Tsasounan suunnalta
                                                     WWW. TSASOUNA. NET

Sakkeuksen sunnuntai

Lk.19:1–10

Nimeen Isän ja Pojan ja Hengen!

Tätä sunnuntaita kirkossamme nimitetään Sakkeuksen sunnuntaiksi evankeliumijaksossa mainitun miehen mukaan. Tämä mies oli tullimiesten päällikkö, publikaani, jota juutalaiset vihasivat, sillä hän keräsi varoja juutalaisilta roomalaisille. Toinenkin ominaisuus teki Sakkeuksesta kansan silmätikun. Hän oli pienikokoinen. Jumala ei kuitenkaan katso henkilöön, silloin kun hän toteuttaa omia suunnitelmiaan. Jumalan silmissä ei ole suuria eikä pieniä ihmisiä, on vain syntisiä ihmisiä. Juuri syntisiä pelastamaan Jumala lähetti Poikansa.

Sakkeus oman elämänsä vaikeuksissa etsi yhteyttä lähimmäisiin. Hän, jos kukaan oli yksinäinen. Kukaan ei tullut keskustelemaan hänen kanssaan. Jos joku kulki ohi päinvastoin hän sai osakseen halveksuntaa. ja pilkkaa oman kansansa jäseniltä. Hänellä ei ollut ystäviä, ja häntä vähäteltiin pienen kokonsa, vuoksi muutenkin.

Sakkeus oli kuullut Jeesuksesta, kuinka tämä aterioitsi ja seurusteli syntisten kanssa.  Ehkä Hänestä saisi ystävän, jos keskustelisi Hänen kanssaan Hän ehkä ymmärtäisi. Ja niin Sakkeuksen mielessä kypsyy päätös ainakin nähdä Hänet. Mutta niin kuin aina, väkijoukko, toiset ihmiset olivat esteenä päätöksen toteuttamiselle. Varreltansa vähäisenä hän kiipeää puuhun paremmin nähdäksensä Jeesuksen. Saattaa olla, että hän vaikutti naurettavaltakin puussa istuessaan ja kurkkiessaan.

Syy, miksi Kirkko on valinnut tämän sunnuntain evankeliumitekstin juuri Sakkeuksesta, on se, että Kirkko ensimmäisen kerran alkaneen kirkkovuoden aikana haluaa, valmistaa. meitä lähestyvän suuren paaston vastaanottamiseen. Niin kuin Sakkeus juoksi väkijoukon edelle etukäteen valmistautuen Jeesuksen näkemiseen kiipeämällä puuhun, niin mekin alamme valmistautua hyvissä ajoissa suureen paastoon. Mitä voimme oppia Sakkeuksesta?

Ymmärrämme Sakkeuksen yksinäisyyden ja ikävän ja yhteydenkaipuun. Kaipuu onkin se asia, johon meidän huomiomme kiinnitetään tänä sunnuntaina.

Kun kaipuu on tarpeeksi suuri, se pakottaa tekemään jotakin, ehkä ennen kuulumatontakin, jopa naurunalaiseksi tulemisen uhalla.

Valmistautuessamme matkalle halki paaston meidän on punnittava sisimmässämme oma tilamme: omat kaipuumme, halumme ja pyrkimyksemme. Jos kaipuumme ja ikävämme kohdistuu Jeesuksen kohtaamiseen ja näkemiseen, ryhdymme Sakkeuksen tavoin toimenpiteisiin päämäärämme saavuttamiseksi. Päämäärämme on ylösnousseen Kristuksen kohtaaminen kirkkaudessaan omassa elämässämme. Niin kuin Sakkeuksen kohdalla myös meidän elämässämme on tapahtuva, että Vapahtajamme näkee aidot pyrkimyksemme Hänen kohtaamisekseen.

Vaikka Sakkeus istui puussa varmana siitä ettei Jeesus huomaisi häntä siellä, vaikka Sakkeus sitä kaipasikin, hän kuuleekin yllätyksekseen nimeänsä mainittavan: Sakkeus, tule nopeasti alas!

Vapahtajamme tuntee meidät nimeltä. Olemme saaneet nimemme jonkun pyhän ihmisen mukaan. Nämä pyhät rukoilevat lakkaamatta meidän puolestamme ja pyhiensä esirukousten tähden Jumala, kuulee meidänkin rukouksemme sielujemme pelastukseksi..

Tule alas! Jeesus sanoi Sakkeukselle. Ymmärrämme, että Sakkeuksen puuhun kiipeäminen oli kuin rukous. Rukouksessa, puussa, Jeesus huomasi hänet. Meidänkin sydämissämme Herramme Kuulee meidän pyyntömme, kun päättäväisesti suuntaudumme Häneen. Yhteys Jeesukseen syntyi puussa Sakkeuksen kohdalla. Me saamme yhteyden Jeesukseen rukouksessa. Tuon yhteyden jälkeen Sakkeus kutsuttiin maan pinnalle, takaisin väkijoukkoon. Siellä hän kohtaa Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Vaikka onkin päätä lyhyempi muita ja kaikkien halveksima. Kohtaamme Kristuksen sydämissämme rukousyhteydessä, mutta kohtaamme Hänet myös jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoili, ettei Jumala ottaisi opetuslapsiansa pois maailmasta vaan varjelisi heidät maailmassa.

Maailmassa meidän elämämme kohtaamiset tapahtuvat, myös Jumalan kohtaaminen. Maailmassa meidän on elettävä ruumiillisesti, mutta taivaassa ja Jumalassa sydämemme vaelluksessamme.

Jeesuksen sanat Sakkeukselle: "Tule nopeasti alas puusta, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”, muistuttavat meitä Ilmestyskirjan sanoista: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä olen aterioitseva hänen kansaansa”. Jeesus sanoo meillekin saman kuin Sakkeukselle. Hän haluaa tulla kotiimme, sieluumme ja sydämeemme, ei muutaman päivän päästä tai huomenna, vaan juuri nyt, ”tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”. Miksi pitäisikään siirtää tuonnemmaksi muutosta, joka voi tuoda Jeesuksen luoksemme asumaan. Sisäisen katumuksen ja keskittymisen kautta on mahdollista avata  ovi Herralle jo tänään. Emme saa tuhlata aikaa ja päästää tilaisuutta ohi sillä tämä hetki voi olla suotuisa, eikä se enää koskaan palaa.

"Tule nopeasti alas." Meidän tulee kiiruhtaa. Sakkeukselle se merkitsi kirjaimellisesti puusta alas kiipeämistä. Meille se merkitsee luopumista kaikesta, teennäisyydestä ja pyrkimyksistä, joiden avulla, pyrimme korottamaan itseämme toisten yläpuolelle.

"Tule alas” merkitsee, että meidän tulee laskeutua alas ja luopua kaikista turhuuden ja ylpeyden muodoista. Vain maan pinnalla, tietoisena omista puutteistamme ja vioistamme, olemme kohtaava Jeesuksen.

Sakkeus totteli ja tuli heti alas.

Evankeliumissa, on kaksi kohtaa, jotka tulee panna, merkille: Sakkeus otti Jeesuksen kotiinsa iloiten vastaan.  Jeesusta. ei oteta. vastaan, seremonioiden tapaan eikä muodollisesti. Emme saa ajatella hänestä niin kuin harvinaisista vieraista, jotka, viedään. vierashuoneisiin tai edustustiloihin, vaan Hänet on otettava vastaan vieraana, josta olemme iloisia ja jolle sanotaan: "Ole kuin kotonasi”.

Toinen kohta on se, että Sakkeus, joka juuri oli kokenut sisäisen muutoksen, ilmoittaa Herralle maksavansa nelinkertaisesti kaiken, minkä on vääryydellä saanut ja että hän jakaa puolet omaisuudestaan köyhille. Hyvittäminen tarkoittaa sekä aineellisessa. että hengellisessä mielessä sitä, että korjaamme aiheuttamamme harmit ja jaamme omastamme. Nämä ovat sisäisen muutoksen ensimmäiset hedelmät.                

Ne jotka olivat todistajina tälle evankeliumin tapahtumalle nurisivat, että syntisten luo Hän menee majailemaan. Jeesus ilmoittaa, että Ihmisen Poika on tullut etsimään sitä, mikä on kadonnut. Näin meillä on kaikki toivo.                

Tämänkin evankeliumin opetuksella Jeesus tahtoo ohjata meitä tärkeimpään, etsimään ensiksi Jumalan valtakuntaa. Hän on sanonut, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Hän on myös sanonut: ”Kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovi huolellisesti. Ja Herra on kuuleva rukouksesi ja vastaa sinulle uskollisuudessa”.

Kirkkomme kilvoittelijaisien opetuksen mukaan kammio on oma sisimpämme. Kun rukoilemme, silloin meidän tulee seistä sisimpämme yksinäisyydessä ja, hiljaisuudessa Jumalan edessä, kertoen Hänelle kaiken. Ja Hän, joka tietää kaiken, mitä pelastukseksemme tarvitsemme, antaa myös sen meille ja iankaikkiset hyvyydet. Jotta pääsisimme sisimpäämme, hiljaisuuden kammioon, me joudumme ponnistelemaan. Vain hiljaisuudessa kohtaamme Jumalan.     Kaikki maallinen turhuus ja ylpeytemme ja ennakkoluulomme ja asenteemme estävät meitä ponnisteluissamme, mutta Jeesuksen kautta kaikki on mahdollista. Jeesuksen vertauksen mies myi kaiken, mitä omisti ja osti pellon löytääkseen aarteen. Mekin voimme luopumalla turhuuksista ja keskittymällä sydämemme pellon muokkaamiseen löytää tuon kallisarvoisen helmen.

"Ilman minua ette mitään voi", Jeesus sanoi. Hän sanoi myös: ”Minä olen tie”. Vain Jeesuksen kautta meillä on pääsy Taivasten valtakuntaan, joka on tuo kallisarvoinen helmi.

”Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät valtaavat sen itselleen". On siis kysymyksessä sota. Sota pimeyden henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksista ja omia himojamme vastaan ja heikkouksiamme vastaan, jotka estävät meitä saamasta taivaallisen valtakunnan iankaikkisia hyvyyksiä.  Sota ei siis ole taistelua toinen toistamme vastaan, vaan itsessämme asuvaa syntiä vastaan.

Isät opettavat, että Jeesuksen nimen lakkaamaton toistaminen murtaa kovan sydämemme muurit, muokkaa sydämemme pellon. ”Minä olen lähellä niitä, joilla on murtunut mieli ja särkynyt sydän", Vapahtajamme sanoi.

Särkynein sydämin voimme löytää ja saavuttaa Jumalan avulla Hänen valtakuntansa hyvyydet. Sydämen särkyminen vaatii oman minämme nöyryyttämistä, omasta tahdosta luopumista ja kaikessa jättäytymistä Jumalan varaan.

Jatkuvalla ponnistelulla kaiken tämän saavuttamiseksi kukistuvat pimeyden henkivaltojen hyökkäykset ja himomme, sillä ei ole voimallisempaa nimeä maailmankaikkeudessa kuin Jeesuksen nimi. Sydämemme puhdistuu, alamme sisimmässämme itkien katua sitä, että olemme langenneet pois paratiisista ja omia syntejämme. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan". Tämä on tie kallisarvoisen helmen. löytämiseen.

”Se, joka avaa, sen luo minä tulen ja aterioitsen hänen kanssaan”, Herramme lupasi.

Sydämemme puhdistetussa huoneessa, kyynelin pestyssä, me kohtaamme Vapahtajamme. Siellä me saamme Hänet nähdä. Se on mahdollista jo täällä maan päällä. Niin Kirkkomme kilvoittelijaisät vakuuttavat oman kokemuksensa perusteella.

Edessämme oleva paaston aika on tällainen sydämemme ja sisimpämme puhdistamisen aikaa. Se on sodan aika omia himojamme ja kaikkia, muitakin esteitä vastaan, jotka estävät meitä pääsemästä osallisiksi taivaan valtakunnan kirkkaudesta ja ilosta. Taistelun päätös, ylösnousseen Kristuksen kirkkaus ja ilo, ovat jo olemassa. Sitä kohti olkoon kaipauksemme ja ponnistelumme. Sakkeuksen kaipuu kohdistui Jeesuksen näkemiseen ja kohtaamiseen. Hänen kaipuunsa koki täyttymyksensä. Tuo päivä muutti Sakkeuksen sisimmän ja koko hänen elämänsä uudeksi.

Niin on tapahtuva meillekin, kun olemme päättäväisiä pyrkimyksessämme.

Mekin olemme kuuleva Herran sanat: "Tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”.

Ja Hän, Herramme, Vapahtajamme, on aterioiva kanssamme, sillä Hän tahtoo tulla, ja jäädä asumaan sydämemme sisäiseen valtakuntaan.

”Tulkoon Sinun valtakuntasi ja tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa!

Aamen.