Tsasounan suunnalta  
                                                                  WWW. TSASOUNA. NET

22. helluntainjälkeinen sunnuntaina

Lk. 16: 19–31

 

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.

Tämän päivän evankeliumin kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta sai aikoinaan aikaan Albert Schweitzerin elämässä sen, että hän vuonna 1913 luopui professorin virastaan yliopistossa ja hän alkoi toimia lääkärinä päiväntasaajan Afrikkaan perustamassaan sairaalassa.

Schweitzerin mielestä eurooppalaiset olivat vertauksen rikas mies, ja mustat Afrikassa Lasaruksen asemassa. Lyhyesti sanottuna Schweitzer näki tämän vertauksen avulla "Lasaruksen maakaavan ovellaan.”

Voimme tarkastella tämän päivän evankeliumin vertausta kolmiosaisena:

”Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loistokkaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä, täynnä paiseita ja haluten ravita itseään niillä murusilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.”

Ensimmäisessä osassa meille avautuu näkymä elämään, jota rikas mies ja Lasarus viettivät maan päällä. Rikas mies eli loistossa ja mukavuudessa. Hän oli pukeutunut purppuraan ja hienoihin liinavaatteisiin.  Hän eli joka päivä loistossa.

Vapahtajamme ei arvostele sitä, että hän oli rikas. Jeesus ei kertaakaan sano häntä köyhien pettäjäksi tai sortajaksi eikä edes ahneeksi. Hän oli hyvin menestynyt henkilö, arvossapidetty, hyvä seuraihminen ja kova työntekijä, joka rakasti elämän hyviä asioita. Tämän vuoksi Vapahtaja ei syytä häntä. Rikkaan miehen palatsin kynnyksen edessä makasi halpa kerjäläinen nimeltään Lasarus. Hänen nimensä tarkoittaa "Jumala on auttajani”.

Totuus on se, että Jumalaa lukuun ottamatta kukaan ei kiinnittänyt häneen minkäänlaista huomiota. Hän oli nälkäinen ja sairas. Hänen ruumiinsa oli täynnä paiseita. Hän oli niin heikko, ettei voinut puolustautua koiria vastaan, jotka tulivat nuolemaan hänen paiseitansa. Koiria ei pidetty tuohon aikaan Lähi - idässä lemmikkeinä, vaan päinvastoin niitä pidettiin saastaisina luontokappaleina. Hän eli leivänmuruista, jotka jäivät tähteiksi ateriasta. Tuohon aikaan ei käytetty lautasliinoja tai sormien huuhtelukuppeja, vaan sormet kuivattiin leivän palaan ja tuo leivänpala heitettiin avoimesta ikkunasta kadulle. Nämä olivat niitä paloja, jotka tippuivat rikkaan miehen pöydästä.

Tällainen on ensimmäinen kuva, jonka näemme: Rikas mies puettuna purppuraan ja pellavaan. Lasarus rumien paiseiden peittämänä. Toinen juhli loisteliaasti joka päivä, toinen yritti elää sillä, mitä tippui pöydältä. Toisella oli monenlaisia palvelijoita jotka täyttivät kaikki päähänpistot, toisella vain koirat lievittämässä tuskia.

Toinen evankeliumijakson osa kertoo kahden miehen kuolemasta. "Köyhä mies kuoli ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli ja hänet haudattiin."

Ei kestänyt kauan, kun heikko, sairas ja nälkäinen Lasarus kuoli. Hautajaisista ei mainita sanaakaan. Hän oli liian köyhä voidakseen saada sellaiset. Mutta ei siinä kaikki, että hänellä ei ollut varallisuutta hautajaisiin, hänellä ei ollut ystäviä. Hän oli joutunut kestämään sen ihmisarvon loukkauksen. ettei häntä oltu haudattu, hän, jolla ei ollut muita ystäviä kuin koirat. Mutta Jumala ei ollut häntä unohtanut. Jumalan palvelevat enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan.

Rikkaan miehen kohdalla kävi toisin. Hän kuoli ja hänet haudattiin. Vertaus mainitsee hautajaiset. Aineellinen oli ollut hänelle aina hyvin tärkeä. Niinpä hän sai varmasti loistavat hautajaiset. Hän sai elää pitempään kuin Lasarus. Voisi sanoa toisinkin: Jumala armossaan salli hänen elää pitempään, jotta hänellä olisi enemmän aikaa katumukseen.

Kolmas kuva on kahden miehen tilasta kuoleman jälkeen. "Ja kun hän nosti silmänsä tuonelan vaivoissa, hän näki kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan".

Molemmat ovat rajan toisella puolella tajuisina ja tietoisina. Huomaamme, ettei kuolema hävitä ihmisen tietoisuutta. He ovat kykeneviä seuraamaan ympärillään tapahtuvaa. Toiseksi huomaamme, ettei kuolema hävitä yksilöllisyyttä. Lasarus oli edelleen Lasarus ja rikas mies oli edelleenkin rikas mies. Kuolema ei voi muuttaa persoonallisuutta. Yksilö jatkaa elämistään juuri itsenään. Kolmanneksi: kuolema ei voi hävittää muistia. Rikas mies Rikas mies muisti elämänsä maan päällä Hän muisti Lasaruksen. Hän muisti veljensä. Ja lopuksi: kuolema ei voi muuttaa kohtaloa. Maan päällä rikas mies ja Lasarus kulkivat eri teitä. He tekivät erilaisia valintoja. He elivät eri maailmoissa. Nämä heidän eri maailmansa jatkuivat ikuisuudessa kahtena eri maailmana, taivaana ja helvettinä.

Vertauksessa kerrotaan, että rikas mies heräsi helvetissä ja Lasarus köyhä mies, taivaassa, Herää kysymys, miksi näin?  Miksi rikas mies päätyi helvettiin? Mitä hän teki ansaitakseen sellaisen tilan?

Vastaus on se, ettei hän tehnytkään mitään. Hän ei tehnyt koskaan mitään Lasaruksellekaan. Hän ei koskaan kohdellut häntä pahoin tai potkinut ohi kulkiessaan. Hän ei koskaan ajanut häntä pois rappujensa vierestä. Kysymys on juuri siitä, että hän ei huomioinut Lasarusta ollenkaan. Hän hyväksyi Lasaruksen osana maisemaa. Kuului asiaan, että Lasarus oli joka päivä hänen rappujensa luona, mutta ei rikas mies koskaan häntä huomioinut.

Kun Maria Antoinette aikoinaan meni naimisiin, hän käski, että kaikki kerjäläiset oli raivattava pois sen kadun varrelta, jota pitkin hääsaattue kulkisi. Hän ei halunnut että mikään olisi pilannut hänen hääiloaan. Hän oli kuitenkin edes huomannut kerjäläisten olemassaolon. Mutta toisin oli rikkaan miehen kohdalla. Hän huomasi vain yhden ihmisen, itsensä. Siinä oli hänen syntinsä,

Tämä kertomus pyrkii vaikuttamaan meidänkin elämässämme yhtä voimakkaasti kuin Albert Schweitzerin elämässä. Että näkisimme itsemme niin kuin hän näki. Ja meidän on asetettava itsemme, jos olemme rehellisiä, rikkaan miehen paikalle. Mutta emmehän me ole rikkaita, ajattelemme mielessämme. Olemme me, jos vertaamme johonkin henkilöön, jolla on paljon vähemmän kuin meillä. Aina on paljon köyhempiä kuin me. Kun syömme päivällistämme, sen aikana kuole 417 ihmistä nälkään eri puolilla maailmaa. Se tarkoittaa, että joka minuutti kuolee 7 ihmistä nälkään. 417 ihmistä joka tunti, kymmenentuhatta ihmistä joka päivä. Useimmat heistä lapsia.

Mutta mitä voimme tehdä? On paljonkin, mitä voimme, kun vain sydämemme herää näkemään. On monia teitä avustaa näitä Lasarus-veljiämme ja -sisariamme lähettämällä ruokaa, rahaa ja muita tarvikkeita.

Rikkaudet eivät rajoitu vain aineelliseen. Olemme rikkaita antaessamme rakkautta, ymmärtämystä, myötätuntoa ja sääliä. Olemme rikkaita antamaan anteeksi toisillemme. Kaikkialla ympärillämme, omien rappujemme edessä, on kokonainen maailma tarvitsevia, jotka tarvitsevat juuri näitä kolmea: rakkautta, ymmärtämystä ja anteeksiantamusta.

Meillä jokaisella on Lasarus rappujemme edessä. Sellaisia, joiden oikeuksia poljetaan, nälkäisiä, sellaisia, joita syrjitään, työttömiä, sairaita, niitä, joiden elämä on suistumassa tai suistunut raiteiltaan, yksinäisiä, rakkautta vaille jääneitä. He kaikki makaavat ovemme edessä ja tarvitsevat Jumalan rakkaitta ja meidän rakkauttamme. He tarvitsevat enemmän kuin leivänmuruja pöydästämme.

Ei ole synti olla rikas. Isä Aabraham, jonka helmaan Lasarus kannettiin, oli oman aikansa rikkaimpia miehiä. Mutta hän ei ollut rikas vain aineellisessa mielessä, vaan myös uskossa ja rakkaudessa. Ei ole synti olla rikas, mutta on synti olla rikas, jos ei pidä huolta muista jos ei rakasta, jos ei huomaa muita eikä auta muita. Vaivoissa ollessaan rikas mies ensimmäisen kerran osoittaa jotakin rakkauden kaltaista. Hän ajattelee viittä veljeään ja pyytää Aabrahamia lähettämään Lasaruksen heitä varoittamaan, etteivät hekin joutuisi samaan vaivan pakkaan.

Rikkaan miehen rakkaus, joka saa hänet ajattelema maan veljiään, ei ole kuitenkaan todellista. Hän yrittää osoittaa, että häntä itseään ei varoitettu. Hän yrittää tehdä itsensä syyttömäksi ja osoittaa, että Jumala on ollut epäreilu. Jos minua olisi varoitettu, en olisi joutunut tähän vaivan paikkaan. Jos minua olisi varoitettu, en olisi tullut tänne. Mutta varoittakaa nyt edes veljiäni, näin hän ajattelee.

"Ei, sanoi Aabraham. "Sinun veljilläsi on Mooses ja profeetat heitä varoittamassa. Kuulkoot veljesi, mitä heillä on sanottavaa."

”Ei”, sanoi rikas mies, se ei riitä. Vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen” Mutta Aabraham sanoi: ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös."

Ihmeellistä tuossa kaikessa on se, että Mooseksen ja profeettojen jälkeen Jumala lähetti erään varoittamaan meitä kuolemasta. Hän lähetti Kristuksen. Lasaruksen tavoin Kristuskin oli ”halveksittu ja ihmisten hylkimä”. Lasaruksen tavoin hänkin makasi ikään kuin maailman takaovilla, kun hän syntyi halpaan luolaan Betlehemissä. Lasaruksen tavoin Hänenkin ruumiinsa oli täynnä haavoja. Hän oli "haavoitettu meidän syntiemme ja rikkomuksiemme tähden. Hän tuli yhdeksi meistä, veljeksemme, varoittamaan meitä ja pelastamaan meidät. Jumala ei voi antaa suurempaa tunnusmerkkiä kuin tämä, sillä ei ole mitään suurempaa. ”Niin jumala rakasti maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan Hänellä olisi iankaikkinen elämä".

Kuunnelkaamme huolella, kun Kristus puhuu meille Jumalan sanaa. Tarkatkaamme elämäämme nähdäksemme. Missä meidän laiminlyömämme Lasarus makaa? Jumala on asettanut hänet meidän portaittemme ja ovemme eteen auttaakseen meitä pääsemään taivaaseen. Aamen.