Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia

1. Paastoliturgian muotoutuminen alkuvuosisatoina

Muotonsa ja sisältönsä puolesta Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia, jota myös paastoliturgiaksi kutsutaan, on luultavasti kaikkein vanhin käytössä olevista ortodoksisen kirkon liturgioista. Pyhä Sofronius Jerusalemilainen vuonna 646 mainitsee tästä liturgiasta, että se on "apostolien perustama". Tällä hän tarkoittaa sitä, että tuohon aikaan sitä yleisesti toimitettiin ja että se oli saanut alkunsa apostolien aikana. Järjestykseltään ja hengeltään sitä voidaan pitää kaikkein "apostolisimpana". Trullon kirkolliskokouksen (692) kanonin 52 mukaan se korvasi Bysantissa jumalallisen liturgian suuressa paastossa. Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgian piirteitä voidaan jäljittää taaksepäin Nikean kirkolliskokouksen aikoihin ja näiden tietojen perusteella tätä liturgiaa toimitettiin Bysantissa ennen vuotta 440.

Laodikean kirkolliskokouksen (363) 49. kanoni kieltää suuressa paastossa Eukaristian toimittamisen muulloin kuin lauantaisin ja sunnuntaisin. Kirkko halusi uskovien pysyvän tavassa osallistua pyhistä lahjoista päivittäin, mutta paaston aikana arkisin ainoastaan ennepyhitetyistä pyhistä Lahjoista

Paastoliturgia on jäänne varhaiskristittyjen käytännöstä viedä osa pyhistä Lahjoista kotiin katakombeissa ja salaisissa paikoissa toimitetun pyhän Eukaristian jälkeen. Näin kristityt saattoivat jatkaa osallistumista Taivaallisesta Leivästä suuren paaston aikana niinä päivinä, jolloin Eukaristiaa ei toimitettu. Kun tapa säilyttää kotona pyhiä Lahjoja hävisi 5. vuosisadalla, käytäntö siirtyi paikallisiin seurakuntakirkkoihin, jossa ennepyhitettyjä Lahjoja pidettiin pyhällä alttaripöydällä erityisessä sakramenttilippaassa ja ne jaettiin uskoville seuraavien viikkojen aikana..

Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia sai nykyisen muotonsa 6. vuosisadalla Rooman paavin Gregorios Suuren vaikutuksesta. Niin sanottu "Quinisext"-kirkolliskokous vuonna 692 laati asiasta kanonin (kanoni 52), jossa sanotaan: "Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgiaa tulee toimittaa kaikkina suuren ja pyhän paaston päivinä, paitsi sapattina (so. lauantaina) ja Herran päivänä (so. sunnuntaina) ja pyhänä Neitsyt Marian ilmestysjuhlana."

Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgiaa voidaan liioittelematta sanoa suuren paaston jumalanpalvelusten sydämeksi ja keskukseksi. Joissakin jumalanpalveluskirjojen vanhoissa käsikirjoituksissa se tunnetaan nimellä "Suuren Quatragesiman liturgia". Itse asiassa tämä jumalanpalvelus kaikkein parhaiden ilmentää tätä vuoden pyhintä aikaa, 40-päiväistä paastoa, jota sana "quatragesima" tarkoittaa.

Liturgian nimi " Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia" kuvaa parhaiten tämän palveluksen olemusta. Se on erilainen kuin Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen liturgiat, joissa toimitetaan Eukaristia, Lahjojen uhraaminen ja pyhittäminen. "Suuren Quatragesiman Liturgian" aikana otamme vastaan Pyhät lahjat "ennenpyhitettyinä". Pyhittäminen on tapahtunut edellisessä Basileios Suuren tai Johannes Krysostomoksen liturgiassa. Pyhät Lahjat ovat tarjolla voidaksemme osallistua ja pyhittyä niistä. Toisin sanoen Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia ei ole liturgia siinä mielessä kuin Basileios Suuren tai Johannes Krysostomoksen liturgiat, vaan erityinen palvelus, jossa jaetaan pyhä Ehtoollinen

Jotta ymmärrettäisiin, miksi Ennenpyhitettyjen lahjain Ehtoollispalvelus on otettu käyttöön, on tarkasteltava Kirkon historiaa. Tämän jumalanpalveluksen juuret ovat varhaiskirkon käytännössä. Kristinuskon historian varhaisina vuosisatoina uskovaiset tulivat osallisiksi pyhistä Lahjoista jokaisessa liturgiassa. Seurakuntalaisten tapa oli siinä tapauksessa, että arkipäivän liturgiaa ei toimitettu, yksityisesti osallistua Pyhistä Lahjoista, jotka olivat jääneet jäljelle sunnuntailiturgiasta. Tähän perustuen muodostui erityinen rukouspalvelus, joka kiteytyi luostareissa: kaikki luostarikilvoittelijat rukoilivat yhdessä ennen Ehtoollista ja Ehtoollisen jälkeen kiittäen Jumalaa siitä, että Hän oli tehnyt heille mahdolliseksi osallistua pyhistä salaisuuksista. Tämä tapahtui joko ehtoopalveluksen jälkeen tai yhdeksännen hetken jälkeen noin kello 15 iltapäivällä. Aikojen kuluessa tämä rukoussääntö muotoutui lyhyeksi jumalanpalvelukseksi, samankaltaiseksi kuin liturgia. Näin kehittyi nykyisin "hetkipalvelukseksi" nimitetty palvelus, joka seuraa kuudennen ja yhdeksännen hetken palveluksia. Hetkipalvelus jossain määrin muistuttaa liturgiaa ja on tässä mielessä nykyisen ennenpyhitettyjen lahjain liturgian edeltäjä.

Kirkolliskokousten kanoneihin perustuvana varhaiskirkon käytäntö kielsi toimittamasta liturgioita arkipäivisin suuren paaston aikana, koska nuo päivät olivat tarkoitetut paastolle ja katumukselle. Jumalallisen liturgian toimittaminen ei sopinut noiden päivien luonteeseen, sillä liturgia on luonteeltaan pääsiäisen salaisuus, ilontäyteinen ja hengellistä riemua täynnä oleva Kirkon juhla, kun taas paastopäivät ovat surua, murhetta ja katumusta.

Pyhän Basileios Suuren mukaan hänen aikanaan oli tapana osallistua suuressa paastossa Ehtoollisesta ei vain lauantaisin ja sunnuntaisin, vaan ainakin kaksi kertaa viikollakin, nimittäin keskiviikkoisin ja perjantaisin. Voidaankin kysyä, kuin oli mahdollista osallistua Ehtoolliseen liturgian ulkopuolella? Sen teki mahdolliseksi osallisuus jossakin aikaisemmassa liturgiassa pyhitetyistä Lahjoista. Noihin aikoihin paastolla tarkoitettiin täydellistä pidättäytymistä ruuasta aina auringonlaskuun saakka, ja Pyhä Ehtoollinen, johon osallistuttiin, oli ikään kuin paastopäivän kruunaus. Siksi paastopäivinä siihen osallistuttiin ehtoopalveluksen jälkeen.

Ajan saatossa kristityt ovat valitettavasti luopuneet tästä alkukirkon käytännöstä eivätkä osallistu päivittäin eivätkä edes joka sunnuntai pyhästä Ehtoollisesta. Ehtoolliseen osallistumisen välillä saattoi kulua pitempiäkin aikoja. Sen vuoksi ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia kadotti alkuperäisen ja päätarkoituksensa. Nykyisin sitä toimitetaan ainoastaan suuren paaston aikana keskiviikkoisin ja perjantaisin, suuren paaston viidennen viikon torstaina sekä kärsimysviikon maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona.

2. Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgian rakenne

2.1. Paaston hetket
2.2. Autuuden lauseet
2.3. Ehtoopalvelus

Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia muodostuu kolmesta osasta:
1.hetket
2.ehtoopalvelus ja
3.varsinainen liturgia.

 2.1. Paaston hetket

Suuren paaston hetket ovat hieman erilaiset kuin tavalliset hetket. Eroavuutena on, että jokaisessa hetkessä luetaan määrätty katisma tavallisine ylistyslauselmineen sekä lauletaan kolmesti kunkin hetken tropari.

Aamupalvelukseen liittyvän ensimmäisen hetken troparin lausuu pappi jakeittain kuninkaanoven edessä ja laulajat toistavat troparin 6. sävelmällä:

"Kuule varhain ääntäni, minun Kuninkaani ja Jumalani! Herra, ota korviisi sanani, ota huomioon huokaukseni! Sillä Sinua, Herra, minä rukoilen."

Kolmannen hetken troparin pappi samoin lausuu suljetun kuninkaanoven edessä:

"Herra, joka Pyhän Henkesi lähetit kolmannella hetkellä alas apostoleillesi, älä, oi Hyvä Herra, ota häntä meiltä pois, vaan uudista meidät, jotka Sinua rukoilemme."

Kuudennen hetken tropari luetaan samoin kuin muissakin:

"Oi Kristus Jumala! Sinä olet kuudentena päivänä ja kuudennella hetkellä naulinnut ristiin sen julkean synnin, jonka Aadam oli paratiisissa tehnyt. Repäise rikki myös meidänkin syntimme kirja ja pelasta meidät!"

Kuudennessa hetkessä muista poiketen luetaan parimia profeetta Jesajan kirjasta sekä prokimeni.

Yhdeksännen hetken tropari kuuluu:

"Oi Kristus Jumala, joka yhdeksännellä hetkellä olet ruumiillisen kuoleman maistanut, kuoleta meidän lihamme juonet ja pelasta meidät!"

Jokaisessa hetkessä troparia laulettaessa tehdään kolme kumarrusta maahan. Kunkin hetken lopussa luetaan pyhän Efraim Syyrialaisen kolmiosainen paastorukous, jossa jokaisen osan jälkeen kumarrutaan maahan:

"Herra, minun elämäni valtias. Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki." (Kumarrus)

"Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki" (Kumarrus)

"Oi Kuningas ja Herra, anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten minä veljiäni tuomitsisi, sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti. Aamen." (Kumarrus)

2.2. Autuuden lauseet

Yhdeksännessä hetken palveluksen jälkeen lauletaan autuuden lauseet: "Herra, muista meitä kun tulet valtakuntaasi" Autuaita ovat hengessään köyhät..." Nämä autuuden käskyt muistuttavat meitä niistä kilvoituksista, jotka johtavat meidät sisälle Jumalan valtakuntaan. Kunkin autuuden lauselman jälkeen lauletaan: "Herra, muista meitä, kun tulet valtakuntaasi!"

Hetket päättyvät uskontunnustuksen ja muutamien rukousten jälkeen Efraim Syyrialaisen rukoukseen ja loppusiunaukseen

2. 3.   Ehtoopalvelus

2.3.1. Alkusiunaus
2.3.2 Alkupsalmi
2.3.3. Suuri ektenia
2.3.4. Katisma ja ns. kolme ehtoorukousta
2.3.4. Uhrin valmistaminen uhripöydällä
2.3.5. Avuksihuutopsalmit ja   -stikiirat
2.3.7. Saatto
2.3.8. Parimiat

Hetkien jälkeen välittömästi seuraa ehtoopalvelus. Liturgian toimittajat menevät kuninkaan oven eteen solealle ja lukevat valmistusrukoukset. Ne voidaan lukea jo ennen yhdeksännen hetken alkua, jos palvelus aloitetaan 9. hetkestä.

Pappi pukeutuu tummaan palveluspukuun lukematta tavanomaisia psalmijakeita eri vaatekappaleita pukiessaan.

2. 3. 1.  Alkusiunaus

Ehtoopalvelus ei ala tavallisella alkusiunauksella: "Kiitetty on Jumalamme...", vaan liturgian alkusiunauksella: "Siunattu on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta...".

2. 3. 2.  Alkupsalmi

Alkupsalmia 104 luettaessa pappi lukee kuninkaan oven edessä hiljaa ehtoorukoukset neljännestä rukouksesta alkaen. Tämä Jumalaa, koko maailman Luojaa, ylistävä psalmi on eräänlainen johdanto koko ehtoopalvelukselle ja koko päivän palveluskierrolle, sillä Vanhan testamentin perinteen mukaan iltaa ja tulevaa yötä pidetään uuden päivän alkuna.

2. 3. 3. Suuri ektenia

Tämän johdannon jälkeen diakoni tai pappi lukee suuren ektenian, joka alkaa sanoin :"Rukoilkaamme rauhassa Herraa.!

2. 3. 4. Katisma ja ns. kolme ehtoorukousta

Ektenian päätyttyä lukija siirtyy keskelle kirkkoa ja lukee 18. katisman psalmit kolmessa jaksossa. Vanhan testamentin aikana nämä psalmit tunnettiin nimellä "nousun hymnit", sillä niitä laulettiin noustessa Jerusalemin temppelin portaita.

Katisman aikana pappi lukee uhripöydän valmistamisen jälkeen hiljaa kolme ns. antifonirukousta katismajaksojen välissä. Niitä kutsutaan myös kolmeksi ehtoorukoukseksi. Ensimmäinen ehtoorukous on seuraavan lainen: "Herra, Sinä armollinen ja laupias, pitkämielinen ja ylen sääliväinen! Ota huomaasi anomuksemme, kuule rukouksemme ääni ja tee merkki meille, meidän hyväksemme. Ohjaa meitä Sinun tiellesi, että vaeltaisimme Sinun totuudessasi. Ilahuta meidän sydämemme, että pelkäisimme Sinun pyhää nimeäsi, sillä Sinä olet suuri ja teet ihmeitä, Sinä ainoa olet Jumala. Ei ole Sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa. Sinä olet voimallinen laupeudessa ja hyvä voimassasi auttaaksesi, lohduttaaksesi ja pelastaaksesi kaikkia, jotka panevat toivonsa Sinun pyhään nimeesi. Sillä Sinun, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on herruus, Sinun on valtakunta, voima ja kunnia nyt ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

Toisessa ehtoorukouksessa rukoillaan, että Herra ei rankaisi, vaan auttaisi ja parantaisi sekä ohjaisi tahtonsa mukaiseen elämään. Samoin rukoillaan, että kyseinen päivä sekä koko elämä muodostuisi rauhalliseksi ja synnittömäksi

Kolmannessa ehtoorukouksessa pyydetään Herraa muistamaan armollaan rukoilevaa kansaa sekä täyttämään kaikki anomukset, jotka ovat sielujen pelastukseksi.

2. 3. 5.   Uhrin valmistaminen uhripöydällä

Suuren ektenian jälkeen, pappi tai diakoni menee alttariin kumarrettuaan kuninkaan ovien edessä. Katisman ensimmäisen jakson lukemisen aikana pappi ja diakoni pesevät kätensä ja valmistavat uhripöydän. Pappi avaa pyhällä pöydällä antiminssin ja tuo uhripöydältä diskoksen, tähden ja pienen ehtoollispeitteen ja asettaa ne antiminssille. Sen jälkeen hän ottaa artoforionista pyhitetyn leivän ja asettaa sen diskokselle ja pantuaan tähden sen päälle, lausuu hiljaa: "Pyhien isiemme esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä.! Asettaessaan ehtoollispeitteen pyhitetyn leivän ja diskoksen ylle hän lausuu saman

Katisman toista jaksoa luettaessa pappi siunaa suitsutuksen lausuen hiljaisella äänellä suitsutusrukouksen: " Me tuomme sinulle, Kristus Jumalamme, suitsutusta suloiseksi hengelliseksi tuoksuksi. Ota se taivaalliselle uhrialttarillesi ja lähetä meille kaikkipyhän Henkesi armo". Suitsutettuaan kolmasti pyhän pöydän ympäri pappi kumartaa maahan kolmesti.

Katisman kolmannen jakson alettua hän kohottaa pyhät Lahjat päänsä päälle ja diakonin tai kynttilänkantajan kulkiessa edellä kynttilä ja suitsutusastia kädessä kasvot pyhiin Lahjoihin päin, menee uhripöydän eteen ja asettaa ne sille.

Sitten pappi kaataa pyhään kalkkiin viiniä ja vettä lausuen jälleen hiljaa: "Pyhien isiemme esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä!" Peitettyään maljan toisella pienellä ehtoollispeitteellä sekä molemmat, diskoksen ja maljan, suurella ehtoollispeitteellä, "ilmalla", pappi suitsuttaa kolmesti sanoen jälleen:" Pyhien isiemme esirukouksien tähden..." Sen jälkeen hän menee pyhän pöydän luo ja suitsuttaa sen ympäri sekä koko alttarihuoneen. Sitten hän sulkee antiminssin.

Proskomidirukousta ei lueta, sillä Pyhät Lahjat ennenpyhitettyjen Lahjain liturgiaa varten on valmistettu sen edellä toimitetussa Basileios Suuren tai Johannes Krysostomoksen liturgiassa. Kyseisen liturgian proskomidissa pappi valmistaa niin monta karitsaa kuin on tarvitaan paastoliturgioita varten. Nämä lisäkaritsat valmistetaan ja asetetaan diskokselle samalla tavalla kuin karitsa toimitettavana olevaa täydellistä liturgiaa varten. Karitsat valmistettuaan pappi kaataa pyhään kalkkiin vedellä sekoitettua viiniä ja toimittaa proskomidin tavanomaisesti loppuun. Proskomidirukous luetaan silloin.

Pyhiä Lahjoja siunatessaan pappi siunaa pyhät leivät lausuen yksikössä: "Tee tämä leipä (ei monikossa: nämä leivät) Sinun Kristuksesi kalliiksi ruumiiksi."

Papin lausuessa: "Sinun omaasi, Sinun omistasi me Sinulle edeskannamme, kaiken tähden ja kaiken edestä" diakoni tai jos ei ole diakonia palvelemassa, pappi itse, kohottaa diskosta, jolla ovat kaikki valmistetut karitsat, ja pyhää kalkkia..

Lausuessaan "pyhät pyhille" pappi kohottaa kaikki pyhät karitsat samalla kertaa. Parhaillaan toimitettavaa täydellistä liturgiaa varten pappi murtaa ainoastaan yhden karitsan ja panee sen osan pyhään kalkkiin, johon kaataa tavanomaisesti kuumaa vetää. Sitten pappi ottaa vasempaan käteensä yhden ennepyhitettyjen lahjain liturgiaa varten varustetuista karitsoista ja panee sen ristinmuotoisesti leikatulle puolelle pyhästä kalkista hieman Kristuksen Verta ja asettaa sen jälkeen Karitsan artoforioniin ylösalaisin. Muidenkin karitsojen kanssa hän menettelee samalla tavalla. Ennepyhitettyjen Lahjain liturgiassa sitten tämä karitsa edellä kuvatulla tavalla siirretään artoforionista uhripöydälle.

2. 3. 6. Avuksihuutopsalmit ja -stikiirat

Kuten tavallisessa ehtoopalveluksessakin katisman jälkeen kuoro aloittaa avuksihuutopsalmien laulamisen. Ne alkavat sanoin. "Herra, minä huudan Sinua, kuule minua..." sekä "Nouskoon minun rukoukseni niin kuin suitsutussavu Sinun kasvojesi eteen..."

Laulamisen aikana esirippu kuninkaan oven edessä avataan. Pappi tai diakoni suitsuttaa koko temppelin avuksihuutostikiiroja laulettaessa.

 

2. 3. 7.  Saatto

Viimeistä niin sanottua dogmistikiiraa laulettaessa kuninkaan ovi avataan. Pappi tai pappi ja diakoni yhdessä tulevat pohjoisovesta suitsutusastian kanssa, tai juhlapäivinä ja suurella viikolla evankeliumikirjan kanssa, suorittaen pienen saaton, joka on samanlainen kuin tavallisessa ehtoopalveluksessakin. Saaton aikana pappi lukee hiljaa saattorukouksen:

"Illoin, aamuin ja keskipäivin me kunnioitamme, ylistämme, kiitämme ja rukoilemme Sinua, oi kaikkien Valtias. Nouskoon rukouksemme niin kuin suitsutussavu Sinun kasvojesi eteen. Älä salli sydämemme taipua viekkaisiin sanoihin tai ajatuksiin, vaan päästä sielumme kaikesta siitä, mikä sen kietoo, sillä Sinuun, oi Herra, Herra, katsovat silmämme ja Sinuun me turvaamme, oi Jumalamme, älä anna meidän joutua häpeään. Sillä Sinulle, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kuuluu kaikkinainen ylistys, kunnia ja palvelus nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

Rukouksen jälkeen pappi kuninkaan oven edessä siunaa saaton sanoen: "Siunattu on Sinun pyhiesi saatto alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Sitten pappi tai diakoni kohottaen suitsutusastian tai juhlapäivinä ja suurella viikolla evankeliumikirjan tekee ristinmerkin itään pain lausuen: "Se on viisautta. Olkaamme vakaat." Välittömästi kuoro ja kirkkokansa aloittavat "Ehtooveisun" laulamisen. Veisu alkaa sanoin: "Kuolemattoman Isän, taivaallisen, pyhän, autuaan, pyhän kunnian rauhaisa Valkeus, Jeesus Kristus..." Aivan kuten Johannes Krysostomoksen ja Basileios Suuren liturgiat ovat rakennetut yhtä lailla uskovaisille kuin katekumeeneillekin, niin myöskin ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa kasteeseen valmistautuvat muinoin yhdessä uskovaisten kanssa lauloivat tämän kauniin hymnin. Pyhä Basileios mainitsee Ehtooveisun olevan peräisin apostolien ajoilta. Piispa ollessaan läsnä palveluksessa lukee ehtooveisun, venäläisen tavan mukaan taas piispan toimittamassa palveluksessa papisto laulaa tämän veisun.

Veisun jälkeen pappi ns. "korkean paikan" viereltä, jolla tarkoitetaan piispan istuinta, lausuu: "Illan prokimeni." Lukija lukee tämän jälkeen prokimenin liitelauselmineen kuten tavallisestikin ja kuoro toistaa sen laulaen.

2. 3. 8. Parimiat

Saaton jälkeen luetaan kaksi Vanhan testamentin kappaletta eli parimiaa. Ensimmäinen niistä on 1. tai suurella viikolla 2. Mooseksen kirjasta ja toinen Sanalaskujen kirjasta tai suurella viikolla Jobin kirjasta. Pappi asettaa lukemisen aikana sytytetyn kynttilän evankeliumikirjan päälle. Mooseksen kirjasta luetut parimiat kertovat Aadamista ja hänen lankeemuksestaan ja sen seuraamuksista hänen jälkeläisiinsä. Sananlaskuista luetut parimiat kehottavat etsimään ja rakastamaan jumalallista viisautta.

Näiden kahden parimian lukemisen välillä tapahtuu toimitus, joka muistuttaa niistä ajoista, jolloin suuri paasto oli tarkoitettu valmistamaan ihmisiä pyhään kasteeseen.

 

2. 4. Varsinainen Ennenpyhitettyjen Lahjain liturgia

2. 4. 1. Sinetöiminen
2. 4. 2. Suitsutus pyhän pöydän ympäri
2. 4. 3. Efraim Syyrialaisen paastorukous
2. 4. 4. Epistola ja evankeliumi
2. 4. 5. Hartauden ektenia sekä ekteniat opetettavien ja kasteeseen valmistautuvien puolesta
2. 4. 6. Uskovaisten ektenia ja pieni ektenia
2. 4. 7. Paastoliturgian saatto
2. 4. 8. Anomusektenia
2. 4. 9. "Isä meidän" - rukous
2. 4. 10. Ennenpyhitetyt pyhät Lahjat pyhille
2. 4. 11. Leivän murtaminen
2. 4. 12. Papiston osallistuminen Ehtoolliseen
2. 4. 13. Seurakuntalaisten osallistuminen Ehtoolliseen
2. 4. 14. Liturgian päättäminen

2. 4. 1. Sinetöiminen

Pappi pitäen oikeassa kädessään sytytettyä kynttilää ja suitsutusastiaa seisoen pyhän pöydän edessä valaisee eli sinetöi kynttilällä ristinmuotoisesti lausuen: "Se on viisautta. Olkaamme vakaat."

Sitten pappi siirtyy solealle ja seisten Kristuksen ikonin edessä siihen katsoen sanoo: "Kristuksen valkeus" ja kääntyen kansaan päin jatkaa, "säteilee kaikille". Siunaus symboloi Kristuksen ylösnousemuksen valoa, joka valaisee Vanhan testamentin kirjoitukset ja koko ihmiskunnan elämän. Tämä on myöskin se valo, jolla kristityt valaistaan kirkon elämässä pyhän kasteen kautta. Uskovaiset vastauksena siunaukseen tunnustaen arvottomuutensa Kristuksen, ikuisen Valkeuden, edessä, joka valaisee ja pyhittää ihmiskunnan, kumartuvat maahan saakka.

Siunattuaan kansan ristinmuotoisesti kynttilällä pappi palaa alttariin pannen pois kynttilän ja suitsutusastian.

Kynttilä on Kristuksen, maailman Valkeuden, vertauskuva. Se, että kynttilä on evankeliumikirjan päällä Vanhan testamentin parimioita luettaessa viittaa siihen tosiasiaan, että kaikki profetiat toteutuivat Kristuksessa, joka valaisi opetuslapsensa "ymmärtämään kirjoituksia". Vanha testamentti johtaa Kristukseen aivan kuten suuri paasto johtaa kastetut valaistukseen. Ihmiset Kristukseen yhdistävän pyhän kasteen valkeus avaa kastettujen mielet Kristuksen opetusten ymmärtämiselle.

Sinetöimisen jälkeen luetaan toinen parimia, jonka jälkeen pappi siunaa lukijaa sanoen: "Rauha olkoon sinulle".

 

2. 4. 2. Suitsutus pyhän pöydän ympäri

Parimioiden jälkeen seuraa palveluksessa juhlallinen, kaunis ja koskettava vaihe. Pappi seisten pyhän pöydän edessä ja suitsuttaen kevyesti laulaa hartaasti 6. sävelmällä, kansan ollessa polvistuneena, psalmin 141 ensimmäisen lauselman:

"Nouskoon minun rukoukseni, niin kuin suitsutussavu Sinun kasvojesi eteen. Minun kätteni ylennys olkoon Sinulle ehtoouhri."

Kuoro toistaa saman. Joissakin seurakunnissa on tapana, että laulajista koottu trio laulaa keskeltä kirkkoa tämän neljään osaan jaetun psalmin 141, jolloin pappi siirtyy jokaisen osan alettua pyhän pöydän seuraavalle sivulle näin suitsuttaen pyhän pöydän ympäri.

Pyhän pöydän oikealla puolella pappi laulaa: "Herra, minä huudan Sinua, kuule minua. Kuule minua, oi Herra. Herra, minä huudan Sinua, kuule minua. Ota korviisi minun ääneni, kun minä Sinua huudan. Kuule minua, oi Herra."

Pyhän pöydän takana pappi laulaa suitsuttaen: "Herra, pane vartija minun suulleni ja suljettu portti huuliini."

Pyhän pöydän vasemmalla puolella: "Älä salli sydämeni taipua vääristelyn sanoihin syntieni puolusteluksi." Siirtyen jälleen pyhän pöydän eteen pappi laulaa: "Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen." Sen jälkeen hän uudelleen aloittaa laulaen: "Nouskoon minun rukoukseni" ja siirtyen sitten ulos kuninkaan ovesta ja suitsuttaen Kristuksen ikonille laulaa: "Niin kuin suitsutussavu Sinun kasvojesi eteen."

Sen jälkeen papin suitsuttaessa kaikille muille ikoneille ja kansan puoleen kuoro päättää psalmin laulamisen: "Minun kätteni ylennys olkoon Sinulle ehtoouhri."

2. 4. 3. Efraim Syyrialaisen paastorukous

Pappi annettuaan pois suitsutusastian lukee pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukouksen, jonka aikana kaikki kirkossa olijat kumartavat maahan kolmasti:

"Herra, minun elämäni Valtias, estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhapuhumisen henki." (Kumarrus maahan.)

"Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki." (Kumarrus maahan.)

"Oi, Kuningas ja Herra. Anna minun nähdä minun rikokseni, ja anna etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä kiitetty olet Sinä iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen." (Kumarrus maahan."

 

2. 4. 4. Epistola ja evankeliumi

Juhlapäivinä luetaan Efraim Syyrialaisen rukouksen jälkeen ennen seuraavaa hartauden ekteniaa lauletaan juhlapäivän prokimeni sekä luetaan epistola ja evankeliumi tavallisessa järjestyksessä.

Suuren viikon kolmena ensimmäisenä päivänä luetaan vain evankeliumi. Sitä ennen pappi lukee hiljaa rukouksen evankeliumin edellä, joka alkaa sanoin: "Kirkasta, ihmisiä rakastava Herra, meidän sydämissämme...", ja suorittaa suitsutuksen, menetellen aivan kuten Johannes Krysostomoksen tai Basileios Suuren liturgiassa.

Evankeliumin lukemisen jälkeen suljetaan kuninkaan ovi.

2. 4. 5. Hartauden ektenia sekä ekteniat opetettavien ja kasteesen valmistautuvien puolesta

Evankeliumin jälkeen lausuttava hartauden ektenia on samanlainen kuin muissakin jumalanpalveluksissa ja alkaa sanoilla: "Lausukaamme kaikki täydestä sydämestämme ja täydellä ymmärryksellämme, lausukaamme."

Hartauden ektenian jälkeen luetaan ektenia katekumeenien eli opetettavien puolesta. Jokaiseen anomukseen kuoro laulaa: "Herra armahda." Ektenia on seuraavan lainen:

"Rukoilkaa, opetettavat, Herraa!"

"Uskovaiset, rukoilkaamme opetettavien edestä, että Herra armahtaisi heitä."

"Ja opettaisi heitä totuuden sanalla."

"Avaisi heille vanhurskauden evankeliumin."

"Ja yhdistäisi heidät pyhään yhteiseen ja apostoliseen seurakuntaa."

"Pelasta, armahda, puolusta ja varjele heitä, Jumala, Sinun armollasi."

"Opetettavat, kumartukaa Herran edessä!"

Pappi lukee hiljaa rukouksen:

"Jumala, meidän Jumalamme, kaikkien Luoja ja Rakentaja! Sinä tahdot, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso Sinun palvelijaisi - opetettavien - puoleen ja pelasta heidät vanhasta eksytyksestä sekä vastustajan vehkeistä. Kutsu heidät iankaikkiseen elämään valistaen heidän sielunsa ja ruumiinsa sekä lukien heidät Sinun hengelliseen laumaasi, jossa Sinun pyhää nimeäsi avuksi huudetaan, ”. Ääneen pappi lausuu ylistyslauselman: ”Että hekin meidän kanssamme kunnioittaisivat Sinun, Isä, Poika ja Pyhä Henki, kaikkein kunniallisinta ja jaloa nimeäsi nyt, aina ja iankaikkisesti." Kuoro vastaa tähän: "Aamen."

Kirkon varhaisina aikoina pyhän kasteen päivä oli erityisesti suuri lauantai. Tältä ajalta on peräisin käytäntö, että edellisen rukouksen sijaan luetaan neljännen paastoviikon keskiviikosta alkaen ektenia kasteeseen, "pyhään valaistumiseen", valmistautuville. Sen sanamuoto on seuraavan lainen:

"Rukoilkaa te, jotka valmistaudutte pyhään kasteen valistukseen!"

"Uskovaiset, rukoilkaamme niiden veljiemme puolesta, jotka valmistautuvat kasteen pyhään valistukseen, että Herra pelastaisi heidät."

"Että Herra, meidän Jumalamme, vahvistaisi ja lujittaisi heitä uskossa."

"Että Hän valaisisi heitä ymmärryksen ja hurskauden valolla."

"Että Hän tekisi heidät otollisiksi oikealla ajalla saamaan uudestisyntymisen peson, synninpäästön ja vanhurskauden katoamattoman vaatteen."

"Että hän synnyttäisi heidät vedestä ja Hengestä."

"Ja antaisi heille uskon täydellisyyden."

"Sekä lukisi heidät pyhään, valittuun laumaansa."

"Pelasta, armahda, puolusta ja varjele heitä, Jumala, Sinun armollasi!"

"Te, jotka valmistaudutte kasteen pyhään valistukseen, kumartukaa Herran edessä!"

Pappi lukee seuraavan rukouksen pyhään valistukseen valmistautuneiden puolesta kaikkien ollessa kumartuneina:

"Käännä, Herra, katseesi niitten puoleen, jotka kasteen pyhään valistukseen valmistautuvat ja jotka tahtovat itsestään synnin saastaisuuden puhdistaa. Valaise heidän mielensä. Vahvista heidän uskonsa, tee lujaksi heidän toivonsa ja täydelliseksi heidän rakkautensa. Tee heidät sielujemme lunnaaksi itsensä antaneen Kristuksen arvokkaiksi jäseniksi, sillä Sinä olet meidän valomme ja me kunnioitusta edes kannamme Sinulle Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt, aina ja iankaikkisesti."

Nykyään etenijät opetettavien ja kasteeseen valmistuvien puolesta jäävät usein pois.

Muinoin näiden rukousten jälkeen katekumeenit eli opetettavat ja kasteeseen valmistautuvat poistuivat temppelistä ja uskovaisten oli aika valmistautua Pyhään Ehtoolliseen.

2. 4. 6. Uskovaisten ektenia ja pieni ektenia

Seuraa uskovaisten ektenia, joka alkaa sanoilla: "Uskovaiset, taas ja taaskin rukoilkaamme rauhassa Herraa."

Ektenian aikana pappi avaa antiminssin rukoillen hiljaa:

"Oi suuri ja ylistettävä Jumala, joka Sinun Kristuksesi eläväksi tekevällä kuolemalla olet siirtänyt meidät turmeluksesta turmeltumattomuuteen, vapauta kaikki aistimme kuolettavasta himosta ja aseta niille hyväksi johtajaksi sisäinen järkevyys. Silmä karttakoon kaiken pahan katsomista, korva turhia sanoja, kieli sopimattomia puheita. Herra, puhdista meidän huulemme ylistämään Sinua, tee kätemme pahoja tekoja karttaviksi ja salli niiden suorittaa vain sitä, mikä on Sinun tahtosi mukaista. Vahvista armossasi ymmärryksemme ja jäsenemme."

Uskovaisten ektenian päätyttyä ylistyslauselmaan seuraa vielä pieni ektenia, joka alkaa sanoin: "Taas ja taaskin rukoilkaamme rauhassa Herraa."

Ektenia aikana pappi lukee edelleen hiljaa seuraavan rukouksen:

"Valtias, pyhä, ylenpalttisen hyvä, rukoilemme Sinua, armosta rikasta, ole laupias meille syntisille ja tee meidät otollisiksi vastaanottamaan ainosyntyinen Poikasi ja Jumalamme, kunnian Kuningas. Sillä katso, Hänen tahraton Ruumiinsa ja eläväksi tekevä Verensä, jotka tällä hetkellä saapuvat sisälle, asetetaan tälle salaiselle pöydälle taivaallisen sotajoukon paljouden näkymättömästi niitä voittokulkueena saattaessa. Salli meidän tuomiotta osallistua niistä, että valaistuamme niillä ymmärryksemme silmät tulisimme valkeuden ja päivän lapsiksi."

Rukous päättyy ylistyslauselmaan: "Sinun Kristuksesi lahjassa Sinä kiitetty olet Hänen sekä kaikkipyhän, hyvän ja eläväksi tekevän Henkesi kanssa nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen."

2. 4. 7. Paastoliturgian saatto

On lähestymässä juhlallinen hetki, jolloin Pyhät lahjat siirretään uhripöydältä alttaripöydälle. Ulkonaisesti saatto muistuttaa tavallista liturgiapalveluksen ns. suurta saattoa, mutta olemukseltaan ja hengelliseltä merkitykseltään se on aivan erilainen. Täydellisesti toimitettavan Eukaristian suuressa saatossa siirretään vielä pyhittämättömät lahjat. Kirkko ikään kuin uhraa itsensä ja elämänsä, jäsentensä ja koko luomakunnan elämän uhrina Jumalalle, liittäen tämän uhrin Kristuksen täydelliseen uhriin. Muistellessaan Kristusta Kirkko muistelee kaikkia niitä, joiden puolesta Hän teki kaiken lunastaakseen ja pelastaakseen heidät.

Ennenpyhitettyjen Lahjain siirtäminen saatossa alttaripöydälle on ymmärrettävissä Kristuksen ilmestymisenä ja paastoamisen, rukouksen ja toivon huipentumana, sen avun, lohdutuksen ja ilon lähestymisenä, jota olemme odottaneet.

Kerubiveisun sijaan kuoro laulaa ikivanhan hymnin:

"Nyt taivasten voimat näkymättömästi kanssamme palvelevat. Sillä, katso, kunnian Kuningas tulee sisälle. Katso, salaista uhria, täydesti toimitettua uhria voittosaatossa kannetaan. Uskossa ja halajamisessa lähestykäämme, että tulisimme osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Halleluja, halleluja, halleluja."

Ennenpyhitettyjen Lahjojen kuljettaminen saatossa uhripöydältä solean kautta alttaripöydälle tapahtuu seuraavasti:

Laulettaessa "Nyt taivasten voimat..." diakoni tuo suitsutusastian ja suitsutusta. Ellei ole diakonia, pappi ottaa suitsutusastian ja siunaa suitsutuksen tavan mukaan. Pappi tai diakoni suitsuttaa ääneti pyhän alttaripöydän ympäri ja koko alttarin, niin kuin tavallisesti tehdään samalla ajatuksissaan lukien: "Tulkaa, kumartakaamme meidän Kuningastamme Jumalaa..." sekä psalmin 51: "Armahda minua, Jumala, Sinun suuresta armostasi..." aina säkeeseen "Silloin Sinulle kelpaavat..." asti. Edelleen hän suitsuttaa kaikille pyhille ikoneille, temppelin ja koko kansan. Palattuaan suitsuttamasta pappi antaa suitsutusastian pois, kumartaa (diakonin kanssa) pyhän pöydän edessä, menee sen jälkeen kuninkaan ovelle ja kumartaen vastaanottaa kansalta anteeksiannon. Sen jälkeen hän menee uhripöydän luo, suitsuttaa ennen pyhitetyille Lahjoille kolmesti ja sanoo kullakin kerralla: "Jumala, puhdista minua syntistä ja armahda minua." Hän asettaa "ilman" päänsä päälle, ottaa oikeaan käteensä diskoksen ja vasempaan pyhän kalkin ja kulkee sitten pohjoisoven kautta solealle sanomatta koko aikana mitään. Hänen edellään kulkee kynttilää kantava ja äänettömästi suitsuttava diakoni tai alttaripalvelija kantaen suitsutinta ja kynttilää, kasvot pyhiin Lahjoihin päin kääntyneenä. Pappi menee suoraan pyhästä ovesta alttariin ja asettaa diskoksen ja kalkin antiminssille. Pyhä ovi ja esirippu suljetaan puoliksi. Pappi poistaa peitteet pyhien Lahjojen päältä ja peittää Lahjat "ilmalla". Suitsuttaen Lahjoille kolmesti hän lausuu 51. psalmin lopun: "Silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi." Sitten pappi vielä kumartaa kolmesti pyhän pöydän edessä ja suutelee pyhiä Lahjoja.

2. 4. 8. Anomusektenia

Tämän jälkeen alkaa anomusektenian lukeminen. Siinä rukoillaan esiintuotujen ja ennenpyhitettyjen kalliiden Lahjain puolesta, että Herra ottaisi ne vastaan taivaalliselle uhrialttarillensa ja lähettäisi rukoilijoille jumalallisen armon ja Pyhän Hengen lahjan. Muutoin anomusektenia sisältää samat anomukset kuin muissakin jumalanpalveluksissa.

Pappi lukee ektenian aikana hiljaa seuraavan rukouksen:

"Oi sanomattomien ja näkymättömien salaisuuksien Jumala, jonka luona ovat viisauden aarteet ja tiedon salaisuudet, joka olet ilmoittanut tämän liturgian palvelun meille ja asettanut meidät syntiset suuressa ihmisrakkaudessasi uhraamaan Sinulle lahjoja ja uhreja omien syntiemme ja kansan hairahdusten tähden. Sinä itse, näkymätön Kuningas, joka teet suuria ja tutkimattomia, kunniakkaita ja ylistettäviä tekoja, joilla ei ole lukua, katsahda meidän puoleemme, jotka olemme tämän pyhän uhrialttarin niin kuin kerubi-istuimesi edessä, jolla ainosyntyinen Poikasi ja meidän Jumalamme lepää edessämme olevissa peljättävissä salaisuuksissa. Ja vapautettuasi meidät ja uskollisen kansasi kaikesta epäpuhtaudesta pyhitä meidän sielumme ja ruumiimme lähtemättömällä pyhityksellä, niin että puhtain omintunnoin, häpeästä vapain kasvoin ja valistetuin sydämin osallistuessamme näistä jumalallisista pyhyyksistä ja niiden eläväksitekeminä yhdistyisimme Sinun Kristukseesi, todelliseen Jumalaamme, joka on sanonut: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän pysyy minussa ja minä hänessä", että meissä, kun Sinun Sanasi asuu ja vaeltaa meissä, oi Herra, tulisi Sinun kaikkipyhän ja kumarrettavan Henkesi temppeli ja että me vapautuisimme kaikesta pahan matkakumppanuudesta, joka teoissa, sanoissa ja ymmärryksessä vaikuttaa, ja tulisimme osallisiksi meille luvatuista hyvistä lahjoista kaikkien aikojen alusta Sinun suosiosi ansainneiden pyhiesi kanssa. Ja tee, Herra, meidät kelvollisiksi, että uskalluksella ja nuhteettomasti rohkenisimme avuksi huutaa Sinua, taivaan Jumalaa, Isää ja lausua."

2. 4. 9. "Isä meidän" - rukous

Välittömästi papin rukouksen jälkeen lukija lukee Herran rukouksen. Jos piispa on läsnä, hän lukee tämän rukouksen. Herran rukous voidaan myöskin laulaa Lausuessamme Kristuksen opettaman Isä meidän -rukouksen, otamme vastaan sisimpäämme Kristuksen hengen, omaksumme Hänen rukouksensa Isälle, Hänen tahtonsa, Hänen halunsa ja Hänen elämänsä.

Rukouksen lopuksi pappi lausuu ylistyslauselman: "Sillä Sinun, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on valtakunta, voima ja kunnia nyt ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen", johon kuoro vastaa laulaen: "Aamen."

Seuraa rauhantoivotus ja kehotus kumartua Herran edessä. Kaikkien ollessa kumartuneina pappi lukee seuraavan rukouksen:

"Jumala, ainoa hyvä ja laupias, joka korkeuksissa asut ja nöyriä varjelet, katso laupiaasti koko kansasi puoleen ja suojele sitä. Ja tee meidät kaikki kelvollisiksi tuomiotta osallistumaan näihin eläväksi tekeviin salaisuuksiisi, sillä Sinun edessäsi olemme kumartaneet päämme odottaen Sinulta armosi rikkautta - "

Rukouksen aikana pappi ottaa tähden diskoksen päältä ja lopettaa rukouksen seuraavaan ylistyslauselmaan:

”- ainosyntyisen Poikasi armosta, laupeudesta ja ihmisrakkaudesta, Hänen ja kaikkipyhän, hyvän ja eläväksi tekevän Henkesi kanssa Sinä kiitetty olet nyt ja aina iankaikkisesta iankaikkiseen.."

Pappi lukee vielä kumartuneena hiljaisesti seuraavan rukouksen:

"Herra, Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, kuule meitä pyhästä asunnostasi ja valtakuntasi kunnian istuimelta ja saavu pyhittämään meitä, Sinä, ylhäällä Isän kanssa istuva ja täällä näkymättömästi meidän kanssamme oleva, ja väkevällä kädelläsi tee meidät sekä kauttamme koko kansa otolliseksi osallistumaan puhtaaseen Ruumiiseesi ja kalliiseen Vereesi."

Sitten hän kolmesti ja sanoo itsekseen: "Jumala puhdista minua syntistä ja armahda minua."

2. 4. 10. Ennenpyhitetyt pyhät Lahjat pyhille

Pappi suurella hartaudella ja pelolla koskettaa vielä peitettynä olevaa pyhää leipää ja lausuu: "Ottakaamme vaarin! Ennenpyhitetyt pyhät lahjat pyhille."

Kuoro vastaa tähän tavanomaisesti: "Ainoa on pyhä, ainoa Herra, Jeesus Kristus, Isän Jumalan kunniaksi. Aamen" ja jatkaa laulamalla ehtoollislauselman: "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Halleluja." Jos kysymyksessä on jonkin pyhän ihmisen muistopäivä, edellisen sijaan lauletaan: "Vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Ei hän pelkää pahaa sanomaa. Halleluja."

2. 4. 11. Leivän murtaminen

Pappi poistaa peitteen Lahjojen päältä ja murtaa pyhän Leivän varovasti neljään osaan kuten Johannes Krysostomoksen ja Basileios Suuren liturgioissakin sanoen: "Murretaan ja osiin jaetaan Jumalan Karitsa, joka on murrettava, samalla jakaantumaton, aina syötävä, mutta ei koskaan kuluva, vaan siitä osallistuvat pyhittävä." Sitten hän asettaa ensin nämä neljä osaa ristinmuotoisesti pyhälle diskokselle ja ottaen ylimpänä olevan JS-osasen ja tehden sillä ristinmerkin pyhän maljan yläpuolella, asettaa sen kalkkiin sanoen: "Maljan, uskon ja Pyhän Hengen täyteys. Aamen"

Sitten ottaen lämpimyyden pappi siunaa sen sanoen: "Siunattu on Sinun pyhiesi lämpimyys alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen" ja kaataa sitä ristinmuotoisesti tarvittavan määrän maljaan sanoen: "Uskon lämpimyys on täynnä Pyhää Henkeä. Aamen." KS-osan hän jakaa yhtä moneen osaan kuin Ehtoolliseen osallistuvaa papistoa on. NI- ja KA- osat jaetaan Ehtoolliseen osallistuville seurakuntalaisille

2. 4. 12. Papiston osallistuminen Ehtoolliseen

Papisto osallistuu ensiksi Pyhään Ehtoolliseen alttarissa kuninkaan oven ollessa suljettuna ja kuoron laulaessa sen aikana ehtoollislauselmaa: "Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Halleluja". He ensiksi lukevat rukoukset pyhän Ehtoollisen edellä sekä niitä edeltävät rukoussanat ja kumarrukset niin kuin tavallisessa liturgiassakin. Sitten pappi sanoo kanssapalvelijalleen: "Diakoni, lähesty!"

Diakoni lähestyy kumartaen ja sanoen:" Katso, minä tulen kuolemattoman Kuninkaamme ja Jumalamme eteen. Anna minulle, isä, meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kallis ja pyhä Ruumis ja Veri."

Ja niin pappi antaa hänelle osasen pyhästä leivästä ja diakoni suudelleen pyhää pöytää sekä papin kättä ottaa vastaan pyhät Lahjat. Samoin pappi ottaa osan pyhästä leivästä ja kumpikin nauttivat pyhät Lahjat.

Sitten, mikäli pappi toimittaa palveluksen diakonin kanssa, pappi ottaa molempiin käsiinsä pyhän maljan ja ehtoollisliinan ja nauttii pyhästä maljasta mitään sanomatta. Pyyhittyään ehtoollisliinalla huulensa ja maljan reunan hän panee maljan takaisin pyhälle pöydälle. Diakoni ei juo pyhästä maljasta ennen kuin vasta ambonin takaisen rukouksen jälkeen nauttiessaan loppuun pyhät Lahjat.

Jos pappi toimittaa ilman diakonia, niin hänkään ei nauti pyhästä maljasta ennen kuin liturgian lopussa pyhiä Lahjoja loppuun nautittaessa.

Ehtoolliseen osallistumisen jälkeen pappi ensin sanoo kolmesti "Kunnia olkoon Sinulle, Jumala" ja lukee hiljaa seuraavan kiitosrukouksen: "Me kiitämme Sinua, Vapahtajaa, kaikkien Jumalaa, kaikesta hyvästä, mitä olet meille antanut, ja Kristuksesi pyhän Ruumiin ja Veren osallisuudesta. Ja rukoilemme Sinua, ihmisiä rakastava Valtias: Varjele meitä siipiesi suojassa ja salli meidän viime hengähdykseemme asti arvollisesti osallistua pyhityksestäsi sielun ja ruumiin rakennukseksi ja valtakunnan perimiseksi."

2. 4. 13. Seurakuntalaisten osallistuminen Ehtoolliseen

Ehtoollislauselman päätyttyä avataan kuninkaan ovi ja diakoni tai pappi tulee ovesta kuten tavallisesti kantaen peitettyä pyhää maljaa ja lausuu: "Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää". Kuoro vastaa tähän: "Siunattu on Hän, joka tulee Herran nimeen. Jumala on Herra ja Hän ilmestyi meille."

Ja niin tapahtuu seurakuntalaisten osallistuminen Ehtoolliseen aivan samalla tavalla kuin Johannes Krysostomoksen liturgiassakin.

Ehtoolliseen osallistumisen jälkeen pappi siunaa kansaa lausuen: "Pelasta, Jumala, Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöäsi."

Kuoro laulaa tavallisen liturgian "Me näimme totisen valkeuden..." - veisun sijaan: "Minä kiitän Herraa joka aika, Hänen kiitoksensa on alati minun suussani. Taivaan leipää ja elämän kalkkia maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Halleluja, halleluja, halleluja."

Sitten pappi suitsuttaa kolmesti pyhille lahjoille sanoen hiljaa: "Korota itsesi yli taivasten, Jumala, ja levitköön Sinun kunniasi yli kaiken maan" ja antaa diskoksen diakonille, joka nostaen sen päänsä päälle vie sen uhripöydälle.

Pappi kumartaa ja ottaa peitetyn kalkin sanoen hiljaa pyhän pöydän edessä: "Kiitetty olkoon Jumalamme" ja sitten kääntyen kansaan päin jatkaa: " - alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen" ja vie pyhän lahjat uhripöydälle.

Kuoro laulaa kuten tavallisessa liturgiassakin: "Täyttyköön suumme Sinun kiittämisestäsi, Herra...".Pappi palattuaan pyhän pöydän eteen asettaa sienen paikalleen ja taittaa antiminssin kokoon. Sen jälkeen seuraa ektenia: "Olkaamme vakaat. Tultuamme osallisiksi..."

2. 4. 14. Liturgian päättäminen

Ektenian jälkeen pappi lausuu: "Lähtekäämme pois rauhassa!", johon kuoro vastaa: "Herran nimessä"

Seuraa ns. ambonintakainen rukous, joka ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa on erityisen kaunis. Siitä ilmentyy selvästi tämän paastoliturgian ja suuren paaston välinen yhteys. Suuren paaston aika on hengellistä taistelua syntejä ja himoja vastaan. Rukous on seuraavan lainen:

"Kaikkivaltias Herra, Sinä olet koko luomakunnan viisaudessasi luonut ja sanomattomalla kaitselmuksellasi ja hyvyytesi paljoudesta johdatat meidät näihin ylen jaloihin päiviin sielujen ja ruumiitten puhdistukseksi, himojen hillitsemiseksi ja ylösnousemuksen toivon saavuttamiseksi. Sinä, joka neljänkymmenen päivän ajalla annoit palvelijallesi Moosekselle Sinun itsesi kirjoittamat kivitaulut, salli meidänkin, oi Hyvä, taistella hyvä kilvoitus, päättää paaston tie, säilyttää yhteinen usko, murskata näkymättömien pahan voimien päät, tulla synnin voittajiksi ja niin sitten tuomiotta kumartaa myös pyhää ylösnousemusta. Sillä siunattu ja ylistetty on kunniakas ja jalo nimesi, Isä, Poika ja Pyhä Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen".

Kuoro laulaa kolmesti: "Siunattu olkoon Herran nimi, nyt ja iankaikkisesti." Sitten pappi siunaa kansan sanoen: "Herran siunaus tulkoon teille Hänen armostaan ja ihmisrakkaudestaan alati, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen."

Loppusiunauksen pappi suorittaa siten, että hän mennen solealle ensin kääntyy Kristuksen ikoniin päin ja lausuu:" Kunnia olkoon Sinulle, Kristus Jumala, meidän toivomme, kunnia Sinulle."

Sitten hän lopettaa loppusiunauksen kääntyneenä kansaan päin.

Lukija aloittaa psalmin 34 lukemisen: "Minä kiitän Herraa joka aikaa..." ja tarvittaessa jatkaa psalmista 145: "Minä kunnioitan Sinua, Jumalani, Sinä kuningas..." Psalmien lukemisen aikana pappi jakaa anditorin.

Anditorin jakamisen jälkeen pappi lausuu ennepyhitettyjen Lahjain liturgian päätössanat: "Pyhien isiemme rukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, armahda meitä."

Tämän jälkeen hän menee uhripöydän luo ja nauttii loppuun pyhät Lahjat, mikäli on toimittanut palveluksen ilman diakonia. Jos taas diakoni on ollut mukana, hän nauttii Lahjat loppuun.

Aivan lopuksi he lukevat kiitosrukoukset.

3. Loppukatsaus

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia sisältää muutamia varhaiskristillisiä piirteitä, jotka auttavat ymmärtämään myös Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen liturgian käytäntöjä. Esimerkiksi tapa lukea tiettyjä psalmeja on peräisin varhaiskristillisyydestä. Samoin rukous kynttilän ja suitsutuksen kanssa pyhän pöydän ympäri on vanhaa perua. Papin lauselma: "Kristuksen valkeus säteilee kaikille" on esimakua himmenemättömästä pääsiäisen valosta ja mahdollisesti kaikua katakombeissa pidetyistä liturgioista. Samoin se tosiasia, että sama Jumalan valo, joka valaisi niitä profeettoja, joiden sanomaa kuullaan ja luetaan, valaisee myös meitä, tämän päivän ihmisiä. Juhlallinen hiljaisuus kuljetettaessa saatossa ennepyhitettyjä Lahjoja alttaripöydälle on vanhaa käytäntöä. Rukousten sisältö on selkeää ja erityisen kaunista ja täydentää opetusta siitä, mitä on "tie, totuus ja elämä".

Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia on eräs ortodoksisien uskon ja luovuuden mestarinäyte. Siitä ilmentyy keskeisen kristillisen opetuksen ja kokemuksen muoto ja sisältö: elämämme tulee viettää rukouksessa ja paastoten, jotta olisimme yhteydessä Kristukseen, joka on tuleva "kuin varas yöllä". Se kertoo meille, että koko elämämme, ei vain paastojaksot, tulee täydelliseksi kuolleista ylösnousseen, voitollisen Kristuksen yhteydessä. Se julistaa, että Kristus on tuleva aikojen lopulla tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja perustamaan Jumalan valtakunnan, "jolla ei loppua ole". Kristittyjen tulee olla valmiita Hänen tulolleen. Valmiuden merkki on valvominen ja Jumalan palveleminen lähimmäisissämme. Sen perusteella meidät katsotaan arvollisiksi "Herramme iloon"

Kirjallisuutta:

Ennenpyhitettyjen Lahjain Jumalallinen Liturgia. Papin käsikirja. OKJ. 1971.

Jungmann,J.A.: The Early Liturgy to the Time of Gregory the Great. University of Notre Dame Press. Notre Dame. Indiana. 1959.

Kasanko Aleksanteri: Ehtoopalveluksen historiasta.  Ortodoksia  12. ss. 132 -   148.  Ortodoksisten pappien liitto.1961

Lamb, J.A.: The Psalms in Christian Worship. The faith Press. 7 Tufton Street London S.W.1.  1962
Schmemann, Alexander: Suuri paasto.
Ortodoksinen veljestö. 1973