Tsasounan suunnalta  
                                                                 WWW. TSASOUNA. NET

23. helluntainjälkeinen sunnuntai

Mt 8: 28 – 9:1

Tämän sunnuntain evankeliumiluku kertoo meille ihmisestä, joka oli joutunut pahojen voimien alaisuuteen ja orjuuteen. Gerasalaisesta ei kerrota, että hän olisi tehnyt mitään hirmutekoja, mutta hän kuitenkin herätti omituisella käyttäytymisellään ja elämäntavoillaan kauhua ympäristössään. Ymmärrämme, että hän oli sielullisesti sairas, pahojen henkien riivaama ihminen.                

Kristittyinä käsitämme pahan alkuperän henkiseksi. Lankeemus tapahtui ensin henkimaailmassa. Langenneeseen henkeen, enkeliruhtinaaseen liittyi muita henkiä, joiden tehtäväksi tuli aiheuttaa epäjärjestystä ihmisten asuttamassa maailmassa. Pahuus vallitsee vieläkin maailmassa ja sen valta ihmisiin on suuri.                

Pahuus ei aikanamme ilmene ehkä samalla tavoin kuin Jeesuksen aikana, mutta yhtäläisyyksiä on olemassa. Pahuus on kaikissa ihmisissä, sillä kukaan meistä ei ole synnistä vapaa.                

Jokainen tekomme, joka ei ole Jumalan tahdon mukainen, on syntiä ja erottaa meidät Jumalasta. Jos uusimme tällaisen teon se saattaa kehittyä tavaksi ja muodostua vähitellen himoksi, jolloin ihminen on jo joutunut kiusaajahengen valtaan, muistuttaen gerasalaista riivattua. Himo tekee ihmisen orjakseen.               

Evankeliumin mieheen oli mahtunut "leegio” näitä demonisia voimia, joiden orja mies oli.

Kun ihminen omaksuu pahan, hän alkaa harjoittaa sitä keskittäen siihen kaiken, kekseliäisyytensä, viisautensa ja taitonsa. Muu saa väistyä, kunhan himo tulee tyydytetyksi.                                             

Kohdatessaan Jeesuksen gerasalainen riivattu lankesi maahan tunnustaen Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Riivaajatkaan eivät voi kieltää Jumalan olemassaoloa. Nekin uskovat ja vapisevat, niin kuin apostoli Jaakob todistaa. Ne vapisevat vihasta tuntiessaan voimattomuutensa Jumalan edessä. Ne eivät voi tehdä pahaa Jumalan sallimatta. Siksi ne pakottivat vallassaan pitämänsä uhrin huutamaan: "Mitä sinulla on kanssani tekemistä, Jeesus Korkeimman poika, älä vaivaa minua!"               

Silloin kun pahaa aiotaan tehdä, on Jumala ensin torjuttava sivuun. Nykyisin riivaajahenget koettavat vierottaa ihmisiä hyvyyden tuntemisesta, yrittävät pilkkaa ja herjauksia syytäen saada ihmiset luopumaan Jumalasta.

Nykyisinkin on olemassa gerasalaisten alueita, joiden keskellä Jeesus vaeltaa. Tällaisia alueita on siellä, missä ei Jeesuksesta paljoa välitetä, jossa keskitytään maailmallisiin asioihin. Sellainen johtaa ihmisiä kadottamaan todellisen ihmisolemuksensa.                

Joka tapauksessa Jeesus toimii, niin kuin riivaajahenkien vaivaaman miehen tapauksessakin, vaikka tämä torjuikin hänen apunsa. Riivaajahenkien lähdettyä Jeesuksen käskysanalla uhristaan, tämä mies oli ikään kuin kuolleista noussut istuessaan täydessä ymmärryksessään Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän oli kuin uusi ihminen, kun hän palas kotiinsa kertoen kaikille, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt. Tätä kaikkea tapahtuu tänäkin päivänä.                

Jeesuksen voimateolla pahojen henkien piti jättää paljon kärsinyt ihminen ja samalla myös tuhoutui aineellista omaisuutta, kun sikalauma syöksyi riivaajien vaikutuksesta syvyyteen. Parantaessaan ja vapauttaessaan ihmisen pahan vallasta Jeesus salli tuhoutua aineellista omaisuutta.

On sanottu, että ihmissielu on arvokkaampi kuin mitkään tämän maailman aineelliset rikkaudet. Sielu, Jumalan kuva ihmisessä, on jotakin niin arvokasta, ettei sitä voida verrata mihinkään aineelliseen. Ihminen on Jumalan tekona jo luonnostaan kutsuttu myös itse tekemään hyviä tekoja ja täydellistymään Jumalan kaltaisuutta kohti. Ihminen asetettiin luomakuntaan nähden valtias-asemaan, hengellistämään maailmaa ja kirkastamaan Jumalan kunniaa. Ihminen ei kuitenkaan ollut saamansa kutsumuksen arvoinen. Annettua vapautta ihminen käytti väärin ja niin hän joutui orjuuteen. Paha ja synti tulivat väliin ja ihminen loittoni alkuperäisestä kutsumuksestaan. Se, ettemme tee hyviä tekoja, vaan päinvastoin pahoja, on syntiä, sairautta, josta ihmisen on mahdotonta yksin ja omin voimin päästä. Siihen tarvitaan Jeesuksen väliintulo ja apu.                

Meidät on itse kukin ilman omaa ansiotamme pyhässä kasteessa puettu vanhurskauden pukuun. Se merkitsee, että olemme tuolloin vapautuneet kaikesta pahan hengen alaisuudesta. Olemme saanet mahdollisuuden jälleen noudattaa Jumalan tahtoa. Olemme kasteessa saaneet takaisin alkuperäisen kauneutemme. Synninteoillamme me kuitenkin tahrimme tämän vanhurskauden puvun. Emme ole säilyttäneet sitä alkuperäisessä kauneudessaan, puhtaana. Ehkä vaellamme eksyksissä, olemme kenties hädässä ja suuressa vaarassa. Jeesus on valmis tulemaan tähän hätään avuksi, sillä hän tuli maailmaan kadonneita etsimään.                

Hän vapauttaa riivaajien ja pahan vallasta jokaisen, joka ei hänen apuansa torju. Hän kukisti ristinkuolemallaan pahuuden vallan. Meidän on riennettävä sinne, missä voimme Hänet parhaiten kohdata. Sinne, missä kaksi tai kolme on kokoontunut hänen nimeensä. Sinne, missä voimme vapautua orjuuttajastamme ja tulla osalliseksi Hänen armostaan ja rakkaudestaan. Kiiruhtamalla seurakunnan suojaan ja sen kautta Jumala-yhteyteen olemme turvassa pahan hyökkäyksiltä, sillä olemme Jumalan tekoja, luodut Kristuksessa hyviä tekoja varten, jotka Jumala on meille valmistanut, että me niissä vaeltaisimme, niin kuin apostoli kirjoittaa.                

Antamalla sydämissämme tilaa kaikelle, mikä on hyvää ja kaunista, Jeesuksen apuun turvaten karkottakaamme kaikki paha. Niin voimme istua vapaina Jeesuksen jalkojen juureen ja kertoa muillekin Jumalan suurista teoista. Kunnia olkoon Isälle Pojalle ja Pyhälle Hengelle... Aamen.