Jumalansynnyttäjän Neitsyt Marian syntymäjuhla 8 syyskuu

 

 

©Kuva Martti Markoff

Tietoja Neitsyt Marian syntymästä ja varhaisesta elämästä ei ole kirjattu evankeliumeihin tai muihin Uuden testamentin kirjoihin, mutta Jaakobin protoevankeliumi antaa tietoa Jumalanäidin vanhemmista ja mainitsee mm. heidän nimensä: Joakim ja Anna. Joakim on Juudan jälkeläinen, Daavidin kuninkaallista ja messiaanista sukua. Anna taas puolestaan on Leevin jälkeläinen, Aaronin papillista sukua.

Joakimin ja Annan avioliitossa yhdistyvät siis kuninkaallisen ja papillisen suvun perintö. Muut apokryfit myöhemmältä ajalta kertovat lisää yksityiskohtia. Näin syntynyt traditio on varsin ristiriitainen. Jotkut kirjoittajista kertovat mm. Joakimin synnyin kaupungin Nasaretin olleen myös Marian synnyin paikan. Muutamat arvelevat Marian syntyneen Betlehemissä, jossa Annakin oli syntynyt. Samoin uskotaan myös Jumalanäidin syntyneen Jerusalemissa. Kirkon traditio säilyttää kuitenkin vain ne tosiseikat, jotka sopivat raamatulliseen ja dogmaattiseen totuuteen.

Protoevankeliumi, joka on juutalais-kristillistä alkuperää, kertoo, että Marian vanhemmat, Joakim ja Anna olivat lapsettomia vuosikausia. Eräänä päivänä, kun Joakim tuli temppeliin uhraamaan, ylipappi Ruuben käännytti hänet pois ja moitti häntä siitä, että heillä ei ollut lasta. eikä ottanut vastaan hänen uhrilahjaansa: ”Sinun ei ole lupa tuoda lahjojasi, koska et ole antanut siementä Israelille." Joakim ei palannut temppelistä vaimonsa luo, vaan salatakseen häpeän vetäytyi vuoristoon asumaan paimenten ja heidän laumojensa luo. Siellä hän paastosi 40 päivää ja yötä sanoen itselleen: "En mene syömään enkä juomaan ennen kuin Herra, minun Jumalani, katsoo puoleeni. Rukous olkoon ruokani ja juomani.”

Kuten Joakim rukoili, hänen vaimonsa Anna oli rukoilemassa samanaikaisesti heidän talossaan Jerusalemissa. Enkeli ilmestyi heidän molemmille ja ilmoitti, että Anna olisi saava lapsen, jonka nimi tulisi tunnetuksi kaikkialla maailmassa. Anna lupasi lapsensa ​​lahjaksi Herralle. Joakim palasi kotiinsa ja aikanaan Anna synnytti tyttären Marian.

Ortodoksinen kirkko ei opeta Marian  syntyneen mitenkään poikkeuksellisella tavalla. Hänen vanhempansa olivat kyllä kauan lapsettomia ja saivat sitten Marian vastauksena rukouksiinsa. Samoin koko ihmiskunta vaelsi hedelmättömänä synnin pimeydessä. Marian sikiäminen ja syntymä olivat aivan luonnollisia tapahtumia eikä niihin ortodoksisessa kirkossa liitetä ajatusta ”saastattomasta sikiämisestä”. Siten Maria kantoi täysin sitä langennutta ihmisyyttä, joka tarvitsi Lunastajaa ja joka löysi sen Mariasta syntyneessä Jumalan Pojassa.

Marian syntymä oli pyhälle Annalle suuri tapahtuma. Hän vapautui lapsettomuuden häpeästä ja toi maailmaan Neitsyen, joka antoi lihan maailmaan inkarnoituvalle Jumalalle. Ihmisluonto on lapsettomuuden tilassa alkaakseen kantaa armon hedelmiä. Jumalanäidin syntymä ei ole Jumalan mielivaltainen teko vaan selvää historiallista jatkoa aiemmin tapahtuneelle. Pyhä Andreas Kreetalainen (k. noin 712) nimeää Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlan juhlien aluksi, armon ja totuuden oveksi. "Jumalanäidin syntymässä", opettaa pyhä Andreas Kreetalainen, ”kaiken Luoja tuli sielulliseen temppeliin ja luotu valmistettiin uudeksi jumalalliseksi asumukseksi Luojalle."

Jumalansynnyttäjän nimeen, Theotokos, sisältyy maailman koko jumalallisen taloudenhoidon historia. Efeson (431) ja Khalkedonin (451) yleisissä kirkolliskokoukset vahvistivat Jumalanäidille tämän nimityksen. Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa (325) vahvistettiin oppi Jumalansynnyttäjän ainaisesta neitseydestä. Tämä Kirkon oppi toistetaan jumalanpalveluksissa aina luettaessa uskontunnustusta: "...tuli lihaksi Pyhästä hengestä ja Neitseestä Mariasta ja tuli ihmiseksi." Jumalanäidin ikonografiassa ainainen neitsyys kuvataan Hänen otsallaan ja hartioillaan olevilla kolmella tähdellä: Jumalansynnyttäjä on neitsyt ennen synnytystä, sen aikana ja synnytyksen jälkeen.

Jumalansynnyttäjän syntymäjuhla on syyskuun alussa alkavan kirkkovuoden ensimmäinen juhla on. Sitä on vietetty viimeistään keisari Justinoksen (518–527) aikana, sillä hänen tiedetään rakennuttaneen Konstantinopoliin kirkon Herran Äidinäidin pyhän Annan muistolle. . Kirkkovuoden viimeinen juhla taas on Marian kuolonuneen nukkuminen. Aloitamme uuden kirkkovuoden Marian syntymästä, mikä on pelastuksemme alku, ja päätämme vuoden Marian kuolemaan, mikä juhla julistaa pelastuksen loppuun saattamista.

Neitsyt Marian syntymäjuhlassa luetaan evankeliumi Martasta ja Mariasta (Lk. 10: 38- 42, 11:27–28). Sama evankeliumi luetaan muissakin Marian juhlissa, kuten 1.10. (Suojelus), 21.11. (temppeliin tuominen) ja 15.8. (kuolonuneen nukkuminen). Tämä evankeliumi ei suoraan mainitse Neitsyt Mariaa, mutta viittaa hengellisesti häneen, jossa yhdistyvät (toisen) Marian mietiskelevä sanan kuuleminen ja Martan käytännön palveleminen. Näissä asioissa Neitsyt Maria on meille esikuvana: sanan kuulemisessa ja palvelemisessa.

Evankeliumin lopussa nainen väkijoukosta ylistää autuaaksi äitiä, joka on Jeesusta kohdussaan kantanut ja tätä rinnoillaan ruokkinut. Jeesus kuitenkin laajentaa autuaiden joukkoa niin, että Hän mainitsee autuaiksi kaikki ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. Juuri tämä on ortodoksisen kirkon peruste Marian kunnioitukselle. Jumalansynnyttäjää ei kunnioiteta vain siksi, että hän on Vapahtajan synnyttäjä. Mariaa kunnioitetaan erityisesti sen vuoksi, että juuri hänen Uusi testamentti todistaa noudattaneen Jumalan sanaa. Jouluevankeliumin lopussa sanotaan Marian kätkeneen sydämeensä kaiken ja tutkistelleen sitä (Lk. 2:19). Samoin tapahtui Jeesuksen opetettua temppelissä 12-vuotiaana (Lk 2:51). Maria ei oikeastaan ”kätkenyt” näitä asioita sydämeensä ikään kuin piilottaakseen niitä vaan pikemminkin ”piti” ne sydämessään. Hänen suuruutensa on Sanan noudattamisessa.

Jumalansynnyttäjän syntymä on yksi tärkeä vaihe siinä Jumalan suunnitelmassa, joka mullisti maailman. Kaikki tuon suunnitelman toteuttajat ovat Herran todellisia palvelijoita. Omasta tahdostaan he ottivat vastaan tehtävänsä Jumalalta. Heidän esimerkkinsä muistuttaa meitäkin kutsumuksestamme ihmisinä, Herran palvelijoina ja Hänen hyvän tahtonsa toteuttajina.

Kirkkomme kokee Neitsyt Marian syntymän merkittäväksi pelastushistorian tapahtumaksi, koska Jumalansynnyttäjän kautta koko ihmissuku uudistuu. Tämän “suuren praasniekan” sanoma meille kaikille on se, että uskonkappaleet eivät ole vain pelkkiä sanoja. Ne ovat ennen muuta arvoja, jotka auttavat näkemään sen salaisuuden. Mitä sitten Jumalan synnyttäjän syntymä merkitsee meille tämän päivän ihmisille? Onko tämä juhla vain yksi monien joukossa merkitsemättä sen enempää? Neitsyt Maria on Herramme äiti, joka alusta asti nöyrästi seurasi poikansa kasvamista ja varttumista siihen tehtävään, jota varten Hän oli maailmaan tullut. Koskaan Herran äiti ei jättänyt Poikaansa, ei silloinkaan kun Kristus riippui ristillä Golgatan kalliolla.

Neitsyt Marian elämä on esikuva siitä, että on vain yksi tie, jota kuljemme hengessä, rakkaudessa ja totuudessa. Maria opettaa omalla elämällään meille jokaiselle kasvattajina myös nöyryyttä. Emme kasvata lapsiamme itseämme varten. Lapsi tarvitsee turvallista kasvutaustaa, jotta hänestä voisi tulla se, miksi Jumala on hänet tarkoittanut, Tuemme parhaalla tavalla uuden elämän kasvua olemalla lapselle nöyrästi ja aidosti sitä, mitä olemme. Toista kasvattaessamme saamme myös itse kasvaa ihmisinä.

Herran äiti on meille aina ollut suurin esirukoilija Jumalan edessä. Äidin rakkaudellaan hän voi vedota Poikaansa, meidän Jumalaamme, että hän ottaisi vastaan rukouksemme, jotka me kannamme oman mielentilamme ja omien murheidemme mukaan. Tiedämme, että äidin rakkaus voi paljon ja niinpä usein turvaudummekin Jumalansynnyttäjän esirukouksiin.

Neitsyt Marian syntymäjuhla on alku sille tielle, joka Kristuksen syntymän kautta johtaa ylösnousemukseen. Yritämme kilvoitellen sitä tietä kulkea. Turvaksemme tarvitsemme Jumalansynnyttäjän, esirukouksia. Niinpä voimmekin pyytää tänään: Kaikkein pyhin Jumalansynnyttäjä, pelasta meidät