Pyhä Efraim Syyrialainen Kolmas puhe uskosta

Lähde:

Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften / aus dem Syrischen und Griechischen übers. (Des heiligen Ephräm des Syrers ausgewählte Schriften Bd. 1; Bibliothek der Kirchenväter, 1. Reihe, Band 37) Kempten; München: J. Kösel: F. Pustet, 1919

https://www.unifr.ch/bkv/kapitel2443.htm

Suomennos: Raimo Sissonen

1.

Olen hämmästynyt kuinka korkealle ylimielisyydessämme tavoittelemme. En ole niinkään hämmästynyt siitä, jos se olisi jo sinne yltänyt, vaan siitä, että se kuvittelee ylimalkaan pääsevänsä sinne. Jos nimittäin joku kuvittelee jotain saavuttavansa, niin on vielä kaukana siitä. Pelkästään aikomalla ei saavuta mitään; tietenkin on erittäin helppo uskoa niin. Myös mietiskelijät uskovat päässeensä määränpäähänsä; mutta eivät he sillä, että arvelevat näin, vielä sitä saavuta. Sillä kaiken ajattelukyvyn yläpuolella on kaikkien älyllisten olentojen Luoja. Hän on ihmisille käsittämätön ja jopa enkeleitten ymmärryksen ylittävä. Luotu ei kykene ymmärryksellään puhumaan Luojastaan, eihän se kykene edes sanmaan, miten itse on muodostunut. Jos se ei ymmärrä omaa syntymistään, kuinka se kykenisi Luojaansa? Ymmärrys ei kykene saavuttamaan Luojansa suuria korkeuksia, paljon alhaisemmaksi noita korkeuksia jää tutkijan tutkiminen.

2.

Mutta kun oppi on suurempi kuin opettaja ja opiskelija, niin ovathan he paljon pienempiä kuin heidän Luojansa, koska he eivät kykene tutkimaan häntä. Ei oppija pysty ymmärtämään kuinka suuri Luojan voima on. Hän ei voi mitata, mitä hän loi, saati sitten, mitä hän pystyy luomaan; koska nämä luodut, jotka hän loi, ja nämä teokset, jotka hän sai aikaan, eivät ole ammentaneet tyhjiin Luojan koko voimaa. Ei niin, etteikö hän niin voisi, hän ei halua enää luoda. Hänen tahtoaan ei voi rajoittaa; jos hän haluaisi, hän voisi luoda päivittäin. Vasta sitten syntyisi sekamelska. Jos olentoja tulisi aina vain lisää, ne eivät lukumääränsä vuoksi enää voisi oppia tuntemaan toisiaan. Huolimatta siitä, että hän jäisi heille kaikille koskemattomaksi, he eivät silti jäisi luokse pääsemättömiksi. Sillä mitä hyötyä hänellä olisi silloin heidän luomisestaan, jos heidän olisi pysyttävä vieraina toisilleen? Riippumatta siitä, mitä Luoja loikaan, se ei tapahtunut itsensä suuremmaksi tekemiseksi; sillä hän ei ollut pienempi ennen kuin hän loi, eikä tullut suuremmaksi sen jälkeen kun oli luonut. Teoistaan hän halusi tehdä suuria; siksi hän loi maltillisesti. Hän olisi varmaan voinut tehdä tämän luomakunnan äärettömän suureksi, mutta silloin olisivat sen asukkaat joutuneet sekasortoon, ja sekaannukseen olisi liittynyt vahinkoja; koska silloin ei olisi huomattu vanhurskaita eikä kuultu profeettoja. Jos luominen olisi ollut sata kertaa suurempi kuin se todellisuudessa on, saarnaajia ei olisi ollut riittävästi koko luomakunnalle.[1] Jumala asetti Jerusalemin keskelle [maailman], niin että koko luomakunta havaitsisi saman. Kun hän siis johti israelilaiset pois Egyptistä ja kun hän myöhemmin toi kotiin Baabelista, huomasi niiden lähdön ja niiden kotiin palaamisen koko luomakunta. Mutta jos maailma olisi suurempi kuin se itse asiassa on, sitä ei olisi voitu havaita tällä tavalla. Vain se olisi voinut silloin käsittää, joka kaikkiin suuntiin olisi häntä suurempi. Luomakunta ei hyötyisi siitä kuten nyt. Koska jos se jo nyt, kun se on [suhteellisen] pieni järkyttyy vääristä puheista, kuinka paljon enemmän se voisikaan järkkyä, jos se olisi vielä suurempi? Aurinkokaan ei voisi kiirehtiä yhdestä päästä toiseen, koska välimatka olisi liian pitkä, päivästä tulisi vuosi. Siitä olisi suurta haittaa, kun järjestys tuhoutuisi. Talvi ja kesä kestäisivät liian kauan, päivä ja yö eivät päättyisi. Milloin siemenet itäisivät ja hedelmät kypsyisivät? Hän voisi tietenkin menetellä näin, mutta meille se olisi liian ahdistavaa. Joten Luoja ei luonut kaikkea ja jokaista voimansa mukaan, vaan hän luo sen mukaan mistä on meille etua, ja hän vaikuttaa kaikkeen.

3.

Tästä äärettömästä helmasta syntyi tutkimaton Poika. Jos kuitenkin haluat tutkia Häntä, haluan olla sinulle neuvonantajana. Mene ja tutki ensin hänen Isäänsä, kokeile voimaasi hänen alkuunpanijaansa, aloita ja lopeta sen tarkastelulla! Ota mittaa hänen pituudestaan ja leveydestään! Jos aiot saada Ikuisen[2] mitatuksi, niin silloin sinun on myös mitattava Poika hänen povessaan. Jos pystyt mittaamaan Isän, niin sinulla on myös Ainosyntyinen. Mutta tähän sinä et pysty Ikuisen etkä hänen Poikansa kanssa. Nouse siis, raukka, jälleen merestä [tutkimuksen]! Vastusta uudelleen kääntymistä! Älkäämme palatko tuttuun takaisin, uurastaaksemme siinä, mitä emme kuitenkaan [voi] ymmärtää!

4.

Hänen [Isä] loistonsa on liian suuri hänen palvelijalleen. Enkelit eivät kykene näkemään häntä. Tämän voi vakuuttaa Mooses, joka kirkastettiin. Jos ihmiset eivät voineet katsoa Moosesta, ihmistä[3], kuka sitten voi katsella Jumalan olemusta? Vain se, joka on hänestä, pystyy katsomaan häntä. Aivan suurenmoinen on Isän loisto. Vain toinen näkee toisen, vain toinen pystyy katsomaan toista, ja toisen kautta katsovat häntä kaikki luodut. Hyvyydestään hän antaa anteeksi, ja oikeudenmukaisuudestaan hän rankaisee; itsensä kautta hän palkitsee, ja itsensä kautta rankaisee; sillä hän itse on hyvityksensä mitta. Hänen vihansa kautta se tapahtuu, kun hän on vihainen, ja hänen laupeutensa kautta, kun hän antaa anteeksi. Viisautensa kautta hän paljastaa, ja tietonsa kautta hän opettaa. Itse hän opettaa, ja itse rikastuttaa. Hänen viisautensa on hänen luotujensa äärellä. Itse hän antaa tukensa tarvitseville aarrekammiostaan hyvyydellä. Itse hän antaa sotureilleen heidän kruununsa ylösnousemuksen jälkeen. Hän on kokonaan kätkeytynyt itseensä, kuka voisi silloin luodata häntä? Enkelit palvovat häntä vaieten, serafit laulavat ääneen "pyhä", kerubit kannattelevat kunnioituksella, pyörät pyörivät valon loisteessa. Kaikki palvovat kaukaa, näkyvän Pojan kautta  kätkeytyvää  Isää.

5.

Jos olisi vielä joku toinen olento ja tämä voisi käsittää Pojan, niin se ei voisi ymmärtää häntä itsestään; sillä ymmärtää vain omansa. Jos tämä olento vaikka hänestä erillisenä, voisi ymmärtää hänet, niin se olisi silloin hänen kaltaisensa tai vastaavanlainen. Jos olisi vielä joku muu olento, joka yksin ymmärtää häntä, niin tämä voisi tapahtua etäältä, jos se on hänelle outo, tai läheltä, jos sen hänelle yhdenvertainen. Jos tuo olento on hänen kaltaisensa, niin se on joku, jolla on vain eri nimi; mutta jos se ei ole hänenlaisensa, silloin ovat luodut liian heikkoja, serafit ja enkelit liian riittämättömiä, ja muu olento, siinä tapauksessa, jos sellaista olisi, jäisi hänelle vielä vieraammaksi ja olemaan siitä kauempana. Voi, tomusta syntynyt ja alhainen, miten korkealle pyrit?  Ei niin kuin taivas on korkea, ole taivaan Herran mahtavuus ylläsi. Taivaan korkeus on mitattavissa, sen Luojaa ei kuitenkaan voi mitata. Kaikki luodut ovat mitallisesti suurempia kuin joku muu luotu; mutta Luoja on mittaamattomassa majesteettisuudessaan luoduilleen lempeä. Luodut ovat keskenään kumppaneita, vaikkakin äärettömän kaukana toisistaan. Mutta Luoja on olemukseltaan kaukana luoduistaan. Vain yksi Ainoa on hänen lähellään, nimittäin Hän, jonka kautta hän loi kaiken. Yksikään palvelija ei lähesty häntä Poikansa ollessa aivan lähellä häntä. Ketään hänenkaltaistaan ei ole hänen vierellään; koska vain hänestä syntynyt istuu hänen vierellään.

6.

Suuri välimatka on Luojan olemuksen ja luomakunnan välillä, mutta ei niin, että hän olisi siitä kokonaan erillään, koska ilman häntä sitä ei lainkaan olisi. Se (luomakunta) on hänessä, ei hän siinä (luomakunnassa); hän kytkeytyy siihen[4]  ja on siitä erillään. Niin lähellä kuin aurinko onkin maata, sen luoto kuitenkin on erilainen kuin millään maan päällä. Maan ominaisluonto ei ole samankaltainen kuin valon ihana ominaisluonto. Myös kulta on, vaikka se onkin siitä peräisin, erilainen kuin se, mutta sekoittaa kuitenkin siihen. Kuinka paljon erilainen täytyykään Luojan olla luomakuntaansa nähden, vaikka hän onkin sen kanssa. Mitä tulee hänen tutkimiseensa, hän on kaikkea ylhäisempi

7.

Joten miten korkealle tavoitteletkaan, sinä raukka? Tomu, tomuun heitetty, pidä huolta tomusta! Mutta allasi oleva tomukin on liian korkea tutkimistasi varten. Jos nyt se, mitä on allasi, on sinulle liian korkeaa, miten tulet saavuttamaan korkeammalla olevan? Jos tasaveroinen tomu, josta olet tehty, on sinulle käsittämätöntä, kuinka tutkit majesteettia? Se on ilman muuta liian korkea tutkimisellesi. Ulkonäöltään maaperä on yksinkertainen, pieni, mutta kuitenkin moninainen suhteessa sen tutkimiseen. Se on vain yksi eikä kuitenkaan yksinkertainen, koska siinä on runsaasti monenlaisia ​​tuotteita. Vähäpätöinen syli tuottaa lukemattomia nautintoja, joutava aarre tuo esiin lukemattomia aarteita; raskaana oleva maaperä synnyttää lapsia, jotka ovat aivan erilaisia kuin se itse, ja näöltään eivät muistuta sitä eikä toisiaan. Rumasta sisimmästään syntyy meille ihmeellinen, sen mitättömästä sisuksesta kumpuaa meille esiin rikkaita aarteita. Yhdestä tulee kaikki, sillä maasta tulee kaikki esiin. Maan tomu on itsessään kaikille aisteille vihamielinen: se vahingoittaa korvakäytävää, häiritsee silmässä, sulkee kuulon portit, hämärtää kasvojen valon. Se ei kelpaa mihinkään käyttöön ja kuitenkin kaiken avun lähde. Mutta, vaikka se ei ole sopiva käytettäväksi, tulee siitä käyttökelpoinen. Se on nälkäisten vastustaja [koska ei ole syötävää] ja kuitenkin nälkäisten pöytä. Tomu on haitallista suulle, se on kirotun käärmeen ruokaa. Rangaistukseksi siitä tuli käärmeen ruokaa ja armosta kaikkien pöytä. Se ei sovi aterioiville ja kuitenkin lahjoittaa meille kaikille elintarvikkeita. Se vahingoittaa katsojaa ja antaa meille kuitenkin kaikki lääkekasvit. Se hämärtää silmät, mutta avasi kuitenkin sokeiden silmät[5] Siitä on kaikkea käyttöä itselleen ja kaikille ravinteille. Tulepa sitten, oi, katsoja, ihaile aarteita, joita jakaa maa! Tämä niukka asia on kaiken rasvan lähde. Tämä kuiva väline pulppuaa esiin meille virtaavat lähteet. Luonnoltaan heikosta maaperästä tulee rauta ja malmi. Näennäisesti köyhänä siitä nousee kultaa ja hopeaa. Se on lintujen rahastonhoitaja, saaliseläinten perheenpää, suuri ruokavarasto, joka ruokkii kaikki kotieläimet, matelijat ja ihmiset.

8

Totuus huutaa ääneen ympäri maailmaa, mutta mietiskelijät etsivät, missähän se mahtaa olla. Jopa Pojan viholliset tiesivät, mutta hänestä julistajat etsivät häntä edelleen. Juutalaisten kansa kiisti tosin hänet [Poika = Kristus], mutta tiesi kuitenkin, kuka sen hajotti. Joskaan he eivät myöntäneet, he kuitenkin olivat selvillä, minkä vuoksi tämä tuli heidän päällensä. Kirkko, Kristuksen morsian, opettaa heille, että heidän vuokseen[6] Jerusalem hylättiin. Pappeus, jonka hän antoi, osoittaa heille, että heidän pappeutensa on poistettu. Profeetat, jotka hän meille antoi, julistaa äänekkäästi, että hänen kauttaan kaikki on täyttynyt.

9.

Saatana esitti kateudestaan mietiskelijöille riitakysymyksen, jotta sen kautta aikaansaamillaan erimielisyyksillä esitettäisiin vääristeltyjä oppeja. Ulospäin he esiintyivät hyveellisinä, mutta heidän sisimpänsä on täysin pilalla. Yksinkertaiset löytävät Pojan, oppineet etsivät häntä. Kaukaiset saapuivat ja tulivat opetuslapsiksi, muukalaiset saapuivat ja heistä tuli talonväkeä; ulkopuoliset ihmettelivät, että paikalliset etsivät edelleen. Mitä nyt lopussa [kristinuskon tulon jälkeen] tapahtuu, on samanlainen kuin mitä tapahtui alussa. Maagikot havaitsivat kaukaa kuninkaan, joka oli syntynyt Betlehemissä. Vaarattomat taikurit ajattelivat kirjanoppineiden ja heprealaisten kantavan ympäriinsä syntynyttä prinssiä käsissään voittosaatossa, kaukaa tulleet havaitsivat, etteivät lähellä olevat tunteneet häntä. Kuningas oli heidän joukossaan, mutta he uurastivat kyselyineen.  Kuningas oli todella syntynyt, mutta he vielä pohtivat, lieneekö hän syntynyt. Vieraat hämmästelivät, että he vielä tutkivat kirjoituksia hänen syntymästään. Vakuus[syntymä] oli ulkomaisilla, mutta varmistus paikallisilla. Hänen lähettiläänsä [tähti] oli muukalaisten edessä, epävarmuus hänestä talonväellä. Kuitenkaan tietäjät eivät antaneet niiden johtaa harhaan, jotka häntä etsivät; vaan hylkäsivät ne ja menivät lahjoineen suoraan esikoisen luo. Kiistämätön totuus oli tietäjillä, kysymykset fariseuksilla.

10.

Älkää myöskään te oppilaat, antako itseänne hämätä sen, että teidän opettajanne vasta etsivät totuutta! Kuten tietäjät, jota he kyselivät, löysivät sen Betlehemistä, niin tulevat myös ne, joka etsivät häntä rehellisesti, löytämään hänet pyhästä kirkosta. Matki tietäjiä ja tuo puhdas elämäntapasi lahjana! Rukoile Poikaa puhtaassa uskossa, kuten löysit hänet ja kuten hän paljastui sinulle! Nimittäin samalla tavoin kuin tietäjät Hänen lähettämänsä tähden valaistuksessa lähtivät kulkemaan hänen luokseen, siten löytää hänet myös etsijä ilmestyksessä, josta Simon on kertonut[7]. Älköön sinua kuitenkaan parhaillaan elettävä aika, joka on samanlainen kuin aikaisemmin, hätäännyttäkö! Pojan saapuminen, kun hän esiintyi ensimmäisen kerran, on samanlainen kuin missä hän tulee uudelleen ilmestymään. Sillä niin kuin silloisen saapumisen aikaan oppineiden kysymykset oli sekavia, samoin ne tulevat olemaan nyt ennen Hänen jälleen tullessaan. Varsalla ratsastaen hän kävi sisälle; hänen eteensä tällä kutsutaan pakanoita. Syntyperäiset ympärileikatut kuulivat huudon ja alkoivat oppia kansoilta; sillä he alkoivat kysellä, kuka hän lienee, joka tuolta tulee. Koska hän oli mennyt kohti talonväkeä, he oppivat sen ulkopuolisilta. He ottivat näiltä selkoa, saadakseen tietoa omista asioistaan ulkopuolisilta. Pakanakansat, jotka olivat tulleet sokeiden juhlille[8], opettivat heprealaisille ja kertoivat heille heidän omista asioistaan. Ympärileikkaamattomat huusivat ympärileikatuille: Tämä on Jeesus Nasaretilainen! Heprealaiset alkoi oppia pakanoilta kansojen tämän nimen selitystä, joka kirjattiin kirjoituksissa sokeille. He oppivat vierailta omia kirjojensa tutkimista, ja kaukana olevat opettivat heitä tulkitsemaan omia kirjoituksiaan. Joten älä eksy, kuuntelija, kun tutkija esittää nurinkurisia oppeja! Älä sorru, oppilas, jos tutkija eksyy! Jos opettaja erehtyy, mene ja opi pyhistä kirjoituksista, että viisaat eivät kompastuisi siinä, missä tutkijat menivät harhaan, ja etteivät kuuntelija antaisi vaikuttaa itseensä sen, missä opettaja menevät harhaan! Ei ihmissana sana kanna evankeliumin saarnaa - ihmisen sana on katoavainen, ja kaikki sortuu, mikä siitä riippuu- mutta Jumalan Sanasta on riippuvainen totuuden saarnaamine. Tästä sanasta, joka kaiken kantaa, riippuu oma valistumisesi, oi oppilas. Se, joka eksyy tieltä, saattaa itsensä siten sekaannukseen. Sillä hän ei tiedä, miten hänen pitäisi kulkea; tie hänen edeltään on kadonnut. Mutta viisaille polku on täynnä välitavoitteita ja majataloja.

11.

Jos kaikki ihmiset olivat tehneet parannuksen ja rukoilleet säkissä ja tuhkassa, silloin kaikkein Korkein ei olisi sallinut ylimpien johtajien antautua luonnottomaan. Mutta pappi oli kuin ihmiset, ja kansa teki niin kuin papitkin[9]. Molemmat osapuolet ansaitsevat tulla toistensa vaivaamiksi. Huolimattomaa opettajalla on levottomia oppilaita; hän saattaa ne pilalle, ja ne sen vuoksi häiritsevät häntä Sen sijaan erinomaisella johtajalla on alaisia, jotka suovat hänelle virkistävää lepoa. Hän suojelee niitä, ja ne puolestaan ilahduttavat häntä Meidän esimiehemme ovat laiminlyöneet meitä ja me heitä. Meidän kärsimyksistä he eivät välitä, ja olemme välinpitämättömiä heidän kärsimyksilleen. Samasta rungosta ovat skismat, koska päämies ja jäsenet ovat ristiriidassa. Eläimet vuorilla ovat yksimielisiä, mutta kirkossa sielut ovat eripuraisia. Kuka tuntee tuskaa tästä yhteistä kärsimyksestä? Sitten kun olemme kulkeneet polun loppuun, käännymme ympäri etsimään sen alkua. Olemme saapuneet tien loppuun ja emmekä ole vielä ymmärtäneet, mikä sen alku on. Matkamme on lopussa, ja edelleen etsimme sen alkua. Sitten kun olemme käyneet vanhoiksi mestareidemme ohjauksessa, tulee meistä jälleen opiskelijoita. Luettuamme kirjan loppuun, alamme oppia lukemaan.

12.

Pojat, jotka vielä eilen kävivät koulua, yhtäkkiä kukoistavat kuin Joonan risiinikasvi [10]. Katso, he muodostavat jo uuden uskon säännön sen sijasta, jonka pyhät laativat; mutta se on täynnä riitojen aiheita, riitojen ja sotien lähde, jopa vaatimattomatkin päihdyttävä ja jopa raivoon saattava, niin että puhuvat jokaisella sanalla hölynpölyä. Se tekee suusta joen ja kuulosta kahluupaikan. Hiljainen ja harvasanainen näkevät heidät ja heistä tulee riidanhaluisia ​​ja kärttyisiä. Ystävät ja kaverit näkevät heidät ja käyvät kielellään toisiaan vastaan. Muuten hellästi toisiaan rakastaneet näkevät heidät ja vihaavat. Sovinnolliset ja saman mieliset näkevät heidät ja aiheuttavat skismaa ja jakautumista. Jo pitkään likeisiä olleet näkevät heidät ja katkaisevat pitkäaikainen rakkauden siteen. He näkevät ylevyyden ja heistä tulee riehakkaita. Järkevyys näkee heidät ja totuuden suola väljähtyy. Nöyryys näkee ne ja saa sarvet puskemiseen. Poika, joka on elämänsä alussa, näkee heidät ja herjaa kuusikymmentä vuotta vanhaa miestä; kahdeksattakymmenettä käyvä vanha mies näkee heidät ja pilkkaa seitsemän kertaa seitsemänkymmentä kertaa pahemmin. Paimenet näkevät heidät ja heistä tulee siten tyranneja. Vaitonaiset karitsat näkevät heidät ja niistä tulee pohtimisen kautta panttereita Kyyhkyset näkevät heidät ja niistä tulee myrkyllisiä käärmeitä.

13.

Alkuperäisellä on kaksi puolta, piilotettu ja näkyvä. Näkyvä ei salli salata eikä näkymätön salli tutkia itseään. Kaikista kavalin Saatana vetää meidät pois näkyvän puolelta ja kätkee meidät pimeään, niin että emme saisi selville koko elämäämme näkyvän kautta. Katsokaa isää, hänen luojaansa! Hänellä on myös kaksi puolta. Että hän on, sen ymmärtää kuka tahansa; mutta hänen salainen olentonsa on tutkimaton. Hänen näkyvä puoli on niin ilmeinen, jotka hullutkin tunnistavat, että hän on; mutta hänen kätketty puolensa on niin piilossa, että edes enkelit eivät ymmärrä, millainen se on. Niin, ei vain tämä Majesteetti [Jumalan] ole käsittämätön, vaan myös kaikilla luoduilla on kaksi puolta, näkyvä ja kätketty. Voi tosin tunnistaa yksittäiset olennot, mutta aivan kokonaan niitä ei käsitä. Jos siis jopa luoduilla on tämä kaksinaisuus itsessään että ne ovat salattuja, mutta jälleen nähtävissä, tunnistettavissa ja silti niitä ei voi tunnistaa uudestaan, kuinka paljon enemmän näin täytyy Luojan ja Luojan Pojan tapauksessa olla, jotta molemmat saa selville: etsii sekä näkyvän[11]  että piilotetun puolen? On siis olemassa tietoa hänen näkyvyydestään ja tiedon puutetta hänen salatusta puolestaan. Joten tietää varmasti, että hän, mutta niin vähän tietää siitä, millainen hän on. Hänen näkymisensä toteutumiseksi on yksi tapa, mutta sekaannus, jos haluaa käsittää salassa olevan.

14.

Jos kysyt, onko Poika olemassa, niin saat tämän tietää silmänräpäyksessä; mutta jos kysyt, millainen hän on, niin kysymys jää avoimeksi, kunnes hän tulee. Jos vaikka näkisit hänet, et voisi kuitenkaan tietää, millainen hän on. Jos sitten voisit tutkia häntä, et voisi ollenkaan enää nähdä, mitä olet aikaisemmin nähnyt. Ja jos tutkisit nähtyä ihanuutta, et tietäisi enää, että olet sen jo nähnyt. Ja jos haluaisit tutkia tätä taivaan valtakunnassa, niin olisi siellä oman piinasi siinä, että kidutat itseäsi Kristusta tutkimalla, kun taas kaikki toiset kaikki iloitsevat Kristuksesta. Ennemmin voisi toivoa helvetistä pois pääsemistä, kuin siellä piinasi päättymistä, ellet lakkaa tutkimasta. Muuten, jos tällä tavalla mietiskelet, niin et mahdu ollenkaan valtakuntaan, jotta et sisälle pääsylläsi toisi epäsopua yhteisymmärryksen paikkaan. Taivasten valtakunta hankki pyhälle Kirkolle katumuksen; koska kiihottajat, jotka täällä huolestuttavat Kirkkoa, eivät pääse tuohon valtakuntaan. Ne, jotka siellä aiheuttavat riitaa, eivät löydä sisäänpääsyä rauhan puutarhaan. Todellinen Kirkko tällä puolella on heijastus tuonpuoleisesta valtakunnasta. Nimittäin aivan kuten taivaan valtakunnassa vallitsee harmonia, täytyy myös pyhässä Kirkossa olla sovinto. Jos siellä ei ole mietiskelijöitä, miksi täällä pitäisi olla? Jos siellä vallitsee lepo ja rauha, miksi täällä pitää olla riitaa? Siellä nähdään Ainoa Poika ja hänen kauttaan hänen Ainoa Alkuunpanijansa. Siellä ei kukaan mietiskele tai tutki, jokainen palvoo ja ylistää. Jos tämä riittää enkeleille, miksei se riitä myös langenneille? Kun Henki ja tuli ovat hiljaa, hänen pitäisikö sitten tomun ja tuhkan tehdä itsensä naurettavaksi? Taivas ja sen asukkaat käyttäytyvät kunnioittavasti, maan ja sen asukkaat sitä vastoin mielettömästi.

15.

[12]Siunattu on se, joka tämän turmeluksen takia sai aikaan ahdistuksen. Hän on saanut aikaan ilmeisiä ryöväreitä, koska mitä syvimmän rauhassa olevat naapurimme ryöstettiin. Hän on suosinut harhaoppisia, koska oppineet ovat vääristellet häntä. Harhaoppiset tuhosivat pyhäkön, koska me yhdistimme valheen totuuteen. Koska papit toisiaan tuuppivat, niin kohottivat kerettiläiset torven. Mikä tehtävä olisi ollut meille riittävän suuri, jotta kirjataksemme sen kiistojen syyksi? Koska veljekset toisiaan molemminpuolisesti vainosivat, siksi vainoaa nyt toinen paljon[13]. Koska olemme kääntyneet pois auttajastamme, hän teki meidät rökityksen aiheeksi naapureillemme. Koska hänen sanansa ovat tulleet meille ikään kuin pilkanteoksi, niin mekin olemme tulleet pilkaksi ja juorupuheeksi. Tarkastelkaamme taiteita ja ottakaamme niistä esimerkki! Joka työskentelee erinomaisesti, sen taidetta ylistetään; mutta joka harjoittaa taidettaan harrastelijamaisesti ja häpeällisesti, sitä myös kaikki herjaavat. Luoja on myös taiteen rinnalle asettanut vanhurskauden, jotta taiteilijat olisivat vastuussa aiheuttamastaan kärsimyksestä. Enemmänkin niin, että siitä, joka on vanhurskas, tullaan kelvollisesti huolehtimaan. Koska me halveksimme tietämme ja ylistämme suurempia loukkauksia, niin Herramme on tehnyt naapurimme meille rökitykseksi, jotta voimme heidän pilkantekonsa siitä kestää. Katsokaa, harhaoppiset kysyvät meiltä, "Missä on sitten totuudenvoima? ”Niin myös meitä tuo voima nyt herjaamaan, joka on voittanut kaikki voimat! Koska vapaa tahtomme kätki hänen voimansa eikä totuus voitokkaasti puolustanut, niin totuuskin piilotti voimansa, jotta harhaoppiset meille irvailevat.

16.

Armottomat kostajat ovat nousseet, häikäilemättömät rosvot tunkeutuneet sisälle. Koska järkeily on meidät on jakanut, ovat ne yhdistyneet sotaan. Koska tutkimus on meidät jakanut, liittoutuvat ne ryöstämään. Koska emme tottele Poikaa, he tottelevat heidän ylintä päätään, koska olemme pitäneet käskyä halpana, on heillä käsky tiukka. Koska täällä järjestelyt poljetaan [jalkoihin], noudatetaan niitä siellä tarkasti sieltä. Siellä herätetään uuteen elämään lait, jotka ovat kuolleet kanssamme. Koska emme ole keskuudessamme yksimielisiä, siellä kaikki seuraa yhtä. Kukaan ei tutki kuningasta ja kysy, miten ja missä hän oli; mutta me mietiskelemme ajankuluksemme maailmankaikkeuden Herran Poikaa Jo vihjeestä tuota kuolevaista pelästyvät sotajoukot; kirkossa poljetaan jalkoihin pyhiä Kirjoituksia, ja kertoillaan omia kuvitelmiaan[14]. Mitä tällä lainataan, kostautuu toisaalla.[15]Ahneus[16]on muualla hävinnyt, kun taas täällä on hehkuvana leimunnut. Varkauksia, joista siellä on päästy, ovat täällä [täydessä] voimassaan. Vaikka verenimijä käy siellä käy kehoon, hän löytää meillä iloista ystävällisyyttä. Vaikka petkutus laantui siellä, täällä sen voima on kaksinkertaistunut. Ja kun me tulemme puhumaan totuudesta, kuka meistä pitää totuudesta lujasti kiinni?

17.

Katso, myös se [totuus] on meitä vastaan, sillä nimenomaan harhaoppisten kautta se kohdistuu meitä vastaan. Siellä palvotaan aurinkoa, mutta kukaan ei mietiskele sitä, mikä on vain luotu; mutta täällä me halveksimme Luojaa, samalla kun jokainen etsii palvottavaa. Tulen sijasta, jota siellä palvotaan, tutkitaan täällä sen Herraa. Siellä arvostetaan vettä, mutta me pidämme Kastettamme vähäisenä. Ne kunnioittavat erehdyksessään luotuja Luojan sijasta; mutta me, jotka kuitenkin tunnemme totuuden, pidämme parempana mammonaa. Olemme siitä edelleen hyvin ylpeitä ja erehdymme vastoin parempaa tietoamme. Koska emme aseta ajattelullemme mitään rajoja, kaatavat viholliset kumoon kaupunkimme muurit[17], ja koska emme suo aisteillemme lepoa, hävittävät vieraat meidän eteishallimme. Koska sydän ripustautuu täysin maan päällisiin, kaivavat he meidät maakekojen alle[18]. Koska emme janoa rakkautta, rangaistaan meitä ​​janolla. Koska vaeltelemme ansiotulojen vuoksi, harhailevat vankimme[19]ympäriinsä vuoristossa. Koska meistä on tullut akanoita vehnän sijaan, itätuuli seuloo meitä[20]. Koska leviämme kaikkiin suuntiin, olemme hajallaan kaikkiin suuntiin. Koska emme kiirehdi suojapaikkaan, jahdataan meitä paikasta toiseen. Koska olimme kuolleita rauhan aikana, menehdymme nyt kaduille. Koska emme antaneet ruokaa köyhille, tulevat linnut kylläisiksi meidän vainajistamme. Paimeniamme, jotka niin isottelivat, laahataan nyt tietäjien maahan. Epäpuhtaat sytyttelevät kirkkojamme tuleen, koska emme siellä rukoilleet oikein; he tallovat alttarin, koska emme palvelleet häntä omantunnontarkasti. He repivät pyhät Kirjoitukset, koska emme noudattaneet niiden ohjeita

18.

Mutta hän, jonka me hylkäsimme, ei hylkää meitä; Hän haluaa vain ojentaa meitä ja siten voittaa meidät jälleen. Nousi joku valtakunta ja tunkeutui meidän hajanaiseen yksimielisyyteemme. Nousi ankaria valtaapitäviä, nousi saalistavia tuomareita tunkeutui sisään. Kaukaa lähestyi sota, koska keskuudessamme oli suuri sota. Ennen kuin jousimiehet tulivat, olivat jousimiehet piilossa kanssamme. Ennen kuin sahalaitaiset miekat tulivat, olivat sahalaitaiset kielet keskuudessamme. Vihan läpi, keskuudessamme jännittyneen jousen, sinkoilimme me teroitettuja nuolia. Ei ole ketään, joka ei toista ampuisi; ammumme kaikki toisiamme. Oikeamielinen [21]saa aikaan pahan, mikä lopettaisi meidän pahuutemme. Hän saa aikaan tuon jousen, jonka kautta saattaisi kateuden jousen lepäämään. Hän sinkoilee meihin näkyviä nuolia lopettaakseen piilotetut nuolet. Hän tuo haarniskoituja vihollisia, jotta panisimme pois pahuutemme ja ulkopuolisten panssarien sijalle asettaisimme totuuden. Jos hän sallii sahalaitaisten miekkojen tulla osaksemme, niin saavat terävät kielet levätä. Jos hän tuo assyrialaisten jouset, niin eivät enää himot ammu nuoliaan. Jousen jänteen viuhahduksella ulkosalla loppuu pilkkaaminen sisätiloissa. Norsujen pelottavuuden ja painon vuoksi meidän ei pidä enää olla ylpeitä alhaisia kohtaan. Jos vaivaudumme kuitenkin kylvämään katumusta ja itsekieltäymystä keskuudessamme, silloin lakkaavat sisäpuolelta ja ulkopuolella meitä kohdanneet taistelut.


[1] Seuraava nro 3:een saakka ei ole Zingerlen kääntämä

[2] Kirjaimellisesti: Absoluuttinen Oleminen

[3] 2. Moos.34:29 ss.

[4] Kts. Ap.t. 17:27 s..

[5] Joh. 9:6-8 [sokeana syntyneiden parantaminen]

[6] Kirkon vuoksi

[7] Mt. 16:16

[8] Sokea ovat juutalaisia, koska he eivät näe totuutta.

[9] Os. 4.9.

[10] Joona 4:6 ss.

[11] Erityisesti sielun silmille näkyvä.

[12] Kts. seuraavassa johdanto.

[13] Katso 5. Moos. 32:30

[14] teksti on Sofre = kirjanoppineet. Silloin käännös olisi: Kirkossa tutkijat kamppailevat, ja he kertovat toisilleen fantasioita. Mutta sitten puuttuu vastakohta "kuninkaan vihje". Siksi sefrê = [pyhiä] kirjoja luetaan kirjoja ja käännetään kuten edellä

[15] Sovitamme vihollisten välityksellä, mitä olemme tehneet toisillemme. Täällä = maassamme.

[16] ”Mahdottoman” ”anuthô” sijasta on luettava ”nuthô”.

[17] Nisibis

[18] Tämä viittaa kaupunkia ympäröivään patoon.

[19] Meidän vihollisen vankeudessa olevat maanmiehemme.

[20] Idästä tulevat viholliset, persialaiset.

[21] so. Jumala