Pyhien hierarkia

Kirkko on pyhille ihmisille heidän maallisten kilvoitustensa ja hyveittensä mukaan antanut eräänlaiset “arvonimet”. Näin on muodostunut p y h i e n   h i e ra r k i a, johon kuuluvat seuraavat arvoasteet:

1. Vanhan Testamentin patriarkat, esi-isät ja isät, joina olivat valitun kansan sekä erityisesti Neitsyt Marian ja hänen kihlaajansa Joosefin ja näin ollen myöskin Jeesuksen Kristuksen esivanhemmat.
2. P r o f e e t a t, jotka Jumalan itsensä kutsumina julistivat muinoin ihmisille tulevia tapahtumia, erityisesti Vapahtajan maan päälle tulemista.
3.A p o s t o l i t, Vapahtajan lähimmät ystävät, jotka Hän valitsi opetuslapsikseen ja lähetti kaikkeen maailmaan saarnaamaan evankeliumia

4. E s i p a i m e n e t ja pyhien joukkoon luetut isät olivat jakautumattoman ortodoksisen kirkon patriarkkoja (idässä) ja paaveja (lännessä), metropoliittoja ja piispoja, jotka apostolien seuraajina ja heidän kanssapalvelijoinaan julistivat sanaa ja johtivat kirkkoa
5.A p o s t o l i e n v e r t a i s e t valistajat johtoasemassa olevina henkilöinä (hallitsijoina, ruhtinaina, lähetyssaarnaajina) käännyttivät kristinuskoon kokonaisia kansakuntaa tai laajojen alueiden väestö. –

6. P a p p i s m a r t t y y r i t kärsivät marttyyrikuoleman asemansa vuoksi kristillisen kirkon piispoina ja pappeina

7. S u u r m a r t t y y r i t olivat hurskaita miehiä ja naisia, jotka suurten uskonvainojen aikana osoittivat ihmeteltävää lujuutta ja kestävyyttä kärsiessään kuolemansa edellä mitä moninaisimpia julmia kidutuksia

8. P y h i t t ä j ä m a r t t y y r i t olivat munkkeja ja nunnia, joiden maallinen kilvoittelu päättyi marttyyrikuolemaan.  

9. M a r t t y y r i t olivat lukuisia miehiä ja naisia kaikista säädyistä ja yhteiskuntaluokista, jotka epäröimättä, vieläpä iloiten, joko yksitellen tai kokonaisina joukkoina antautuivat uskonsa tähden vainottaviksi ja surmattaviksi.

10.T u n n u s t a j a t ja k ä r s i j a t tunnustivat pelotta uskonsa ja saivat tämän vuoksi kärsiä vainoa, jopa kidutustakin, mutta eivät tulleet surmatuiksi. Sellaisia heistä, jotka kidutusten aikana olivat kasvoihinsa saaneet polttomerkin tai jonkin muun huomattavan arven, sanottiin                k i r j o t u i k si (graptos).

11. P y h i t t ä j ä t olivat munkkilupauksen tehneitä miehiä ja naisia, jotka ovat tu11ee kuuluisiksi ankarista kilvoituksistaan. Heidän joukossa on ollut  e r a k k o j a, jotka vetäytyivät erämaiden ja korpien yksinäisyyteen, s u l k e u t u n e i t a, jotka vuosikausia elivät poistumatta kammiostaan ja näyttäytymättä ihmisille, p y l v ä s k i lv o i t t e l i j o i t a (styliitat), jotka kilvoittelupaikakseen valitsivat jonkin kiven tai muun pylvääntapaisen. paikan, v a i k e n i j o i t a eli täydellisen vaitiolon kilvoitteluun antautuneita.

12. V a n h u r s k a a t olivat miehiä ja naisia, jotka vetäytymättä maailmasta ja täyttäen kaikki yhteiskunnan ja perheen jäseninä heille kuuluvat velvollisuudet ovat tulleet tunnetuiksi hyveellisestä ja hurskaasta Jumalan käskyjen ja evankeliumin neuvojen mukaisesta elämästä. Y r t t i e n t u o j i a ovat ne hurskaat naiset, jotka seurasivat Jeesusta Golgatalle saakka, osallistuivat hänen hautaamiseensa sekä viikon ensimmäisenä päivänä varhain aamulla kiiruhtivat tuoksuvat yrtit mukanaan Kristuksen haudalle.

13. O m a a  v o i t t o a   pyytämättömät palvelivat epäitsekkäästi ja ilman mitään näkyväistä palkkiota lähimmäisiään, hoitivat vaivaisia ja paransivat sairaita.

14. A u t u a a t elivät joko maailmassa tai luostarissa kilvoitellen erittäin vaatimattomasti, kieltäytyen kaikista maallisista antimista ja toisinaan suurtakin puutetta vapaaehtoisesti kärsien. Usein he esiintyivät myöskin Kristuksen tähden h o u k k i n a, ikään kuin järkeä vailla ollen.