesus sanoi. Ja sitä varten minä olen tullut, että todistaisin totuudesta”

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, Hän toimi niin kuin monet Israelin profeetat olivat tehneet aikaisemmin. Profeetat olivat usein toimineet vertauskuvallisesti. Ihmiset saattoivat kieltäytyä kuulemasta, mutta tuskin näkemästä. Lukemattomia kertoja profeetat olivat julistaneet sanomaansa elävän toiminnan kautta, ikään kuin sanoakseen: Jos ette haluakaan kuunnella, voitte ainakin nähdä. Jeremia esimerkiksi varoitti kansaansa juutalaisia orjuudesta, joka oli heitä kohtaava tekemällä ikeen ja kantamalla sitä hartioillaan. Kristuksen voittokulku palmusunnuntaina oli harkittu tapahtuma, osoittaen Hänen kuninkuutensa laatua. Aasi esimerkiksi oli eläin, jolla kuninkaat ratsastivat osoittaen liikkuvansa rauhan merkeissä. Vain sodassa he ratsastivat hevosilla. Epäilemättä Jeesus muisti Sakariaan profetian, jota Matteus lainaa: “Katso, sinun kuninkaasi tulee, ratsastaen aasilla”.  Tämä Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin oli vertauskuvallinen ja puhui selvemmin kuin mitkään sanat: Etkö vieläkään halua hyväksyä minua Herraksesi ja kuninkaaksesi, asettaa minua mielesi, sydämesi ja tahtosi valtaistuimelle?  Vieläpä ristin päällekirjoituskin: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”, kolmella silloisen maailman suurkielellä: hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi, julistaa Hänet kuninkaaksi.

Kukin näistä kansoista jätti maailmaan oman leimansa: kreikkalaiset ajattelivat muodon ja ajattelun kauneutta, roomalaiset ajattelivat lain ja hyvän hallinnon maailmaa, heprealaiset taas uskontoa ja todellisen Jumalan palvelemista. Tämä kaikki täydellistyi Jeesuksessa.
Hänessä oli Jumalan täydellinen kauneus ja korkein ajattelu. Hänessä oli Jumalan laki ja Jumalan valtakunta. Hän oli todellinen Jumalan kuva. “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman”, kirjoitti pyhä apostoli Paavali. Kaikki maailman etsivät sielut löysivät täyttymyksen Kristuksessa. Oli syvästi vertauskuvallista, että Häntä kutsuttu kuninkaaksi maailman kolmella suurella kielellä. Joku on sanonut: ”Kuninkaat ovat sitä varten, että heille osoitetaan suosiota” Sanoja on varmaan tarkoittanut, että inhimillinen luonto rakastaa paraateja ja että kuningas on oikeastaan pelkkä vertauskuva. Kristus kuitenkaan ei ole sellainen kuningas, kuningas, jonka suljemme kristillisten kirkkojemme sisälle tuoksuvin suitsutuksin, laulaen hymnejä ja sytytellen tuohuksia, ikään kuin Hän olisi kuollut. Hän on elävä Kuningas, joka sanoo meille tänä päivänä: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”. Hän on kuningas, joka esittää haasteen, joka antaa tarkoituksen ja merkityksen elämälle. Kuningas, joka antaa anteeksi, vahvistaa ja parantaa. “Ei kukaan ihminen ole puhunut niin kuin tämä’, ihmiset sanoivat kuultuaan Jeesuksen puhuvan. “Kuka tämä on, jota tuuli ja merikin tottelevat?” Kristus tuli kuninkaaksi niille, jotka hyväksyvät Hänen kuninkuutensa sitoutumalla Häneen? Mitä tuo sitoutuminen merkitsee?

Eräs kirjailija on kirjoittanut: “Me haluamme alistua aina jonkin mestarin alaisuuteen, hän minkä alan mestari tahansa. Ongelmamme on valita oikea mestari: ainoa palvelemisen arvoinen Mestari on Jeesus Kristus, jota palvelemaan meidät on luotu.
Me voimme olla huonojen tai alhaisten asioiden vankeja tai me voimme olla vallassa. Hän on parasta, mitä inhimillinen kokemus tuntee. Hän voi täyttää elämän. Hän voi sytyttää valon, jota mikään pimeys ei voi sammuttaa. Kun Kristus tulee elämäämme, meidän on luovuttava oman tahtomme valtaistuimesta. Omasta minästämme, ylpeydestämme. Meidän on annettava Hänen asettua sydämemme kuninkaalliselle valtaistuimelle. Hänen tulee kasvaa ja meidän vähetä. Hänen tulee puhua, meidän kuunnella. Hänen tulee käskeä, meidän totella. Sitoutuminen Kristukseen on apostoli Paavalin mukaan vastauksemme Kristukselle siihen, mitä Hän teki puolestamme ristillä. ”Hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itsellensä, vaan Hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnousut”, Paavali kirjoittaa. Toinen sitoutumisen merkitys ilmenee Kristuksen sanoista: Jokainen, joka elää ja uskoo minuun, sil1ä on iankaikkinen elämä”. Niille, jotka sitovat elämänsä Häneen, jotka elävät Hänessä ja uskovat Häneen, Jumala suo iankaikkisen elämän, elämän Jumalassa. Toisin sanoen Jumala sitoutuu vain niihin, jotka sitoutuvat Häneen. Hän ei voi tulla sellaisen elämään, joka ei tahdo Häntä elämäänsä. Jos sallimme Kristuksen tulla Kuninkaaksemme, silloin olemme kuninkaan lapsia. Hän ei salli minkään, ei kuolemankaan, riistää meitä käsistään. Hän
antaa meille voiman olla oma itsemme ja intohimojemme valtias. Hän sallii meille jonakin päivänä vanhurskauden kruunun. Hän suo meille iankaikkisen elämän ja tekee meidät maailmankaikkeuden suurimman valtakunnan perillisiksi.  Virpovitsat tänä päivänä ovat meille muistuttamassa tästä sitoutumisesta. Ne ovat kehottamassa meitä uudistamaan sitoumuksemme Kristukseen. Hän itse sitoutui puolestamme niin täydellisesti, että meni edestämme ristille. Aamen.