Tsasounan suunnalta
                                                           WWW. TSASOUNA. NET

32. helluntainjälkeinen sunnuntai  Sakkeuksen sunnuntai

Lk.19:1–10

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Tämän päivän evankeliumi kuvaa tapahtumaa Sakkeuksen elämästä tapahtumaa, joka muutti koko hänen elämänsä suunnan. Tuona päivänä hän tapasi Jeesus Nasaretilaisen kasvoista kasvoihin. Koko evankeliumin ilosanoma sisältyy tuohon tapahtumaan, sillä se uudisti ja pelasti Sakkeuksen. Tradition mukaan hänestä myöhemmin tuli Kesarean piispa.

Eräänä päivänä Jeesus oli kulkemassa läpi Jerikon. Sakkeus, joka oli veronkantajien päällikkö, halusi nähdä Jeesuksen, mutta ei voinut, koska oli pienikokoinen. Moni muu olisi antanut periksi tuossa tilanteessa, mutta Sakkeus ei. Hän oli niin innokas näkemään Jeesuksen, että kiipesi puuhun nähdäkseen Hänet.                

Epäilemättä hänen intonsa nähdä Jeesus oli suuri, koska se sai hänet kiipeämään sykomoripuuhun. Jos todella haluamme löytää Jumalan, niin kuin Sakkeus halusi, mikään este ei pysäytä meitä. Me tulemme löytämään Hänet. Eräs etsijä kysyi kerran eräältä kristityltä, kuinka vain löytää Jumalan?" Kristitty vastasi: ”Minäpä näytän sinulle." Hän vei tuon etsijän meren rannalle ja painoi hänen päänsä veden alle kolme kertaa. Sitten hän kysyi: "Mitä sinä halusit kaikkein eniten pääsi ollessa veden alla?" "Ilmaa," vastasi etsijä. ”Kun kaipaa Jumalaa yhtä paljon kuin kaipasit ilmaa, olet löytävä Hänet”, sanoi kristitty.

Oli kysymys paljon enemmästä kuin uteliaisuudesta, kun Sakkeus kiipesi puuhun. Hänellä oli voimakas kaipuu löytää Jumala Jeesuksessa.  Sakkeus oli levoton, kyllästynyt itseensä. Levottomuus on aina merkki siitä, että ihminen janoaa Jumalaa, niin kuin Augustinus tiesi, kun hän rukoili: " Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa."

Väkijoukko oli esteenä Sakkeukselle. Se oli hänen ja Jeesuksen välissä. Niin kauan kuin hän seisoi väkijoukossa, hän ei voisi nähdä Jeesusta. Niin hän poistui väkijoukosta ja kiipesi sen yläpuolelle. Viimeinen asia, jota me haluamme, on olla erilainen kuin muut. Mutta jos haluamme nähdä Jeesuksen, meitä kutsutaan jättämään väkijoukot. Kristittynä oleminen tarkoittaa sitä, että ei ole ihmisten määräiltävissä vaan Kristuksen.

Sakkeus oli halveksittu veronkerääjä, jota kansa piti vihattujen roomalaisten työtoverina ja kansansa pettäjänä. Hän oli kadottanut itsekunnioituksensa. Hän oli joutunut eroon Jumalasta ja ihmisistä. Hän oli yksinäinen ja pelokas.

Tässä mielessä Sakkeus on kaltaisemme. Olemme moraalisten laiminlyöntiemme puussa, vihaten itseämme sen vuoksi, toivoen olevanne toisenlaisia, mutta ei ole rohkeutta tulla alas.

Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan kutsuakseen meidät alas puusta. Sakkeus koki Jumalan rakkauden suuren ihmeen, kun hän huomasi, että Jumala etsi häntä.

”Ja kun Jeesus tuli sille paikalle, Hän katsoi ylös”.

Sakkeus varmaan toivoi, ettei kukaan olisi nähnyt häntä puussa. Mutta kun Jeesus kulki ohi, Hän pysähtyi juuri hänen alapuolelleen. Hän katsoi juuri siihen puuhun, juuri Sakkeukseen ja kahden ihmisen katseet kohtasivat. Sakkeus ei voinut käsittää sitä. Hikipisarat kohosivat hänen otsalleen. Hän odotti Jeesuksen tuomitsevan hänet: ”Sinä kadotuksen lapsi. Sinä, joka lyöt köyhää kasvoihin ja ajat orvot ja lesket kadulle, kuinka luulet voivasi välttää kadotuksen?”

Tätä Sakkeus odotti kuulevansa. Sen sijaan hän kuuli Jeesuksen kutsuvan itseään nimeltä ja sanovan: ”Sakkeus, tule nopeasti alas puusta, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”.

Kuinka ystävällisesti Jeesus menetteli Sakkeuksen kanssa. ”Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan, vaan että maailma Hänen kauttansa pelastuisi.”

Jeesus ei vain nähnyt Sakkeusta, vaan kutsui häntä nimeltä. Tämä suuri Kuningas, joka pitää koko maailmankaikkeutta kämmenellään, pitää huolta ja hänellä on aikaa yksityiselle ihmiselle. Tämä tarkoittaa, että Mestari tuntee jokaisen henkilökohtaisesti ja nimeltä. Hän tunsi Sakkeuksen sydämen levottomuuden ja halun Jumalan yhteyteen. Hän tuntee jokaisen sielun tarpeet ja Hän välittää meistä.

Hän tulee lähelle Sakkeusta, niin kuin Hän tuli lähelle samarialaista naista ja antaa hänen juoda evankeliumin kaikkein ihmeellisintä opetusta. Kaikkialla siellä missä on tarvetta ja halua Jumalan puoleen, Jeesus tulee lähelle, sillä Hän on ennen kaikkea etsivä Jumala.

”Sakkeus, tule nopeasti alas puusta, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”.

Jeesus oli luvannut: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja aterioitsen hänen kanssaan.” Nyt Hän täyttää lupauksensa. Hän tulisi aterialle Sakkeuksen luokse. Ei kaupungin päärabbin tai ylipapin, ei kaupungin tärkeiden ja kunnianarvoisten henkilöiden kanssa, vaan suuren syntisen kanssa.

Jeesus meni Sakkeuksen kotiin. Mutta kodin täytyy olla määrätynlainen, ennen kuin Jeesus vierailee siellä. Jotkut asiat eivät kuulu Hänen läsnäoloonsa ja on valittava niiden ja Hänen välillään. Ja Sakkeus valitsi: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin."  Jeesus varmaan hymyili sanoessaan: ”Tänään on pelastus tullut tälle huoneelle”.                

Tuo sama Jeesuksen rakkaus, joka tuli Sakkeuksen taloon etsimään ja pelastamaan kadonnutta, on olemassa tänäänkin, ja sanoo jokaiselle meistä niin kuin Sakkeukselle: ”Tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi”.

Kun Jerikon ihmiset kuulivat Jeesuksen kutsuneen itsensä Sakkeuksen luokse aterialle, he "nurisivat”. ”Syntisen miehen luokse Hän meni majailemaan.”

Ensimmäinen asia, joka sai uskonnolliset johtajat Jeesusta vastaan ja ärsytti heitä enemmän kuin mikään muu, oli Hänen asenteensa syntisiä kohtaan. Hänen kanssakäymisensä ihmisten kanssa, jotka olivat selvästi huonomaineisia ja syntisiä. Fariseus ei olisi voinut kuvitellakaan astuvansa sellaisen henkilön taloon, saati sitten istua aterialle hänen kanssaan. Jeesus teki niin. Hän oli kiinnostuneempi näistä ihmisistä kuin mistään muusta.

”En tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä katumukseen”, Jeesus sanoi. Ei kukaan ole vanhurskas mutta on ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa. Joka päivä meidän tulisi rukoilla, että Herra päästäisi meidät niin sanotuista hurskaista ihmisistä, nykyajan fariseuksista, jotka katsovat tämän päivä Sakkeuksiin, kieltäytyen olemasta yhteydessä heidän kanssaan. Tänäänkin Jeesus sanoo niin kuin silloin: ”En tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä”. Toisin sanoen: ”En tullut kutsumaan ihmisiä, jotka ovat itseensä tyytyväisiä ja vakuuttuneita siitä, että ovat parempia kuin toiset ihmiset. Tulin kutsumaan ihmisiä, jotka ovat tietoisia syntisyydestään ja masentavan tietoisia siitä, että tarvitsevat Pelastajaa.

Sakkeus oli sellainen syntinen. Siksi Jeesus vieraili hänen talossaan. Hän tiesi tarvitsevansa Jeesusta ja hyväksyi hänen kutsunsa. Sakkeuksen tavoin me nykyajan ihmiset emme koskaan näe Jeesusta, jos jäämme sille tasolle, jossa olemme. Tiellämme on monia ihmisiä ja asioita. Meidän on kiivettävä korkeammalle. Onneksi on puita, joihin kiipeäminen auttaa meitä näkemään Jeesuksen.

On rukouksen puu. Rukous on puhumista Jeesukselle, juuri niin todellista kuin Sakkeuksen puheleminen aterialla Jeesuksen kanssa. Jos olemme aikeissa nähdä Jeesus, tehdä Hänen läsnäolonsa todelliseksi elämässämme, meidän on kiivettävä päivittäin rukouksen puuhun.                

Toinen tapa on nähdä Jeesus Raamatun ja liturgian avulla. Jumala puhuu meille tänä päivänä Raamatun kautta, joka on Hänen henkilökohtainen kirjeensä meille.  Liturgian kautta Hän tulee tekemään asumuksensa meihin Pyhässä Ehtoollisessa.

Vielä eräs puu kiivettäväksi nähdäksemme Jeesuksen päivittäin on katumuksen ja hyvityksen puu. ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan”, Jeesus sanoi. Sydämen täytyy puhdistua synnistä. Se on puhdistettava murehtimalla syntejämme ja päätöksellä kääntyä niistä pois, ennen kuin voimme nähdä Jumalan. Sakkeus kiipesi tähän katumuksen puuhun.               

Sitten on vielä keino nähdä Jeesus. Se on palvelemisen tie.  Sakkeus kiipesi tähän palvelemisen puuhun: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani annan köyhille". Korvattuaan ensin nelinkertaisesti sen, mitä oli riistänyt, hän antoi puolet omaisuudestaan auttaakseen köyhiä.

Me muistamme Herramme sanat: "Olin nälkäinen ja te annoitte minun syödä. Olin janoissani ja te annoitte minun juoda... minkä teitte yhdelle näistä vähimmistä veljistäni sen te teitte minulle." Palvelemisen tiellä aina kohtaamme Kristuksen ja palvelemme Kristusta niissä henkilöissä, joita palvelemme.

Meidän ei tarvitse kiivetä sykomoripuuhun nähdäksemme tänään Jeesuksen. On muita puita, joihin kiivetä: rukouksen puu, Raamatun puu, liturgian puu, katumuksen ja hyvityksen puu ja palvelemisen puu. Näistä puista emme vain näe Jeesusta, vaan Hän itse on näkevä meidät, niin kuin Hän näki Sakkeuksen ja Hän on sanova meille, niin kuin Hän sanoi Sakkeukselle: ”Tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi - sydämessäsi, mielessäsi, sielussasi.” Aamen.