Tsasounan suunnalta  
                                                           WWW. TSASOUNA. NET

Ristinkumartamisen sunnuntai

Mk 8: 34 – 9:1

Isän ja Pojan Pyhän Hengen nimeen.

"Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan." (Mk 9: 1)

Nämä sanat kuulimme äsken tämän päivän evankeliumissa. Ne ovat meille osoitetut, mutta mitä ne tarkoittavat? Mitä tarkoittaa ”kuoleman kohtaaminen” tai ”maistaminen”, niin kuin vanhemmassa raamatunkäännöksessä asia on ilmaistu.  Mitä on ”Jumalan valtakunnan näkeminen”?

Kuoleman kohtaaminen tai maistaminen tarkoittaa kaikkea sitä kärsimystä, joka tuli maailman osaksi kuoleman ilmestyessä Aadamin ja Eevan lankeemuksen seurauksena. Sillä kun Aadam ja Eeva lankesivat, ei vain kuolema tullut heidän osakseen, vaan myös rasittava työ, synnyttämisen vaivat, ahdistus, masennus, stressi, huolet, sairaudet ja vanhuus. Kaikki nämä ovat kuoleman kohtaamista ja maistamista. Joka kerran kun käymme niitä läpi, kärsimme osan kuolemaa, ne ovat esimakua kuolemasta. Kuinka sitten voimme selviytyä niistä? Kuinka voimme välttää ”kuoleman maistamisen”?

Vastaus tähän on se, että kuoleman voi voittaa vain palaamalla Eedeniin, paratiisiin. Sillä Aadamin ja Eevan lankeemuksessa me kaikki lankesimme. Aadamin ja Eevan lankeemuksen kautta kaikki joutuivat lankeemukseen ja maistoivat tiedon puun hedelmää, jota he söivät. Tämän päivän jumalanpalvelus kertoo meille, että meidän on mahdollista palata ennen syntiinlankeemusta vallinneeseen ihmiskunnan tilaan ainoastaan maistamalla uuden Aadamin uuden puun hedelmää Uudessa Aadamissa.

Uusi Aadam on Kristus, uusi puu risti, sen hedelmä on ylösnousemus ja uusi Eeden, paratiisi, on Kirkko, Kristuksen ylösnoussut Ruumis. Ja me maistamme kirjaimellisesti ylösnousemuksen hedelmää osallistuessamme ylösnousseen Kristuksen Ruumiiseen Pyhässä Ehtoollisessa. Ja tämä on juuri tämän päivän evankeliumin sanojen tarkoitus, että on ”mahdollista nähdä Jumalan valtakunnan tulevan voimassaan”. Toisin sanoen, jos kohtaamme elämän vaikeudet kohottamalla katseemme Kristuksen ristiin, emme tule maistamaan kuolemaa, ja nuo vaikeudet ristin voiman ylös nostavassa valossa eivät enää ole meille kuoleman maistamista.

Ja juuri tässä on ero Kirkon, joka hyväksyy ristin, ja maailman, joka kieltää ristin, välillä. Maailma kokee kaikki inhimilliset ongelmat ahdistuksina, sillä maailma on lukkiutunut pessimismiin, se ei näe pääsyä vaikeuksista, sillä maailma ei katso asioita ikuisuuden näkökulmasta, ristin näkökulmasta. Toisaalta Kirkko taas ymmärtää kaikki vaikeudet, jotka tulevat elämässä meitä vastaan haasteina, mahdollisuutena taistella pahaa vastaan, mutta ainoastaan väliaikaisina vaikeuksina. Kuinka kauan nuo vaikeudet sitten kestänevätkään, pahin asia, mitä meille voi tapahtua, on se, että kuolemme. Kuitenkin kristityille kuoleminen merkitsee Kristuksen kanssa olemista, eikä se ole mikään ota tai piikki, sillä Kristus on voittanut kuoleman. Ristin ja sen hedelmän, ylösnousemuksen, valossa, emme pelkää kuolemaa. Kuoleman maistaminen muuttuu elämän maistamiseksi. Risti ja ylösnousemus tekevät elämän paljon yltäkylläisemmäksi. Ristin ja ylösnousemuksen valossa näemme Jumalan valtakunnan, jossa ei ole sairautta, ei surua, eikä huokauksia, vaan loppumaton elämä.

Ristin ja ylösnousemuksen näkökulmasta, Jumalan valtakunnan näkökulmasta, josta saamme jo esimakua, koko ihmiselämä kaikkine ongelmineen on vain yksi ohimenevä hetki iankaikkisuudessa. Ja jos tarkastelemme elämäämme tästä kristityn näkökulmasta, emme kohtaa, emme maista kuolemaa, sillä olemme jo ihan pienessä määrin nähneet Jumalan valtakunnan.

Sinun ristillesi, me kumarramme, Valtias, ja Sinun pyhää ylösnousemistasi ylistämme!

Aamen.