Tsasounan suunnalta  
                                                           WWW. TSASOUNA. NET

Sovintosunnuntaina

Mt.6: 14–21

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Tämän päivän evankeliumijaksossa Jeesus antaa meille kolmiosaisen paasto-ohjeen, joka muodostuu anteeksiantamisesta, paastoamisesta ja aarteiden kokoamisesta taivaaseen.               

Tämän päivän maailman huolenaiheita on se, että olemme pystyttäneet liian monia muureja; muureja puolisoiden välille, lasten ja vanhempien välille, rotujen välille, muureja ihmisen ja Jumalan välille Eräs parhaista keinoista kaataa näitä muureja on anteeksianto. Voimme aloittaa ihmisten ja Jumalan välisistä muureista, jotka synti on saanut aikaan. Paaston aikana kirkko kutsuu meitä katsomaan Kristuksen ristiin ja Hänen suureen armoonsa. Kirkko kutsuu meitä tulemaan Kristuksen luo paaston aikana ja katumuksen sakramentin kautta vaihtamaan syntimme Hänen armorikkauksiinsa, maistamaan ja kokemaan Hänen anteeksiantavan rakkautensa suloisuutta. Saatuamme Hänen anteeksiantamuksensa Jumala kutsuu meitä antamaan anteeksi kaikille, jotka ovat meitä loukanneet ja pyytämään anteeksi niiltä, joita me olemme loukanneet. Jumalan anteeksianto velvoittaa meitä antamaan anteeksi. Juuri tätä Jeesus tarkoittaa sanoessaan: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa niin teidän Taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna anteeksi ihmisille, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Kristillisyys saa alkunsa meidän Herramme anteeksiannosta, mutta se ei pääty siihen. Koska olemme saaneet anteeksi ja Jumala päivittäin antaa anteeksi syntimme, olemme velvolliset antamaan anteeksi toisille.                

Näin paasto on ensiksi ihmisen ja Jumalan välisten muurien alas repimisen aikaa ja myös lähimmäistemme väliltä, muurien, jotka on saanut aikaan viha ja kovasydämisyys, muureja jotka ovat lujempia kuin teräs tai betoni, jotka ainoastaan anteeksianto voi murtaa.                

Isä Aleksander Schmemann kirjoittaa teoksessaan Suuri Paasto: "Synnin voittokulku, tärkein merkki sen vaikutuksesta maailmassa on hajaantuminen, vastustus, erottautuminen ja kovasydämisyys. Siksi ensimmäinen keino murtaa tämä synnin linnoitus on anteeksianto: yhteyteen, yhteenkuuluvuuteen ja rakkauteen palaaminen. Anteeksiantaminen merkitsee itsensä Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen tuomista minun ja viholliseni välille.”

Anteeksiantaminen merkitsee kuolleiden inhimillisten suhteiden uudelleen elvyttämistä ja niiden alistamista Kristuksen hoitoon. Anteeksiantamus on todellinen Taivasten valtakunnan läpimurto tähän langenneeseen ja syntiseen maailmaan. Paaston ensimmäinen haaste meille on saada anteeksiantamus Jumalalta ja antaa anteeksi toisille.

Toinen Herramme paasto-ohjeista muodostuu paastoamisesta. "Kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka on salassa näkee, maksaa sinulle".

Paastoamiseen on monta perusteltua syytä, mutta tärkein syy siihen on rakkaus.

Rakkaus oli paastoamisen päätarkoitus alkukirkossa. Esimerkiksi eräs kirjoittaja, Hermas, kirjoittaa Kirkon ensimmäisellä vuosisadalla, että kun enkelit kysyivät                 häneltä, millä tavoin hän paastosi, hän vastasi paastoavansa tavallisella tavalla. Silloin enkelit sanoivat, että Hermaalla ei ollut aavistustakaan mitä kristillinen paasto on ja että se, mitä hän teki oli merkityksetöntä. Enkeli kertoi, että jos paastoaa tarkoituksellisesti, pitää huolehtia siitä, että se raha, mitä paastoamisella säästää, pitää antaa köyhille ja tarvitseville.                                     

Toinen varhaiskristitty Aristides kirjoittaa: "Jos kristittyjen joukossa oli joku köyhä ja heillä ei ollut mahdollisuutta auttaa häntä, he paastosivat kaksi tai kolme päivää ja antoivat paastoamisen kautta säästämänsä ruuan nälkäiselle."

Tällaista on paastoaminen, jota meidät on kutsuttu käytännössä harjoittamaan Suuren paaston aikana, joka alkaa tästä illasta. Meidän ei tule paastota vain itsetarkkailun ja rukoilemisen takia, vaan myös rakkauden vuoksi, jakamaan omastamme tarvitseville.

Herra puhui profeetta Jesajan kautta: " Eikö tämä ole oikea paasto, johon minä mielistyn… että taitat leipäsi isoavalle ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi, kun näet alastoman, vaatetat hänet”(Jes. 58: 6-7) Tällaista on Jumalaa miellyttävä paastoaminen. .       

Paaston jumalanpalveluskirjan, Triodionin, tekstit kuvaavat paastoa näin: ”Paastokevät on tullut, katumuksen valo... Ottakaamme vastaan paaston ilmoitus ilolla! Sillä jos meidän esi-isämme Aadam olisi pitänyt paaston, ei meitä olisi karkotettu paratiisista. Veljet, paastoten ruumiillisesti paastotkaamme myös hengellisesti; irrottakaamme häilyvyyden väkevät ansat repikäämme jokainen väärä kirjoitus, antakaamme leipää nälkäisille ja köyhät kodittomat viekäämme kotiin, että saisimme Kristukselta Jumalalta suuren laupeuden."               

Anteeksiantamisen ja paastoamisen jälkeen kolmas osa Kristuksen suuren paaston ohjeista ilmenee Hänen sanoistaan: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat, vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.”                

Jumala asettaa tämän päivän evankeliumissa kysymyksen: "Mitä aarteita olet tallettanut itsellesi taivaisiin?" Mitä takuita sinulla on, kun joudut kasvotusten loppusi kanssa? Mitä voit esittää omaksi aarteeksesi, kun ilmestyt Jumalan valtaistuimen eteen?                

Jumala tarkoittaa, että meidän tulisi elää elämämme täällä maan päällä mahdollisimman täyteläisesti, mutta Hän myös odottaa, että me valmistautuisimme elämässämme tulevaa elämää varten. Kysymys, joka meidän tulee asettaa itsellemme, on: Kokoammeko aarteita vain tätä elämää varten vai käytämmekö elämämme kootaksemme iankaikkisia aarteita.                

Jeesus sanoi, että kaikki maanpäälliset aarteet kestävät vain elämämme verran. Ne ovat ruostuvien asioiden kokoelma.               

Sellaisia aarteita, jotka miellyttävät Jumalaa, jotka voimme ottaa mukaamme ja jotka tyydyttävät iankaikkisesti ovat ensiksikin rakkaus.                

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Se, joka rakastaa, on todella rikas.

Vielä on anteeksiantamuksen aarre. Lujimpia valleja ihmisten ja kansojen välillä eivät ole rautaiset tai teräksiset, vaan ne, jotka ovat pelon, vihan ja ennakkoluulojen synnyttämät. Ainoa keino murtaa ne on anteeksiantamus.

Se, joka antaa anteeksi, on todella rikas.

Eräs aarre on Kristuksen tunteminen. "Siinä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, ainoan todellisen Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt”, Vapahtajamme sanoo Johanneksen evankeliumissa.

Pyhä apostoli Paavali sanoo filippiläiskirjeessään: ”Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen rinnalla, sillä Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana, että voittaisin omakseni Kristuksen”(Fil. 3:7-8).

Suuri paasto on aika vahvistaa suhdettamme maailmankaikkeuden kaikkein tärkeimpään persoonaan - Herraan Jeesukseen Kristukseen jokapäiväisillä lisärukouksilla, lukemalla Hänen sanaansa joka päivä Pyhästä Raamatusta, käymällä niin usein kuin mahdollista Pyhällä Ehtoollisella ja ottamalla osaa useammin jumalanpalveluksiin.

Elämässämme on paljon turhaa, mikä johtaa sydänkohtauksiin ja hermoromahduksiin. Paasto on kaiken turhan poiskitkemisen aikaa, ja aika varata enemmän aikaa Jumalalle ja sielulle, aika pysähtyä ja elää. Aika lisätä joitakin aarteita taivaaseen. Kristuksen tunteminen on suurin aarre, joka siellä voi olla.

Vielä on Kristus-uskon aarre. Ilman tätä uskoa ei kukaan voi pelastua. Usko on voimallinen, niin voimallinen, että se voi siirtää vuoria. Se on voima, johon itse Jumala vastaa. Se, jolla on paljon uskoa, on todella rikas.

On myös Jumalan tahdon tekemisen aarre.  ”Joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni, sisareni ja äitini."(Mt 12:50) Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi: ”Se, joka noudattaa näitä käskyjä, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa."'(Mt 5:19)                

Todellinen jalous ja ylevyys syntyvät Jumalan tahdon tekemisestä, sanoo pyhä Johannes Krysostomos. Se, joka tekee Isän tahdon ja jota Jeesus kutsuu veljekseen, sisarekseen ja äidikseen, on todella rikas.                

On rukouksen aarre, kunnioitettava etuoikeus puhua ja olla yhteydessä meitä rakastavan Herramme kanssa millä tahansa päivän tai yön hetkellä. On etuoikeus ja aarre tuoda kaikki Jumalan eteen rukouksessa.                

Lopuksi on aarre Kristuksen nimessä palvella toisia." Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä... totisesti minä sanon teille, hän ei jää palkkaansa vaille(Mt 10:42)11 

Nämä aarteet ovat arvokkaita Jumalan silmissä, aarteita, ”joita ei ruoste syö”, vaan jotka kestävät ikuisesti.               

Eräs hallitsija uhkasi kerran ottaa pyhältä Johannes Krysostomokselta pois kaiken. Tämä suuri pyhä vastasi: "Minun aarteeni on taivaassa, etkä sinä voi koskaan ottaa sitä pois minulta.”                

Aloittakaamme siis Kristuksen kolmiosaisen paasto-ohjeen noudattaminen. Tulemme huomaamaan Pääsiäisenä, ettei vain Kristus noussut ylös, vaan myös me olemme ylösnousseet Hänen kanssaan. Aamen.